23/24.12.2003
Paikka: Lakasenpelto, Imatra, Finland
Havaintoväline: 16" dobson
Aika: 18.30-19.20
Seeing: 3
TT: 5
RJM: ~ 4,5 mag
Sää: -25
C, sumuinen

Vajaan tunnin mittainen pyrähdys kylmälle ja sumuiselle takapihalle, jossa juuri näkynyt yhtään mitään. Yritin etsiä avonaisia joukkoja Ajomiehestä ja Perseuksesta, mutta satunnaiset pilvet ja huono keli veivät voiton jälleen. Sain sentään piirrettyä kaksi avonaista; NGC 1582:n ja Berkeley 68:n.



20/21.12.2003
Paikka: Lakasenpelto, Imatra, Finland
Havaintoväline: 16" dobson
Aika: illan aikana noin 3 tuntia
Seeing: 4
TT: 4
RJM: ~ 5 mag
Sää: -10
C -> 12C

Lumet maassa ja jäämoska taivaalla eli tavallinen talvikeli, jolloin ei pysty näkemään yhtään mitään. Vaikka keli oli surkea täytyi silti yrittää havaita edes jotakin. Onneksi talvinen taivas on täynnä pieniä kirkastähtisiä avonaisia, joita on mukava piirtää pakkasessa rukkaset kädessä. Pinta kohteitahan ei talvella voi kaupungista käsin havaita.

Ajomiehestä löytyi tällä kertaa kolme pientä avonaista (NGC 1665, NGC 1778 ja NGC 1857), joita kaikkia voi kuvailla yhdellä lauseella; köyhä avonainen, josta ei voi keksiä mitään muuta sanottavaa... No, nämä kaikki tuli piirrettyä.

Yön ensimmäiset galaksit olivat Kefeuksessa olevat NGC 2300 ja NGC 2276, jotka muodostavat mukavan parin. NGC 2300 on galakseista selvästi kirkkaampi ja helpompi. Se on lähes täysin pyöreä galaksi, jolla on helposti näkyvä ydin. NGC 2776 on taas vaatimaton soikea hehku, jossa ei näy minkäänlaisia kirkastumia, itse kohdekin näkyi vaivoin syrjäsilmällä.

Yön viimeinen kohde oli Kaksosissa majaileva piskuinen IC 2182, jonka näkyminen oli täysi yllätys. Etsiskelin siinä vieressä olevia kirkkaampia NGC galakseja, mutta ne jäi näkemättä. Siitä suivaantuneena yritin lähinnä vitsinä nähdä 15.8 magnitudin IC 2182:ta, mutta yllättäen se näkyikin deepsky -suotimen kanssa. IC 2182 on erittäin pieni ja vaikea kohde, joka näkyy syrjäsilmällä. Luettelo ilmoittaa kirkkaudeksi em. 15.8, mutta itse arvioisin kirkkaudeksi 14 mag.

Yön aikana tuli yritettyä jos jonkin näköistä kohdetta, mutta turhaan. Talvikelillä havaitseminen on lähinnä ajan hukkaa ellei vaivaudu maaseudulle, mutta minkäs teet, täytyy olla tyytyväinen että edes tähtiä näkyy....juuri ennen havaintojen lopettamista pohjoisessa näkyi komea revontulivyö, jossa oli lukuisia kirkkaampia säteitä.


25/26.11.2003
Paikka: Lakasenpelto, Imatra, Finland
Havaintoväline: TAL-1
Aika: 21.00-22.00
Seeing: 3
TT: 4
RJM: ~ 5 mag
Sää: -7
C, pilviä

Tuskastuttavan pitkä pilvisyysjakso ei näytä loppuvan sitten yhtään millään. Viimeisimmät kunnon havainnot ovat yli kuukauden takaa, joista en kuitenkaan kerinnyt mitään tänne kirjoittelemaan. Tänä iltana oli tarkoitus katsoa Encken komeettaa sekä muutamia DS-kohteita, mutta homma meni munille jo heti kättelyssä. Heti ulos mentyäni lännestä vyöryi sankat pilvet, eikä niiden välistä oikein mitään pystynyt näkemään.

Illan ainoa kohde oli Perseuksessa oleva avonainen NGC 1545, mikä on aika vaatimaton kohde. Joukkoa hallitsee kolmen kirkkaimman tähden muodostama tiivis kolmio, joka on himmeämpien tähtien ympäröimä. Joukossa näkyi suunnilleen parisenkymmentä tähteä.


