Imatralla sikäli harvinainen tilanne illalla 28/29.11, että taivas oli pilvetön ja DS-havainnot mahdollisia. Ilmassa oli tuttua talvista jäähilettä ja lämpötilakin kotoisasti 15 astetta pakkasen puolella. TT 4, seeing 3 ja RJM 5,2. Tämän iltainen havaintosessio kesti ainoastaan reilun tunnin. Havaintovälineenä 16" dobson.

Olen aloittelemassa tässä henkilökohtaisena projektina Hickson galaksijoukkojen havaitsemista (siis niiden jotka näkyvät Suomeen). Ensimmäisenä kohteena olikin Oinaassa sijaitseva Hickson 18. Joukon neljästä jäsenestä kaksi näkyi vaivatta ja kolmas heikosti. Kaksi varmaa kohdetta oli Hick B (UGC 2140B) ja D (UGC 2140C). Jäsenet A ja C ovat "päällekkäin" enkä tiedä kumpi kohteista erottui heikosti syrjäsilmällä. Huonojen olosuhteiden takia piirroshavainto jäi vielä tekemättä :(

Sitten hyppäys länteen päin galaksiin NGC 772:een. Se on melko kirkas ja helppo kohde niin ikään Oinaassa. NGC 772:n vieressä on pieni NGC 770, joka näkyi heikosti. (Toivottavasti muistin NGC numerot oikein). Vaaleasta taustataivasta johtuen näistäkään galakseista ei näkynyt juuri mitään.

Galaksien jälkeen totesin, että tällä kelillä ei voi havaita kuin avonaisia joukkoja, joten etsin Ajomiehestä pienen avonaisen, joka oli Stock 8. Tämä kohde on juuri sopiva piirrettävä kohde huonolle pakkaskelille. Joukossa on muutama kymmenen tähteä, joista kirkkain 9 mag. Luettelon mukaan joukossa olisi myös sumua, mutta mene ja tiedä.....


31/1.11.2002
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintoväline: 16" Dobson
Aika: 21.30-1.30
Seeing: 2
TT: 3
RJM: ~5,5 mag
Sää: -4-(-7)
C

Sikäli harvinainen tilanne että taivas on pilvetön, Kuu on horisontin alapuolella ja minulla seuraava päivä vapaata. Kelikin oli keskivertoa. Tämä ilmiö esiintyy vain muutaman kerran vuodessa. Yön aikana syntyi kuusi piirroshavaintoa, joskin kohteet ovat taas aika vaatimattomia, mutta haastavia.

NGC 7027 on hyvä lämmittely kohde, sillä se on todella kirkas ja helpossa paikassa. Muistan katsoneeni kohdetta joskus TALlilla. Nyt etsin kuitenkin ensimmäistä kertaa kohteen 16":sen näkökenttään. NGC 7027 on planetaarinen sumu Joutsenessa. Suurella putkella sumu paljastuu siniseksi pisaranmuotoiseksi sumuksi. Kohde koostuu kahdesta eri kokonaisuudessa. Sumun kirkkain osa on sen ydin, ja sen on todella kirkas! Pisaramaista ydintä ympäröi himmeät ulommaiset osat, jotka näkyvät helposti syrjäsilmällä.

Sitten hyppäys Pegasusneliön sisälle. Sieltä etsin viime kerralla muutamia kohteita, mutta en aivan kaikkia mitä olin suunnitellut. NGC 7620 jäi väliin, se on 13,1 mag Sc-tyyppinen galaksi helpossa paikassa. Kohde on tyypillinen tämän kirkkausluokan galaksi, joka näkyy, mutta yksityiskohtia ei erotu ydintä enempää.

Kolmion tähtikuviossa on runsaasti mielenkiintoisia galakseja. Tällä kertaa etsin niistä neljä piirrosta, joihin mahtuu seitsemän eri galaksia. NGC 777 ja NGC 778 mahtuvat 7,5mm okulaarilla samaa kenttään. NGC 777 on näistä kahdesta kirkkaampi ja helpompi osapuoli. Se on E1 tyyppinen galaksi, joka näkyy putkessa pyöreänä levynä, jolla on suht' laaja ydin. NGC 778 on sen sijaan pieni ja voimakkaasti elliptinen sumu. Se on paljon vaikeampi kuin NGC 777.

UGC 1359 on himmeä 14,3 mag galaksi, joka näkyi syrjäsilmällä melko helposti, vaikka taustataivas olikin melko vaalea. Kohde on putkessa täysin pyöreä tasapaksu hehku.

IC 1733 on ehkä näyttävin tämän iltaisista galakseista. Luettelon mukaan sen kirkkaus on ainoastaan 14,1 mag, mutta visuaalisesti se näyttää huomattavasti kirkkaammalta. Galaksista erottuu pitkä soikea diffuusi ydin, jota ympäröi halo. Aivan kohteen pohjoispuolella on 11 magnitudin tähti.

Yön viimeinen havainto on galakseista NGC 736 ja NGC 740. NGC 740 on yön vaikein kohde. Sen koko on ainoastaan 1,4'x0,3', mikä tekee siitä vaikeasti havaittavan. Se näkyikin vain ajoittain hyvin heikosti pitkulaisena hehkuna. NGC 736 tuotti sen sijaan yllätyksen. Sen lähes tähtimäinen ydin näkyi hyvin kuten myös ydintä ympäröivä halokin. Aivan kohteen pohjoispuolella näkyi himmeähkö tähti, mutta USNO:n mukaan kys. kohdassa ei ole tähteä. Kohde paljastuikin lopulta todella pieneksi galaksiksi NGC 738 (koko 24"x12"), jolla on korkea pintakirkkaus. Tähti olikin siis galaksin tähtimäinen ydin.

Vielä ennen sisälle menoa oli aivan pakko katsoa Saturnusta, joka oli noussut juuri talon katon yläpuolelle. Vaikka seeing ei ollut talon päällä mikään paras, erottui Saturnuksesta todella runsaasti yksityiskohtia, joista paras ilman muuta todella vaikea Encken jako.



