Sarvitöitä

Näille sivuille olen kerännyt kokemuksiani vuohensarvien käytöstä. Itse en paljoakaan tietoa aiheesta löytänyt, joten olen edennyt kokeillen. Näillä sivulla olevat asiat eivät siis välttämättä ole "oikeaoppisia", mutta kerron miten itse olen tehnyt.

1. Sarvien hankkiminen ja esikäsittely

Vuohien sarvia saa vuohitiloilta tai teurastamoilta. Sarvia voidaan ottaa sekä teurastetuilta että eläviltä eläimiltä. Elävältä eläimeltä sarvien poistaminen on eläinlääkärin tehtävä. Vuohi rauhoitetaan siksi aikaa. Sarvien poiston syynä on se, että sarvipäiset vuohet saattavat isossa laumassa tehdä vahinkoa toisille. Kun sarvet on sahattu irti, ne säilyvät viileässä muutamia päiviä, tai jos pitempään tarvitsee säilyttää niin pakasteessa. Sarvi koostuu sarven sisällä olevasta kovasta luuosasta, jota sanotaan tohloksi, sitten on pehmeää kudosta ohut kerros ja päällimmäisenä varsinainen sarvi. Itse sarvi on sarveisainetta, samaa kuin esim. kynnet. Ensiksi pitää saada tohlo ja kudokset pois sarvesta. Sen jälkeen kun sarvi on "putsattu", se säilyy vaikka miten kauan, eikä enää pilaannu ja ala haisemaan.

Keittäminen:
Luutohlon saa helpoiten irrotettua keittämällä. Keittäminen on syytä suorittaa ulkotiloissa, sillä siitä lähtee paha haju. Itse keitin ulkona 10 litran kattilassa, irrallisella sähkölevyllä. Siis sarvet kattilaan ja vettä niin että sarvet peittyvät. Sitten keitetään noin tunnin ajan. Sen jälkeen sarvet alkavat olla "kypsiä" tohlon poistoa varten. Joistakin sarvista tohlo voi jo keittäessä työntyä ulos, mutta suurimmasta osasta se pitää vetää esim. pihdeillä. Sarvet ovat kuumia, joten tämä työ on tehtävä hanskat kädessä. Tohlon mukana yleensä lähtevät myös kudokset. Jos kudoksia jää sarven sisälle, on ne poistettava. Mikäli tohlon ulos saamisessa on vaikeuksia, voi kokeilla ottaa sarven kärjestä kiinni ja kopauttaa jotain vasten. Tarvittaessa keittämistä voi myös vielä jatkaa. Kun tohlot ja kudokset on saatu sarvista ulos, on sarvet vielä hyvä pestä kunnolla. Röpelöisestä pinnasta hangataan juuresharjalla liat pois. Jos oikein perusteellinen haluaa olla, niin sisuksen voi harjata hammasharjalla.

2. Sarvien työstäminen

Sarvia kannattaa katsella ja vertailla, kun miettii mitä niistä tekee. Sarvet ovat erilaisia, toiset soveltuvat tiettyihin käyttötarkoituksiin paremmin kuin toiset. Sarvia voi työstää samoilla välineillä kuin puuta työstetään, paitsi poratessa toimii parhaiten metallille tarkoitetut terät. Itse olen käyttänyt pientä pöydällä olevaa vannesahaa, akkuporakonetta, hiomakonetta, käsikäyttöistä lehtisahaa ja hiomapaperia. Ja mitä sarvista voi sitten tehdä? Tässä muutamia esimerkkejä:
kutunsarvista: nappeja, kaula- ja rintakoruja, avaimenperiä, voiveitsien kahvoja
pukinsarvista: torvia, puukonkahvoja

Napit
Sarvista saa monenlaisia nappeja. Sarven päästä voi sahata pitkän kolmion mallisen napin (kuvassa A). Sitä voi hioa toiselta puolelta sileäksi, ja porata reiät. Seuraavaksi sahattavista paloista tulee suorapäisiä, niistä voi tehdä eri mittaisia, hioa tarpeen mukaan, ja porata reiät (B). Soikeita ohuita nappeja voi tehdä sahaamalla sarven umpinaisesta päästä ohuita kiekkoja (C). Sarven tyvipäästä voi sahata yhtenäisen levyn, josta voi sitten sahata minkä muotoisia nappeja tahansa (D). Näihin jää napin päälle sarven pintakuviot.