18/19.10.2003
Paikka: Ahola, Joutseno, Finland
Havaintovälineet: 16" dobson, 12" Meade LX 200
Aika: 21.45-1.00
Seeing: 3
TT: 3-4
RJM: 6,2-5,6 mag
Sää: heikkoja revontulia, 47% nousemassa, -2,5
C

Ennen Kuun nousemista oli muutama tunti aikaa jopa vakaviin havaintoihin, joten päätin suunnata taas pitkästä aikaa Aholaan Eskon ja Paulin kanssa. Kuu aloitti nousuaan samaan aikaan kun kasasimme putkiamme, joten himmeiden pintakohteiden havaitseminen oli aika turhauttavaa touhua. Ensimmäinen kohteeni oli Joutsenen NCG 6888 eli Sirppisumu. Kohde näkyi huomattavasti paremmin kuin pari iltaa aikaisemmin takapihalta. Sumun koko yllätti minut täysin, sillä oletin sen olevan huomattavasti pienempi. Sumun piirtämisen aloitin 12,5mm okulaarilla ja aikani piirrettyäni huomasin, että kentässä oli vain puolet sumusta. En kuitenkaan keskeyttänyt havaintoa vaan tyydyin piirtämään ainoastaan kentässä näkyneen pohjoisosan. OIII suodin parantaa kohteen näkymistä todella paljon. Kirkkaimmat osat näkyvät suoraan katsottaessa suuren sirpin muotoisena sumua, johon on kietoutunut muutamia tähtiä. Sumussa näkyy muutama kirkkaampi alue. Syrjäsilmällä erottui muutama himmeä sumulaikku sirpin näkymättömässä osassa.

3C 66A on noin 15 magnitudin kvasaari Andromedassa. Kvasaari näkyy tähden kaltaisena pisteenä, mutta sen etäisyys on huikeat 5 miljardia valovuotta! Ja punasiirtymä 0.444. Tähän asti kaukaisin kohde minkä olen nähnyt. Kvasaarin tunnistamisena käytin karttaa ja kolmea eri CDD-kuvaa. Havainnon tein Eskon Meadella. Kohde löytyi myös omalla dobsonilla. Samassa kentässä on 15 magnitudin galaksi UGC 1832, joka näkyi 12" putkella syrjäsilmällä, omalla huomattavasti helpommin.

Aivan kvasaarin luoteispuolella on galaksipari UGC 1837 ja UGC 1841, joista tein yön viimeisen piirroshavainnon. UGC 1841 on soikea 13,5 mag galaksi, jolla on hiukan ympäröivää haloa kirkkaampi ydin. UGC 1837 on huomattavasti pienempi ja himmeämpi (15,2 mag), mutta näkyy dobsonilla melko vaivatta pohjois-etelä suunnassa pitkulaisena sumuna.



16/17.10.2003
Paikka: Laksenpelto, Imatra, Finland
Havaintovälineet: 16" dobson
Aika: 20.00-21.15
Seeing: 4
TT: 4
RJM: 5,0 mag
Sää: vaihtelevaa pilvisyyttä, 70% nousemassa, +4
C, surkea

Käsittämättömän pitkään pilvisyysjaksoon repesi puolentoista tunnin mittainen aukko, jolloin ohuenyläpilven raoista pystyi näkemään muutamia kohteita. Keli oli yleisesti ottaen surkea, mutta minkäs teet. Ennalta suunniteltuja kohteita on kasaantunut pöydälle odottamaan havaitsijaansa, mutta tällä kertaa täytyi ottaa käyttöön suunnitelma B, joka oli suunniteltu juuri tällaista iltaa varten.

Reilun tunnin aikana havaitsin neljä vaatimatonta avonaista Joutsenen kaulan ja idänpuoleisen siiven kolmiosta. Kohteet olivat Dolidze 5 ja 42, Berkeley 86 ja van der Bergh 130. Tein jokaisesta kohteesta piirroshavainnon. Lisäksi katsoin Sirppisumua (NGC 6888), joka näkyi todella vaikeasti, edes valosaastesuodin ei asiaa juuri auttanut.



