22/23.12.2001
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintovälineet: 16" dobson
Aika: 01.00-02.10
Seeing: 2
TT: 3
Läpinäkyvyys: 3
RJM: ~5 mag
Sää: tuulinen, -22
C

Tosiharrastaja ei pakkasta pelkää. Pitkän pakkasjakson aikana taivas vaalenee ilta illan jälkeen, mutta tänään näytti olevan päinvastoin. Tehokasta havainto aikaa oli riitti tällä kertaa päälle tunnin ennen kuin Saimaalta vyöryi ohut pilviharso. Keli oli hiukan parempi kuin toissa iltana.

Ensimmäinen kohde oli Orionin sumu, joka näkyi hämmästyttävän hyvin. Yksityiskohtien määrä oli tuplaantunut viime kerrasta. Myös NGC 2024 näkyi, joskin heikosti.

Kova pakkanen ja pilviharso hautasivat toiveet pirroshavaintojen tekemisestä, mutta kerkesin nähdä jotain uuttakin. Ensimmäisenä Leijonassa olevaan neljän galaksin joukkoon, jota katsoin viime kerrallakin. Silloin en nähnyt kuin kaksi jäsentä, kirkkaimmat NGC 3190:n ja NGC 3193:n. Tällä kertaa keli oli astetta parempi ja kaikki neljä galaksia suostuivat näkymään LPR-suotimen läpi. Nuo edellä mainitut näkyivät vaivatta ja hieman syrjemmällä oleva NGC 3185 melko helposti. Vaikein oli ehdottomasti 13.4mag galaksi NGC 3187. Se näkyy vain ajoittain syrjäsilmällä, todella vaikea kohde talvisella kelillä kaupungista.

Seuraavaksi galaksipariin NGC 4485 ja NGC 4490. NGC 4490 näkyy vaivatta jo nelituumaisessa putkessa, mutta sen seuralainen NGC 4485 on jo hiukan vaikeampi. Dobsonilla sekin näkyi kuitenki helposti suoraan katsottaessa. NGC 4490:stä näkyi viitteitä spiraalirakenteesta. Ytimestä lähti kummallekin puolelle loiva kaari, joka muistuttaa kokonaisuudessaan venähtänyttä S-kirjainta.

Viimeiseksi kohteeksi jäi kirkas galaksi M94. Sen ydin on hallitseva, jonka ympärillä näkyy pyöreä halo.




20/21.12.2001
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintovälineet: 16" dobson
Aika: 20.00-02.00
Seeing: 3-4
TT: 4
Läpinäkyvyys: 3-4
RJM: ~5 mag
Sää: talvinen, -19
C

Harvinainen tilanne tänä talvena, minulla on aikaa rajattomasti ja taivas on koko yön pilvetön. Putken ääressä tuli häärittyä nyt useampi tunti, mutta välillä oli pakko käydä sisällä lämmittelemässä sillä pakkanen paukkui parinkymmenen asteen tienoilla. Pakkasesta huolimatta tuli piirrettyä parikin kohdetta, mutta niistä tuonnempana.

Ensimmäiset 45 minuuttia meni yhden kohteen etsimiseen. Se oli galaksijoukko Abell 426. Joukon kirkkain jäsen on NGC 1275, joka on joukon kirkkain galaksi, sen kirkkaus eri lähteistä riippuen 12.5mag kummallakin puolella. Galaksi oli kovan työn ja tuskan takana, mutta LPR-suotimen avulla se löytyi viimeinkin. Minulle kävi galaksijoukon valloittamisessa samalla tavalla kuin William ja John Herscheleille, näin vain yhden galaksin, juuri tuon NGC 1275:n. NGC 1275:stä näkyy vain sen diffuusi ydin, ei muuta.

Ensimmäisen piirroshavainnon tein M35:n vieressä olevasta avonaisesta NGC 2158. Se on kaukainen himmeä avonainen joukko, josta erottuu lukuisia yksittäisiä tähtiä joiden taustalla loistaa glow. Joukon luoteiskulmalla loistaa jokunen kirkkaampi tähti.

Toinen piirroshavainto on Hubblen muuttuvasta sumusta (NGC 2261). NGC 2261 näkyi kolmiomaisena sumuna, jonka päässä on noin 11mag tähti. Sumu muistuttaa pientä komeetta, jonka pyrstö osoittaa kohti pohjoista. Pyrstön länsireuna on hieman pitempi kuin itäreuna. Valosaaste suodin ei (ihme kyllä) parantanut kohteen näkymistä.

Näiden kohteiden lisäksi katsoin lukuisia muita kohteita, mutta vain ohi mennen. Orionin sumua tuli kuitenkin katsottua hiukan pitempään. Vaikka valosaaste valaisee taivasta voimakkaasti näkyi M42:sta todella paljon yksityiskohtia. Varsinkin trapetsin alue on täynnä kuitumaista rakennetta. Sumun piirtäminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä.

Vielä kannattaa mainita Leijonassa oleva galaksirypäs johon kuuluu NGC 3190, 3193, 3187 ja 3185. Tästä joukosta pystyin erottamaan varmasti kaksi kohdetta, NGC 3190:n ja NGC 3193:n. NGC 3187:stä on epävarma havainto. Viime keväänä Aholassa 18" putkella joukon kaikki jäsenet näkyivät melko vaivatta, eli tämän illan galaksi magnitudi oli tuossa 13.5 kieppeillä. Aika heikko verrattuna esim. syksyyn, jolloin yli 14mag galaksit näkyivät vaivatta.

Yön muita kohteita olivat M35, M43, M51, M81, M82, NGC 3077, NGC 2419, NGC 2841, Eskimo sumu ja M78. Voi olla muitakin, mutta ei tule mieleen.



