4.3.2007 Nurmeksessa Iisin luona

Tänään tehtiin pikainen aamureissu Nurmekseen tapaamaan Iron siskoa Iisiä. Ilonaa, Iidaa, Edua ja Kiraa nähtiin samoissa maisemissa heinäkuun alussa. Iidalla ja Irolla leikit alkoivat heti sujua, aivan kuin olisi pentuna leikki jäänyt kesken ja nyt homma jatkui siitä mihin pentuna oli jäänyt... Vaikka tapaaminen oli lyhyt, niin aina on mukava nähdä millaisia muista pennuista on kasvanut. Iisin tapaamisen jälkeen Iro vierailikin "Töllykän" luona Pipsan syntymäpäivillä. Kotona Iro olikin kanttuvei päivän touhujen jälkeen.

25.2.2007 Suksimassa...

Pitkästä aikaa päästiin nauttimaan paremmasta ulkoilusäästä (-10) ja pouta sää. Hiihtäminen on jäänyt tänä talvena aika vähälle ja se alkaa jo näkyä isännän vatsanseudullakin. Irolle hankittiin jo reilu kuukausi sitten vetovaljaat, vyö ja naru (Tarmo vainaan entinen). Tarkoitus oli tehdä tänään ensimmäisellä kerralla kevyt lyhyt lenkki moottorikelkkauralla Pielisenjäällä. Menomatkalla oli vastatuulta, joten sai lykkiä/hiihtää itsekin miten vain pystyi. Vauhtia pidin senkin vuoksi, jotta Irolle ei tule liikaa vetämistä. Paluu matka olikin vinhaa kyytiä pienessä myötäsessä. Kilometrejä lenkillä hurahti tulla n. 7,5-8 km, joka tuntui paremminkin 3 km hiihdolta. Kelkkailijatkin suhtautuivat hyvin, hiljentämällä vauhtia ja kiertämällä hieman kauempaa moiset mänijät. Kotona Iroa odottikin "Mamman" tekemä hirvipaisti. Irolle on laitettu uuniin oma paisti kypsymään karjalanpaistin kanssa. Uunia lämmitettäessä Iro käy usein tarkistamassa, missä vaiheessa paisti on, vaikkei paistia sillä lämmitys kertaa olisikaan tulossa.

22.1.2007 Iro yksvee!

Näin se vuosi on Iivarien ja kumppaneiden syntymästä kulahtanut. Paljon on ensimmäisen vuoden aina kerennyt tapahtumaan ja varmasti vielä enemmän tulee tapahtumaan. Iron syntymäpäivä aloiteltiin Lieksassa -29 asteen pakkasessa, eli päivää on vietetty aika tiiviisti sisätiloissa. Syntymäpäivänä syötiin jäätelöä, joka on Iron herkkua ja seurattiin sankarin paketinavausta. Pakkaset ovat olleet viimepäivinä riesana, viikonlopun metsäharjoituksetkin menivät pipariksi pakkasten vuoksi. Nyt tehdään tokoa ja noutoharjoituksia sisällä että pihalla kelien mukaan. Noutoakin otetaan silloin tällöin ja se onnistuukin välillä ihan hyvin, mutta toisinaan löytyy jotain muuta mielenkiintoista tekemistä, jolloin noutokapula kapsahtaa suusta lattiaan. Kun tuo nouto alkaa onnistua, niin lisätään noutoesineitä/vaikeusastetta. Joitakin kertoja ollaan käytetty kahta kapulaa, jotka Iro on noutanut kunniakkaasti. Harjoiteltavaa riittää myös hakukuvioissa yms.. joten luppoaikaa ei olisi, jos kelit vain sallisivat harjoittelun.

6.1.2007 Kajjaanin tamminäyttelyssä

Joo-o.. ensimmäinen koenäyttely takana. Lähdettiin aamusella 6:30 ajelemaan Kajaaniin, jotta oltaisiin ajoissa paikalla. Ajoissa oltiin ja kehän ohjelmakin oli loppujen lopuksi noin tunnin myöhässä, joten touhuun päästiin pitkän odottelun jälkeen n. 12:30. Iro oli ollut rauhallinen koko päivän, mutta kehässä ei oikein tahtonut mikään toimia. Seisominen oli niin ja näin ja liikeratojen katsominen jäi tuomarilta katsomatta, kun touhu meni Iron kanssa leikkimiseksi. Tuloksena JUN EH (Ilmeisimmin ERI jäi saamatta leikkimisen vuoksi). No, onneksi koira on hyvä, eikä isännän tunarointeja arvostella... oppia tuli. Näyttelyn jälkeen menimme pitkäkarvaisten kokoontumiseen läheiselle "kukkulalle" Markun ja Anniinan opastuksella. Paikalla oli mm. Mosku Iivari, Ilona, Kira, Edu, Iida, Eetu, ....taisi se Irokin vielä siellä olla....?

Tuomarin (Alvert Bijker, Alankomaat) kommentit Irosta:
11-months, rather typical and at good size, maskulin head with good expression and heavy lips. good body good bone strong pet, well coated, I cants see his gates.