5/6.9.2003
Paikka: Kuopiola, Ruokolahti, Finland
Havaintovälineet: 16" dobson, JS-dobson
Aika: 22.45-2.30
Seeing: 2
TT: 3
RJM: 6,7 mag
Sää: +5
C

Jo kolmas havaintoyö samalla viikolla ja kelikin on hyvä. Tällä kertaa suunnistelin Ruokolahdelle Kuopiolaan havaitsemaan Topin kanssa. Pegasuksen neliöstä laskettu rajamagnitudi oli 6,7 mikä on melko tyypillinen näin syksyllä. Messierprojekti sai taas jatkoa neljän kohteen verran kun M33, M74, M75 ja M15 pääsivät havaintolapulle. Tosin helpotin hieman urakkaa ja havaitsin M15:n pienellä JS-dobsonilla. Jos mukana olisi ollut kunnon kartta niin olisin yrittänyt omalla putkella löytää Pease 1:n.

Yön ensimmäinen kohde oli matalalla etelän suunnassa näkynyt pallomainen M75. Kohde on melko vaatimaton pallomaiseksi eikä siitä juurikaan erottunut yksittäisiä tähtiä. Sen sijaan ajoittaista rakeisuutta oli havaittavissa. Kirkkaimmat tähdet ovat 15,4 magnitudin luokkaa.

M75:n jälkeen jatkoin edelleen helpoilla kohteilla. Hickson 93 on kirkas galaksijoukko Pegasuksessa. Ryhmä käsittää viisi galaksia, jotka kaikki löytyvät myös NGC-luettelosta. NGC 7549 ja NGC 7550 ovat ryhmän kaksi hallitsevaa jäsentä. NGC 7549 on muodoltaan pitkä ja ohut kun taas NGC 7550 on lähes täysin pyöreä. Muut jäsenet ovat huomattavasti pienempiä ja himmeämpiä, mutta näkyvät melko helposti.

Olen havainnut NGC 7331:tä useasti, mutta vasta nyt tein siitä ensimmäisen piirroshavainnon suurella putkella. Kohde tuotti lievän pettymyksen, sillä en nähnyt siinä kuin yhden tumman vyön vaikka niitä pitäisi olla enemmänkin. Pölyjuova näkyy galaksin länsilaidalla todella selvärajaisena. Galaksin ydin on melko pieni, mutta kirkas. NGC 7331:n itäpuolelle mahtui vielä samaan kenttään pieni NGC 7335.

Vaikeaksi kehuttu M33 näkyi maaseutuolosuhteissa hyvin jo etsimellä, se olisi varmasti näkynyt jo paljain silmin, mutta enpä tajunnut katsoa. Kohde on suurikokoinen, minkä takia se soveltuu melko huonosti kaukoputkella havaittavaksi. 40mm okulaarilla se kuitenkin mahtui kutakuinkin kokonaan näkökenttään, mutta suurennuksen ollessa pieni ei juuri yksityiskohta näkynyt. Spiraalihaarat olivat selvästi näkyvissä. Pohjoisessa haarassa näkyi kirkas NGC 604. Galaksin ydin on pohjois-eteläsuunnassa soikea.

Kaikki luettelot alkavat jostain, niin myös NGC. NGC 1 ja NGC 2 muodostavat mukavan galaksiparin. Galaksit eivät sinänsä ole mitään erikoisia, molemmat näkyvät pyöreinä hehkuina. NGC 1:llä on tähtimäinen ydin, kun taas NGC 2 on tasapaksua hehkua. NGC 1 on huomattavasti kookkaampi ja kirkkaampi kuin NGC 2.

Kalojen M74 mainitaan usein vaikeimmaksi Messierkohteeksi. Itä-länsisuunnassa soikea ydin hallitsee näkymää 244-kertaisella suurennuksella. Vastapäivään kiertävät spiraalihaarat näkyvät heikosti syrjäsilmällä. Eteläinen haara on pohjoista selvästi selvärajaisempi.

Yön viimeinen kohde oli Pegasuksen pallomainen M15. Havainnon tein Topin JS:llä. Joukolla on kirkas ja tiivis ydin. Reunoilla näkyy yksittäisiä tähtiä runsaasti ja joukko on kauttaaltaan rakeinen.

Yö oli kokonaisuudessaan hyvä, mutta yksi juttu jäi harmittamaan. Etsin avonaisen joukon Czernik 11:n ja tarkoituksena oli havaita sen takana olevaa Maffei 1:stä. Katsoin jonkun aikaa kohdetta ja näin tähtien joukossa jotain epämääräistä. Varmistin seuraavana päivänä valokuvista mitä oli tullut nähtyä. Täsmälleen samassa kohdassa missä näin jotain on kuvissa Maffei 1:n ydin. Näin siis Maffei 1:n ytimen enkä tehnyt siitä piirroshavaintoa! Virhe täytyy korjata seuraavalla kerralla.


