Kaikista pennuista ei kasva "Suuria Mustia Koiria". Leap pieni on yksi tällaisista pennuista; sikiöaikainen kehityshäiriö johti siihen, että tästä urheasta nuorukaisesta ei saanut koskaan kasvaa Suurta Mustaa Koiraa, vaan hän lähti tuuleksi taivaan rantaan sylissäni tasan 3 viikon ikäisenä jättäen jälkeensä lyhyen elämänsä aikana antamansa ihanat muistot, mutta myös suunnattoman surun, tuskan ja tyrmistyken.
Miten tämä voi olla mahdollista? Miten tällaista voi tapahtua?

Näihin kysymyksiin en, valitettavasti tai onneksi, saanut vastausta.
Ainoa varma asia Leapin kohdalla on, että kyse on sikiöaikaisesta, siis kohdussa tapahtuneesta, kehityshäiriöstä, ei perinnöllisestä viasta, mikä tietenkin oli helpotus vaikkei se minun - ja Hipin, murhetta vähentänytkään.

Miten tällaista voi tapahtua? Siihen ei ole vastausta. "Hyvä" vaihtoehto on se että luonto nyt vain ei ollut tällä kohdin puolellamme. Että näin vain kävi. Se pelottavampi vaihtoehto taas...
...sitä en halua edes muistella enkä ajatella, koska se tuo pahuuden (taas) liian lähelle arkea. Sanotaan nyt vain niin, että sattuneista syistä laikat ja Hip joutuvat hoidettavaksi myrkytysepäilyn vuoksi syksyllä 2010. Ja Hip oli silloin tiineenä tukevasti... ja sitten... sikiöitä vain katosi ja yksi syntyneistäkin kohtasi tällaisen... Mutta ajatus siitä, että joku todellakin on niin paha, että tekee sellaista viattomille luontokappaleille... se on niin järkyttävä, etten halua ajatellakaan asiaa.

Eikä se tuo pientä Leapia takaisin.