Roosamaisesti, eli luonne ja käytelmät...

Tiivistettynä Roosa on se ”elämäni koira”. Yhdellä sanalla kuvailtuna: täydellinen. Koiralaumamme kalifi, kova, hyvän toimintakyvyn omaava Roosa, on mitä mahtavin koira. Parempaa työkaveria ja ystävää saa hakea. Rehti ja suora elukka, joka ei turhia hempeile. Peruspositiivisen elämänasenteen omaavan Roosan kanssa on ilo työskennellä, tosin sen itsepäisyys saattaa pistää huumorintajun koville.

Roosa on iloisuudestaan huolimatta myös karhukoiramaiseen tapaan juro, omissa oloissaan viihtyvä koira. Ihmisiä kohtaan Roosa on avoin ja ystävällinen ja kovuudesta huolimatta "ohjaajanöyrä". Vieraita koiria Roosa ei juuri noteeraa ja on jopa iholle änkeäviä pullikoija kohtaan äärettömän pitkämielinen. Koska Roosa on kotioloissa kiltti ja syrjään vetäytyvä, se antaa itsestään hieman "nahjusmaisen" kuvan, mutta jos asiat kaipaavat "pientä kalifimaista puuttumista", tai nenään käy riistan haju, silloin silmiin syttyy karhukoiralta peritty tulinen katse, ja "nahjus" muuttuu kiihkeäksi taistelijaksi.

Roosa on sitkeä, jopa jääräpäisyyteen asti. Rohkea koira, jonka kantti petä vaativissakaan tilanteissa, vaan se osaa taktikoida ja pitää päänsä kylmänä. Suuruudenhullu, olisi ehkä kuvaavin sana Roosasta, sillä mitä kookkaampi vastus ja/tai suurempi uhka, sitä määrätietoisempi ja tehokkaampi Roosa on. Se tietää kyllä olevansa erittäin pieni koira, mutta mieletön itsevarmuus ja kyky ennakoida vastustajan liikkeet, yllättää isommankin kilpakumppanin.

Karhukoirat eivät tunnetusti kuvia kumarra, ja tämän luonteen piirre löytyy vahvana myös Roosan perimästä. Jos koiran asennetta kuvaisi yhdellä lauseella, olisi se: ”ei paljo pelota”. Metsästyspystykorville tyypilliseen tapaan Roosakaan ei siedä turhanaikaista äkseerausta tai pätemistä. Pitää olla tiukka mutta silti reilu koiraa kohtaan. Kasvatuksessa ja koulutuksessa tulee olla reilu ja johdonmukainen, sillä koiran luottamuksen menettää nopeasti jos se kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi.

  Touhuja, touhuja...

Pääsääntöisesti Roosan elämän täyttää sosiaaliset metsästysretket mutta tokihan mummulta muitakin harrastuksia löytyy. Uiminen on Roosan mielestä parasta mitä olla voi, samoin erilaiset noudot, esineiden etsiminen ja jäljestys on kivaa.

Nuorena tyttönä Roosa harrasti myös Tokoa.Ensikosketus "koirakouluun" tapahtui 4kk:n iässä PK-tottiksen parissa. Pikkuinen typy oli kyllä aika näky treenatessaan saksanpaimenkoirien, dobbereiden, yms. seassa, vaan hyvin Roosa otettiin porukkaan mukaan, ja se sai ihailua oppimiskyvystään ja työskentely innosta.

Ensimmäisessä kilpailussaan Roosa oli vasta 8kk:n ikäinen. Valeraskaus painoi pahasti päälle, eikä tulostaso päätä huimannut, mutta niin koiralla, ohjaajalla kuin eritoten yleisöllä ja tuomarillakin oli hauskaa ;) Tämän jälkeen kilpailut jäivät sivuun useaksi vuodeksi, seuraava koitos tapahtui vasta 2001, ja sekin ihan sattuman oikusta. Tokoa ei ollut treenattu moneen vuoteen ja kehään pyyhkäistiin kylmiltään. Kyllä siinnä vähän mietitytti, että kuinka tässä käykään, mutta Roosapa räjäytti pankin. Voitti luokkansa kirkkaasti ja palkittiin kilpailun parhaana sekarotuisena.

Keväällä 2003 Roosa osallistui ensimmäiseen viralliseen kokeeseensa tyylillä "lahjattomat reenaa" ja nappasi ALO1 tuloksen pistein 174,5 ja sitä myötä oikeuden siirtyä kilpailemaan avoimeen luokkaan. Tuomarina kokeessa toimi Räsäsen Riitta.

Myös agilityä Roosa on kokeillut, mutta mitenkään aktiivisesti ei tätä lajia koskaan harrastettu. Mätsäreissä esiintymisestä Roosa sen sijaan nauttii: Roosa pitää esiintymisestä ja liikkuu iloisesti ja sulavasti. Seisominen sen sijaan on pitkästyttävää, häntä laskee ja alkaa haukotuttaa. Tai sitten innostutaan viihdyttämään yleisöä erilaisin tempuin... Roosan miellyttävä luonne ja iloinen olemus ovat kehässä valttia ja se on taannut hienoa mätsärimenestystä läpi nuoruuden kuin myös vielä näin "harmaana pantterinakin".

Roosan titteleitä ja saavutuksia elämän varrelta...