4/5.9.2003
Paikka: Ahola, Joutseno, Finland
Havaintovälineet: 16" dobson, 12" Meade LX 200
Aika: 22.45-2.30
Seeing: 2-3
TT: 2-3
RJM: 6,7 mag
Sää: kostea, +5
C

Tutkiskelin päivällä koulussa Kahanpään sivuilla olevaa minimum aperture catalogia ja löysin sieltä muutamia katsomisen arvoisia planetaarisia sumuja. Kotona printtailin niille etsintäkarttoja ja ilmakin sattui olemaan vielä hyvä, joten päätin lähteä Eskon kassa Aholaan katselemaan. Keli on hyvä lukuun ottamatta muutamia maanpinnassa olevia sumupilviä. Paikaksi valitsimme tutun tienristeyksen jostain Aholan perukoilta.

Etelässä näkyi Jousimiehen ylimmät tähdet ja suuntasin putken välittömästi puiden latvojen rajalle ja rupesin metsästämään Jousimiehen Messier-kohteita. Ensimmäiseksi löytyi todella komea kaasusumu M17 eli Omega sumu. Se näkyi maitomaisena uivan joutsenen näköisenä kirkkaana hehkuna. Näky oli todella upea!

M17:n eteläpuolella on vaatimaton parinkymmenen tähden muodostama avonainen joukko M18. Tämä oli minulle illan ensimmäinen uusi Messier-kohde. M18:n eteläpuolella näkyy etsimessä laaja-alainen hehku, joka ei näy kaukoputkessa. Tämä hehku on kirkas Linnunradan osa, jota kutsutaan pieneksi Jousimiehen tähtipilveksi. Kohden on Messierin luettelossa numerolla 24, niinikään uusi kohde minulle.

Yön kolmas uusi Messier oli M25, joka sijaitsee M24:n itäpuolella. M25 on melko komea ja kirkas avonainen, joka koostuu pääasiassa 6-10 magnitudin tähdistä. Tähtiä on likimain nelisenkymmentä, jotka ovat irrallaan keskustaan päin keskittyneenä.

Messierien laskettua oli aika suunnata putki hieman haastavampiin kohteisiin ja niitähän on taivas täynnä. PK 104-29.1, joka tunnetaan ehkä paremmin nimellä Jones 1, on todella suurikokoinen (5,2') planetaarinen Pegasuksessa. Se on siitä erikoinen, että sen näkeminen on erittäin vaikeaa ilman suotimia, mutta esimerkiksi OIII:n kanssa sen näkeminen on suorastaan helppoa. Ensimmäisenä silmään pistää pohjois- ja etelä osassa olevat kirkastumat, jotka antavat vaikutelman kahdesta erillisestä kohteesta. Syrjäsilmällä paljastuu näitä yhdistävät himmeämmät osat, jolloin sumu näkyy hieman itä-länsisuunnassa soikeana renkaana. Renkaan länsilaita on selvästi itälaitaa kirkkaampi ja selvempi, ei kuitenkaan lähelläkään pohjois- ja etelälaidan kirkkautta. Sumulla on erittäin alhainen pintakirkkaus, mutta kirkkaimmat osat näkyvät 73-kertaisella suurennuksella ilman suodintakin, joskin heikosti.

NGC 7008 on Joutsenen ja Kefeuksen rajamailla oleva planetaarinen. Sumu on epäsäännöllinen, mikä tekee siitä mielenkiintoisen. Suoraan katsottaessa se näyttää aivan koukulta, jossa on kolme kirkastumaa. Syrjäsilmällä sen muoto muistuttaa enemmänkin pisaraa, joka roikkuu eteläpuolella näkyvästä kaksoistähdestä. Sumun keskellä on tummempi alue. Sumun sisällä näkyy kaksi tähteä. OIII-suodin terävöittää sumua ja paljastaa kirkastumat selvärajaisina, mutta on makuasia näkyykö sumu paremmin ilman suodinta vai ei.

