Prostituutio pelastaa, mutta kenet?
Ajattelin pohtia tässä erästä mahdollisuutta tulevaisuudelle. Sivuutan henkilökohtaisen mielipiteeni ja otan esioletukseksi sen, että prostituutio on sinänsä ihan kelpo juttu, mutta sen lieveilmiöt, kuten valkoinen orjakauppa ja pedofiilirenkaat ulkomailla ovat pahasta. Eräiden tahojen mielestä kun kaikki olisi ihan hyvin, jos ikävät lieveilmiöt saataisiin siivottua pois ja ilkeät femakkonartut tukkimaan suunsa.
Pysytellään nyt vain Suomessa. Kuinkakohan mahtaisi käydä? Suurin osa Suomessa työskentelevistä prostituoiduista tulee Venäjältä tai Baltiasta eivätkä he tee työtään täysin vapaaehtoisesti. Toki he voisivat valita nälkäkuoleman itselleen ja lapsilleen, mutta todellista vapaaehtoisuutta on se, että selviää hyvin hengissä ilman prostituutiota. He ovat siis ikävää lieveilmiötä ja heidän on kadottava. Mitä meille jää jäljelle? Joitain suomalaisia, vapaaehtoisesti hommissa olevia prostituoituja, joiden määrästä en uskalla veikata paljoakaan, mutta kovin suuri se ei voi olla.
Mikäli kysyntä ei yhtään laskisi, alalle jäisi valtava tarjonta-aukko. Sitä paikkaamaan saapuisi jonkin verran muita suomalaisia naisia ja kenties muutama ulkomaalainenkin. Heidän mielestään olisi täysin ok asia myydä ruumistaan kunnollista korvausta vastaan. Ja se korvaus tulisi epäilemättä olemaan reilusti kunnollisempi kuin tänä päivänä. Oman vartalon myymiseen kun liittyy muutakin kuin se, kuinka arvostettua se on. Tietysti, mikäli saadaan edes reilusti suurin osa naisista erottamaan tiukasti tunteet ja seksi, tarjontaa saattaisi löytyä runsaasti, mutta epäilen, että se ei onnistu. En oikeastaan tunne yhtäkään naista, joka pitäisi edes yhden yön jutuista saati siitä, että monta vierasta miestä naisi häntä vuoronperään maksusta. Uskallan veikata, että alalle ryhtyisi varsin pieni joukko naisia, joiden hinnat olisivat hyvin korkeat. Ja siinä vaiheessa voitaisiin pohtia, kenellä on varaa enää prostituoituun... Niillä mainostetuilla ATM:illä tuskin ainakaan.
Pysytellään nyt vain Suomessa. Kuinkakohan mahtaisi käydä? Suurin osa Suomessa työskentelevistä prostituoiduista tulee Venäjältä tai Baltiasta eivätkä he tee työtään täysin vapaaehtoisesti. Toki he voisivat valita nälkäkuoleman itselleen ja lapsilleen, mutta todellista vapaaehtoisuutta on se, että selviää hyvin hengissä ilman prostituutiota. He ovat siis ikävää lieveilmiötä ja heidän on kadottava. Mitä meille jää jäljelle? Joitain suomalaisia, vapaaehtoisesti hommissa olevia prostituoituja, joiden määrästä en uskalla veikata paljoakaan, mutta kovin suuri se ei voi olla.
