Pari tarinaa
 
Etusivu
Kooikerhondje
Kuvat
   - Pentukuvat
   - 2003 - 2004
   - 2005   >>>
Pari tarinaa
Näyttelyt
Sieltä ja täältä
Linkit
Lähetä postia
Sanni ja Mette,  ystävykset

Kaikki alkoi siitä kun minulle ja äidille tuli koirakuume oltuamme noin puolitoista vuotta ilman nelijalkaista ystävää. Kauan mietimme sopivaa rotua ja löydettyämme koikkerin ihastuimme heti.
Sitten kiersimme näyttelyissä, kyselimme kasvattajilta rodusta ja alkoi pentujen “metsästys”. Meidän onneksemme Marttilaan syntyi suuri pentue, josta varasimme narttu-pennun. Koko perhe oli jännityksen vallassa kun menimme valitsemaan kahdesta vielä vapaana olevasta tytöstä meille sopivan. Mette oli heti mieleisemme; sillä oli valkoinen huutomerkki selässä ja M-kirjain otsassa. Innoissamme odotimme hetkeä, jolloin saimme hakea Metten kotiin.
Noin kymmenen ensimmäistä kilometriä autossa Mette itki, sitten se nukahti ja loppumatka sujuikin hyvin.
Se sopeutui heti uuteen ympäristöönsä ja uuteen laumaansa. Mette täyttää toukokuussa 2005 jo 2 vuotta.
Olen tosi onnellinen kun minulla on Mette kaverina ja puuhastelu-kumppanina. On mukava tulla koulusta kotiin, kun ovella on vastassa iloinen hännänheiluttaja.

Sanni 10 v.


 


 
Sandra

  Olipa kerran... niinhän ne kertomukset alkavat.
En ollut koskaan aikaisemmin ajatellut, että perheessäni tulisi olemaan koira...siitä on niin paljon vaivaa ja huolta, sitä joutuu kuljettelemaan vähän väliä ulkona, laittamaan ruokaa ja taas käyttämään ulkona. Eihän se syökään kuin jotakin erikoismömmöjä.
No...kun menin naimisiin niin siinä samassa kaupassa sain myös koiran. Sen nimi oli Sandra. Se oli syntynyt 17.4.1990. Se oli aivan musta, lukuunottamatta rinnassa olevaa valkoista laikkua. Sen emä oli englannin setteri ja isä irlannin setteri ... siispä rotumääritelmäkin oli selvä Sandra on "skotlannin setteri".
Sandra oli muutaman kuukauden ikäinen, kun me tapasimme ja aloimme viettää yhteistä elämää. Kivahan se oli. Nätti, leikkisä, lämmin ja pehmeä. Mitä nyt hieman söi sukkia, pureskeli kenkiä ja peuhasi eteisen maton kanssa. Aika kului ja pikku pahanteko unohtui. Ulkoilulenkkiä teimme niin kesällä kuin talvella ja usein matka suuntautui metsäiselle useamman kilometrin mittaiselle ns. koirapolulle Tampereella Kaupin maastoon. Sanda oli miltei aina mukana menimme minne tahansa.
Sitten tuli aika jolloin tiemme erosivat ja Sandra nukkui pois. Se tuntui niin kovin vaikealta kun yksi perheen jäsen puuttui. Mutta yksitoista ja puoli vuotta me saimme viettää ihanaa, mukavaa aikaa yhdessä.
iski


 


Etusivu | Kooikerhondje | Pentukuvat | Kuvat 2003-2004
Kuvat 2005 >>> | Pari tarinaa | Näyttelyt | Sieltä ja täältä
Linkit | Lähetä postia