Viime syksynä mietin Hickson projektin aloittamista, mutta se muuttuikin Messier projektiksi. Nyt kuitenkin suunnitelmissa on havaita aina pimeälle paikalle mentyäni vähintään yksi Hickson galaksijoukko. Hickson 10 sai olla ensimmäinen tällainen kohde. Se koostuu neljästä galaksista, jotka kaikki kuuluvat NGC-luetteloon. Tämä kertoo sen että kohde on melko kirkas ja siksi helposti havaittavissa. Kaikki neljä galaksia näkyivät ilman suurempia ponnisteluja 16" putkella. A (NGC 536) ja B (NGC 529) ovat joukon kaksi hallitsevaa jäsentä. Ne ovat kooltaan ja kirkkaudellaan selvästi C:tä (NGC 531) ja D:tä (NGC 542) suurempia ja näkyvät suoraan katsottaessa. C on joukon kolmanneksi helpoin kohde. D on himmein ja vaikein, mutta näkyy 146-kertaisella suurennuksella melko vaivatta. Viereinen 6,3 magnitudin tähti häikäisee ja vaikeuttaa näin kohteen näkymistä.


2/3.9.2003
Paikka: Lakasenpelto, Imatra, Finland
Havaintovälineet: 16" dobson
Aika: 22.45-0.30
Seeing: 3
TT: 3
RJM: 5,7 mag
Sää: tuulinen, +5
C

Heti pimeän tultua säntäsin takapihalle saalistamaan eteläisiä Messier-kohteita. Saalis jäi melko kehnoksi, sillä olin puoli tuntia myöhässä ja komeimmat kohteet olivat jo laskeneet haapametsään. Uutena kohteena kerkesin näkemään M16:n mutta sekin näkyi erittäin huonosti. Piirroshavainnon tein vaatimattomasti näkyneestä M26:sta.

Yö oli sen verran pimeä, että päätin tehdä ensimmäiset galaksihavainnot. Tällä kertaa suuntasin putken Delfiinin tähdistöön ja etsin sieltä muutamia galakseja. Yön toisen havainnon tein UGC 11587:stä, joka on epsilon delphini tähden välittömässä läheisyydessä. Galaksi näkyy melko helposti syrjäsilmällä etelä-pohjoissuunnassa soikeana sumuna, jonka keskus on hieman haloa kirkkaampi.

Toinen tarkempaan syyniin päässyt galaksi oli himmeä NGC 6956, joka näkyy niin ikään syrjä silmällä. Edellisestä poiketen se on tasakirkas levy, jossa ei näy kirkastumia. Aivan galaksin itäpuolella on kaksi 14-15 magnitudin tähteä.

Lisäksi katsoin NGC 6930:n ryhmää, joka koostuu neljästä galaksista. Näistä kolme näkyi helposti.



29/30.8.2003
Paikka: Mellonmäki, Imatra, Finland
Havaintovälineet: 16" dobson, Meade 12" LX 200, 8" Celestron
Aika: 22.45-2.30
Seeing: 3-4
TT: 3
RJM: 5,7 mag
Sää: +7
C, kostea

Marsin periheliopposition kunniaksi päätimme järjestää Novan toimesta yleisölle avoimen Mars/tähtinäytös viikonlopun. Tarkoituksena oli näyttää yleisölle kolmena iltana Marsia ja muita taivaan kohteita. Paikaksi valitsimme Imatran Mellonmäen, jonka hyvä puoli on esteetön näkymä horisonttiin. Huonona puolena on valosaaste, sillä Imatran valojen lisäksi sumuisella kelillä jopa Pietarin miljoonakaupungin valohuntu erottuu vaivatta kaakkoisessa horisontissa. Novasta paikan päällä oli minun lisäkseni Rauno Päivinen ja Esko Luukkonen. Putkia oli mukana kolme, mutta vain kaksi oli havaintokunnossa sillä Eskon Meadeen oli iskenyt tietokonevika eivätkä seurantamoottorit toimineet.

Kolmesta illasta ainoastaan yksi ilta oli selkeä, jolloin oli mahdollista näyttää taivaan kohteita. Perjantai iltana (29.8) keli oli kohtalainen, mikä on hyvin harvinaista ennalta suunniteltuun tapahtumaan. Lämpötila huiteli alle kymmenessä asteessa ja taivaalla leijaili muutamia yksittäisiä pilviä, joiden lomasta näkyi syksyisen kirkas tähtitaivas. Näytöstämme oli mainostettu paikallisessa mediassa ja tieto oli mennyt perille paremmin kuin odotimmekaan. Parhaimmillaan paikalla oli yhtäaikaisesti noin 50 henkilöä ja koko illan aikana mäellä kävi varmasti lähemmäs sata taivaasta ja kaukoputkista kiinnostunutta silmäparia.