Mikäli kysyntä ei yhtään laskisi, alalle jäisi valtava tarjonta-aukko. Sitä paikkaamaan saapuisi jonkin verran muita suomalaisia naisia ja kenties muutama ulkomaalainenkin. Heidän mielestään olisi täysin ok asia myydä ruumistaan kunnollista korvausta vastaan. Ja se korvaus tulisi epäilemättä olemaan reilusti kunnollisempi kuin tänä päivänä. Oman vartalon myymiseen kun liittyy muutakin kuin se, kuinka arvostettua se on. Tietysti, mikäli saadaan edes reilusti suurin osa naisista erottamaan tiukasti tunteet ja seksi, tarjontaa saattaisi löytyä runsaasti, mutta epäilen, että se ei onnistu. En oikeastaan tunne yhtäkään naista, joka pitäisi edes yhden yön jutuista saati siitä, että monta vierasta miestä naisi häntä vuoronperään maksusta. Uskallan veikata, että alalle ryhtyisi varsin pieni joukko naisia, joiden hinnat olisivat hyvin korkeat. Ja siinä vaiheessa voitaisiin pohtia, kenellä on varaa enää prostituoituun... Niillä mainostetuilla ATM:illä tuskin ainakaan.
2 Comments:
Tuo "todellinen vapaaehtoisuus" kiinnostaa filosofisena käsitteenä. Onko yksin kotona nyyhöttäminen todellista vapaaehtoisuutta vai olisiko todellista vapaaehtoisuutta se, että vaihtoehtona olisi hurvittelu naisten kanssa ja jos mies valitsisi noista vaihtoehdoista sen yksin olemisen, niin se olisi perustunut todelliseen vapaaehtoisuuteen.
Mitä tarkoittaa todellinen vapaaehtoisuus vaikkapa suhteessa työhön? Siihen, että pitää mennä vaaralllisiin paskahommiin pysyäkseen hengissä, kuten venäläiset kaivosmiehet tekevät.
Kuinka moni menisi siivoamaan tai raksalle lautoja kantamaan, jos heille annettaisiin rahaa niin paljon, että heidän ei tarvitsisi tehdä sitä rahan edestä?
A: "Uskallan veikata, että alalle ryhtyisi varsin pieni joukko naisia, joiden hinnat olisivat hyvin korkeat. Ja siinä vaiheessa voitaisiin pohtia, kenellä on varaa enää prostituoituun... Niillä mainostetuilla ATM:illä tuskin ainakaan."
Yhteiskuntahan voisi maksaa nuo korkeat kustannukset tulonsiirroilla naisilta ja YTM:ltä. Niinhän yhteiskunta toimii muutenkin auttaessaan puutteessa olevia.
Jos siis vapaaehtoisia prostituoituja löytyy hintaan X, niin mikä on vikana sellaisessa mallissa, jossa rahat kerätään veroiila puutteessa olevien auttamiseksi? Eikö tuo olisi sellaista tasa-arvoista vähäosaisten huomioimista, jolle koko hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu muutenkin?
Jos ei ole muita vaihtoehtoja kuin nyhvätä kotona, eihän se mitään "todellista vapaaehtoisuutta" ole. Useimmilla on kuitenkin ne jalat, joilla kävellä jonnekin paikkaan, missä on myös naisia.
Vaaralliset työt, joista saadaan törkeän pientä palkkaa, ovat minustakin huono asia. Esimerkiksi Etelä-Amerikan ruusuplantaasityöntekijät ja monet muut. Ei se toki perustu "todelliselle vapaaehtoisuudelle", jos ja kun joutuu raatamaan vaarallisissa tai kurjissa oloissa nälkäpalkalla.
Yhteiskunta auttaa puutteessa olevia, se on totta. Mutta yhteiskunta auttaa heitä niissä asioissa, joiden se katsoo olevan elämisen kannalta välttämättömien, nimittäin asunnon ja päivittäisen toimeentulon sekä tietysti sairaalahoidon. Olemme jauhaneet ennenkin aiheesta "tuleeko yhteiskunnan taata jokaiselle miehelle pillua" ja vastaan edelleen omasta puolestani, että ei. Yhteiskunnan on taattava elämän perusedellytykset, ne, joita ilman ihminen heittäisi henkensä eikä seksi kuulu niihin. Kenenkään ei tiedetä kuolleen seksin puutteeseen. (Ikuinen ja jäytävä yksinäisyys on esimerkiksi eri asia eikä korvattavissa prostituoidulla.)
Lähetä kommentti
<< Home