23.12.2006 Joulua odotellessa..

Unnan ja Edun pennuilla on 11kk elämää takana ja ensimmäinen Jouluaatto on enää yhden yön takana. Saa nähdä tuoko se pukki mitään Irolle? Metsässä ollaan käyty aina tilanteen salliessa, tosin lintuja ei ole juurikaan löytynyt. Jänikset on "In" Irosta ja Veli-Pekan mukaan jokunen Iron sisaruksista on näyttänyt miten jänistä pöllyytetään. Sama homma jäniksellä, kuten kaikessa muussakin uudessa jutussa, itsellä menee tovi opetellessa koiran lukemista; pari ensimmäistä päräytystä katselin hieman hämilläni, mutta kolmannella kerralla osasin jo lukea Iron puuhastelua ja sain kutsuttua Iron jänön jäljeltä pois. Tänään oltiin lähimetsässä lenkkeilemässä ja itse huomasin ojassa aika tuoreet jäniksen jäljet. Jonkin matkaa mentyä jänishän se ojan penkalta hyppäsi ja Iro oli jo menossa perään... Matkaa jäniksen ja minun välillä oli n. 5-6 metriä, joten Iron sai hyvin pysähtymään komentamalla maahan (tosin maahan meno jäi hieman vajaaksi Iron seuratessa Jussin menoa horisonttiin). Mikä tärkeintä, että sain "perslähdöstä" Iron pysäytettyä eikä ajo kerennyt kunnolla alkaakaan. Nyt on aika hieman vetää henkeä ja rauhoittua Joulun viettoon.

6.12.2006 Itsenäisyyspäivä

Metsästyskausi on lintujen osalta jo ohi tai ollut jo pitemmän aikaa, mutta ollaan yritetty käydä metsässä aina kun mahdollista. Lyhyet päivät ovat hankalia, mutta "takakesä" on antanut hyvän mahdollisuuden liikkua metsissä. Ensi lumen aikaan kävimme kesämökin maastossa ulkoilemassa ja etsimässä riekkoja, joista ei jälkiä suurempaa merkkiä näkynyt. Hyvä kuitenkin, että riekkoja kuitenkin on. Viikonloppuna Iro päräytti jäniksen ylös ja ajoi noin 30 sekunttia äänen kanssa ja tuli noin minuutin kuluttua takaisin. Pidin pienen keskustelutuokion Iron kanssa jäniksistä ja tämän jälkeen matka jatkui, eikä menneen jäniksen hajut Iroa kiinnostaneet. Tänään itsenäisyyspäivänä käytiin Borgan, Akun ja Riinan kanssa lintuja etsimässä, mutta ainoaksi havaituksi tilanteeksi jäi Riinan metso, joka sekään ei antanut seisonta mahdollisuutta. Jos kelit jatkuvat tällaisina ja lunta ei tule ihan puolta metriä, niin metsäharjoituksia jatketaan mahdollisuuksien mukaan. Tavoitteena olisi, jos saataisiin jokin lintutilanne ja opetellaan ToKoa, joka on hieman jäänyt vähemmälle työkiireiden vuoksi. Kotosalla Irolla oli jokin aikaa sitten pientä näykkimistouhua, joka kitkettiin tarhalla pois. Noin viikon tiukempi kuuri eli rike ja tarha heilahtaa unohdutti tuon näykkimisen ja hampaiden näytön.

21.10.2006 Hirvimiehiä, metsoja ja tokoa

Helteisen syksyn jälkeen saatiin tänne Pohjois-Karjalaan "susirajalle" kunnon pakkaset. Pakollisten aamukuvioiden jälkeen ajettiin kesämökin kautta hirvimiesten nuotiolle. Eli aloitimme päivän hirvimiesten hervottomia juttuja ja passimiesten perinteistä kylmän sään aiheuttamaa valituksen porinaa kuunnellen. Ukkojen mukaan pakkasta oli ollut aamusella -16 astetta ja näyttihän tuo autonlämpömittari -9 n. 10:30, jolloin oltiin Iron kanssa ajelemassa makkaratulille. Paisteltiin Iron kanssa makkarat (2 kpl mieheen), tietenkin syötiin ne persuksiin ja kuunneltiin ajankohtaiset tapahtumat hirvimiesten suusta. Jorinoitten jälkeen kurautimme Iron kanssa omille teille ja paikkaan, josta on aina joku lintu löytynyt tai siiven isku kuulunut ja niihän siinä kävin taasen ettei autosta kunnolla päästy kun metsoparkki pärähteli ilmaan. Lintuja lenteli ristiin rastiin n. 30 metrin päässä, mutta Iro ei niitä huomannut haistoi linnut hieman myöhemmin. Muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen Iron edestä n. 50 metriä pomppasi oikea Ukko-Metso taivaalle ja katosi horisontiin Iron seuratessa linnun hajuvanaa sivuttaistuulessa. Kuten yleensä itse katsoin aluksi hölmönä menoa, kunnes tajusin nostaa käden ja kajauttaa MAAHAN komennon. Iro oli jo tuolloin n. 100 metrin päässä minusta. Noiduin ja manasin jo mielessäni että sinne se koira meni menojaan, mutta eipäs kuitenkaan Iro pysähtyi ja kääntyi minuun päin ensin istumaan ja sitten kävi maahan pitkälleen. Että näin, ei se kesäinen ToKoilu ihan siiveniskuille mennyt? Paluu lenkillä törmäsimme vielä myötäsessä tuulessa uudelleen samaisen metsoparkin poikasiin, mutta ne olivat jo niin herkällä päällä että ne menivät menojaan n. 50-70 metrin matkalta. Teimme vielä paikan vaihdon ja kävimme suomaastossa kokeilemassa, jos joku teeri olisi löytynyt, mutta ei. Vaikka seisonta tilanteita ei saatu, niin saatiinpa raitista pakkasilmaa, reilusti liikuntaa ja mikä tärkeää, kourallinen kokemusta ja metsätokoa.

