Pyöreän Pöydän ensimmäisen pentueen maailmanvalloitus

Seikkailumme alkoi täsmälleen kaksi kuukautta sitten, kun Guinevere alkoi läähättää. Tuosta lähtien olemme työllistäneet huomattavasti metsäteollisuutta kuluttamalla mittaamattoman määrän talouspaperia kakkojen, pissien ja kyyneleiden pyyhkimiseen. Mutta nyt on hyvä mieli. 13-vuotias Johanna sanoikin hienosti pennutuksesta; hankalampaa ja ihanampaa kuin kuvittelimme.

Viimeinen viikko pentujen kanssa oli huippuaikaa. Ja aikaa kului. Kökötimme vuorotellen nenä maassa paapomassa noita nokinokkia, silkkitassuja ja pömppömassuja. Varpaamme kokivat välillä voimakastakin akupunktiohoitoa ja sukat kastuivat harva se hetki. Ja voi sitä tassujen töminää, kun huusimme: " Linssi, Anssi, Lanssi" tai "Lintti, Antti, Lantti"! Siinä meidän hienot kuninkaalliset nimet.

Kaksi tapahtumaa haluan kirjata vielä ylös. Toinen niistä oli sirutuspäivä. Meillä ei eläinlääkäri käy turhaan ja niinpä pentue merkittiin omassa keittiössä kahvipöydän ääressä. Sieltä eläinlääkärimme lähti navetalle ja suoritti karjanpitomme ensimmäisen suuren kirurgisen toimenpiteen; leikkasi lehmärouvan juoksutusmahan kierteen. Petronella voi tällä hetkellä hyvin ja pentujen muuttokuormassa on täydelliset dokumentit tunnistusmerkinnästä ja terveyden tarkastuksesta.

Toinen hassu tapahtuma liittyy Johannaan. Hän niin kovasti suositteli minulle iltaisin nukkumista pentujen kanssa –  nukkumaanmeno tahtoi pitkittyä lattialla pyllistellessä. Ja kappas, kun Esko seuraavana aamuna lähti navetalle, hän löysikin Johannan pissipapereilla nukkumassa. Kannattaa olla siis varovainen, pienet nokinokat aiheuttavat vakavaa unissa kävelemistä.

Ja nyt nuo rakkauspakkaukset ovat muuttaneet maailmalle. Ensimmäisenä lähti Lady Linette malttamattoman Tuulan luo. Oulusta tulikin oikein lystikäs ryöstöporukka, saimme vieraaksi mm. ikäneiti Eppumme kasvattajan Inkan. Ja niin Ladystä tuli Tyyne, joka nyt nuolee Heikin naamaa kahdeksan kertaa päivässä. Mitähän herkkua Heikki siveleekään leukaperiinsä?

Seuraavana päivänä pakkasi tavaransa Kuningas Arthur, kun Aki ja Annika tulivat täsmällisesti yhden aikaan sankariaan hakemaan. Oli niin uskomattoman hienoa huomata, kuinka odotettu ja kaivattu Aatu olikaan Jyväskylän kotiin. Mistähän Aki ja Annika olivat tienneetkin Aatun hieman raggarimaisen luonteen – niittikaulapanta oli jo odottamassa!

Tänään pakkasimme loput tavarat suloisen Sir Lancelotin mukaan. Mutta voi, suloinenhan on Masan uusi emäntäkin, Susanna. Masalla oli pisin matka joulupukin maahan ja kahden kodin loukkuun Kemiin ja Rovaniemelle. Ja kyllä Masallekin oli ostettu tavara poikineen jo etukäteen.

Huomenna pennut täyttävät kaksi kuukautta. Jos voisin supsuttaa vielä pentujen korvaan, kehottaisin heitä tuhlaamaan rakkautta. Uusia emäntiä ja isäntiä kannattaa rakastaa rakastamasta päästyään ja kietoa heidät pienten tassujen ympärille.

Ja uusille omistajille tahdon toivottaa kaikkea hyvää, pehmeitä, lämpimiä ja hassuja hetkiä uusien perheenjäsenten kanssa. Onni ei tule odottamalla. Onni tulee elämällä ja sallimalla sen tulon.

Ja kaikille, jotka ovat seuranneet huikeaa seikkailuamme, toivon joulun rauhaa. Mekin rauhoitumme sen ääreen ja otamme lähellemme nuo ihanat "vanhat" karvaturrimme; Epun, Guineveren, Iitan ja Topin.

Esirippua sulkien Minna

Vielä viimeisest tissitykset ennen maailman valloitusta 

Poseerausta 

Ruokailua kera Pulla-kissan 

Sir Lancelot tahtoo Sertin! 

Vielä kaik yhes koos! Kohta lähtikin Tyyne uuteen kotiinsa.

Tyyne tutkimassa uuden kodin lelukorin antimia.

Aatu uudessa kodissaan.

Toivottavasti saamme tänne kuvan Masastakin.