3/4.10.2002
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintoväline: 16" Dobson
Aika: 21.00-0.30
Seeing: 3
TT: 3-5
Läpinäkyvyys: 3
RJM: ~5,8 mag
Sää: +0,5
C, tuulinen, voimakkaita revontulia

Ensimmäinen kurkistus taivaalle noin kello 20.50. Heti terassille astuttuani silmiini osuu lounaistaivaalla noin -5 mag tähdenlento. Kosminen ohjus tulee talon takaa ja kerkeän seuraaman sitä noin sekunnin verran ennen kuin se sammuu noin kymmenen asteen korkeudelle. Sitten palajin silmin yleiskatsaus taivaalle. Koillisesta luoteeseen ulottuu joku vaalea nauha, josta ei oikein saa selvää mitä se on. Silmien alkaessa tottua pimeään tuo ilmiö paljastuu hennoksi revontuli kaareksi, joka kirkastuu yön edetessä tekee DS-havainnot jälleen kerran turhaksi touhuksi.

Illan aikana tuli vaihteeksi sellainen tunne että koko touhussa ei ole mitään järkeä. Kuka täysjärkinen kykkii pimeässä yössä ja yrittää nähdä pieniä himmeitä suttuja. Eihän hommassa voi olla järkeä! Jostain syystä sitä löytää itsensä yö toisensa jälkeen palelemassa putken äärellä, omituinen on maailma...

Kaikesta huolimatta sain tehtyä kolme piirroshavainto Pegasuksen galakseista. Kohde valinnat olivat tällä kertaa hieman liian haastavia vaalealle taivaalle, mutta kaikki ennalta suunnitellut kohteet löytyivät. Alkulämmittelyn hoitelin jälleen kerran kirkkaalla Harsosumulla, joka näyttää aina vain komeammalta.

Ensimmäinen kohde on Pegasuksessa oleva Sc-tyyppinen galaksi NGC 7316, jonka kirkkaus on 13 magnitudia. NGC 7316 on lähes pyöreä galaksi, jolla näkyy syrjä silmällä diffuusi ydin. Ei mikään vaikea kohde, mutta vaaleasta taustataivaasta johtua haastava.

Sitten hyppäys Pegasusneliön sisälle. Sieltä löytyy kymmenittäin kohteita, mutta NGC 7673 on niistä ehkä helpoin. NGC 7673:n kassa samaan kenttään 7,5mm okulaarilla mahtuu toinenkin galaksi, tämä on NGC 7677. NGC 7673 näkyy pyöreänä, melko pienenä sumulla, jolla on yllättävän suuri pintakirkkaus. NGC 7677 on sen sijaan paljon vaikeampi ja himmeämpi. Se on voimakkaasti elliptinen hehku, joka näissä olosuhteissa oli kohtalaisen vaikea.

Yön viimeinen kohde oli niin ikään Pegasuksessa sijaitseva NCG 7678. Tämä kohde on valokuvissa komea spiraaligalaksi, mutta tällä kertaa spiraaleista ei näkynyt jälkeäkään, hyvä jos itse kohteen pystyi näkemään. NGC 7678 jäi putkessa ainoastaan himmeäksi sumu läntiksi, josta erottui syrjsilmällä heikko ydin.




1/2.10.2002
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintoväline: 16" Dobson
Aika: 21.00-22.15
Seeing: 2
TT: 4-5
Läpinäkyvyys: 3
RJM: 5,8 mag
Sää: +2,7
C, tuulinen, voimakkaita revontulia

Teoria siitä, että täyden kuun aikaan taivas on pilvetön sai taas vahvistusta. Viime viikolla oli useampi yö jolloin pystyi pällistelemään tuota kiusankappaletta. Nyt tämän teoria seuraksi alkaa muotoutua toinen teoria; jos on pilvetöntä, mutta kuu ei häiritse niin silloin on revontulia. Tämä ilmiö tapahtui DS-tapaamisella kuin myös tälläkin havaintoyrityksellä.

Heti pimeän tultua pohjoisella taivaalla näkyi heikkoja revontulia, joita luulin aluksi pilviksi. Niiden oikea luonne paljastui kuitenkin varsin nopeasti. Parhaimmillaan yli puolet taivaasta oli reposten peittämänä. Eteläisimmät yltivät aina Kotkaan saakka. Koko taivas oli kauttaaltaan vihreä eikä kunnollisten DS-havaintojen tekemisestä voinut kuin unelmoida.

Illan ainoaksi kohteeksi jäi mielenkiintoinen planetaarinen sumu NGC 6905, joka tunnetaan paremmin nimellä Blue Flash Nebula. Kohde näkyy parhaiten suurella suurennuksella. Tällä kertaa käytin hyväksi havaitsemaani okulaari-barlow yhdistelmää, joka antaa suurennukseksi 487x. Sumusta pystyy erottamaan hyvissä olosuhteissa runsaasti yksityiskohtia, mutta tällä kertaa verkkokalvolle heijastui ainoastaan sumun kirkkaimmat pääpiirteet. Aluksi planetaarinen näyttää lähes pyöreältä levyltä, mutta tarkemmin katsottaessa kohde muuttuu ovaaliksi, jonka kärjet ovat selvästi sisempiä osia himmeämmät. Sumu alkaa saada pikku hiljaa tuttuja piirteitä muista planetaarisista. NGC 6905 muistuttaa jokseenkin olemukseltaan nostopainosumua, mutta tutut piirteet eivät ole niin selvästi havaittavissa. Sumun 14 magnitudin keskustähti näkyy vaivatta. Keskustähden pohjois- ja länsipuolella on kirkkaammat alueet, jotka korostuvat selvästi. Läntinen puntti on selvärajaisempi ja helpommin hahmotettavissa kuin itäinen. Kädensijan pohjoisreuna on jyrkkärajainen kun taas eteläreunan rajaa on vaikea määrittää. Paremmissa olosuhteissa sumu näyttäisi luultavasti vieläkin komeammalta.



11/12.9.2002
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintoväline: 16" Dobson
Aika: 22.30-23.30
Seeing: 3
TT: 3
Läpinäkyvyys: 3
RJM: 6,0 mag
Sää: +6
C

Havaintosuunnitelmassa oli tällä kertaa muutamia planetaarisia sumuja ja galakseja. Keli kuitenkin petti ja pilvilautta jyräsi kaikki kohteet noin tunnin havaitsemisen jälkeen. Alkulämmittelynä piirsin kirkkaan avonaisen NGC 6910:n, joka on helpossa paikassa Sadr:n pohjoispuolella. NGC 6910:n kirkkaimmat tähdet muodostavat kolmilapaisen potkuri kuvion. Tähtiä joukossa on suunnilleen viitisenkymmentä, joista kirkkain on 9,6 mag.