14.10.2006 Kainuussa sisartapaamisessa

Markun kanssa oli jonkin aikaa puhetta, jos saataisiin järjestettyä pienimuotoinen tapaaminen syksylle Kajaaniin. Työkiireet ovat hieman olleet rajoittamassa menoa, mutta Kajaaniin lähdettiin tänä aamuna vaikka saavuin työreissulta edellisenä iltana seitsemän aikaan. Muu perhe jäi Kajaanin keskustaan shoppailemaan ja Iron kanssa jatkoimme vielä n. 30 km Kajaanista Oulun suuntaan Markun luokse. Pikaisesti suunnistimmekin metsään koirien kanssa (Edu, Iida, Ilona ja Iro). Keli oli aika tyyni, mutta pieni tuulen vire oli ilmassa. Koirat vuorottelivat haussa ja vauhtia oli kaikilla pennuilla hyvin. Edu näytti kuitenkin ensin nuoremmilleen miten linnut löytyy. Teeret olivat arkoja ja toiseksi hyppivät puusta toiseen. Irokin sai aikaiseksi yhden tilanteen, josta myös lyhyen seisonnan hakkuuaukolta alempana rinnepuissa istuville teerille (matkaa n. 20-30 metriä). Eihän siinä "tökötystä" kertynyt kuin 15 sekunttia, mutta vauhdista naps seisontaan. Irolle sattui vielä Pyy tilanne, jossa pyy karkoittui Iron sitä huomaamatta ja peräänhän sitä mentiin katsomaan mikä se oli? Metsässä oltiin n. 3 ½ tuntia ja hyvää oppia saatiin Markulta. Kotimatkalla ei Iron pää paljoa noussut auton takapoksissa, kun väsymys otti vallan.

19.9.2006 Peltoharjoituksia

Kanalintujen metsästys on täydessä vauhdissa, mutta me vaan Iron kanssa Tokoillaan ja harjoitellaan hakua pellolla. Metsään ei oikein uskalla mennä, jottei tulisi törmäilyjä. Pelloille pääseminen olikin tähän saakka hieman kiven takana, mutta sattuman kautta ja hyvillä yhteyksillä saatiin järkättyä pari peltotilkkua kanakoirakerhon harjoituspaikaksi. Irosta pellolla juoksentelu näyttää olevan herkkua, kun saa revitellä oikein kunnolla. Käsimerkkejä osataan jo suurinpiirtein "lukea", mutta leikkimieli saa ottamaan vallan ja silloin otetaan välillä rundeja isännän merkeistä piittaamatta. Kokeilin mitata Iron säkäkorkeutta pari iltaa sitten ja noin mitta näytti 63,5cm ja painoa 34kg.

2.9.2006 Koejärjestelyitä

Susirajan kanakoirakerho järjesti KAER metsäkokeet Lieksassa 2.9., jonka järjestelyissä olimme Ironkin kanssa mukana. Kokeiden keskuspaikkana oli Pielisjärven erä- ja kennelmiesten Toivasmaja. Edellisenä iltana kävimme Iron ja Emman kanssa liikumassa Toivasmajan lähimaastossa harjoittelemassa hakukuviota. Riistalle kun ei ole vielä asiaa, niin koirakaveri Emma kävi ensin tarkistamassa lintutilanteen ja tämän jälkeen Irokin perkasi samaa aluetta. Vaikka metsässä liikkumista on ollut vähän, niin välillä Iro menee hyvin tuulta käyttäen. Kuvio harjoittelujen jälkeen lämmittelimme saunaa yöksi saapuville kokeeseen osallistujille. Käytiin Ironkin kanssa ottamassa hikeä pintaan ja tietenkin uimassa täytyi käydä saunan päälle. Koepäivänä kävimme kuuntelemassa Toivasmajalla tuomarin yhteenvedon ja laitoimme myös ruokaa koeväelle. Lintuja oli löytynyt huonosti maastosta, mutta eroja koirille oli kuitenkin saatu. Vaikka tuloksia ei tullut, niin jokainen koira sai palkinnon työstään. Voittopysti meni Haapasen Jounille Kajaaniin. Iron kanssa ollaan ToKoiltu, lenkkeilty, jne.. eli perushommaa ilman ihmeellisempiä extroja. Seisomisharjoituksia on hieman aloiteltu, jos sitä syystalvella näyttelyssä käydään? Seisomisharjoitukset on tehty ruokakupilla ja seisonnasta avansilla syömään. Lenkkeilyssä alkoi esiintyä vetämistä, jonka on saanut hyvin vähenemään pyörittämällä hihnaa oikealla kädellä Iron kuonon edessä, eli tällöin ei ohitella vaan kuljetaan nätisti sivulla. En tiedä onko hyvä tapa rajoittaa vetämistä, mutta toimii...