Marsin alhaisesta sijainnista johtuen seeing oli näytöksen aikana melko kehno, mutta yksityiskohtia oli näkyvissä aivan mukavasti. Onneksi maahan päin oli kääntyneenä se puoli Marsista, jossa on suurempia pinnanmuotoja. Näkymää hallitsi suuri sinertävä kolmionmuotoinen alue, joka on Syrtis Major. Syrtis Majorin eteläpuolella erottui suuri niin ikään sinertävä sirpin muotoinen alue, joka koostuu Mare Serpentistä, Iapigiasta, Syrtis Minorista ja Mare Tyrrhenumista. Tämä laajan muodostelman eteläpuolella ennen napalakkia näkyi vaalea pyöreän muotoinen Hellas. Eteläinen napalakki on kutistunut kesästä vain murto-osaan, mutta oli silti vielä havaittavissa helposti.

Marsin lisäksi näytimme yleisölle joitakin syvätaivas kohteita. Illan eniten ihmettelyä aiheuttanut kohde oli Lyyran rengassumu, jota koskeviin kysymyksiin sain vasta tuon tuosta. Ihmisiä kiinnosti kohteen oikea luonne ja sen etäisyys maapallosta, erehtyipä jokunen luulemaan sitä jopa Marsiksi. Rengassumun lisäksi etsimme okulaariin Andromedan galaksin ja Herkuleen suuren pallomaisen tähtijoukon.



27/28.8.2003
Paikka: Mellonmäki, Imatra, Finland
Havaintovälineet: 16" dobson, Meade 12" LX 200, Helios Skyliner
Aika: 23.45-2.30
Seeing: 4
TT: 3-4
RJM: 5,6 mag
Sää: +7
C, tuulinen, kostea

Marsin oppositio yö. Olimme Eskon ja Paulin kanssa Mellonmäen päällä havaitsemassa. Samaisessa paikassa järjestämme tulevana viikonloppuna Mars/tähti näytännön yleisölle eli tämä ilta oli ikään kuin tulevan vlopun kenraali harjoitus. Paikka sijaitsee useamman kymmenen metriä korkeammalla kuin ympäröivä maasto, joten eteläisimmätkin kohteet ovat hyvin havaittavissa. Tämä onkin paikan ainoa hyvä puoli. Illan keli oli todella kostea ja ajoittain jopa sumuinen, muutamat pilvet haittasivat havaintoja. Lisäksi paikalla kävi päälle kymmenen henkilöä valoineen aina virkavaltaa myöden kyselemässä ja ihmettelemässä. Mukana oli kolme putkea, tosin Meaden tietokone ei toiminut ja putkea täytyi käyttää käsin, mikä oli vaikeaa,

Olin suunnitellut havaitsevani eteläisiä Messier-kohteita Jousimiehestä, mutta pilvet estivät sen täydellisesti. Pilvien lomasta sain kuitenkin piirrettyä neljä kohdetta, joista kolme oli Messiereitä ja yksi NGC.

Ensimmäinen kohde oli vain viiden asteen korkeudella Kauriissa oleva pallomainen M30, jota en ollut aikaisemmin nähnyt. Matalasta sijainnista ja ilmassa olevasta sumusta johtuen kohde ei näkynyt kovinkaan hyvin. M30:stä erottui muutamia yksittäisiä tähtiä ja kohde oli kauttaaltaan rakeinen. Myös elliptisyys pohjois-eteläsuunnassa tuli hyvin esille.

Vesimiehessä on yhdessä ryppäässä kaksi mielenkiintoista kohdetta ja yksi vähän vähemmän mielenkiintoinen. Nämä kaksi ovat tietenkin pallomainen joukko M72 ja planetaarinen NGC 7009, joka tunnetaan myös Saturnus sumuna. M72 olisi varmasti suosittu kohde, jos se nousisi ylemmäksi. Sillä ei näytä olevan selvää ydintä vaan koko joukko on melko tasakirkas. Yksittäisiä tähtiä näkyy runsaasti. Kohteessa on kaksi uloketta joista toinen kaakkoon ja toinen koilliseen.

M72:n vieressä on M73, joka ei ole oikeasti edes kohde vaan neljän tähden muodostama Y:n muotoinen asterismi. Kohde tuli havaittua ainoastaan sen ansiosta että se kuuluu Messierin luetteloon.