NGC 6884 on Joutsenessa sijaitseva planetaarinen sumu, joka näkyy 487-kertaisella suurennuksella pienenä sinisenä levynä, joka on vain hiukan tähteä suurempi.. Sumun koko on 6"x5", joten siitä ei pysty erottamaan mitään yksityiskohtia.

Viimeiseksi kohteeksi ennen pilvien saapumista jäi melko vaikea planetaarinen PK79+5.1. Kokoa löytyy 23"x21", mutta sen pintakirkkaus on melko alhainen ainakin kaupungista havaittavaksi. Luulen että OIII olisi parantanut sumun näkymistä jonkin verran. Nyt DS-suotimen kanssa PK79+5.1 jäi piirteettömäksi, hiukan soikeaksi sumuksi, joka näkyy syrjäsilmällä.




10/11.9.2002
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintoväline: 16" Dobson
Aika: 22.00-0.30
Seeing: 3
TT: 3
Läpinäkyvyys: 2
RJM: 6,2 mag
Sää: +8
C, revontulia

Jo ennen pimeän tultua keli näytti paljain silmin keskivertoa paremmalta. Linnunrataa näkyi vaikka silmä ei ollut edes sopeutunut pimeään. Katse putken läpi todisti aiemman epäilyn, keli on hyvä. Yön saldoksi jäi neljä piirroshavaintoa ja muutama uusi kohde, koko havaintosuunnitelma tuli käytyä läpi ja aikaa olisi jäänyt vielä johonkin muuhunkin, mutta en jaksanut enää etsiä mitään parempien karttojen puutteessa. Tänä yönä tuli testattua aiemmin ostettu Celestronin 2x-barlow, joka ei tuottanut ainakaan pettymystä, päinvastoin.

Tuttu alkulämmittelysessio tapahtui tänäänkin, niin kuin melkein aina, helppojen kohteiden avulla. Harsosumu näkyi ilman suotimia aivan kiitettävästi, myös M57 ja viereinen IC-galaksi oli vaivatta havaittavissa. M57:ssä näkyi selvästi suurella suurennuksella paljon puhuttu kirkastuma ja keskustähtikin antoi viitteitä itsestää.

Ensimmäinen piirroshavainto on planetaarisesta sumusta NGC 7026, joka sijaitsee Joutsenessa. Kohde on pienikokoinen, mutta planetaariseksi sittenkin melko kookas. Kokoa löytyy 25"x9". Putkessa kohde ei jää pelkäksi piirteettömäksi läntiksi vaan siitä paljastuu kirkas kaksiosainen ydinalue, jota ympäröi himmeä sumu, joka näkyy syrjäsilmällä. Ydin muistuttaa jonkin verran M27:ää, mutta on paljon pienempi. Parhaiten kohde näkyi 487-kertaisella suurennuksella.

Seuraavana on vuorossa viereinen planetaarinen Minkowski 1-77. Tällä kohteella kokoa on ainoastaan 7", mikä tarkoittaa että kohde on lähes tähtimäinen. Oikeassa kohdassa ei näkynyt kuin läjä tähtiä, joista yksi on itse kohde. Piirsin alueen jossa sumun pitäisi olla, mutta en ole vielä kerinnyt tarkastamaan valokuvasta mikä tähdistä on itse sumu.

Yön ensimmäinen galaksi on Andromedassa sijaitseva NGC 7640. Kohde on kirkkaudeltaan 11,3, mikä antaisi olettaa että se olisi näyttäväkin kohde. Totuus on kuitenkin hieman toinen. Galaksista oli näkyvissä ainoastaan kirkkaimmat ydin osat, jotka nekin melko heikosti. NGC 7640 ohut, mutta pitkä galaksi, joka näkyy lähes suoraan sivultapäin. Ydin oli ainut kirkastuma minkä pystyin havaitsemaan.

Viimeinen piirroshavainto on tutusta NGC 404:stä. Kohde on siitä mukava että se on todella helppo löytää 6,5' beta Andormedan pohjoispuolella. NGC 404 näkyy täysin pyöreänä hehkuna, jolla on melko laaja-alainen ja kirkas ydin. Kun beta And:n saa kentän ulkopuolelle NGC 404 on suorastaan helppo kohde.

Näiden lisäksi havaitsin kaksi muuta aiemmin tuntematonta kohdetta mutta niistä en tehnyt piirrosta. Nämä ovat Joutsenen avonainen IC 1369 ja saman tähdistön planetaarinen NGC 7048. NGC 7048 on todella hieno planetaarinen sumu, mutta näkyisi ehkä OIII-suotimen kanssa paremmin. Ainakaan ilman suodinta kohteesta ei näkynyt mitään yksityiskohtia. Mutta kokonaisuudessaan sumu on näkemisen arvoinen.




9/10.8.2002
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintoväline: 16" Dobson
Aika: 0.30-1.20
Seeing: 3
TT: ?
Läpinäkyvyys: 2
RJM: 5,0 mag
Sää: +13
C

Uusi havaintokausi pääsee vauhtiin muutaman viikon päästä, mutta tässä vaiheessa kesää on hyvä tehdä pieni harjoittelusessio ja katsoa onko havaintovälineet ja havaitsija edelliskauden kunnossa. Putken osalta mikään ei ole muuttunut, sama hutera dobson mutta hieman pölyisempi kuin keväällä. Havaitsijan motivaatio ei sen sijaan ole vielä ainakaan kohdallaan, mutta eiköhän sekin palaudu öiden pimetessä. Itse asiassa ensimmäinen "havaintojen yritys yö" oli tasan viikko sitten.

Kuten arvata saattaa ensimmäinen kohde ei voi olla mikään muu kuin Lyyran planetaarinen M57. Tämä kohde näkyy vaalealtakin taivaalta todella näyttävästi. Tuttu rinkelirakenne oli havaittavissa suoraan katsottaessa, deepsky -suodin paransi näkymää huomattavasti.

Seuraavaksi yritin nähdä Harsosumua, mutta en nähnyt sitä. Saattaa johtua etsinputken huonosta suuntaamisesta eli joko etsin sitä väärästä kohdasta tai sitten se ei yksinkertaisesti näkynyt. Viimeisenä kohteena oli tutut Andromedan galaksit, joista kaikki kolme Messier kohdetta oli näkyvissä, muttei mitenkään hyvin.

