Seijan sivut - Elukat

Reeta
Reeta-ponin virallinen nimi on Naapila Freja ja se on syntynyt vuonna 2006 Tanskassa. Meille se tuli Ruismäen tallilta, jossa ihastuin siihen jo keväällä 2007. Pohdin Reetan ostamista kauan ja lopulta Reeta sitten muutti meille heinäkuussa. Reeta on rodultaan knabstrupper ja sen "kuuluisi" olla pilkullinen kuten emänsä ja isänsä, mutta Reetastapa tulikin musta. Korkeutta sillä on aika vähän, 1-vuotiaana mitattiin 84 senttiä.
Reetan kanssa lenkkeillään talutellen ja myös agilityä on vähän harjoiteltu. Kunhan Reeta kasvaa isoksi, se opetetaan vetämään kärryjä. Reeta asuu samassa tallissa vuohien kanssa ja ulkoilee yhteisessä tarhassa niiden kanssa. Reetulilla on oma blogi, josta tämän pienen ponin elämästä voi lukea lisää.

Mila
Tässä perheemme koiraedustus, shetlanninlammaskoira Mila. Mila on syntynyt elokuussa 2004 ja tuli meille parin kuukauden ikäisenä. Väritykseltään se on tricolor, vaikkakin hiukan värivirheellinen. Mustien karvojen kärjet näyttävät varsinkin auringon valossa ruskehtavilta, mutta sehän ei menoa haittaa.
Mila on sheltiksi aika rohkea ja se on aika pian kerjäämässä rapsutuksia vierailtakin.
Mila tulee oikein hyvin toimeen kissojen kanssa ja välillä on sellaiset painit Meiramin kanssa, että matot on rullalla...

Nelli
Tämä on meidän vuohikatraan "pomo"Nelli. Se tuli meille samaan aikaa Essin ja Emman kanssa keväällä 1999. Nelli oli silloin reilun vuoden ikäinen, ja oli jo ehtinyt pyöräyttää kilit ja aloittaa uran maidontuottajana. Maitoa siltä on tullut parhaimmillaan noin 3 litraa päivässä. Keskitalvella tuotos laski jopa alle litraan. Lypsämistä varten Nellille rakennettiin lypsypöytä, ettei lypsäjän tarvitse kykkiä lattian rajassa. ( Kuvasivuilla näet sen!) Pienen opettelun jälkeen Nelli oppi hyppäämään pöydälle, ja hyppää myös sieltä pois lypsyn jälkeen.
Alkuvuodesta 2005 kävimme pukkitreffeillä Alajärvellä joista tuloksena oli Pinja-kili. Syksyllä 2007 laitoin Nellin umpeen, joten tällä hetkellä meillä ei ole yhtään vuohta lypsyssä.

Pinja
Pinja on Nellin tytär ja syntyi kesällä 2005. Se ehti syntyä reilu viikko ennen uuden korvamerkkijärjestelmän voimaan astumista ja saa siis olla ilman merkkiä niin kauan kuin meillä asuu. Jos poikiminen olisi ajoittunut hiukan myöhemmäksi, olisi Pinjalle pitänyt laittaa korvamerkit molempiin korviin viimeistään puolivuotiaana. Pinja peri isältään nupouden eli sille ei koskaan kasva sarvia. Pinjan syntymä oli mieleenpainuva, koska sain olla siinä itse apuna.
Luonteeltaan Pinja on vieläkin kakaramainen. Koska se on lauman pomon kili, sen asema laumassa on aika erikoinen. Essi ja Emma pitävät Pinjaa alimpana arvoasteikossa, mutta kuitenkaan Nelli ei pomota Pinjaa kuten muita kuttuja.

Essi
Essi ja Emma ovat kaksostytöt ja tulevat meille reilun kuukauden ikäisinä pikkukileinä keväällä 1999. Essi on kaksosista arempi ja siksi valitsimmekin sen ensimmäiseksi astutettavaksi. Pukkitreffeistä oli tuloksena Tiuku-kili, joka syntyi kesällä 2001. Noin 10 kk:n ikäisenä Tiuku muutti sitten uuteen kotiin. Nyt Tiukustakin on tullut jo oikea kuttu uudessa kodissaan, se on siis saanut jo jälkeläisen. Tiukun syntymän jälkeen Essi oli pari vuotta lypsyssä, mutta laitoin sen sitten umpeen kun Nelliltä alkoi taas tulla maiton Pinjan syntymän jälkeen.

Emma
Emma on aika mielenkiintoinen vuohipersoonallisuus. Välillä tuntuu että se on hiukan tyhmä, kun se ei esimerkiksi tajua ettei kurkottelemalla ylety tarjottuun makupalaan eikä vaan tajua että pitäisi siirtyä lähemäksi. Emma tykkää viettää aikaansa karsinan nurkassa olevalla korokkeella ja sieltä se katselee maailman menoa joskus pää ihan kallellaan. Harjaamisesta se ei oikein tykkää, mutta haluaisi silti huomiota.
Emma on kasvattanut hassut viikset suupieliinsä, en ole muilla vuohilla sellaisia tupsuja nähnytkään.

Santeri
Tässä on meidän Santtu-boy. Santerin haimme huhtikuun -99 alussa Alajärveltä. Väritykseltään se on mustavalkoinen. Luonteeltaan se on aika säikky, se menee aina piiloon kun tulee vieraita. Mutta silloin kun se haluaa hellyyttä, se kyllä tulee ja vaati huomiota puskemalla kuonollaan kasvoihin. Ja oikein mielissään ollessaan se kuolaa.
Vuoden 2000 alussa Santeri sai tehdä tuttavuutta eläinlääkärin kanssa, kun se käytettiin leikkauttamassa. Santeri on kissalauman ehdoton pomo, se on arvokas vanhaherra.

Oskari
Tämä musta kissa sai perinteitä kunnioittaen nimekseen Oskari. Oskarikin on kotoisin Alajärveltä ja tuli taloon elokuussa 2004. Oskarilla on hiukan pidempi pehmeä musta karva. Turkki paakkuntuu aika ikävästi, mutta eipä kissa anna itseään kammatakaan.
Oskarilla on hassu tapa tulla aamuisin heräämisen jälkeen sänkyyn, se kehrää ja "lypsää" etujaloillaan. Oskarikin on ex-kolli, eli leikattu ja pysyy hyvin kotona.

Meirami
Meirami on meidän ainut tyttökissa. Eipä meille tyttöä olisi tarkoituksella hankittu, mutta tämä yksilö onkin löytökissa joka oli matkustanut auton moottorissa 11 viikkoisena ja tipahtanut kyydistä meidän kohdassa. Löysin sen syksyllä 2006 meidän saunan takaa, se oli ihan kunnossa mutta kovasti nälissään. Laitoin kauppoihin ilmoituksia ja soittelin ympäriinsä, mutta omistajaa ei löytynyt. Päätimme sitten pitää kissan ja annoimme sille jo nimenkin, kun oikea omistaja vihdoin löytyi. Mutta pentu sai jäädä meille, koska sille olisi joka tapauksessa etsitty uusi koti. Kiva kuitenkin kun selvisi miten kissa meille päätyi. Aluksi kun ajateltiin jo, että joku on sen tarkoituksella meille tuonut.
Meirami ystävystyi hyvin Milan kanssa ja kovasti leikkivät vieläkin.

Kuvasivulta löytyy lisää kuvia eläimistä.

sivun alkuun