15/16.12.2001
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintovälineet: 16" dobson,
Aika: 22.00-23.00
Seeing: 3
TT: 4
Läpinäkyvyys: 4
RJM: ~5 mag
Sää: huono, -5
C

Jälleen kerran tunnin mittainen pätkä, jonka aikana taivas oli lähes pilvetön. Illan saldona on yksi kohde, M82. Tein siitä nopeasti piirroksen ennen kuin pilvet tulivat ja jyräsivät jälleen tähdet näkyvistä. M82 näkyi yllättävän hyvin suuren pintakirkkauden ansiosta. Kaksi tummaa juovaa halkaisee galaksin epäsymmetrisesti irrottaen keskustan erilliseksi saarekkeeksi. Keskustassa useita kirkkaampia kohtia, etenkin keskustan eteläpuoli selvästi kirkkaampi kuin muut osat. Galaksin länsipuoli on itäpuolta pitempi. Myös pölykiekkojen tyvet ovat kirkkaampia osia. Tähän mennessä ehkä hienoin galaksi, mitä olen nähnyt 16" putkella. LPR-suodin paransi näkymää huomattavasti.


21/22.11.2001
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintovälineet: 16" dobson,
Aika: 20.35-21.35
Seeing: 4
TT: 4
Läpinäkyvyys: 4
RJM: 5 mag
Sää: -9
C

Täysi talvikeli ja sen näköinen on myös taivaskin. Taivas oli tunnin verran avoinna siitä tutusta talvisesta sumusta joka yllättää aina kun on katselemassa. No eipä ollut havaintosuunnitelmakaan mikään hääppöinen tälle illalle. Listalla ainoastaan yksi kohde, komeetta Linear C/2000 WM1.

Komeetta on todella herkullisella paikalla Perseuksen ja Kolmion rajamailla ja näin ollen todella korkealla. Pienen haravoinnin jälkeen komeetta löytyi kuin löytyikin. Vaikka keli oli mitä oli, näkyi komeetta todella helposti ja sen suuri kirkkaus yllätti. Skymap antaa kirkkaudeksi 5,9 magnitudia, mikä voi hyvinkin pitää paikkaansa. Ydin näkyi epäselvänä tähtenä, jonka ympärillä oli laajahko huntu. 25mm okulaari tarjosi parhaimman näkymän. Suurennusta lisättäessä ytimestä ei erottunut mitään uutta. Kolmanneksi kirkkain komeetta mitä minä olen nähnyt.

Tämän jälkeen tähyilin Perseuksen suuntaan ihan vain huvin vuoksi. Okulaariin osui muutamia himmeitä galakseja, joita ei kannattanut piirtää, koska minulla ei ollut hajuakaan mitä ne mahtoivat olla. Ilman kehnoutta kertoo se, että Saturnuksen Cassinin jako näkyi todella vaikeasti.


14/15.11.2001
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintovälineet: 16" dobson,
Aika: 21.30-23.00
Seeing: 2
TT: 4
Läpinäkyvyys: 4
RJM: 5 mag
Sää: -3
C

Tässä on ollut nyt todella kiire kouluhommien kanssa enkä ole juuri kerennyt tänne kirjoittelemaan. Ollaan oltu tässä pari kertaa Topilla katselemassa, mutta molemmat kerrat ovat menneet piloille lähinnä kelien takia. Taitaa olla muutama takapihankin visiittiä mukana.

Nyt kuitenkin pääsin puoleksitoista tunniksi tosi toimiin ja sinä aikana tein kaksi piirroshavaintoa. Ne ovat
NGC 679:stä ja NGC 1023:sta. NGC 679 on pieni himmeä galaksi Andromedassa. Sen näkeminen oli jo melko vaikeaa näin huonoissa olosuhteissa, mutta sain kuitenkin piirrettyä sen. Galaksi näkyy himmeänä pyöreänä levynä, jossa on hieman kirkkaampi ydin.

NGC 1023 on kirkas galaksi Perseuksessa. Sen näkeminen ei tuottanut ongelmia. Galaksi on piirteetön sumu, jonka kiekossa näkyy kaksi linnunradan tähteä. Vertasin piirrostani valokuviin ja yhdennäköisyys oli harvinaisen hyvä.

Tälläinen raportti tällä kertaa. Aika lyhkäiseksihän tämä jäi mutta ei ole juuri enempää kerrottavaa. Palaillaan!



1/2.9.2001
Paikka: Kuopiola, Ruokolahti
Havaintovälineet: 16" dobson, 12" Meade LX 200
Aika: 23.00-2.10
Seeing: 3
TT: 2
Läpinäkyvyys: 2-3
RJM: 6.7 mag
Sää: hyvä, +5
C

Jälleen kerran Vuoksenniska oli kietoutunut omituiseen sumupilveen eikä tähtiä juuri näkynyt. Ruokolahdella oli kuitenkin melko hyvä keli, joten päätimme Eskon kanssa lähteä Topille katselemaan. Minä sain tungettua 16" putkeni autoon, joten pääsin kokeilemaan sitä nyt ensimmäistä kertaa kunnon olosuhteissa. Eskolla oli mukana 12" Meade LX200.

Ruokolahdella keli vaikutti aluksi lähes erinomaiselta, mutta putkeen katsominen paljasti karun totuuden, seeing oli korkeintaan kolmosen luokkaa. Suurilla suurennuksilla kuvan tarkentaminen oli todella vaikeaa. Paljain silmin tähtiä näkyi hieman kuuden ja puolen yli.

