Jos et ole puolella, olet vastaan
Sitä sanotaan, että pitäisi olla puolella. Siis sen puolella, joka on hyvis, oikeassa ja sitä vastaan, joka on pahis, väärässä. Hyvä, tähän asti lienee selvää. Jos ja kun kaksi osapuolta kinaa keskenään, sinun tulee siis valita se hyvien puoli.
Ryhdyt tarkkailemaan ja pohtimaan. Kumpi on hyvis, kumman puolelle sinun on syytä asettua. Jos jompikumpi puolista on sinulle ennestään tuttu, kenties jopa kaveri, ystävä tai puoliso, se luonnollisesti vaikuttaa valintaan. Mutta muista, että et saa sen vaikuttaa niin, että valitset puolisosi puolen silloin, kun hän on pahis. Asioiden, oikeassaolemisen on ratkaistava. Jos puolisosi on pahis ja väärässä, et ole hänen puolellaan. Hyvä, vielä on kaikki hyvin ja tiedät, mitä tehdä.
Nyt tulee se vaikea paikka: tarkkailtuasi ja pohdittuasi olet tullut tulokseen, että et osaa sanoa, kumpi on hyvis ja kumpi pahis. Molemmat ovat mielestään oikeassa ja hyviksiä. Molemmilla on sinusta ihan hyviä näkökantoja, mutta toisaalta, molemmilla on sinusta myös ikäviä näkökantoja, sellaisia, joita et voi allekirjoittaa ja joita vastustat. Mitä siis teet? Heitätkö noppaa? Otatko nyt kuitenkin puolisosi puolen, hänet sentään tunnet? Vai haluatko olla täysin puolueeton? Se ei kuule käy.
Siinä vaiheessa, kun kina yltyy, sinun on pakko valita puoli, mikäli olet maisemissa tai asian kanssa tekemisissä. Kinan osapuolet, joko molemmat tai ainakin toinen, ovat nimittäin sitä mieltä, että jos et ole suoraan ja selvästi heidän puolellaan, olet heitä vastaan. Jos et kovaan ääneen ilmoita paheksuvasi osapuolta A, osapuoli B tulkitsee sen niin, että olet A:n puolella. Ja auta armias, jos sanot ymmärtäviä sanoja A:sta, vaikka et kaikkia hänen temppujaan hyväksy (minkä myös toki sanot). Silloin vasta A:n puolella oletkin. Ja sama toisin päin, ymmärräpä ääneen yhtään B:tä niin A hutkii sinua siltapalkilla. Mutta kaikkein kurjimmin sinun käy, jos todella yrität olla puolueeton. Silloin sekä A että B julistavat sinut vihollisekseen ja huomaat, että olet päätynyt puolelle C, omalle puolellesi, jota vastaan kaikki ovat. Jos käy tuuri, A ja B liittoutuvat AB:ksi, jonka jälkeen sinulla ei enää ole ongelmia eikä mahdollisuuksiakaan valita puolia.
Mikä siis eteen? En minä vain tiedä. Koskaan en ole ehjin nahoin selvinnyt moisesta tilanteesta. Pahimmillaan olen ollut C, kevyimmillään vain toinen osapuoli on paheksunut minua. Mutta minua kiinnostaisi, miten ne, joiden mielestä tulee se puoli aina omantunnon ja oikeuden mukaan valita, tämän tilanteen ratkaisisivat. Miten on, jos olen sitä mieltä, että sekä A että B ovat sekä oikeassa että väärässä, mitä teen? Ja miksi eivät A ja B voi vain hyväksyä sitä, että jos en ole heidän puolellaan, en ole heitä vastaankaan?
Ryhdyt tarkkailemaan ja pohtimaan. Kumpi on hyvis, kumman puolelle sinun on syytä asettua. Jos jompikumpi puolista on sinulle ennestään tuttu, kenties jopa kaveri, ystävä tai puoliso, se luonnollisesti vaikuttaa valintaan. Mutta muista, että et saa sen vaikuttaa niin, että valitset puolisosi puolen silloin, kun hän on pahis. Asioiden, oikeassaolemisen on ratkaistava. Jos puolisosi on pahis ja väärässä, et ole hänen puolellaan. Hyvä, vielä on kaikki hyvin ja tiedät, mitä tehdä.
Nyt tulee se vaikea paikka: tarkkailtuasi ja pohdittuasi olet tullut tulokseen, että et osaa sanoa, kumpi on hyvis ja kumpi pahis. Molemmat ovat mielestään oikeassa ja hyviksiä. Molemmilla on sinusta ihan hyviä näkökantoja, mutta toisaalta, molemmilla on sinusta myös ikäviä näkökantoja, sellaisia, joita et voi allekirjoittaa ja joita vastustat. Mitä siis teet? Heitätkö noppaa? Otatko nyt kuitenkin puolisosi puolen, hänet sentään tunnet? Vai haluatko olla täysin puolueeton? Se ei kuule käy.