15.8.2006 Rähmimistä, pientä isottelua

Elokuu on päristänyt pitkälle ja elämä rullaa "normipäivä" syklillä. Kivekset tipahtivat lops ja samalla ego kasvoi ja tuli pientä kokeilua. Eli mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut kolmen viikon aikana. Tosin pari viikkoa sitten silmät alkoivat rähmimään hieman reippaammin, jonka seurauksena eilen käytiin "lekurissa". Samalla tyhjättiin "perusrauhaset", joita lääkäri epäili osa syylliseksi silmien rähmimiselle eli lipsutellessaan takapuoltaan bakteeri voi joutua silmään? Silmät vaikuttivatkin lähes normaaleilta lukuunottamatta alaluomissa ollutta pientä turvotusta. Rauhasongelmaan saatiin penisiliiniä ja silmiin 10 päivän tahnakuuri, joten eiköhän siitä taas potkita eteenpäin. ToKo hommeleita ollaan harjoiteltu ja maahanmeno onnistuu jo ihan hyvin, kuten sivulle tulokin ja seuraaminenkin alkaa toimia. Iro on toisinaan oikea mallioppilas; esim. Peti puheissa täytyy olla tarkkana Iron ollessa kuulolla, kun poika saattaa mennä omalle petilleen vaikkei häntä sinne komennettaisikaan, mutta kun puhe on petistä niin uskottavahan se on. Maahanmenokin onnistuu usein ilman komentoa ottamalla ensin kontakti Iroon ja nostamalla käsi ylös. Noutoa ei ole harjoiteltu vesikokeilun jälkeen, mutta viikonloppuna vestelin Irolle oikean noutokapulan ja kokeilin sillä, miten homma toimii. Raskaampi kapula oli aluksi hieman vastenmielinen, mutta pakkonoudolla tutustumalla kapula kulki nätisti suussa. Eli kun kapula oli tuttu, kokeiltiin noutoa; Iro sivulle (naps), kapula n. 10 metrin päähän, lupa noutoon, hieman harjoittelua mistä tuohon järkäleeseen nyt tarttuisi? tunnustelun jälkeen napakka ote keskeltä ja nätisti isännän vasemalle puolelle istumaan ilman houkuttelua/komentelua ja luvasta luovutus. Suorituksen aikana tietysti Iron kehumista ja kannustamista (hyvä, hyvä, nouda, tänne, jne...). No, nouto puuhilla ei ole kiire, kuten Markkukin porukalle viestitti, eli pistetään ToKoa entisestään kuntoon ja touhutaan muuta mukavaa viimeisinä kesäpäivänä....

23.7.2006 Vesityöharjoittelua ja "kokeilua"

Sisartapaamisesta on vierähtänyt jo pari viikkoa, jona aikana on Iron kanssa hieman harjoiteltu vesityöskentelyä. Torstaina käytiin hieman tutustumassa oikeaan vesityökokeeseen tutun ToKo porukan kanssa. Illalla tuli todettua, että on hyvä totutella työskentelyyn erilaisilla rannoilla. Ensimmäisellä harjoituspaikalla oli suhteellisen jyrkkä ranta, joten Iro tunnusteli etukäpälillään vettä ja pulahti/sukelsi rantaan takajalkojen jäädessä rantapenkalle. Tämä ei Iroa hätkäyttänyt, vaan noutoväline käytiin hakemassa joka tapauksessa. Toisella kerralla hieman oli empimistä, mutta sitten otettiin hyppy suoraan veteen. Luovutus ei vielä onnistu mallikkaasti, mutta rannalle noutoesine tulee. Sunnuntaina käytiinkin sitten ottamassa ensituntumaa vesityökokeeseen Toivasmajan lähettyvillä.. Kasvattajat (Sanna ja Veli-Pekkakin) olivat paikalla katsomassa Iron suoritusta. Iro oli kokeiden nuorin osallistuja ja suoriutui tehtävästä siinä missä vanhemmat kanssa kilpailijansa NUO -sarjassa. Tuomarin arviot Iron suorituksesta (0-5); Veteenmeno halukkuus 5 (0=Ei mene veteen, 1=Heikko, 5=Erinomainen), Ohjattavuus 3 (0=Ei ohjaudu, 1=Heikko, 5=Erinomainen), Kantaminen 1 (0=Ei tuo, 1=Pudottelee, 5=Kantaa varmasti), Pureskelu 5 (0=Puree käyttökelv., 1=Paljon, 5=Ei pure). Tuomarin kommentit Irosta; "Rauhallinen heitettäessä, halukkaasti uimaan, ravisteli rannalla ja pudotti. Luovutusta hiottava." Arvostelu numeroksi tuli 3, johon voi olla enemmän kuin tyytyväinen. Vesiharjoituksia ei varmaankaan hirveästi enää tehdä ja luovutusta hiotaan maalla, eli Tokoilut jatkuu.

6.7.2006 Caravaanailua sisarten tapaamista

Lähdettiin ensimmäiselle vaunureissulle Iron kanssa. Matkan kohteena oli Nurmeksen Hyvärilän alue. Pääpointti matkalle olikin käydä tapaamassa Edua, Kiraa, Iidaa ja Ilonaa. Edu, Kira ja Iida olivat tulleet päiväseltään käymään Bomballa Kajaanista, mutta Ilona jäi vielä nauttimaan kesälomamatkasta. Tapaaminen meni hienosti Iron hieman katsellessa aluksi sivusta siskojen touhua ja temmellystä, mutta nopeasti Irokin alkoi päästää touhuun mukaan. Sisaruksia vertaamalla pystyi aika hyvin hahmottamaan kasvukehitystä, joka kotona tuntui huimalta, mutta sisarukset tavattua Iro näyttikin ihan sopusuhtaiselta pakkaukselta siskoihin nähden. Leirintäalueella olo hieman mietitytti aluksi, mutta mitään ongelmia ei kuitenkaan tullut eteen. Iro pysyi kiltisti oman vaunun ympärillä, vaikka ohitse vilisteli toisiakin koiria. Vietimme Hyvärilässä kaksi yötä ja kävimme tapaamassa Ilonaa muutaman kerran. Hyvärilässä Iron kanssa tehtiin pieniä hakuharjoituksia suurella nurmikentällä, jonne laitettiin Gotleria sopivin välimatkoin ja sieltä ne makkarat löytyivät.