Yön aikana tuli katsottua monta kohdetta läpi ja tulipa tehtyä peräti neljä piirroshavaintoa. Alkulämmittely hoitui tällä kertaa Stephanin kvintetin avulla. Se näkyi todella helposti neljän erillisen galaksin voimin. Kvintetistä hyppäsin toiselle puolelle taivasta aina Joutseneen saakka. Sieltä etsittiin Harsosumu. OIII:sen kanssa Harsosumu on todella henkeä salpaava kohde. Kahden kirkkaimman kaaren lisäksi niiden välistä löytyi lukematon määrä himmeämpiä sumuja, eikä ne olleet mitään pieniä. Hienoin näkymä oli kuitenkin NGC 6995:n päässä. 40mm okulaarilla koko kenttä oli täynnä sumun repaleita, joista erottui selvästi hienoja ja monimutkaisia kuitumaisia rakenteita.

Kolmas lämmittely kohde oli M57 ja sen vieressä oleva IC 1296. IC 1296:n ydin näkyi tähtimäisenä, josta lähti kaksi uloketta vastakkaisiin suuntiin, ne ovat spiraalihaarojen tyvet. Kohde on kohtalaisen vaikea, muttei mahdoton.

Sitten olennaiseen elikkä piirroshavaintoihin. Ensimmäisen piirsin Joutsenessa olevan Vilkkuvan planetaarisen NGC 6826. 3.8mm Baaderilla sumu näkyi todella laajana sinisenä ellipsinä, jonka keskellä on kirkas noin 11mag tähti. Suuren kirkkautensa takia sumu ei vilkkunut kuten pienemmissä putkissa.

Seuraavaksi kortille pääsi Andromedan NGC 891. Galaksi näkyi noin 10' pitkänä, mutta erittäin ohuena neulana, jonka keskuspullistuman edessä on erittäin selvä EDL, joka halkaisee keskuspullistuman. Galaksin edessä on monia linnunradan tähtiä. Kohde oli erittäin vaikea piirtää!

Kolmas kohde on Joutsenessa sijaitseva pieni Jalanjälkisumu. Sen piirsin 12" Meaden läpi 429 -kertaisella suurennuksella. Sumu näytti tiiviiltä kaksoistähdeltä, jonka komponentit ovat kiinni toisissaan. Seeing ei ollut mitenkään hyvä, mutta sumu näkyi jalanjälkenä.

Viimeisen piirroshavainnon tein galaksista NGC 278, joka sijaitsee Kassiopeiassa. NGC 278 on melko pienikokoinen (2.4'x2.4'), mutta se on helppo löytää suuren pintakirkkauden ansiosta. Galaksia hallitsee todella suuri ja kirkas ydin. Se onkin lähes kaikki mitä galaksista pystyy erottamaan. Ytimen ympärillä näkyy himmeä halo, joka häviää ytimen loistoon.




15/16.9.2001
Paikka: Laitiala, Hollola (DeepSky tapaaminen)
Havaintovälineet: TAL-1
Aika: lyhkäsiä pätkiä pitkin alkuyötä
Seeing: 3
TT: 2
Läpinäkyvyys: 3
RJM: 6.2 mag
Sää: +9
C, sumupilveä tuli ja meni

Eipä tässä ole paljonkaan kertomista DS-tapaamisesta. Keli oli suoraan sanoen surkea kumpanakin iltana. Lauantaina sain onneksi piirrettyä M2:n TALlin läpi, mikä minulla oli mukana siellä. Tapahtuman huippukohta oli ehdottomasti tutustuminen Juhani Salmen tähtitorniin. Toivotaan ensi vuodeksi parempia kelejä.




1/2.9.2001
Paikka: Kuopiola, Ruokolahti
Havaintovälineet: 16" dobson, 35cm dobson, JS-dobson
Aika: 0.00-1.20
Seeing: 4
TT: 5
Läpinäkyvyys: 5
RJM: ~4 mag
Sää: surkea, pilviä, täysikuu, revontulia, +5
C

Keli oli ennätyksellisen surkea, mutta raahasimme silti Eskon kanssa minun dobsonin Topille, tarkoituksena olikin katsella lähinnä planeettoja ja kirkkaimpia DS-kohteita. Topilla oli havaintokunnossa itse tehty 35cm dobson (pääpeilissä ei tosin alumiinia vielä) ja 8" JS-dobson. Olosuhteet olivat todellakin ehkä surkeimmat missä olen havainnut ihan tosimielellä. Tulipa tehtyä yksi piirroshavaintokin. Täysikuu paistoi reilun kymmenen asteen korkeudella etelässä, taivaalla oli melko runsaasti ohutta pilveä ja kaiken päälle vielä heikot reposet loimusivat pohjoistaivaalla, voiko enää huonompaa keliä toivoa? Rajamagnitudi paljaalla silmällä ylsi hikiseen neljänteen, seeingin ja läpinäkyvyydenkin ollessa nelosen luokkaa.

Tulihan siinä muutamia kohteita katsottua, mutta ainoastaan yhdestä kannattaa kertoa jotain. Tein piirroshavainnon Pienestä Nostopainosumusta omalla 16" dobsonilla käyttäen Eskon 3.8mm Baaderia ja Topin LPR-suodinta. Kelistä suolimatta M76 näkyi liki viisisataa kertaisella suurennuksella yllättävän hyvin. Sumu näytti koostuvan kahdesta laatikosta, joita yhdisti himmeähkö silta. Sumun selvin ja kirkkain kirkastuma näkyi eteläisen laatikon länsilaidalla. Eteläinen laatikko oli muutenkin selvästi pohjoista kirkkaampi. Sumu näkyi LPR -suotimella sinivihreänä. Keskustähteä en nähnyt.

Pääsin kokeilemaan nyt ensimmäistä kertaa kuinka planeetat näkyisivät 16" putkella. Seeing oli vaan niin huono, että planeetoista ei näkynyt juuri mitään. Uranus löytyi helposti ja se näytti putkessa pieneltä vihreältä levyltä. Saturnuksesta ja Jupiterista ei näkynyt yhtään mitään.