Korut
Korujen teossa vain mielikuvitus on rajana. Jos sarvi on hyvin kaareva ja etukulma on jyrkkä ja röpeliäinen, voi kulmasta sahata pitkän kapean palan, jonka taakse kiinnitetään solki, ja saadaan näin rintakoru. (piirroskuvassa sahauslinja). Samaan tapaan kuin napinteossa, voi sarven kärjen katkaista, porata reiän ripustuslenkille ja saada kaulakorun tai vaikka korvakorut.

koruja sarvilevyt piiros 2 - läpileikkaus Levystä sahaaminen
Jos sarvessa on suora sisäsyrjä ja se on kauniin röpelöinen, voi sen sahata levyksi. Piiroskuvasta näkyy, miltä sarvi näyttää avoimesta päästä katsottuna ja mistä kohtaa sahataan. Tästä levystä voi sitten sahailla lehtisahalla mitä kuvioita tahansa. Kuvioista voi tehdä rintakoruja, kaulakoruja, korvakoruja tai vaikka avaimenperiä. Kun lehtisahaan laittaa oikein kapean ja hienohampaisen terän, onnistuu hyvinkin monimutkaisten kuvioiden sahaaminen.

Veitsen kahvat
Veitsen kahvaksi soveltuu sarvi, joka on pitkälle kärjestä umpinainen. Ihan pienestä sarvesta sellaista ei siis saa tehtyä. Veitsien teriä saa mm. valmiista halpisveitsistä, jos onnistuu irrottamaan alkuperäisen kahvan. Teriä on varmaankin myytävänä myös irrallisina, jos vain onnistuu löytämään. Kysyä voi esim. aterin- tai puukkotehtaiden tehtaanmyymälöistä, ja alla olevasta nettikaupan linkistä. Sarveen porataan veitsen terän päässä olevan piikin kokoinen ja syvyinen reikä. Reikä täytetään esim. Plastic Paddingilla ja työnnetään terä kahvaan kiinni. Terässä on oltava mukana hela, joka peittää reiän. Jos hela on kuppimainen, sekin täytetään täytemassalla.

Sarvitorvi
Sarvitorvet ovat perinteisiä paimensoittimia. Suomalaisissa paimentorvissa on soittoreiät, mutta juutalaisten shofar-pasuunoissa ei soittoreikiä ole. Muuten torvien valmistus on samanlaista, joten netistä voi etsiä ohjeita ja kuvia googlella hakusanana shofar.
Torvea varten tarvitsee kohtuullisen kokoisen sarven. Yksivuotiaan pukin sarvi on vielä liian pieni, ainakin helposti soitettavaa torvea siitä on vaikea tehdä.
Mittaa sarven onton osan syvyys rautalangalla. Kun tiedät mihin saakka sarvi on ontto, sahaa kärki poikki niin, että umpinaista osaa jää noin 3-4 cm. Poraa reikä katkaistusta päästä sarven sisään onttoon kohtaan saakka. Ole varovainen poratessa, ettet poraa liian syvään ja torven seinämän läpi. Sitten muotoillaan suukappale. Sarven päähän on tehtävä kuppi, jossa huulia päristetään soittaessa. Itse tein kupin porakoneeseen laitettavalla pyöreäpäisellä hiomakivellä. Kun kuppi on valmis, voi koettaa onnistuuko töräyttely. Torveen pitää puhaltaa samalla tapaa kuin trumpettiin. Ääni muodostetaan siis huulilla "pieraisemalla". Harjoittelu tekee mestarin! Halutessaan voi porata sarveen myös soittoreikiä, joilla äänilajia voi muuttaa.
Jos torvelle haluaa laittaa kantonarun, voi sarven litteään kulmaan (kuvassa alareunassa) porata pienet reiät, mistä narut saa solmittua. Reiät eivät saa siis mennä torven sisäpuolelle saakka.
Tänä vuonna (2004) pitäisi ilmestyä Rauno Niemisen ja Timo Leisiön tekeminä kirja Suomen kansan säveliä, Kuudes jakso: Pilli- ja Sarvi Sävelmiä. Kirjaan tulee myös sarvitorven valmistusohje.
Ääninäyte kuvan torvesta: torvi.wav

Puukonkahva
Jos sarvi, josta teit torven, oli tarpeeksi iso, voit irti sahatusta kärjestä tehdä puukonkahvan. Valmistus on samanlainen kuin veitsen kahvassa. Puukon teriä ja heloja on aika hyvin myynnissä, löytyy mm. käsityöalan messuilta, ja alla on linkki teriä myyvään verkkokauppaan. Terän myyjältä voi myös kysellä vinkkejä.

Viimeistelyt
Sahattuja reunoja voi siloitella kevyesti hiomapaperilla. Koruissa hyvin pienien kolojen ja reikien reunoja voi pyöristellä teräväkärkisellä kirurginveitsellä. Sarvesta valmistetut tuotteet voi halutessaan lakata, välttämätöntä se ei ole.

Linkkejä
http://www.pukinsarventrootottajat.fi Pukinsarviorkesterin sivut
http://koti.mbnet.fi/vuohet/foorumi/index.php Vuohifoorumilla voit esim. kysellä mistä saisit sarvia
http://jubileeinstruments.messianic-webhosting.com/shofar.htm Englanninkieliset shofar-sivut
http://www.puukkotuoteatso.com Verkkokaupassa mm. puukkojen ja aterimien teriä