Saturnussumu on mielenkiintoinen planetaarinen. Se in sininen ja sillä on erittäin suuri pintakirkkaus. Itse sumu on ellipsin muotoinen, mutta tarkkaa katsottaessa elliptisestä kiekosta lähtee kaksi uloketta. Sumu näyttääkin aivan selvästi sivulta päin näkyvältä Saturnukselta, mistä myös kohteen lempinimi.

Ai niin, tulihan sitä Marssiakin vilkaistua Meadella ja Skylinerilla...



21/22.8.2003
Paikka: Lakasenpelto, Imatra, Finland
Havaintovälineet: 16" dobson, TAL-1
Aika: yö
Seeing: 3
TT: 3
RJM: 5,7 mag
Sää: +12
C

Kausi on jälleen päässyt käyntiin pimeiden öiden myötä. Keli on melko kohdallaan, linnunrata yltää etelässä kotkan tienoille, mikä kielii kohtalaisesta kelistä. Yleensä alku on aina nihkeä, mutta tänä syksynä tuntuu että homma jatkuu siitä mihin keväällä jäi. Aloitin kuitenkin pehmeällä laskulla ja havaitsin muutamaa helppoa kohdetta. Syksyn ensimmäisen yön saldona oli seitsemän piirroshavaintoa Nuolen ja Joutsenen alueelta.

Nuolesta löytyy läjäpäin planetaarisia sumuja, mutta tällä kertaa keskityin ainoastaan kolmeen avonaiseen joukkoon. Kaksi ensimmäistä ovat Roslundin luettelossa numeroilla 1 ja 3, kolmas kohde M71:n kupeessa sijaitseva Harvard 20. Kaikki siis avonaisia, joita voi kuvailla yhteisesti köyhiksi joukoiksi. Kohteista Roslund 3 on komein, joskaan Harvard 20 ei jää siitä paljoa. Roslund 1 sen sijaan ei edes näytä oikealta kohteelta.

Joutsenesta löytyy äärettömän paljon kohteita, joista valitsin kolme avonaista ja yhden planetaarisen. Avonaiset olivat Do 47, Ru 173 ja Ru 175. Do 47 ja Ru 175 ovat todella vaatimattomia pieniä ja vähä tähtisiä avonaisia. Niiden tunnistaminen ilman karttaa Linnunradan loisteesta on täysin mahdotonta. Ru 173:n havaitsin TAL-1:llä, koska se on kooltaan noin 50' eikä näin ollen olisi mahtunut dobsonin näkökenttään. Ru 173 on edellisten kaltainen mutta vain paljon suurempi.

Yön mielenkiintoisin kohde oli ilman muuta Egg Nebula eli PK 80-6.1. Sumu on selvästi sininen ja koostuu kahdesta eri osasta. Kohdetta hallitsee kirkkaampi pohjoisosa, jossa näkyy 12,3 mag keskustähti. Pohjoisosasta törröttää pienempi ja himmeämpi eteläosa, joka näkyy kuitenkin suoraan katsottaessa.


Loppukesä 2003

Enää muutama hassu viikko ja taivas on jälleen säkkipimeä! Syksyn aikana on tarkoitus havaita Jousimiehen Messier-kohteet ja piirtää ne havaintokortille. Viime keväänä alkanut Messierprojekti jatkuu edelleen. Vaikka kesä on ankeata aikaa tähtiharrastukseen, on taivaalla silti jotain näkynyt. Hommasin juhannuksen tienoilla digikameran (Olympus Camedia C-720 Ultrazoom), jolla olen kuvannut digiscoping tekniikalla mm. Kuuta, Marssia ja Aurinkoa. Tulokset ovat vielä melko vaatimattomia, mutta selvää kehitystä on tapahtunut. Vaikein asia hommassa tuntuu olevan kuvien stackaaminen ja stackatun kuvan muokkaaminen.

Ensimmäiset DS-havainnot tein heinäkuun 20. päivän tienoilla. Ensimmäinen kohde ei voinut olla muu kuin M57. Mielenkiintoista oli huomata että vaikka taivas oli melko valoisa, tähtiä näkyi aina 12 magnitudiin asti 16" dobsonilla.


Kesä 2003

Kuten edellisestä näkyy en ole juuri havaintoraportteja kirjoitellut. Tämä ei johdu siitä ettenkö olisi havainnut, vaan siitä että aikaa ei yksinkertaisesti ole ollut yhtään liikaa. Muut harrastukset ja intressit ovat vieneet paljon aikaa, mutta havainnoille olen sitä aina yrittänyt jostain järjestää. No tässä tulee yhteen veto koko kevätkaudesta.