Eipä ole muuta kerrottavaa tästä havaintosessiosta.




25/26.8.2001
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintoväline: 16" dobson
Aika: 23.30-1.20
Seeing: 2
TT: 3
Läpinäkyvyys: 3
RJM: ~5.5 mag
Sää: +7
C

Alkulämmittelynä näytin veljelleni muutamia helppoja ja kirkkaita DS-kohteita kaikista eri ryhmistä. Ensimmäisenä okulaariin etsittiin planetaarinen sumu M57, jonka näkymisestä olenkin jo kertonut sivukaupalla edellisissä raporteissa. Pallomaisista katsoimme tietenkin M13:sta, josta oli erotettavissa Mersun merkki plus muut sälät. Galakseista näytin tietenkin Andromedan galaksin seuralaisineen. Tumma pölyjuova ytimen edessä oli helposti havaittavissa. Misam edusti avonaisiajoukkoja. Joukot mahtuivat 40mm okulaarilla sopivasti samaan kenttään. Viimeisenä kohteena oli harsosumun kirkkaimmat osat, jotka näkyivät jälleen todella helposti ja yksityiskohtaisesti.

Sitten kunnon havaintoihin. Tein kaksi piirroshavaintoa, ensimmäinen on Joutsenessa oleva galaksi NGC 7013 ja toinen planetaaristen kuningas M27.

NGC 7013 on 11.3 magnitudin galaksi, jota hallitsee kirkas tähtimäinen ydin. Ydintä ympäröi pitkulainen halo, joka muuttuu syrjäsilmällä katsottaessa lähes pyöreäksi. Aivan galaksin lounaiskulmalla näkyy himmeä tähti.

M27:ää on lähes mahdotonta kuvata sanoilla, kohde täytyy nähdä itse kaukoputkella. Piirrokseen on mahdoton vangita sen loistoa. Katsoin kohdetta 244 -kertaisella suurennuksella Celestronin LPR -suotimen kera. M27 täyttää melkein koko näkökentän. Tuttu nostopainon muoto oli helposti havaittavissa. Eteläisen puntin läntinen osa on selvästi sumun kirkkain osa. Toinen selvästi muuta sumua kirkkaampi alue on pohjoisen puntin koilliskulmalla. Keskustähden alueella sumu on selvästi himmeämpi kuin punteissa. Keskustähti näkyikin todella helposti. Suotimen ansiosta sumun himmeimmätkin osat tulivat syrjäsilmällä näkyviin. Punttien päistä lähtevät varret koskettivat toisiaan sumun kummallakin puolella, mikä teki sumusta lähes täydellisen ellipsin. Sumun sisällä näkyi keskustähden lisäksi monia muitakin tähtiä.

M27 jäi yön viimeiseksi kohteeksi.


23/24.8.2001
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintoväline: 16" dobson
Aika: 23.40-1.20
Seeing: 3-4
TT: 3
Läpinäkyvyys: 4
RJM: ~5 mag
Sää: omituisia pilviä, +6
C

Havaintosuunnitelma oli tällä kertaa hieman liian vaikea, sillä en löytänyt ensimmäistäkään ennalta suunniteltua kohdetta. Listalla oli joukko pieniä galakseja Lyyrasta ja erittäin himmeä pallomainen Palomar 10 (13.2mag). Suomeksi sanottuna minulla ei ollut etukäteen mitään käsitystä Palomar -joukoista, mutta pienen lunttauksen avulla selvisi, että ne ovat huippu himmeitä ja niitä ei ole monikaan havainnut visuaalisesti. Tarkoituksena olisi liittyä tähän joukkoon, joka on niitä havainnut.

Lyyran pienet galaksit jäivät näkemättä, koska en yksinkertaisesti jaksanut yrittää tarpeeksi kehnohkon etsintäkartan takia. Palomar 10:n oikea paikka löytyi, mutta kohdalla ei näkynyt kuin joku hassu 15-16 mag tähti. Pallomaisesta ei näkynyt jälkeäkään, puolustukseksi voidaan mainita keskivertoa heikompi seeing ja läpinäkyvyys.

Vaikka keli oli kehnohko, näkyi vaikeaksi kehuttu Harsosumu kohtalaisesti. Tällä kertaa löysin myös sumun kirkkaammat osat NGC 6992 ja NGC 6995. Myös tähden Cyg 52 lähistöllä oleva kaari näkyi ilman suodinta.

Yön ainokaiseksi piirroshavainnoksi jäi galaksi
NGC 410 ja sen ympärillä olevat pienet galaksit NGC 407 ja NGC 414. Huomasin jostain vanhasta kartasta että NGC 410 on todella helpossa paikassa ja päätin vilkaista millaiselta kohde näyttäisi. Galaksi löytyikin helposti. Huomasin heti, että NGC 410 länsipuolella näkyi pitkulainen sumu, joka paljastui 13.4 magnitudin galaksiksi (NGC 407). NGC 407:stä erottui hieman muuta galaksia kirkkaampi ydin. Pintakirkkaudeltaan himmeä kohde. NGC 407:n itäpuolelta erottui taas lähes pyöreä tasakirkas hehku, joka on 14.5 magnitudin galaksi NGC 414. Siitä ei voinut nähdä mitään yksityiskohtia. Minulla ei ollut etukäteen minkäänlaista tietoa näistä kahdesta seuralaisesta. Itse NGC 407 näkyy pienehkönä (2.3' x 1.8') sumuna, jolla on kirkas ydin. Vaikka luettelossa kohde on ellipsi, näkyy se putkessa lähes pyöreänä. Galaksirypäs näkyi parhaiten 7.5mm okulaarilla, joka antaa 244-kertaisen suurennuksen. Pilvet ja kohteen katoaminen okulaarista keskeyttivät piirroksen tekemisen muutamaksi minuutiksi, mutta siitä ei ollut sen suurempaa haittaa.

