Joulu

Joulu on niin hirmuisen stressaavaa aikaa. Tai ainakin kuulemma on. Saatan ehkä olla patalaiska sukupolveni petturi, mutta en ole koskaan kärsinyt joulustressistä. En kyllä juuri muustakaan, minussa on sisäinen stressinestäjä, joka kestää stressiä pari päivää ja iskee sitten jarrut pohjaan, minkä seurauksena löydän itseni perinaisellisesti sängyltä edessäni harlekiini ja kulhollinen popkornia.

Joulussa on oikeastaan vain kaksi ärsyttävää piirrettä. Ensimmäinen on se, että bussit ovat aina myöhässä. Myös päätepysäkiltä lähtevät. Joskus jää kokonainen vuoro ajamatta. Ilmeisesti ihmisten on pakko päästä keskustaan autoillaan, niitä ei voi jättää vähän kauemmas, vaikka luulisi autoilijoita ottavan kaaliin vielä enemmän kuin minua.

Toinen ovat konvehtirasiat. Mikä kirottu fetissi ihmisillä on jaella hirveät määrät konvehtirasioita joululahjaksi? Mikään ei ole mielikuvituksettomampi ja hölmömpi lahja kuin konvehtirasia kaukaiselta sukulaiselta, varsinkin, kun niitä kaukaisia sukulaisia on yli 10. Sitten joulun jälkeen nurkissa pyörii viisikin kiloa suklaata. Kuka ne muka syö? En minä ainakaan eikä niitä voi kipata kenellekään, koska kaikki muutkin saavat rutosti konvehtirasioita. Sitä paitsi, niissä on aina yli puolet konvehteja, joista en yhtään pidä (jos ei lasketa Wiener nougat -rasioita, mutta niitäkin vain yksi per joulu, kitoos). Roskiin vaan.

Ensi jouluna teen kyllä tiettäväksi kaikkein kaukaisemmille sukulaisillekin, että ei enää niitä kirottuja konvehtirasioita. Villasukat vaikka mieluummin tai mitä hyvänsä, mitä ei ole tarkoitettu syötäväksi. Paitsi miehen vanhemmilla on toki jokajouluinen oikeutensa antaa minulle se yksi Wiener nougat -rasia.

Siinä olivat ne ärsyttävät piirteet. Hyviä on runsaasti enemmän. Pidän jouluvalojen välkkeestä pimeässä ja lumesta. Pidän kulkusten kilinästä ja tummista, syvistä väreistä (vihreä, punainen, valkoinen, jopa musta), joita jouluna suositaan. Kaikki kimalteleva miellyttää silmää satunnaisena ilmiönä. Olen ihmisharakka. Pidän syömisestäkin. En suosi erityisemmin kinkkua tai muutakaan perinteistä jouluruokaa, mutta kaupasta saa kaikkea muuta kivaa. Ja oikeastaan minusta on ihan kiva pyöriä kaupoissa joulun aikoihin, kun siellä on kaikennäköistä ryönää ja ihmisiä. En minä osta juuri ikinä mitään, mutta ikkunaostelu on kivaa. Lahjat ovat tietysti oma lukunsa. Ja joulukorttien tekeminen! Se on hauskaa. Harmi vain, että en tunne hirveästi ihmisiä, joille lähetellä kortteja. Ei omin käsin tehtyjä kortteja kelle hyvänsä viitsi tuhlata.

Huomenna on sitten jouluaatto. Menemme mummolle, missä juodaan kahvia, luetaan jouluevankeliumi (mummo ja ukkopuoli kun ovat uskovia), lauletaan joululauluja ja jaetaan lahjat. Pienempänä perinnejoulu ärsytti, mutta nykyään siinä on vain yksi lievästi ärsyttävä kohta. Mummo haluaa joka joulu laulaa Enkeli taivaan kokonaan ja minä inhoan sitä laulua. Mutta auon sitten vain suutani muiden mukana.

Hyvää joulua!