Kanarian reissun jälkeen olen tehnyt noin nelisenkymmentä piirroshavaintoa, kaikki ovat lähes poikkeuksetta Messierin kohteista. Otin tässä lopputalvesta projektiksi havaita ja piirtää kaikki täällä näkyvät Messier-kohteet. Projekti on melko hyvällä mallilla ja kun syksyllä pääsen katsomaan Jousimiehen suuntaan, ei montaa Messieriä ole enää näkemättä. Tämä kevät on ollut ehkä antoisinta aikaa deepsky-harrastukseni parissa. Olen vihdoinkin oppinut näkemään suurella putkella ja pikku hiljaa alkaa selvitä mitä kaikkea 40cm:n putkella pystyy näkemään. Vaikeatkin kohteet antautuvat vaivatta ja kirkkaista kohteista erottuu äärettömän paljon yksityiskohtia, joita ei näy edes valokuvissa.

Tämä kausi meni sikäli punaiselle ristille, että en vaivaitunut pimeämmille seuduille montaakaan kertaa vaan katselin jääräpäisesti katulamppujen alta. Mutta ne muutamat hetket säkkipimeässä olivat sitäkin antoisempia. Kesä on vasta aluillaan, mutta halu pimeälle taivaalle on sanoin kuvaamaton.

7.5 oli Merkuriuksen ylikulku. Tätä pääsin havaitsemaan Lappeenrannassa Kimen uudella 10" putkella. Vaikka tämä ei mitenkään DS:ään liittynytkään oli tapaus sen verran harvinainen että se piti nähdä omin silmin.

Kauden pahin takaisku oli gammaburstin missaaminen. Olin kyseisenä viikonloppuna Kolilla hiihtelemässä eikä havaitsemiseen ollut mitään mahdollisuuksia. Onneksi kuitenkin suomalaiset havaitsijakolleegat Tuukkanen ja Henriksson hoitivat homman kotiin!

Eipä muuta tähän hätään. Toivottavasti saan tulevaisuudessa taas kirjoitettua hieman useammin näitä juttuja
J


2/3.1.2003
Paikka: Las Palamas, Gran Canaria, Espanja
Havaintoväline: 15x50 kiikarit
Aika: 22.45-0.30
Seeing: 3
TT: 3-4
RJM: ~5 mag
Sää: kostea, merinen, +20
C

Vuoden ensimmäinen havaintosessio tapahtui tällä kertaa hieman mukavemmissa olosuhteissa kuin aikaisempina vuosina. Paikkana oli Las Palmasissa Gran Canarialla hotelli Las Lanzasin seitsemäs kerros ja parvekenäköala suoraan etelään. Lämpötila oli viisikymmentä astetta lämpimämpi mitä samaan aikaan kotisuomessa. Puitteet olivat hyvät, mutta todellisuudessa siellä näkyy tähtiä saman verran kuin Suomessa keskiverto taajamakelillä talvella. Las Palmas on suurkaupunki ja valosaaste sen mukaista. Rajamagnitudi ylsi suurin piirtein viiden paikkeille.

Vaikka keli oli kaikkea muuta kuin hyvä, kannatti silti havaita, sillä eteläiset kohteet ovat yli 30 astetta korkeammalla kuin Suomessa ja taivastakin näkyy huomattavan paljon enemmän. Ensi vilkaisu taivaalle oli ikimuistoinen. Kesti hiukan ennen kuin hahmotin tutut talven kuviot. Orion oli idässä kyljellään ja kipusi yön aikana todella korkealle. Sirius hallitsi loistollaan eteläistä taivasta ja aivan eteläisessä horisontissa muutaman asteen korkeudella loisti taivaan toiseksi kirkkain tähti Canopus (-0,63mag).

Havaintovälineenä minulla oli mukana ainoastaan 15x50 kiikarit ilman jalustaa. Havaintojen teko oli hankalaa koska kiikarit tutisivat ja kohde täytyi etsiä vähän väliä uudestaan piirrosta tehdessä. Muutenkaan talvisella etelätaivaalla ei ole kunnon kiikarikohteita, jotka näkyisivät valosaasteessa. Yön saldoksi jäi kolme piirroshavaintoa M41:stä, M42 ja M43:sta ja M93:sta. Piirrokset ja kuvaukset löytyvät havainnot -sivulta.