Muita ohimennen vilkaistuja kohteita olivat M57, M13, M15 ja NGC 891.



19/20.8.2001
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintoväline: 16" dobson
Aika: 23.05-2.10
Seeing: 2
TT: 2
Läpinäkyvyys: 2
RJM: ~5.5 mag
Sää: +10-(+7)
C

Havainto suunnitelmassa oli tällä kertaa muutama hieman vaativampi kohde. Tarkoituksena oli katsoa Stephanin kvintettiä ja paria muuta himmeämpää galaksia Pegasuksesta. Suunnitelma toteutui puoliksi, sillä Stephanin kvintetistä löytyi ainakin kolme galaksia. Kohteen tarkan paikan löytäminen oli hieman vaikeaa, vaikka käytössäni oli hyvä etsintä kartta. Galaksit olivat yllättävän pienikokoisia mikä teki niiden tunnistamisen erittäin vaikeaksi. Pintakirkkaudet sen sijaan yllättivät. Galaksi joukko näytti aluksi vain pelkältä tähtiryppäältä, mutta suurennuksen kasvaessa alkoi niiden todellinen luonne paljastua. Toivottavasti pääsen pian katsomaan kvintettiä täydellisissä olosuhteissa.

Sen sijaan havaintokortille pääsi kvintetistä hieman pohjoiseen sijaitseva piskuinen SO -tyypin galaksi
NGC 7315. Galaksilla on kokoa ainoastaan 1.6' ja sen on aivan pyöreä putkessa kuten luettelossakin. Kokonaiskirkkaus on 12.5mag, mutta kohde näkyi yllättävän helposti. Siitä pystyi erottamaan hiukan kirkkaamman ytimen, jota ympäröi himmeähkö halo, jossa ei näy mitään kirkastumia.

Toinen kortille päässyt kohde oli Delfiinin pallomainen joukko
NGC 6934. Kohteen koko vei aluksi kaiken huomioni, se on ainoastaan 2.0'. Vaikka joukko onkin pieni, siitä erottui satoja yksittäisiä tähtiä aina ytimeen saakka, vaikkakin pääosin se näkyi glowna. Ydin oli hieman venähtänyt pohjois-etelä suunnassa. Tähdistä muodostunut uloke sojotti kohta etelää. Piirroksen tein 7.5mm okulaarilla.

Illan kolmas piirros on galaksi parista
NGC 7332 ja NGC 7339. Ne mahtuvat molemmat mukavasti samaan kenttään ja ovat vieläpä kirkkaita. NGC 7332 on parista selvästi kirkkaampi ja helpommin havaittava. Sillä on pitkänomainen kirkas ydin, jota ympäröi hieman himmeämpi keskuspullistuma, eikä muutkaan osat olleet vaikeita. NGC 7339 on sen sijaan hiukan hankalampi tapaus, muttei mikään ylivaikea. Galaksi näkyy pitkänä kapeana hehkuna, jossa ei ole mitään kirkastumia. Koko galaksi on tasapaksua hehkua, joka näkyy helposti syrjäsilmällä. Komea galaksi pari suurille putkille.

Harsosumu näkyi kaikeksi yllätyksekseni yllättävän hyvin, vaikkakin valosaate on täällä takapihalla melkoinen. Kirkkaimmat osat näkyivät ilman suodinta, mutta LPR -suotimen kanssa himmeämmätkin osat alkoivat erottua. Näkymä ei ollut kuitenkaan mitään verrattuna OIII:sen tarjoamaan näkymään.

Näiden lisäksi vilkaisin paria NGC galaksia (NGC 750, NGC 16). NGC 891:tä katsoin sen sijaan hiukan tarkemmin. Tämä on ehkä tämän syksyn toistaiseksi kaunein kohde. Suoraan sivulta päin näkyvä galaksi, jonka keskuspullistumassa näkyy EDL. EDL ei ollut edes vaikea, kun sen oli kerran huomannut, niin se näkyi koko ajan. Tämä kohde on pakko piirtää heti kun pääsen hieman pimeämmälle paikalle.

Ensimmäinen kunnon yö uudella putkella on nyt pulkassa. Ainoastaan apupeilin ajoittainen huurtuminen ja edelleen hutera jalusta haittasivat havaintoja hiukan, mutta kumpikin ongelma on poistettavissa, kun näkee hieman vaivaa. Huurteet lähtivät kätevästi hiusten kuivaajalla ja jalusta tukevoituu heti, kun kerkiän sitä viimeistelemään.




17/18.8.2001
Paikka: Kaituri, Ruokolahti
Havaintoväline: 18" dobson
Aika: 23.45-3.00
Seeing: 2
TT: 3
Läpinäkyvyys: 2
RJM: ~6 mag
Sää: tuulinen, 16
C

Kaikki vaikutti vielä hyvältä puolen yhdentoista aikaan, kun testailin Topin valosaastesuodinta takapihalla. Taivas vaikutti hyvältä lukuun ottamatta muutamia hentoja "pilviä". Olimme lähdössä Eskon kanssa Topille katselemaan Eskon Dobsonilla. Juuri kun olimme tekemässä lähtöä nuo aikaisemmin mainitut pilvet paljastuivatkin kirkkaiksi revontuliksi, jotka peittivät reilusti yli puolet taivaasta. Tyypillistä tuuria, kun jotain on suunniteltu etukäteen.