25.6.2006 Juhannuksen aikaa...

Kesähelteet tuntuvat vievän Irolta melkein kaikki mehut, joten liikunta on aika vähäistä. Tosin uinti näyttää Irolle maistuvan enemmän kuin hyvin. Veteen mennään omatoimisesti ja vedetään pieniä lenkkejä, etenkin jos vedestä vielä löytyy jotain mielenkiintoista. Juhannuspäivän iltana Iro alkoi uikuttamaan liikkuessaan/liikahtaessaan, mutta seuraavana aamuna ei ollut tietoakaan mistään kivusta. Olisiko uinnit kipeyttäneet lihaksia, kun kävelykin oli jäykän näköistä? Markku laittoikin tuossa viestiä pikkulintujen ajamisesta. Irolta kaikki ajaminen on pyritty kieltämään, mutta ainahan vilkunaa ei ehdi vahtia ja tällöin "tipuset" saavat varmasti kyytiä. Juhannuspäivänä kesämökin rannassa pyöri silkkiuikku poikue n. 10-15 metrin päässä Irosta. Lintujen perään olisi haluttanut mennä, mutta kiellosta menohalut loppuivat. Tosin täytyi vielä katsoa anelevasti, etteikö millään saisi uiskennella hieman uikkujen perään.

9.6.2006 Uimaan..

Aika menee siivillä ja koira kasvaa. Joitakin juttuja Iro tekee usein jo järjestelmällisesti, kuten aamupissaherätys, jonka jälkeen isäntä laitaa aamuruoan tekeille ja painelee nukkumaan. Menee tovi ja Iro napottaa sängyn vierellä yleensä sukka suussaan, eli isännälle merkki että olisi jo aika heräillä. Sanomalehden nouto tuntuu olevan aamulla myös mieluinen teko, tänäänkin täytyi käydä hakemassa vaikkei lehteä tullutkaan. Niinpä täytyi kuljettaa edellispäivän lehti postilaatikolle ja antaa se Irolle takaisin kuljetettavaksi. Lehden kantelu on niin mieluista, että takapuoli vatkaa sinne tänne hännän mukana. Kerran on jo roskapussikin mennyt roskikselle omatoimisesti, kun sellainen löytyi Siirin huoneen lattialta. Tänään tehtiin ylimääräinen eläinlääkärikäynti, kun paljaalle iholle vatsaan oli tullut ihottumaa/märkärupea, johon lääkäri määräsi Basibactia voiteena. Illalla käytiin myös kesämökillä rakentelemassa ja viettämässä aikaa. Tarkoituksena oli isännälläkin käydä kalastamassa ja jättää Iro odottamaan verkonlaskua rannalle. Vene saatiinkin hyvin veteen Iron seuratessa vedessä aluksi vatsaa myöten, sitten kaulaa myöten ja siihen jäätiin seisomaan veteen. Vähän aikaa venekunnassa mietittiin suuntia minne verkkoja lähdettäisiin laskemaan ja soutaessa vilkaisin taakse, niin Iro paineli uida rauhallisesti veneen perässä. Meno näytti niin hyvältä ja uimamaisterin arvoiselta ja Iro olisi kai painellut samantien ohitse, jos en olisi napannut kaulapannasta kiinni veneen vierellä. Kieltämättä tilannetta katsoi itsekin hölmönä, kun Suomenpystykorviin tottuneena veteenmenosta ei olisi edes puhuttu, niin Iro tulee kävelee veteen ja aloittaa uida veneen perässä, kuin olisi tehnyt sitä ennenkin.

4.6.2006 Uusia hampaita, elämistä ja olemista...

Iro alkaa olla jo aika iso roikale. Painoa mitattiin tänään 20,2 kg, muuten vintiö on ihan sopivassa kunnossa. Hammasrivistöt alkavat olla hyvässä mallissa, eli vinksottaneet ensimmäiset etuhampaat ovat jo karisseet pois. Aiemmin napsahtanutta kulmahammasta seurataan, miten sen kasvu etenee. Iro on luonteeltaan rauhallinen, mutta välillä aika itsepäinen. Omalla tontilla pysytään hyvin ja naapurilla ei ole käyty parin kolmen kiellon jälkeen vaikka touhut siellä välillä kiinnostavatkin. Kesämökillä ei ole selkeitä rajoja naapureiden kanssa, joten siellä käydään naapurin Sirua katsomassa. Kutsusta tullaan aika hyvin isännän luokse. Vesi on vielä turkasen kylmää, joten uimaan ei ole vielä kokeiltu, vaikkakin kaulaa myöten täytyi kahlata isännän karatessa verkoille veneellä kaverin kanssa. Kesämökillä oleilu on Iron mieleen; saa valita mättään tai puun, jonka juurella nukkua, voi revitellä metsässä, ryplätä rantavedessä ja seurata lokkeja, jotka tuntuvat tahallaan kiusaavan lennellessään yläpuolella.

18.5.2006 Elämä raiteillaan

Pysyvät hampaat alkavat nousta pikku hiljaa. Yksi kulmahammas meni narunvedossa poikki, mutta ei näyttänyt haittaavan menoa eli odotellaan uutta pysyvää tilalle. Painoa Irolla on n. 16,5 kiloa ja karva on loistavassa kunnossa. Menokin on rauhoittunut, tuntuukin välillä onko koira kunnossa, kun istuu ja katselee hötkyilemättä. Pihalla ollaan oltu piilosilla; Istutetaan Iro kierretään talon taakse tehdään paluu jälki ja mennään piloon ja vapaa komennolla Iro tulee jälkiä pitkin. Välillä joutuu kiertämään talon ympäri ja käyttämään paremmin nenäänsä löytääkseen piilossa olijan. Rokotteetkin saatiin kuntoon tiistaina ja täytyihän lääkäriäkin "suudella", kun se niin kovasti sitä halusi. Tokossa tutut kaverit ovat Timi, Aku, Emma ja Ruska. Pääasiahan on että totutellaan olemaan toisten kavereiden kanssa ja pieniä istumisharjoituksia tehdään muiden koirien ollessa ympärillä. Muutaman tehdyt harjoitukset ovatkin menneet loistavasti eli Iro istua napottaa ja tulee isännän luokse vaikka matkalla olisikin toisia koiria. Muuten elämä on normaalia päivärytmiä ja sen mukanaan tuomia uusia kokemuksia. Aamutoimet ovat mielenkiintoiset; Iro käy lipaisemassa naamasta että isäntä alkaisi nousta. Muutamana aamuna, kun en ole noussut ylös lipaisusta, Iro on kiikuttanut sukat sängyn vierelle merkiksi, että olisi jo aika. Tänä aamuna tuli paita ja housut ja Iro oli innoissaan ja luovutti vaatteet minulle. Tiistaina aamupostilla Iro hyppeli ympärillä ja tarjosin hänelle lehteä kannettavaksi ja kuinkas ollakaan lehti tuli nätisti suussa sisälle ja luovuttikin sen vielä ihan kiltisti. Muuten ei kantamista ole opeteltu eli on lähtenyt Irosta itsestään.

