Kaikki alkoi....

...helmikuussa 2001. "Sähköjänis" oli ensimmäinen asia mikä kaikkialla ja kaiken aikaa liikkuvasta penikasta tuli mieleen. Pentu oli syntynyt Eestissä ja päätynyt monien vaiheiden kautta Helsinkiin. Siinnä sitten olikin suurin piirtein kaikki, mitä Kostin taustoista tiedettiin, eikä se todellakaan ollut sellainen koira jota alun perin olin ajatellut. Mutta jottenkin vain tämä epämääräisistä oloista lähtöisin oleva uros ei antanut mielenrauhaa… Ja se mieletön energisyys mikä koirasta huokui: "tästä vielä voisi tulla hyvä". Ja niin tulikin. Tänä päivänä Kosti viettää erittäin hyvin ansaittuja eläkepäiviä rakkaana lemmikkinä ja lenkki kaverina sekä sohvan lämmittäjänä, mutta nuorena poikana harrastuksia piisasi moneen lähtöön.

  Laikamaisesti, eli ulkomuoto ja käytelmät...

Kosti rakastaa työntekoa, se on aina valmis kuin partiolainen ja sitkeyttä piisaa vaikka muille jakaa. Se on erinomainen, kestävä ja nopea liikkuja ja pitkäaskel takaa sen, että kilometrit taittuvat vinhaa vauhtia. Nenäänsä Kosti käyttää loistavasti niin ilmavainulla kuin jäljestyksessäkin. Ja ääntähän Kostissa piisaa: se haukku kaikkea mikä liikkuu ja ääni on kantavaa. Ja vettähän ei Kosti tietenkään pelkää ja se taitaa myös noudon salat.

Virallista näyttelyarvostelua Kostin ulkomuodosta ei ole, mutta omasta mielestäni se on kohtalaisen hyvä länsisiperianlaika uros, kevyt ja ilmava, olematta kuitenkaan hintelä. Säkä korkeutta löytyy noin 60 cm mutta painoa alle 23kg. Kallon ja silmien muoto on Kostilla mielestäni kohdallaan, ja sukupuolileima on selkeä. Virheinä Kostilla on hieman suuret ja pehmeät korvat, jotka "lepattavat" koiran liikkuessa. Samoin silmien väri on hieman vaalea ja turkki lyhyt. Myös runko saisi olla hieman pitempi. Mutta virheistään huolimatta Kosti on mielestäni koira, josta näkee, että se on luotu liikkumaan nopeasti, notkeasti ja kestävästi.

  Sisäistä kauneutta, eli luonteesta...

Luonteeltaan Kosti on erittäin vilkas, avoin ja hyvin, hyvin sinnikäs. Sinnikkyytensä ansiosta Kosti ei ole elämänsä aikana törmännyt yhteenkään esteeseen, vain ja ainoastaan joihinkin tavoitellun päämäärän saavuttamista häiritseviin hidasteisiin. Ja kun moottoria on vaikka muille jakaa, niin niitä päämääriähän riittää. Kosti on myös hyvin seurallinen, avoin ja erittäin utelias. Vieraat koirat eivät Kostia kiinnosta, eikä se haasta riitaa, mutta reviirinsä ja laumansa narttujen puolustamisen hoitaa tarvittaessa kuten kunnon uros ainakin.

Kostin luonteesta löytyy monia tasoja: pohjimmiltaan se on pehmeä ja herkkä, mutta samalla hyvin kiihkeä ja hiukan dominoivakin. Dominanssista huolimatta, Kosti on kuitenkin ohjaajaa kohtaan nöyrä ja kuuliainen koira.

  Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, eli Kosti harrastaa...

Sosiaaliset metsästysretket ovat Kostin tärkein ja rakkain harrastus, mutta energiaa pursuavalle laika pojalle ei nuorena miehenä pelkkä metsässä juoksentelu riitänyt, vaan muutakin puuhaa oli oltava ja sikspä mm. ratajuoksu ja agiliito tulivat Kostille tuttuakin tutummiksi lajeiksi.

Agility aloitettiin oikeastaan heti Kostin kotiuduttua, pujottelukepit vaan lumihankeen pystyyn ja menoksi. Suurin vaikeus oli maltin puute: Kostilla oli aina mahdoton kiire suorittaa pujottelu loppuun ja kepit sinkoilivat ympäri pihaa SLP:n jyrätessä läpi kuin paraskin muurinmurtaja.