Ei muutakun odottelemaan säkkipimeitä öitä!



11/12.4.2002
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintoväline: 16" Dobson
Aika: 0.00-1.00
Seeing: 3
TT: 4-5
Läpinäkyvyys: 4
RJM: 5,5 mag
Sää: -1
C

Koko viikko on ollut todella kehnoa keliä, taivas on yöllä kauttaaltaan udun ja sumun peitossa. Tähtiä näkyy kuitenkin ihan mukavasti, mutta pintakohteita ei pysty havaitsemaan. Aikomuksena oli havaita galakseja Karhunvartijasta, mutta siitä ei oikein tullut mitään. 12 magnitudin galaksit tuottivat vaikeuksia, eikä kunnon havainnoista voinut kuin haaveilla.

Yön ainoa piirros on elliptisestä galaksista NGC 5557:stä. Galaksilla on melko kirkas ydin, jota ympäröi soikea halo. Ei mikään kummoinen galaksi. Sen sijaan viereinen NGC 5529 on todella mielenkiintoinen kohde. Galaksi näkyy sivulta päin ja on todella ohut. Kunnon olosuhteissa varmasti komean näköinen, täytyy katsoa uudelleen.



4/5.4.2002
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintoväline: 16" Dobson
Aika: 23.15-1.20
Seeing: 3
TT: 3-4
Läpinäkyvyys: 3
RJM: 5,5 mag
Sää: +5
C

Sää ei suosinut tällä kertaa havaintoja yhtä hyvin kuin edellisillä kerroilla. Alussa taivas näytti olevat kohtalainen, mutta yön edetessä taustataivas vaalentui ja rajamagnitudi putosi. Havaintojen päättyessä RJM oli tippunut viiden ja puolen kieppeille. Kelin puolesta pintakohteiden havaitseminen oli vaikeaa, jonka takia en tehnyt kuin kolme piirrosta. Sen sijaan uusia kohteita tuli löydettyä noin 25 kpl, kaikki noin 5 asteen alueelta Bereniken hiuksista.

Tutkailin päivällä Kahanpään piirroksia ja löysin sieltä erittäin mielenkiintoisen kohteen. Neljän NGC (4169, 4173, 4174 ja 4175) galaksin ryppään, kaikki galaksit ovat todella lähellä toisiaan. En kuitenkaan tehnyt tästä piirroshavaintoa, koska keli ei ollut tarpeeksi hyvä.

Ensimmäisen piirroksen tein tasan 0.00. Kohteena pieni ja himmeä ellipsigalaksi NGC 4272. Vaikka kohde on luetteloarvojensa mukaan lähes pyöreä, näkyi se putkessa voimakkaasti litistyneeltä. Ydin näkyy hieman haloa kirkkaampana, mutta kokonaisuudessaan galaksi on himmeä ja vaatii syrjäsilmällä katsomista.

Yön toinenkin kohde on Bereniken hiuksissa. NGC 4278 on suurin kolmen galaksin muodostamasta ketjusta, jonka muut jäsenet ovat NGC 4283 ja NGC 4282. Jälkimmäinen näistä on myös kaikkein vaikein havaita. 7,5mm okulaarilla ainoastaan kaksi ensimmäistä mahtui samaan aikaan näkökenttään. NGC 4278:lla on suuri ja melko kirkas ydin. NGC 4283:n ydin on sekin kirkas, mutta pieni, aivan kuten itse galaksikin. Molemmat galaksit ovat elliptisiä galakseja ja näkyvätkin putkessa aivan pyöreinä läiskinä.

Viimeinen piirroshavainto on NGC 4196:sta, se on 12,8 magnitudin SO-tyyppinen galaksi, jonka havaitseminen ei ollut mitenkään helppoa. Okulaari alkoi huurtua ja taustataivas oli havaintohetkellä jo 4 luokkaa. Kohteen isoakselin suunnan määrittäminen oli aluksi hankalaa, mutta pitkän tutkiskelun jälkeen sekin selvisi. Galaksi näkyy soikeana tasapaksuna hehkuna. Erillistä ydintä ei näkynyt. Paremmalla kelillä kohteesta saisi varmasti enemmän irti.

Joku aika sitten ostamani Lumiconin deepsky -suodin on osoittautunut välttämättömäksi apuvälineeksi. Olen käyttänyt sitä heti ensimmäisestä kerrasta saakka taukoamatta. Ainoastaan muutama havainto on tullut tehtyä ilman sitä, mutta ne ovat harvinaisia. Maaseutu olosuhteissa suotimesta ei kuitenkaan mielestäni ole mitään hyötyä. Kokeilin sitä jokin aika sitten Kuopiolassa, mutta se vain häiritsee. Sen sijaan kaupungissa se parantaa kontrastia ja tummentaa taustataivasta. Suositeltava ostos kaupunkiharrastajalle.



2/3.4.2002
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintoväline: 16" Dobson
Aika: 23.00-0.10
Seeing: 2
TT: 3
Läpinäkyvyys: 3
RJM: 5,8 mag
Sää: -6
C

Ei ihan yhtä hyvä keli kuin eilen, mutta silti aivan kelpo olosuhteet. Tämä yö oli pyhitetty Pienelle Leijonalle. Etsin sieltä 6 galaksia, joista 5 pääsi havaintokortille kolmen eri piirroksen voimin.

Ensimmäinen kohde oli NGC 3432. Se on sivulta päin näkyvä galaksi, josta pystyy erottamaan kaksi kirkastumaa. Galaksin lounaispuolella kaksoistähti. Galaksi näyttää loppuvan hieman ennen tätä tähtiparia, myös aivan ytimen eteläpuolella on 13,5mag tähti.

NGC 3424 ja NGC 3430 muodostavat kolmen muun NGC -galaksin kanssa näyttävän, pienen galaksiryhmän. NGC 3424 ja NGC 3430 mahtuvat mukavasti samaan kenttään 12,5mm okulaarilla. Myös NGC 3413 mahtuu, mutta NGC 3430 jää puoliksi näkymättömiin. NGC 3430 on kokonaiskirkkaudeltaan NGC 3424:ää kirkkaampi, mutta kokonsa takia se on parista vaikeampi. NGC 3430 näkyy soikeana sumuna ilman minkäänlaisia kirkastumia. NGC 3424 on sen sijaan pitkulainen galaksi, jolla on selvä ydin.