11.5.2006 Kesäisiä päiviä

Iron viidestoista viikko on mennyt kesäisissä puuhissa. Viikonloppuna vietettiin pari yötä asuntovaunussa ensimmäistä kertaa ja hyvinhän se meni. Vesi on tuttu juttu, joten siellä rypläydytään omatoimisesti, tosin vatsaa myöten ei näillä veden lämpöasteilla vielä mennä. Jäiden lähtiessä Iro juoksenteli pitkin rantoja yksikseen lokkeja hätyytellen ja kasteli itsensä osittain jään pettäessä alta, mutta eipä ollut moisesta kylvystä millänsäkään. Veneen kyytiäkin jo kokeiltiin eikä se pelottanut, päinvastoin airojen lapoja olisi pitänyt päästä ihmettelemään niiden lipsuttaessa vettä ja moottorilla ajaessa keula-aaltoa täytyi kurkotella. Kotipihassa Iron oma soppi (tarha+koppi) on valmistumaisillaan. Tarhassa olokin näyttäisi parin "valitus" kerran jälkeen jo olevan ihan ok. Kopin rakennuspuuhissa täytyi olla ehdottomasti nukkumassa vieressä ja tarkailemassa työn edistymistä. Naulaimen pauke, jne... ei pelästytä yhtään, vaikka omasta mielestäni olisi terveellistä hieman varoa, mutta kaikki on niin mielenkiintoista mitä se ukko ikinä tekeekin. Yksinolo onkin helpompaa ja turvallisempaa tarhassa Irolle, kun pääsee seuraamaan muuta liikennettä ja naapurin kaneja. Tokossa käydään tutustumassa muihin koiriin torstaisin ja viikolla saatiin uusi koirakaveri Novascotiannoutaja Rekku, jolla on ikää noin 5kk. Istuminen on aika hyvällä mallilla, kun maltetaan istua vaikkei ukko olisikaan enää näkyvissä. Koiruuksia on aloiteltu tehdä uudelleen, eli kengät maistuvat ja niitä on muutenkin kiva kannella ympäriinsä. Omassa pihassa oloa on opeteltu ja toistaiseksi se toimii hyvin eli Iro on vapaana pihalla eikä suurta hinkua livahtaa omalta pihalta ole vielä ollut, mutta kun tytöt alkavat kiinnostaa niin veikkaus on että silloin mennään ja kovaa....

4.5.2006 Tokoilua

Päästiin lopultakin paremmin mukaan ToKoilemaan eli tutustumaan toisiin koiriin ja ihmisiin. Porukasta löytyi myös samaa merkkiä oleva vanhempi kaveri Taikasuon Timi, jonka kanssa tehtiin myös tuttavuutta. Aluksi hääräsimme katsastuskonttorin pihalla touhuten, josta siirryimme lähipellolle kokeilemaan hakutoimintaa. Isäntä kulki siksakkia ja tätä täytyi välillä ihmetellä. Nähtiin myös vanhemmilta koirilta oikein nättejä Varisseisontoja, kun samainen varis kierteli peltoa koirien vaihtuessa. Kotiin päästyä alkoi väsy painaa Iroa niin paljon, että ruokakupillekin meno näytti kankealta ja ruokaakaan ei jaksettu kytätä.

1.5.2006 Vappu

Edellisenä iltana Iro jäi kotimieheksi reiluksi tunniksi, muun perheen käydessä kylättelemässä. Kotiin tullessani katsoin hieman ihmeissäni, kun Iro makaa ulko-ovella omalla patjallaan kuin ei mitään. Ovi oli kiinni, mutta ruokatilan tuuletusikkunasta oli livahdettu ulos. Onneksi Iro on toistaiseksi pysynyt omalla tontilla ja makoileekin mielellään oven edessä patjallaan. Tänään käytiin taasen rakentelemassa rantasaunaa Pankajärvellä ja hätisteltiin joutsenia heti ensimmäiseksi. Kotvasen kuluttua joutsenet lensivätkin toiseen suuntaan ja Iro oli jo pitkän matkan päässä menossa niiden perään, mutta kutsusta meno pysähtyi ja ravilla tultiin selostamaan tilanne. Vappuhan on työn juhla, joten juhlapäivät ovatkin menneet rakentelun lomassa. Iron tarhan runko laitettiin pystyyn aattona ja enää puuttuu vain loput... Inspehtööri oli itsekin tarkastamassa rakennuksensa etenemistä ja otti ukkojen paukutellessa vasaroitaan nokoset.

