Nobel-kirjallisuutta

Kaikki alkoi siitä, kun luin Josefuksen Juutalaissotaa tenttiä varten ja kiinnostuin suuresti Herodes suuresta ja hänen monimutkaisista perheongelmistaan. Ajattelin, että tästähän saisi historiallisen romaanin, mutta Panu palautti minut takaisin arkeen. Aiheesta on jo kirjoitettu ja kirjailija oli sentään nobel-voittaja. Voiko sellaisen kanssa kilpailla kirjoittamalla samasta aiheesta?

Kyseessä oli siis Pär Lagerkvistin Mariamne. Menin siis, lainasin, luin - ja petyin. Eihän se nyt varsinaisesti huono ollut, mutta odotin jotain ihan muuta. Historialliset mutkat Lagerkvist oikoi raa'alla kädellä eikä mustavalkoinen Pahapahamies - Hyvähyvänainen -asetelmakaan sydäntä lämmittänyt. Herodes oli Lagerkvistin mielestä kammottava ihmishirviö ja Mariamne eteerinen, ylimaallisen lempeä ja hyvyyttä uhkuva hahmo.

Ei se nyt ihan näin mennyt. Tuskin Herodes oli pahempi kuin sen ajan muutkaan hallitsijat. Juutalaiset eivät hänestä pitäneet, mutta se nyt ei ole ihme, eivät ne tuntuneet pitävän kenestäkään. Mariamne ei ollut lempeyden vertauskuva vaan ilmeisesti tunsi aikamoista kiukkua miestään kohtaan - ja synnytti tälle kaksi poikaa, jotka loistavat poissaolollaan Lagerkvistin teoksesta.

Ja sitten sinne loppuun piti tietysti tuoda Jeesus ja saada Herodes näyttämään entistä pahemmalta psykopaatilta. Herodes Suuri kuitenkin kuoli vuonna 4 e.a.a. Joko on niin, että Jeesus syntyi ajanlaskun alkua tai sitten Raamatun Herodes on Herodes Suuren poika Herodes Antipas. Sama tyyppi, joka tapatti Johanneksen.

En taida luopua romaaniaikeistani tuon teoksen vuoksi. Jos joku muu tietää muita aiheesta kirjoitettuja fiktioteoksia niin voin harkita niihin perehdyttyäni.