NGC 3396 ja NGC 3395 kuuluvat samaan galaksiryppääseen kuin edellisetkin galaksit. Nämä kaksi ovat edellisistä poiketen aivan toisissaan kiinni. NGC 3395 näyttää olevan puoliksi NGC 3396:n sisällä. Tämä pari muistuttaa jonkin verran eilen havaitsemaani galaksiparia NGC 4656 ja NGC 4657. NGC 3396:lla on kirkas ja laaja-alainen ydin. NGC 3395:n ydin on niinikään kirkas, mutta paljon pienempi, lähes tähtimäinen.

Tarkoituksena oli vielä havaita muutamia galakseja Isosta Karhusta, mutta ne olivat jo niin korkealla etten yltänyt katsomaan okulaariin. Olisi pitänyt ottaa jakkara mukaan.


1/2.4.2002
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintoväline: 16" Dobson
Aika: 23.00-1.10
Seeing: 2
TT: 3
Läpinäkyvyys: 2
RJM: 6,0 mag
Sää: heikkoa tuulta, -3,5
C

Taas on se aika vuodesta kun kelloja siirretään ja pimeä alkaa tunnin myöhempää. Se ei onneksi havaintoja haittaa, sillä yleensä samoihin aikoihin vuodesta alkaa lumet olla vähissä ja taivas tummuu lumien sulaessa. Tällä kertaa olosuhteet saavat kiitosta. Ensimmäinen keväinen yö, jolloin taivas tuntuu tummalta ja paljain silmin pääsee täältä takapihalta aina kuuteen magnitudiin, siis melko hyvä kaupunkikeliksi.

Havainto-ohjelma käsittää muutamia mielenkiintoisia kohteita Ajokoirista. Yön aikana syntyi kuusi havaintopiirrosta.

Sillä aikaa kun silmä tottuu pimeään, kannatta havaita joitain helppoja ja kirkkaita kohteita. Kevättaivaalta löytyy todella hyvä kohde yllättäen Ajokoirien tähdistöstä, Upgren 1. Se on noin kymmenen tähden muodostama avonainen helpossa paikassa. Kohdetta hallitsee seitsemän selvästi muista kirkkaampaa tähteä. Joukon keskellä on silmiinpistävä suunnikas. Kirkkaimpien tähtien seassa näkyy jokunen himmeämpikin tähti.

Ensimmäinen kunnon ds-kohde galaksipari NGC 4631 ja NGC 4627. NGC 4631 on varmasti yksi kauneimpia NGC kohteita. Galaksi näkyy sivulta päin, minkä takia siitä on melko helppo nähdä rakennetta. Galaksista erottuu neljä selvästi kirkkaampaa aluetta. Suurin näistä on ilmeisesti galaksi ydin, siinä näkyy myös lähes tähtimäinen keskusta. Ytimen itäpuolella on hiukan himmeämpi kaistale jonka jälkeen on vielä yksi kirkastuma. Ytimen länsipuolelta löytyy kaksi kirkastumaa, joista läntisin on ytimen jälkeen laajin. Aivan galaksin pohjoispuolella on ~13mag tähti. NGC 4627 on ainoastaan 2,5' NGC 4631:n pohjoispuolella. Se näkyy heikkona elliptisenä sumuna. Todella näyttävä galaksipari!

NGC 4656 on edellisestä kohteesta puoli astetta kaakkoon. NGC 4656 ja NGC 4657 on merkillinen galaksipari. Suoraan katsottaessa näkyy kaksi melko kirkasta galaksin ydintä, mutta syrjäsilmällä näiden ytimien välille ilmestyy sumusilta. Pienempi NGC 4657 näyttää törröttävän suuremman NGC 4656:n kyljestä. NGC 4656:n eteläinen osa näyttää puuttuvan kokonaan.

NGC 5014 on pieni 12,9 magnitudin galaksi, jolla on tähtimäinen ydin. Havaitsin kohteen etsiessäni NGC 5033:a.

NGC 5005:llä on huomiota herättävän kirkas ydin. Suurennuksen ollessa 243x alkaa kohteesta erottua spiraalirakennetta. Spiraalihaarojen tyvet ovat itse asiassa melko helpot ja kirkkaat.

NGC 4914 on elliptinen 11,6 magnitudin galaksi, josta erottuu pieni ydin ja sitä ympäröivä halo.

Näistä kaikista lukuun ottamatta Upgren 1:stä, tein piirroshavainnon, joissa käytin Lumiconin deepsky-suodinta. Suurennukset olivat 146x tai 243x.


30/31.3.2002
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintoväline: 16" Dobson
Aika: 21.45-22.20
Seeing: 3
TT: 5
Läpinäkyvyys: 3
RJM: ~5 mag
Sää: Täysikuu juuri nousemassa, -1
C

Deepsky -havaintojen kannalta huonoin mahdollinen hetki, sillä täysikuu aloittaa juuri pimeän saavuttua kipuamisensa horisontin ylle. Ohjelmassa ainoastaan kaksi kohdetta, joista ehdin piirtää toisen ennekuin Kuu jyräsi kaikki kohteet. Tämä kohde on Ajokoirissa oleva M94.

M94:llä on kirkas, kompakti ydin. Sitä ympäröi heikko elliptinen sumu. Spiraalihaarat ovat todella tiiviit eikä niitä ilmeisesti pysty näkemään visuaalisesti.

Toinen kohde olisi ollut viereiset NGC 4618 ja NGC 4625, mutta ne jäivät tältä kertaa.


15-17.3.2002
Paikka: Laitepäivät, Manskivi, Hollola
Havaintoväline: pääsääntöisesti 18" Dobson
Aika: Kahtena yönä, kumpanakin noin 5 tuntia
Seeing: 2-3
TT: 4
Läpinäkyvyys: hyvä
RJM: 6.4-6.8 mag
Sää: hyvä, kumpanakin iltana pientä pakkasta

Kerrankin sää suosi ennalta sovittua tapaamista. Tällä kertaa koko viikonloppu oli täysin pilvetön ja havaintoja pystyttiinkin tekemään kumpanakin yönä. Paikanpäällä oli runsaasti kaukoputkia ja niistä kiinnostunutta väkeä. Olin tapahtumassa Topin kanssa ja mukana Eskon 18" dobson. Tein reissun aikana 11 piirroshavaintoa, jotka ovat kaikki yksityiskohtineen havainnot -sivulla, joten ei niistä sen enempää.