No eipä reposten annettu vaivata vaan lähdimme kohti Kaiturinpäätä. Perillä taivas oli kauttaaltaan vihreän hehkun peitossa, ainoastaan etelä taivas oli vapaa. Putki kasaan ja katselemaan. Pyydin vielä Topia hakemaan JS-dobsonin, jotta pääsisin rauhassa katselemaan mitä haluaisin. Topi ja Esko hääräisivät kuitenkin ainoastaan 18" dobsonin kimpussa. JS:n kollimointi oli kuitenkin pahasti pielessä eikä sen kollimoinnista tullut mitään täysin pimeässä. Kaikki osat olivat mukavasti lenkullaan ja ruuvit löysällä. Toivoton tapaus säkkipimeässä.

Vaikka katselimme monta tuntia, en oikeastaan havainnut kuin yhtä kohdetta, joka oli
harsosumun läntinen osa. Sumu näkyi erittäin hienosti OII -suotimella. 17mm okulaarilla sumussa oli havaittavissa selviä kuitumaisia rakenteita. Tein kohteesta piirroksen, jossa näkyy 52Cyg -tähden pohjoispuoli.

Kokonaisuudessaan ei mikään mahtiyö, mutta tulipahan katsastettua uusi havaintopaikka ja nähtyä syksyn ensimmäiset reposet.


15/16.8.2001
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintoväline: 16" dobson
Aika: 23.00-1.30
Seeing: 2
TT: -
Läpinäkyvyys: 2
RJM: ~5 mag
Sää: 10
C

Toistamiseen Meaden ääressä. Keli oli hiukan parempi kuin eilen, olin myös laittanut TALlin etsimen väliaikaisesti Meaden kylkeen, jolloin kohteiden löytämisestä tulee "hiukan" helpompaa. Katsoin kaikkia samoja kohteita (parin muun lisäksi) kuin eilenkin, joten ei niistä nyt sen enempää. Meadelle uusia kohteita oli muutama.

M27 oli kohtalaisen helppo, mutta odotin näkeväni sen paremmin. Sumun tuttu muoto näkyi selvästi, lounainen puntti oli selvästi kirkkaampi. Keskustähti näkyi vaivattomasti, lisäksi sumussa näkyi pari muutakin tähteä. Vaikuttava kohde.

NGC 7331 oli varsinaisesti ensimmäinen etsimällä etsitty deepsky kohde. Se näkyi parhaiten 7,5mm okulaarilla. Galaksin ytimen vieressä erottui heikosti tummempi alue, vaikea sanoa mikä se on (jälkiä spiraali rakenteesta?). Galaksin itäpuolella näkyi ainakin kolme himmeää ja pientä sumua. Kartasta ne paljastuivat pieniksi satelliittigalakseiksi. Varmasti näin ainakin NGC 7340:n ja NGC 7335:n, kolmatta en voi sata prosenttisesti nimetä. Ensi kerralla koluan alueen kartan kanssa läpi ja yritän nähdä kaikki galaksit kuten myös Stephanin kvintetin, joka on siinä vieressä.

Seuraavana oli vuorossa galaksipari NGC 7332 ja NGC 7339. NGC 7332 on näistä huomattavasti helpompi kirkkaan ytimensä ansiosta. NGC 7339 on taas vain hiuksen hieno henkäys vailla kirkkaampaa ydintä. Se näkyi kuitenkin ilman mitään ongelmia.

Näiden lisäksi vilkaisin vielä M15:sta ja NGC 404:sta.




14/15.8.2001
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Havaintoväline: 16" dobson
Aika: 22.30-0.45
Seeing: 2-3
TT: -
Läpinäkyvyys: 2-3
RJM: ~5 mag
Sää: 10
C

Uusi havaintokausi ja uudet kujeet. Kesän aikana, tai siis viime viikoilla (lue: eilen) olen saanut keväällä hankkimani Meade DS-16 -putken viimeinkin katselu kuntoon. Dobson jalusta valmistui eilen ja pienistä ongelmista huolimatta putki on nyt kasassa. Tämä on ensimmäinen yö kun pääsen kokeilemaan kunnolla putkea tähtitaivaaseen. Jalusta on vielä keskeneräinen ja hutera, myös rektaskensio akselin on aivan liian jäykkä. Nämä epäkohdat korjataan mahdollisimman pian, jotta pääsen keskittymään täydellisesti havaitsemiseen.

Ensimmäisenä yönä sain putken kollimoinnin kohdalleen, joka osoittautui yllättävän vaikeaksi tehtäväksi. Mutta yritys palkittiin. Ensimmäinen kohde, jonka onnistuin löytämään vaalealta taivaalta (klo. 22.45) ilman etsinkaukoputkea oli M13. Kaukoputkessa oli 40mm okulaari, jolloin kenttä oli laajimmillaan. M13 näkyi sumumaisena pallona, joka oli täynnä tähtiä. 7,5mm okulaarilla näky oli lähes henkeä salpaava. Pallomainen oli räjähtänyt tähdiksi aivan keskustaa myöten, myös Mersun merkki oli helposti tunnistettavissa. Kohde osoitti, että putki todellakin toimii.

Seuraavaksi sain haettua näkökenttään Lyyran rengassumun. Mieleen tuli ensimmäinen yö TALlin kanssa, katsoin myös silloin kys. kohdetta. M57 näkyi ellipsinä renkaana, jonka keskellä oli heikko kalvo. Sumun muoto tuli hyvin esille ja aivan uloimmat osat ellipsistä olivat epäselvät. Aikaisemmin olin tottunut näkemään sumun teräväreunaisena, mutta nyt isompi putki paljasti sumun himmeämpiä osia, jotka aiheuttivat reunan "epäterävyyden". Legendaksi muodostunut 12mag tähti, joka on aivan sumun vieressä, näkyi todella helposti. Olin näkeväni myös sumun renkaassa himmeän tähden, sen kirkkaus on 16,2mag, joten se oli varmaan se.