26.4.2006 Sorsien jäljillä

Lumet alkavat olla jo vähissä, saa nähdä kuinka pissat ja kakat tulee Irolta, kun ei ole lumipenkkoja joilla käydä tarpeillaan? Tänään oltiin periteiseen tapaan mökillä puuhastelemassa ja huomattiin heinuri pariskunnan makoilevan jäänreunalla puronsuulla. Hiiviskelin seuraten tuulta, jotta josko Irokin pääsisi jäljille. Alkuun Irolla meni seuratessa kättäni ja verkkareiden taskua leivän nökäreen toivossa. Ihmettelin jo tuulen alapuolella tallustellessa eikö ala sorsat tuoksumaan, kunnes kuono alkoi nykiä ylöspäin matkaa sorsiin ollessa n. 60 metriä. Tästä pökäistiin äkkiä jään reunalle "seisomaan" ja katsomaan mikä siellä oikein haisee. Muutaman sekunnin "seisonnan" jälkeen katseltiin isäntää ja käytiin tekemässä tilanne katsaus. Perään menoakin yritettiin, mutta isäntä sai vielä houkuteltua pois jäältä. Toivotaan, että sorsat viihtyisivät vielä jonkin aikaa purolla, jolloin olisi hyvä päästä uudelleen tuoreelle "hajulle".

24.4.2006 Veden äärellä, ToKossa ja jotain ihmeellistä

Teeret tuntuivat illalla kukertelevan ja telkkä pariskunta pyristi pakoon purolta porukamme sinne suunnatessa. Irolta jäi vielä nämä otukset näkemättä muuta tärkeää puuhatessa. Iro kokeili jo muutama päivä sitten miltä hyinen vesi tuntuu käpälissä, kun isäntä houkutteli seuraamaan matalan puron ylitse (vettä n. 10 cm). Yli mentiin ja ensimmäisen ylityksen jälkeen vesi ei ollutkaan enää niin ihmeellistä ja pelottavaa. Autokyyti maistuu, kyytiin hypätään itse ja pois tullaan vapaa komennolla/kutsumalla. Jotta taas ei kuulostaisi hyvältä, niin eilen sattui itseänikin kummastuttava tilanne, kun yritin saada Iron istumaan komennolla, jolloin Iro kyyristyi ja katseli pelokkaana minua. Yrittäessäni laittaa pantaa luikki pakoon minkä kintuistaan pääsi, aivan kuin istuminen olisi ollut rangaistus. Mietin olisiko voinut päivällinen moottorisahan kanssa touhuaminen vaikuttaa asiaan.... Viime viikolla käytiin vilkaisemassa pikaisesti ToKo porukkaa, jossa päästiin näkemään tulevia kavereita, kuten Taikasuon Timiä.

18.4.2006 Eläinlääkärillä rokotuksessa

Eläinlääkärillä oli ihan kiva käydä. Tutustuttiin taas uusiin ihmisiin ja hajuihin, tosin toisia koiria hieman välteltiin pysyttelemällä turvallisen matkan päässä. Lääkäriä täytyi heti nuolaista naamasta tervehdykseksi. Irolle tuli pieni napatyrä 9 viikolla, mutta ei vaadi toimenpiteitä eli terve, reipas ja hyväkuntoinen koira olivat lääkärin kommentit. Piikin piston jälkeen hyvästeltiin vielä odotushuoneessa olevat ihmiset.

17.4.2006 Kevät puuhasteluja

Edellisen kirjoittelun jälkeen Iro alkoi pitää tyttöjämme komennuksessa, mutta pienillä asioilla elämä on helpottunut. Nuorin tyttömme Siiri osaakin olla jo aika tiukkana Irolle, komentaen tämän esim. pedilleen siten ettei siitä lähdetä luikkimaan. No, kevät tulee ja Irokin tuntuu tästä nauttivan, kun saa päästellä kesämökillä höyryjä. Auto kyyti alkaa olla jo "mieluisaa" ja lukkojen napsahtaessa odotellaan milloin päästään kyytiin. Autokyydissä täytyi alkuun täytyi hieman rähistä ja uikuttaa, kun joutui yksikseen takaosaan tavaroiden kanssa. Mökin ollessa hieman kesken Iro pääsee tottumaan yllättäviin koviin ääniin, kuten sirkkelliin, moottorisahaan, vasaran paukutukseen, jne... Sirkkelin vinkaisu ei hätkäyttänyt yhtään, korvat vetäytyivät taakse ja häntä heilui vihlovasta metelistä riipumatta. Iro on saanut touhuta mökillä yksikseen vapaana, mitä nyt Elli, Toni ja Isäntä välillä rapsuttelevat. Kuistilla ja asuntovaunussa on mukava levätä tutkimusmatkojen ja touhuamisen lomassa. Lumen sulaessa metsästä ja rannalta löytyy varmasti monet mielenkiintoiset tutkimuskohteet.

5.4.2006 Yksin Kotona ja pahuudet takaisin

Eilisen päivän Iro joutui sinnittelemään yksikseen tai oikeastaan aamu- ja iltapäivän. Ainoastaan yhdet pissat oli karannut keittiön matolle, muuten tuhoja ei ollut tehty. Ilta olikin sitten ollut toista maata emännän ja tyttöjen kanssa. Olemme aikaisemminkin huomanneet, että isännän poissa olo laukaisee Irossa riiviön/mahtailijan. Illalla meno oli mennyt huonompaan suuntaan; pureskelua, hyppimistä, kaikkea mahdotonta ja mahdollista oli tehty. Pureminen ei ole mitään näykkimistä vaan ihan reipasta puremista, tästä toisella tytöllä veriset naarmut käsissä. Sama homma tuntuu jatkuvan tänäänkin, hampaita näytellään yhden päivän jälkeen kaikille perheen jäsenille eli kaikki mitä ensimmäisillä viikoilla oli "ongelmana" on taas edessä tai ainakin siltä näyttää. Hankalinta tässä on, kun "pennulla" on jo kokoa, painoa ja voimaa, joten Iro rimpuilee itsensä irti lasten otteesta. Niskasta kiinni otettaessa yritetään tarrata heti ranteeseen kiinni. Katsotaan taas miten tästä selvitään.....