Viikonlopun aikana tuli nähtyä kaksi varsin erikoista kohdetta. Ensimmäinen on oman Linnunratamme kääpiögalaksi Leo II Leijonassa. Sen pintakirkkaus on todella pieni, mutta onnistuimme näkemään sen Hollolan vaalealta taivaalta 18" putkella.

Toinen erikoinen kohde on vuonna 1995 tunnistettu proto-planetaarinen sumu IRAS 09371+1212, joka sijaitsee myös Leijonassa. Sen kirkkaus on 10,5 magnitudia eli se on melko kirkas. Sumu näkyy hieman tähteä suurempana sinisenä levyvä.

Laitepäivät 2002 oli harvinaisen onnistunut reissu kaikin puolin. Päivisin oli tarpeeksi ohjelmaa ettei aika käynyt pitkäksi ja yöt kruunasivat koko komeuden. Toivottavasti tulevaisuudessa saadaan järjestettyä vastaavanlaisia tapahtumia.


14/15.3.2002
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintoväline: 16" Dobson
Aika: 22.00-23.20
Seeing: 3
TT: 4
Läpinäkyvyys: 4
RJM: ~5 mag
Sää: huono, tehtaansavut huononsivat läpinäkyvyyttä, -8
C

Surkea keli, tehtaan savut valloittivat jälleen puolet taivaasta. Eipä siinä savujen välistä oikein mitään nähnyt. Keli oli muutenkin surkea. NGC 3593 jäi oikeastaan ainoaksi kohteeksi, jota katsoin kunnolla. Tein siitä myös piirroksen. NGC 3593 näkyy soikeana sumuna, jonka ydin on selvästi haloa kirkkaampi.


8/9.3.2002
Paikka: Kuopiola, Ruokolahti
Havaintovälineet: 18"Dobson, 16" Dobson, 14" Dobson
Aika: 22.00-1.00
Seeing: 2
TT: 2
Läpinäkyvyys: 2
RJM: ~6.7 mag
Sää: tuulinen, -8
C

Tällä kertaa keli ainakin suosi havaintoja. RJM kipusi yli kuuden ja puolen eikä muissakaan suureissa ollut valittamista, ainoastaan tuuli olisi voinut olla heikompaa. Havaintokalustokin on kohdallaan, sillä käytössä on kolme kunnon dobsonia. Havainto paikka Heinäsen Topin pihalla ja havaitsemassa minun lisäkseni Topi ja Esko.

Harvinainen havaintosessio sikäli, että noudatin orjallisesti ennalta suunniteltua havaintosuunnitelmaa. Listassa oli muutamia galakseja Ursa Majorissa, aivan Otavan laatikon eteläpuolella. Näistä kohteista tuli tehtyä neljä piirroshavaintoa.

Ensimmäisenä tarkempaan tarkkailuun pääsee NGC 2841. Se on melko kirkas Sb-tyyppinen galaksi, joka näkyy putkessa laajana sumuna, jonka pohjoiskärjessä on himmeä tähti. Galaksin itäreuna on yllättävän terävärajainen kun taas länsilaita katoaa pikku hiljalleen taustataivaaseen.

NGC 2857:n kanssa samaan näkökenttään mahtuu kolme muuta galaksia, joista kaksi on NGC-kohteita ja kolmas hieman eksoottisemmasta luettelosta, CGCG:stä. NGC 2857 on galakseista suurin, muttei kirkkain pintakirkkaudeltaan. Siinä näkyy valokuvissa komeat spiraalihaarat, mutta visuaalisesti galaksi on tasapaksua hehkua, edes ydin ei erottunut kirkkaampana. Kentän kirkkaimmat kohteet visuaalisesti ovat hieman pienemmät galaksit NGC 2854 ja NGC 2858, jotka sijaitsevat NGC 2857:stä etelään. Galaksit näyttävät melko samanlaisilta, ne ovat kohtisuoraan toisiaan vastaan. Kummastakaan ei näy muuta kuin kirkkaimmat ydinosat ilman yksityiskohtia. Kentän neljännen galaksin tunnistamiseen täytyi käyttää PGC2001 -luetteloa. Piskuinen galaksi NGC 2857:n luoteispuolella paljastui CGCG 238-51:ksi (PGC0026694). Galaksi näyttää tähdeltä jota ympäröi pieni sumu.

Eniten vaikeuksia ja ihmettelyä aiheutti galaksi NGC 3781. Katsoin galaksia todella pitkään enkä oikein saanut selvää mitä näin. Välillä galaksissa näkyi selvät spiraalihaarat ja välillä ainoastaan venähtänyt ydin eikä sekään selvästi. Lopulta tulin siihen tulokseen että galaksissa näkyy heikosti spiraalihaarojen tyvet ja pitkähkö ydin. NGC 3781 eteläpuolelta erottui kaksi noin 15 magnitudin galaksia, jotka ovat MGC 9-19-113 ja UGC 6527. Ne ovat molemmat todella pieniä ja erottuivat vain hieman tähteä suurempina sumuina.

Viimeinen piirroshavainto on galaksista NGC 4144, joka löytyy M106:n lähistöltä. Galaksi näkyy sivultapäin eikä siinä näy juurikaan yksityiskohtia. Ainoastaan ydin erottui hieman kirkkaampana.

Näiden kohteiden lisäksi katsoin vielä muutamaa muutakin kohdetta. M51:sta näkyi kaikilla kolmella putkella spiraalihaarat erittäin selvästi, myöskin materiasiltaa oli pätkä näkyvissä. M97:n silmät näkyivät vaivatta, kuten myös sumun sisällä olevat kolme tähteäkin.

Tämä oli ehdottomasti havaintokauden paras havaintosessio tähän mennessä.