Kolmas ja viimeinen kohde oli Andromedan galaksi ja sen seuralaiset. M31:n ydin näkyi selvästi, mutta kierrehaarojen näkemiseen taivas oli vielä liian valoisa. M32 ja M110 näkyivät myös vaivattomasti. Havainnot loppuivat noin kello 0.45, kun apupeili huurtui, enkä jaksanut ruvera kuivattelemaan sitä.

Yöstä jäi hyvä maku, vaikka katsoinkin vain muutamaa tuttua ja helppoa kohdetta. Uuden putken käyttö vaatii vielä paljon totuttelua ennen kuin siitä saa kaiken irti. Vielä loppuun kirkas tähden lento, joka näkyi Pegasuksen neliössä jättäen kirkkaan savuvanan, joka näkyi muutamia sekunteja. Lennon kirkkaus -2mag ja se kuului perseidien tähdenlentoparveen.




17/18.4.2001
Paikka: Ahola, Joutseno
Seeing: 1
TT: 1-2
Läpinäkyvyys: 1
RJM: > 6,5 mag
Sää: hyvä, 2
C

Koko päivä oli ollut pilvinen, mutta onneksi juuri pimeän saavuttua alkoi pilvet väistyä. Päätimme lähteä Eskon kanssa jälleen Aholaan, odotukset olivat suuret sillä maassa ei ollut enää häiritsevää lunta. Aholassa olimme puolen kahdentoista aikaan, jo siinä vaiheessa kävi ilmi, että keli oli huomattavasti keskivertoa parempi. Paljain silmin tähtiä näkyi helposti yli kuuden magnitudin. Äkkiä putket kasaan ja katselemaan. Mukana oli minun TALli ja Eskon Meade.

Tällä kertaa kohteita ei ollut niin paljon kuin aikaisemmilla kerroilla vaan keskityin nyt pariin vaativaan kohteeseen. Lämmittely tuli kuitenkin suoritettua tutuilla Messier kohteilla, kuten M51, M84, M86, M98, M99.

Tosi toimet aloitin Isossa Karhussa sijaitsevasta galaksista NGC 3953. 25mm okulaarilla se mahtui juuri ja juuri M109 kanssa samaan kenttään. Tein kohteesta piirroksen käyttäen 7,5mm okulaaria. Galaksi näkyi todella helposti voimakkaan elliptisenä sumuna, jolla oli melko laaja ydin. Vaikka ydin olikin laaja oli sen keskus silti lähes tähtimäinen. Galaksi itäpuolella oli kolme 11-12mag tähteä. Lisäksi olin näkevinäni aivan ytimen länsipuolella himmeän tähden, mutta en ollut varma siitä enkä lisännyt tähteä piirrokseen.. Kaiken kaikkiaan NGC 3953 on todella näyttävä kohde, mutta vaatii näkyäkseen kunnon olosuhteet. Muistan yrittäneeni tätä kohdetta joskus aikaisemmin omalta pihalta, mutta turhaan.

Toinen havaintokortille asti päässyt kohde oli NGC 3893 ja sen seuralainen NGC 3896. NGC 3893 löytyy hieman NGC 3953 etelään. Galaksi on selvästi NGC 3953:a vaikeampi kohde. Se on kooltaan huomattavasti pienempi ja vaatimattomampi. NGC 3893 näkyi kuitenkin melko helposti, lähes pyöreänä sumua, elliptisyyttä oli ehkä hieman havaittavissa kaakkois-luode suunnassa. 11mag tähti heti galaksin etelä puolella. Kaikeksi yllätyksekseni NGC 3893:n vieressä näkyi jotain joka oli aivan näkökyvyn äärirajoilla. Meadella katsottaessa siinä näkyi himmeä galaksi NGC 3896. Katsoin kohdetta TALlilla yli neljäkymmentä minuuttia ennen kuin oli sataprosenttisen varma, että näen siinä galaksin. Loppuen lopuksi NGC 3896 näkyi yllättävän hyvin. Kirkkautta sillä on SkyMapin mukaan 12,9mag, mikä voi hyvinkin olla totta (Meaden kapula ilmoitti kirkkaudeksi 14mag, mikä on liian vähän). Kooltaan NGC 3896 on 1,5'x1,0'.

Yön ehdottomasti kiehtovin ja kaukaisin kohde oli Neitsyessä sijaitseva kvasaari 3C273. Se löytyi tai siis sen oletettu paikka löytyi helposti Meaden tietokoneen avulla. Oletetussa paikassa näkyi 17mm okulaarilla 7 tähteä, kahdeksannesta tähdestä Esko teki epävarman havainnon. Piirsin kentän mahdollisimman tarkasti ja vertasin sitä seuraavana aamuna kvasaarista otettuun valokuvaan. Kaikki kuusi tähteä olivat sataprosenttisesti oikeilla paikoilla ja kvasaari keskellä kuvakenttää. Kirkkautta kvasaarilla on noin 12,9mag ja etäisyyttä Heikkilän kirjan mukaan 2,1miljardia valovuotta! Kohteena kvasaari ei poikennut mitenkään muista tähdistä, mutta tieto sen oikeasta luonteesta tekee siitä mielenkiintoisen.

Näiden neljän kohteen lisäksi katsoimme ohi mennen muitakin kohteita. Meadella etsittiin Ursa Majorista seuraavat kohteet NGC: 3756, 3738, 3656, 3549, 3737, 3594, 3556(M108), 4194, 3992(M109), 3499, 3517, 3530, 3488, 3788, 3786, 4258(M106), 4217, 4346, 4248, 3877, 4010, 3949.

NGC 3786 ja NGC 3788 aiheuttivat hämmennystä. Ne näkyivät helposti Meadella elliptisinä sumuina, jotka olivat lähes kohtisuorassa toisiaan vastaa. Meaden tietokone ilmoitti kuitenkin, että alla 15' etäisyydellä näistä olisi vielä kaksi galaksia lisää. Vaikka kuinka yritimme nähdä niitä, ne eivät näkynyt.