Siinä vaiheessa, kun kina yltyy, sinun on pakko valita puoli, mikäli olet maisemissa tai asian kanssa tekemisissä. Kinan osapuolet, joko molemmat tai ainakin toinen, ovat nimittäin sitä mieltä, että jos et ole suoraan ja selvästi heidän puolellaan, olet heitä vastaan. Jos et kovaan ääneen ilmoita paheksuvasi osapuolta A, osapuoli B tulkitsee sen niin, että olet A:n puolella. Ja auta armias, jos sanot ymmärtäviä sanoja A:sta, vaikka et kaikkia hänen temppujaan hyväksy (minkä myös toki sanot). Silloin vasta A:n puolella oletkin. Ja sama toisin päin, ymmärräpä ääneen yhtään B:tä niin A hutkii sinua siltapalkilla. Mutta kaikkein kurjimmin sinun käy, jos todella yrität olla puolueeton. Silloin sekä A että B julistavat sinut vihollisekseen ja huomaat, että olet päätynyt puolelle C, omalle puolellesi, jota vastaan kaikki ovat. Jos käy tuuri, A ja B liittoutuvat AB:ksi, jonka jälkeen sinulla ei enää ole ongelmia eikä mahdollisuuksiakaan valita puolia.
Mikä siis eteen? En minä vain tiedä. Koskaan en ole ehjin nahoin selvinnyt moisesta tilanteesta. Pahimmillaan olen ollut C, kevyimmillään vain toinen osapuoli on paheksunut minua. Mutta minua kiinnostaisi, miten ne, joiden mielestä tulee se puoli aina omantunnon ja oikeuden mukaan valita, tämän tilanteen ratkaisisivat. Miten on, jos olen sitä mieltä, että sekä A että B ovat sekä oikeassa että väärässä, mitä teen? Ja miksi eivät A ja B voi vain hyväksyä sitä, että jos en ole heidän puolellaan, en ole heitä vastaankaan?
4 Comments:
Hassua. Katosin juuri Mononoken ties kuinka monetta kertaa ja tämä kirjoitus kuulosti jotenkin niin ihmeen tutulta.
Jos lojaliudessani A:lle ja B:lle on eroja, valitsen sen puolen, jolle olen lojaalimpi. Jos eroja ei ole, valitsen C:n. Se, että A ja B tekevät minusta yhteisen vihollisensa tämän johdosta, ei häiritse minua (itse asiassa päin vastoin, mutta se on jo eri juttu se).
Jos A tai B on puolisoni, valitsen silloin ilman muuta puolisoni puolen. Itse asiassa, mitä suurempi ero lojaaliudessani A:lle ja B:lle on, sitä todennäköisemmin valitsen sen puolen, jolle haluan olla lojaali, riippumatta siitä, onko tämä puoli mielestäni oikeassa vai ei.
Valitsisitko puolisosi/kaverisi puolen sitten ihan joka tapauksessa? Jos puolisosi olisi vaikka ryöstänyt jonkun, olisitko silti selvästi puolisosi puolella ryöstettyä vastaan? Tai jos kaverisi olisi raiskannut jonkun?
Minua mietityttää näissä tilanteissa eniten juuri se, missä menee lojaaliuden raja. Jos puoliso/ystävä/kaveri tekee jotain, mitä en voi lainkaan hyväksyä, mitä pidän suorastaan vääränä, onko minun silti oltava lojaali hänelle? Jos ei ole oltava, missä vaiheessa tulee sanoa se "stop"? Kuinka pitkälle puoliso/ystävä saa mennä tekemään muille asioita, joita en hyväksy, ennen kuin on ok sanoa lojaalius irti?
“Valitsisitko puolisosi/kaverisi puolen sitten ihan joka tapauksessa? Jos puolisosi olisi vaikka ryöstänyt jonkun, olisitko silti selvästi puolisosi puolella ryöstettyä vastaan? Tai jos kaverisi olisi raiskannut jonkun?”
Helppo tietysti sanoa, kun ei ole tarvinnut oikeasti olla ihan noin rankoissa tilanteissa, mutta kyllä.
“Minua mietityttää näissä tilanteissa eniten juuri se, missä menee lojaaliuden raja. Jos puoliso/ystävä/kaveri tekee jotain, mitä en voi lainkaan hyväksyä, mitä pidän suorastaan vääränä, onko minun silti oltava lojaali hänelle?”
Ehkä minä tästä syystä olen niin varovainen sen suhteen, että kenet otan sen kehän sisäpuolelle, joille olen lojaali. Lojaaliuteni on järkkymätön.
Tosin se ei tarkoita sitä, että teeskentelisin heidän tekojensa hyväksymistä heille itselleen silloin, kun en niitä hyväksy, mutta puolustan heitä ja heidän tekojaan kaikkia niitä vastaan, jotka eivät ole lojaaliuteni piirin sisällä.
“Kuinka pitkälle puoliso/ystävä saa mennä tekemään muille asioita, joita en hyväksy, ennen kuin on ok sanoa lojaalius irti?”
Se onkin pirun tuskallinen tilanne, kun on jo asettanut itsensä lojaaliksi jollekulle, joka sittemmin tekee jotain, jota ei voi hyväksyä. Sitähän sinä tässä yrität kaiketi miettiä, joten oma ratkaisuni menee ehkä hieman ohi; minun seulani on niin tiukka, että sen sisäpuolelle ei pääse oikeastaan juuri kukaan enää nykyisin, ja jos pääsee, niin sen jälkeen en sano lojaaliutta omasta puolestani irti vaikka vastapuoli tekisi mitä.
Tuskalliseksi lojaaliuden koettelun sinun tavallasi asetetussa kysymyksessä tekee se, että siinä on oma käsitys itsestä uhattuna: joko joudun luopumaan omista arvoistani, jonka jälkeen en ole enää omien arvojeni mittapuulla hyvä ihminen, tai olen epälojaali, jolloin, jos pitää lojaaliutta arvossa, on taas omien arvostusperiaatteidensa mukaan huono ihminen. Niin että valitse siinä sitten.
Lähetä kommentti
<< Home