Ensimmäisen virallisen agility starttinsa Kosti suoritti Vääksyssä 12.1.2002. Tuomarina toiminut Anders Virtanen ei jostain kumman syystä arvostanut SLP:n esteiden suoritusjärjestystä lainkaan jonten poistuimme radalta "hyllylauta" mukanamme, mutta tyylillä ;p 3-luokkaan Kosti sai menolipun toukokuussa 2006 Valkeakoskella, Asko Jokisen tuomaroimalta radalta. Eläkkeelle Kosti jäi agilitystä syksyllä 2008; syynä spondyloosi epäily ja ohjaajan "kiltteys". Fysioterapeutti sekä osteopaatti epäilivät alkavaa spondyloosia rintarangassa olevien jumien ja lukkojen vuoksi. Hetken aikaa Kosti vietti osa-aika eläkettä, sillä se pysyi kunnossa säännöllisen fysioterapian ja kotihoidon avulla. Osa-aikaeläkkeen aikana kisaltiin harvakseltaan ja treenailtiin kevyesti. Jonkin ajan jälkeen totesin, että jos ei koira ilman aivan jatkuvaa hoitoa voi Agilityä tehdä kipeytymättä, ei sen kuulu tehdä sitä lainkaan ja poika jäi täysiaikaisesti eläkkeelle. Puolen vuoden tauon jälkeen oli seuraava fysioterapia aika ja... ei lukon lukkoa, ei jumin jumia. Kosti sai terveet eläkepäivät vaikka toki harrastuksen lopettaminen harmittikin. Mutta Kostin terveys ja hyvin vointi olivat tärkeämpia asioita.

Ratajuoksu oli liikunnalisen Kostin "lempparii" kesäisin. Tosin tässä lajissa "putkiaivo" osoittautui alkuun "ei niin putkiaivoksi". Se lähti kyllä innolla vieheen perään, mutta sen jälkeen se vain tyytyi ”hengailemaan” vieheen kanssa ensimmäiset 100m, ja sen jälkeen se hyppäsi radan keskialueelle ja juoksenteli mutkia viheralueella. Kostille oli siis opetettava erikseen että rata on ovaali ja se juostaan ympäri. No, kovin pitkällinen projekti ei tämä ollut: 3-4 vedon jälkeen poika juoksi vieheen perässä kuin liimattuna, eikä sen keskittymistä häirinnyt enää mikään.

Agilityn ja ratajuoksun lisäksi Kosti nautti ja nauttii edelleen, niin tokoilusta, temppujen tekemisestä ja erityisesti esine-etsinnästä sekä noudoista. Nouto ja esineiden etsiminen missä tahansa muodossa on Kostin suurin intohimo, voisi jopa sanoa bravuuri numero. Niissä kun pääsee käyttämään laikoille tyypillisiä piirteitä: hyvää hajuaistia ja saa liikkua. Mitä tahansa, mistä tahansa; Kosti etsii, löytää ja luovuttaa ohjaajalle.

Kostin kanssa on harrastettu hieman myös TOKOa, jonka lähtökohtana on olleet ne asiat, joita tarvitaan myös ”tosi elämässä”, siksipä luoksetulo, paikalla makuu, maahan meno ja nouto ovat niitä vahvoja liikkeitä. Ollessaan pieni poika, Kosti kävi muutaman kerran myös kilpailemassa tottelevaisuuden saralla. Ensimmäiseen mölli-TOKOon osallistutiin huvin ja kannatuksen vuoksi Kostin ollessa 10 kuukauden ikäinen, vaikka se ei osannut vielä lainkaan paikalla oloa eikä liikkeestä seisomista. Mutta moiset pikku seikathan eivät menoa haitaneet ja tuloksena oli 4.sija pistein 107/160. Vuonna 2002 Kosti osallistui ensimmäiseen, ja toistaiseksi ainoaan viralliseen tokokokeeseensa. Ja siinnä, emännän jännittämisestä ja viereisessä järvessä uiskentelevista sorsista huolimatta, Kosti teki kokeessa hienoa työtä. Valitettavasti emännän hermoilu tipautti muutaman helpon liikkeen pisteet alakanttiin ja tulokseksi saatiin ALO2 pistein 144. Tuomarina kokeessa toimi Ilkka Sten.

Ja heh, johan sen sanoo arvonimikin, ”Temppumestari v-2003”, myös temputus hallitaan. Kieriminen on Kosti ehdoton bravuuri.Toinen suosikki on ”kaverille kilauttaminen”, jossa Kosti vastaa puhelimeen, lyö luurin korvaan ja ”kilauttaa kaverille”, rekvisiittanaan veivattavalla numerolevyllä varustettu puhelin. Niin, ja osaahan Kosti toki haukkuakin, usein jopa ilman erillistä käskyä ;).

Koska virallisiin näyttelyihin ei ole asiaa, Kostin kanssa käytiin joskus mätsäreissä. Lähinnä "urheilun ja kannatuksen vuoksi" eikä Kostin kehäkäyttäytymiseen juurikaan oltu panostettu. Ja se jos mikä näkyi sekä usein myös kuului. Kosti oli kehässä aivan oma itsensä, riehuu, haukkuu ja muutoinkin värikäs persoona. Tästä huolimatta tai ehkäpä juuri tämän vuoksi, Kosti hurmasi useamman tuomarin. Tosin jos rehellisiä ollaan, niin on laika pojan käytös saanut myös muutaman tuomarin verenpaineen nousemaan vaarallisen korkeisiin lukemiin, mutta joka kerta Kosti on takuulla tehnyt tuomareihin lähtemättömän vaikutuksen, tavalla tai toisella. ;) Siitä on todisteena mm. Sydän-Hämeen Koiraharrastajien vuoden Match-Show koira kisan voitto v-2002.

Kostin titteleitä ja saavutuksia elämän varrelta...