30.3.2006 Ulkoilua, kujeilua, uusia juttuja....

Kasvuvauhti melkoinen, tuntuu joka aamu isommalta? Joka tapauksessa vanhan kujeet on vielä tallella (pureskelu, kolttoset, jne...), mutta onneksi jotain kehitystäkin on tapahtunut. Lenkkeily lähimaastossa ei ole enää vastenmielistä, vaan hihnassa mennään ihan nätisti ja moottorikelkkauralla on mukava päästellä hieman höyryjä. Muutama yökin ollaan nukuttu erillään, Iro omalla paikallaan ja muu perhe huoneissaan (ovet kiinni). Välillä alkoi itselläni olla hieman väsymystä päivisin, kun yöt menivät riekkuessa koiran kanssa, mutta nyt alkaa itsekin nauttia pienistä unipätkistä. Iro on jo alkanut oppia pyytämään pissalle pihalle ja "vesivahingot" ovatkin jo aika vähäisiä. Ruokakupilla opetellaan istumaan ja odottamaan ruoan saantia. Aivan loppuun saakka ei malteta odottaa vaan ruokakupin kolahtaessa lattiaan silloin mennään syömään.

23.3.2006 Nöyrtymisen merkkejä havaittavissa?

Jöötä on pidettävä tiukkaan, mutta siten hampaatkin ovat alkaneet pysyä kurissa. Pientä kujeilua ja kokeilua riittää, mutta tiukka asenne pitää jo aika hyvin kolttoset loitolla. Vaikka komennon pito tuntuukin välillä väsyttävältä, ei säälin puolelle kannata mennä tai ainakaan näyttää sitä pennulle. Eni vei, muutamat tutut ovatkin jo sanoneet, että kovapäisestä se paras metsästyskoira tulee? No, jos tämä pitelee paikkansa ja Isännällä pysyy hanskat käsissä nähdään miten käy.

17.3.2006 Unirytmi hukassa, mutta kiellot alkavat mennä perille?

Nyt alkaa ymmärtämään/toivomaan, että olisi kesä. Iro nukkui tämän aamupäivän eikä oikein jaksanut lähteä millään liikenteeseen. Sitä vastoin yöllä oli leikit käynnissä ja isäntäkin yritettiin saada hereille keskellä yötä, mutta huonolla tuloksella. Kelien salliessa olisi hyvä saada pentu vimmaamaan ja leikkimään ulkona itsensä väsyksiin, jotta yö olisi rauhallisempi. Kielloista huolimatta kokeillaan uudelleen ja uudelleen, mutta jyrkkä EI tai HYI lopettaa kielletyn puuhan. Kuitenkin nakertelu on hieman vähentynyt ja omat leikkikalut ovat siten ahkerammassa käytössä. Lasten kanssa Iro kokeilee valta-asemaansa; muristaan, haukutaan, hypitään ja tehdään kaikkea mahdollista. Eli oma asema hierarkiassa ei ole vielä selvä ja sitä kokeillaan vielä.

15.3.2006 Valitusta, pureskelua ja pissan karkailua

Kolme yötä Irolla takana ja ensimmäinen yö omalla tilallaan. Nukkuminen oli katkonaista, kun täytyi käydä kokeilemassa päästä uikuttamalla isännän viereen. Alusta pitäen on pyritty kieltämään kaikki mitä ei saa tehdä; Hyppiminen, pureskelu ja näykkiminen ovat pahimmat tavat, joita yritetään kitkeä pois. Tuntuu hieman toivottomalta, kun samaan asiaan joutuu puuttumaan tuon tuostakin. Iro pureksii vähän kaikkea, mikä nyt tuntuu vähänkin mielenkiintoiselta (matot, housunlahkeet, kengät, jne..). Välillä tuima katse ja sormen ojennus riittää osoitukseksi väärästä teosta, mutta muutaman kerran on otettu jo selätyksiäkin. Aamulla pissan karkailu on aika normaalia leikin lomassa. Yön jälkeen on energiaa paljon ja vauhtikin on sen mukaista, tuossa tohinassa karkailee pissatkin. Omatoimisuus tarpeille menolle on nahkeata, joka johtuu aika paljon säästä. Aamulla ja illalla on vielä sen verran kylmää, ettei tuulikaappia pidemmälle Iroa huvita lähteä.

13.3.2006 Ensimmäisen yön jälkeen

Ensimmäinen yö nukuttiin vähän miten sattuu. Isäntä ajatteli nukkuvansa viereisellä sängyllä, mutta Iro oli toista mieltä, kun ikävä alkoi vaivaamaan nukkumaan mentyä. Vaikka Iron asettikin nukkumaan omalle paikalleen, yöllä se oli jo samassa vuoteessa uuden isäntänsä kanssa.

12.3.2006. Kotiutus Lieksaan

Kotiintulo onnistui ihan hyvin, mitä nyt ikävä tuntui painavan Iroa alkumatkasta. Matkan alku olikin melkoista uikutusta ja virtaa Irolla riitti, kun oli ottanut reilut päikkärit ennen matkaa. Kotimatkaa Muhokselta Lieksaan kertyi n. 320 km, jonka aikana pidettiin kolme taukoa. Perillä tehtiin heti "tutkimusmatka" uuteen asuntoon. Ruokakuppi tyhjeni matkan jälkeen hujauksessa. Pientä leikkiä harjoiteltiin sisällä ja ulkona omassa pihapiirissä. Nyt katsotaan, miten ensimmäinen yö sujuu ilman Unna äitiä ja sisaruksia...