5/6.3.2002
Paikka: Ahola, Joutseno
Havaintovälineet: 16" dobson, 12" Meade LX200
Aika: 21.00-0.30
Seeing: 3-4
TT: 2-3
Läpinäkyvyys: 2-3
RJM: ~6.2 mag
Sää: tuulinen, -1
C

Pitkästä aikaa taas Aholassa. Keli oli keskinkertainen eikä tällä kertaa tullut havaittua mitään erikoista. Tein kolme piirroshavaintoa, NGC 4494:stä, NGC 4559:stä ja NGC 5907:stä. Kaikki kohteet ovat melko vaatimattomia galakseja.

NGC 4494 on pieni, lähes pyöreä galaksi Bereniken Hiuksissa. Galaksin pintakirkkaus on yllättävän suuri.

NGC 4559 on kooltaan 11,0'x4,9' ja kirkkaudeltaan 10mag. Galaksi näkyy ellipsinä, jolla hieman muita osia kirkkaampi ydin.

NGC 5907 näkyy sivulta päin. Se on ohut galaksi, jonka ydin on aavistuksen muita osia kirkkaampi.

Tämä havaintoraportti jäi nyt näin lyhyeksi, koska aikani on rajallinen.


20/21.2.2002
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintovälineet: 16" dobson
Aika: 03.05-4.15
Seeing: 3
TT: 3
Läpinäkyvyys: 3
RJM: ~5.4 mag
Sää: -13
C

Puolikuu laski juuri sopivasta pari tuntia ennen Suomen välieräpeliä, joten tämä aika piti tietysti käyttää hyödyksi. Olosuhteet eivät yltäneet lähellekään viimekertaista, joten havainto kortille pääsi vain yksi kohde.

Tämä kohde on Bereniken hiuksissa sijaitseva Kiekkogalaksi NGC 4565. Se näkyy lähes suoraan sivulta päin ja onkin yksi tämän tyyppisten galaksien kuninkaista. NGC 4565 on helppo löytää eikä kohteesta voi erehtyä. Galaksi halkaisija on ainoastaan 1,8', mutta pituutta löytyy peräti 14'. Galaksin tumma pölyjuova EDL näkyy todella helposti. Se halkaisee galaksin ytimen kahteen osaan. Heikkilä raportoi nähneensä galaksin ytimen kummallakin puolella kirkastumat, mutta minä en niitä löytänyt. Ydin oli ainoastaan venähtänyt pitkulaiseksi.

Eipä muuta tällä kertaa. Nyt alkaa Kuu jo häiritä niin paljon että kelit alkaa olla tältä kertaa ohi.



17/18.2.2002
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintovälineet: 16" dobson
Aika: 23.15-2.10
Seeing: 2
TT: 2-3
Läpinäkyvyys: 2
RJM: ~5.8 mag
Sää: +1
C

Kuukauden mittainen pilvinen jakso on jälleen takana päin, toki tässä välillä oli muutama pilvetön hetki, mutta silloin oli Kuu liian kirkas tai muuten vain oli kiireitä. Tällä kertaa keli yllätti todella positiivisesti! Vaikka lumet ovat yhä maassa, taivas näytti todella hyvältä, sitä edesauttoi kohtalainen tuuli ja nollan yläpuolella oleva lämpötila. Rajamagnitudi kipusi lähelle kuutta, mikä on todella hyvä talvella näinkin valosaasteisessa paikassa.

Vihdoin ja viimein pääsin testaamaan aiemmin hankittua Lumiconin deepsky-suodinta. Suodin lunasti odotukset todella kiitettävästi, sillä en ole ensimmäisen kerran jälkeen katsonut juuri ollenkaan ilman sitä. Suodin tummentaa taustataivasta toivotulla tavalla lisäten täten kontrastia.

Ja sitten tositoimiin. Ensimmäinen tosimielessä havaittu kohde oli Ajokoirissa sijaitseva galaksipari NGC 4490 ja NGC 4485. NGC 4490 on todella näyttävä kohde. Sen spiraalihaarat ovat erotettavissa todella helposti. Ne näyttävät loivalta S-kirjaimen peilikuvalta. Galaksin ydin on diffuusi ja melko suuri. Eteläisen spiraalihaaran itäpuolella erottui heikko kirkastuma. NGC 4485 on pieni 12,3 magnitudin galaksi aivan NGC 4490 vieressä. NGC 4485 näkyi pienenä ellipsin muotoisena sumuna.

M106 on näyttävä galaksi, jolla on massiiviset spiraalihaarat, jotka näkyvät pienen tutkiskelun jälkeen. Galaksi näyttää putkessa epäsymmetriseltä. Galaksin ydin ja pohjoinen spiraalihaara ovat selvästi hallitsevia ja kirkkaimpia osia. Eteläinen haara on sen sijaan diffuusimpi ja ei niin selvä kuin pohjoinen. Eteläisen haaran pään itäpuolella näkyi joku kirkastuma, jota en kuitenkaan löytänyt valokuvista. M106:n naapuri galaksi (NGC 4248) jäi juuri ja juuri näkökentän ulkopuolelle 12.5mm okulaarilla.

Kolmantena kohteena oli M106:n länsipuolella sijaitseva NGC 4217. Olen yrittänyt nähdä tätä galaksia monesti TAL-1:llä, mutta turhaan. Sen sijaan 16" dobsonille kohde on helppo. Se on todella kapea, mutta pitkä galaksi, joka näkyy lähes suoraan sivulta päin. Galaksin ydin on aavistuksen kirkkaampi kuin muut osat. Ensimmäinen kohde, joka näkyi paremmin ilman suodinta kuin sen kanssa.

NGC 4346 on myöskin M106:n lähistöllä sijaitseva vaatimaton galaksi. Galaksin ydin muistuttaa kaksilapaista lentokoneen potkuria. Ydintä ympäröi suhteellisen voimakas halo.

M64 eli Mustasilmägalaksi oli illan viimeinen kohde, josta tein piirroshavainnon. Galaksin tunnusmerkki, ytimen vieressä oleva "musta aukko", näkyi hyvin suoraan katsottaessa. Tumma aukko näytti kiertävän ydintä jonkin matkaa. Aukko hämmästyttävän selvärajainen. Spiraaleista ei jälkiä.

Muista kohteista maininnan arvoisia ovat M51 ja M100, joiden spiraalirakenteet näkyivät todella hyvin.



9/10.1.2002
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintovälineet: 16" dobson
Aika: 23.00-1.05
Seeing: 3
TT: 4
Läpinäkyvyys: 4
RJM: ~4.5 mag
Sää: -1
C

9/10. välinen yö oli sikäli harvinainen että putken ääreen pääsi lähes helteisissä olosuhteissa, pakkasta oli ainoastaan yksi aste. Piirroshavaintojen teko oli lämpötilan suhteen yhtä juhlaa, kun ei tarvinnut rukkaset kädessä piirtää, lisäksi katuvalot tekevät punaisesta lampusta täysin turhan vehkeen. Miinuksena valojen lisäksi oli taivaalla kummittelevat pilvet ja melko paksu vesihöyry kerros. Yksittäisiä pilviä tuli ja meni, mutta niiden välistä pystyi havaitsemaan yhtä sun toista.

Havaintosessioni kesti tällä kertaa parisen tuntia kello 23 kello yhteen. Tänä aikana sain tuherrettua viisi piirroshavaintoa. Keli oli surkea, surkein millä kannattaa enää edes mennä havaitsemaan. Tuo 5,5 rjm jäi ainoastaan unelmaksi, sillä paljain silmin oli hyvä jos pääsi edes 4,5 magnitudiin. 40cm:n putkellakaan tähtiä ei näkynyt juuri yli 14mag. Taustataivaan tummuus oli 4, seeing sen sijaan vaihteli melko paljon. Heti aluksi suuntasin putken kohti Jupiteria. Se oli hennon udun peitossa, mutta näkyi todella hyvin. Joku sen kuista oli juuri kulkemassa kiekon yli ja Jupiterin pinnalla näkyi komeasti kuun varjo. (Sori, lipesi hiukan DS:sta).

Surkea keli pakotti katselemaan ainoastaan avonaisia joukkoa. Niitähän näkyy tähän vuoden aikaan todella runsaasti Yksisarvisen ja Kaksosten suunnalla. Tämän kertaisista avonaisista neljä löytyy Yksisarvisesta ja se viides Orionista. Ensimmäinen havaintokortille päässyt kohde oli Orionin sumun pohjoispuolella sijaitseva vähätähtinen NGC 1981. Todella helppo löytää. 73-kertaisella suurennuksella joukko mahtuu kokonaisuudessaan näkökenttään. Ei mikään sävähdyttävä joukko, kuten ei mikään muukaan tämän iltaisista. NGC 1981:ssä näkyy noin parikymmentä tähteä, jotka ovat kohtalaisen kirkkaita.

Seuraavana vuorossa piti olla Basel 8, ainakin luulin havaitsevani sitä. Lähempi karttojen tutkiminen paljasti joukon kuitenkin NGC 2251:ksi, joka on siinä Basel 8:n vieressä. Tai eipäs olekkaan vaan se on tuo mainittu Basel 8. No joka tapauksessa Basel 8 oli illan komein ja rikkain avonainen, tähtiä kutakuinkin 30kpl. Ne muodostivat selvän 5-kuvion.

Kolmantena vuorossa oli Dolidze 22 (OCL 508). Joukossa on luettelon mukaan 10 tähteä, eikä siinä juuri sen enempää näkynyt putkellakaan. Kirkkaimmat tähdet muodostivat suorakaiteen, jota voi verrata Lyyran tähtikuvioon. Todella köyhä joukko, jota on mahdoton tunnistaa avonaiseksi ílman karttaa.

Neljäskin kohde on vähätähtinen avonainen Collinder 97. Sen löytäminen on todella helppoa. Eipä ole tästäkään mitättömästä joukosta juuri sanottavaa. Tähti lienee viitisentoista. Ilman karttaa mahdotonta tunnistaa joukoksi.

Ja illan viimeinenkin kohde oli vähätähtinen Collinder 91. Joukko käsittää luettelon mukaan 20 tähteä. Tämäkään ei ole siis kunnon avonainen.

Ilma pakotti katsomaan avonaisia, sillä sumumaiset kohteet peittyivät täysin valoisan taivaan loistoon. Vaihteeksi oli ihan mukava etsiä tuntemattomampia ja vähäpätöisempiä kohteita.



6/7.1.2002
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintovälineet: 16" dobson
Aika: 20.30-21.35
Seeing: 2
TT: 3
Läpinäkyvyys: 2
RJM: ~5 mag
Sää: -20,5
C

Vuosi alkaa havainto-olosuhteiden puolesta samalla tavalla kuin viime vuosi päättyi, eli kun on poutaa niin on kylmääkin. Ei pidä valittaa, pääasia että pääsee harrastamaan. Vuoden ensimmäinen havaintosessio oli pituudeltaan noin tunnin luokkaa, jonka aikana tuli nysvättyä jopa yksi piirroskin.

Havaintosuunnitelmassa oli yksi ainoa kohde, galaksijoukko Perseuksessa. Joulukuussa pystyin kehnohkossa kelissä näkemään ainoastaan yhden galaksin, mutta nyt keli oli astetta parempi. Tulostin koneelta tarkan kartan, jota hyväksi käyttäen pompin tähdestä toiseen kohti galaksirypästä. Oikea paikka löytyi melko nopeasti 40mm okulaarilla, ei muutakun 7,5mm sisään ja hengitys syvään, kappas vain siellähän näkyy kaksi galaksia. Ne ovat joukon kirkkaimmat jäsenet NGC 1275 ja NGC 1272 tai NGC 1273. Nyt en olekaan varman kumpi se toinen on. No joka tapauksessa tein 75 prosenttisen havainnon kolmannesta galaksista eli kaikki nuo kolme on tullut nähtyä. Cartes du Cielin mukaan pienen alueen sisällä on 13 galaksia. Kunnon kelillä joukosta voisi näkyä vielä muutamia galakseja lisää.

Sitten illan toiseen kohteeseen. Se on pieni avonainen joukko Orionissa, NGC 1662. Olen piirtänyt tämän joukon aikaisemmin TALlin läpi, mutta nyt päätin tehdä sen uudella putkella. Joukossa näkyy vajaat parikymmentä tähteä, jotka ovat melko kirkkaita. Ei mikään häikäisevä joukko, mutta mukava piirrettävä tällein pakkaskelissä.

Juuri piirroksen valmistumisen jälkeen etelästä alkoi tulla pilviä, joten päätin havainnot siihen. Vielä olisi viikko tehokasta havaintoaikaa ennen koulun alkamista, joten eiköhän oteta siitä kaikki irti.