Illan lopuksi yritimme nähdä aivan horisontissa olevia kohteita. Näistä ainut mikä näkyi jotenkin oli M80, se näkyi tosin metsän läpi todella heikosti, mutta oli uusi Messier kohde minulle. Antares ei näkynyt vaikka kiipesimme mäelle. Sen korkeus oli reilut 10'. Muita pallomaisia joita katsoimme jossain vaiheessa M9, M10, M12 ja M13.


Ennätyksellisen yön lopetimme hieman kahden jälkeen ja lähdimme kotiin.





16/17.4.2001
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Seeing: 3
TT: 2-3
Läpinäkyvyys: 3
RJM: > 5,5 mag
Sää: Pilvistä, 2
C

Jälleen tuli nukuttua alkuyö toinen silmä auki ja tarkkailtua taivasta ikkunalasin läpi. Puoli kahden aikaan näin ikkunasta Capellan ja säntäsin samantien pihalle. Taivaasta oli noin neljäkymmentä prosenttia pilvetöntä, joten päätin tuoda putken ulos. Iloa ei kuitenkaan riittänyt kuin viisitoista minuuttia, jonka aikana kerkesin katsomaan ainoastaan M13:sta.

Vaikka keli ei ollut mikään hyvä näkyi M13 yllättävän hyvin. Pääsin nyt kokeilemaan ensimmäistä kertaa "uusia" Plösslejä siihen. Paras näkymä tarjoutui ehkä 7.5mm okulaarilla. Kuva oli erittäin terävä, mutta suurennus olisi saanut olla suurempi. Ennen pilvien tuloa kerkesin kokeilemaan 12.5mm Plössliä barlowin kanssa. Nyt suurennus oli kohdallaan, mutta parempi tutustuminen jäi lyhyeksi pilvien takia. Luulen, että Mersun merkki voisi näkyä ed. yhdistelmällä, tai jos ei sillä niin sitten 7.5 Plösslillä ja barlowilla. Pitää selvittää tämä asia vielä tämän kevään aikana vaikka aikaa on enää todella vähän.

Puolen kolmen aikaan pakkasin kamat kasaan ja painuin takaisin nukkumaan.




27/28.3.2001
Paikka: Ahola, Joutseno
Seeing: 2
TT: 2
Läpinäkyvyys 2
RJM: > 6 mag
Sää: Selkeää, -15
C, runsaasti revontulia

Olin jälleen Eskon kanssa Aholassa siinä tutussa tienristeyksessä. Eskolla oli mukana 18" dobson ja minulla, kuten arvata saattaa, TAL-1. Keli oli totutusta poiketen hyvä. Tähtiä näkyi paljaalla silmällä reilusti yli kuuden magnitudin. Taustataivas vaikutti tummalta eikä läpinäkyvyydessäkään ollut valittamista. Melkein heti perille päästyämme (klo. 22.45) alkoi pohjoiselle taivaalle ilmaantua revontulia, jotka nousivat yön aikana aina yli zeniitin ja ne olivat vielä kirkkaita. Reposissa näkyi runsaasti punaista väriä, mutta pääasiassa ne olivat vihreitä.

DS-havainnot aloitin M51:stä. Se näkyi naapurinsa kanssa todella helposti. Yritin etsiä spiraalihaaroja, mutta en tiedä mitä oikein näin. Galaksin kiekossa näkyy pieniä kirkastumia, mutta ne ovat aivan näkökyvyn äärirajoilla. Dobsonilla spiraalien näkemiseen ei tarvittu edes syrjäsilmällä katsomista, vaan spiraalit suorastaan häikäisivät. Galaksin etualalla näkyi muutamia himmeitä tähtiä.

NGC 4490 näkyi helposti, mutta en vieläkään löytänyt sitä galaksia (NGC 4485), joka on NGC 4490 kanssa samassa kentässä. NGC 4485:n kirkkaus on 11.9mag, joten se ei ole aivan mahdotonkaan.

Yön ainoan piirroshavainnon tein galaksista NGC 3726. Kokonaiskirkkaudeltaan NGC 3726 on 10.4mag, mutta pintakirkkaudeltaan erittäin himmeä. Galaksi näkyi kuitenkin yllättävän helposti. Siinä ei erottunut minkäänlaista kirkkaampaa ydintä vaan se oli kokonaisuudessaan tasaista hehkua. Galaksi näkyy putkessa pitkänä ja kapeana (PA 10) sumuna, jonka pohjoiskulmalla näkyy himmeä (~12mag) Linnunradan tähti.

Coman-Virgon galaksijoukkoa katsoimme dobsonilla. Sieltä löytyi pienen alueen sisältä parikymmentä galaksia, joista pystyn nimeämään ainakin seuraavat: M84, M86, NGC 4387, NGC 4388, NGC 4438, NGC 4435, NGC 4461, NGC 4458, NGC 4473, NGC 4477, NGC 4479. Nämä kaikki löytyivät ilman karttoja. Lähdimme liikkeelle M84:stä ja M86:sta, näistä kaartuu luoteeseen polku, joka muodostuu edellä mainituista galakseista. Näiden lisäksi galaksijoukosta näkyi runsaasti muita galakseja, mutta en pysty nimeämään niitä, koska kahlasimme joukko ilman karttaa ja etsimme galakseja hakuammunnalla.

Vähän samanlainen tilanne oli M105:n kohdalla. Sieltäkin löytyi joukko muita galakseja, ainakin NGC 3384 ja NGC 3389 ovat tunnistettavissa kartoista.

Yön aikana okulaarissa vilahti vielä monta kohdetta, joista voi mainita ainakin M53:n, M65:n, M66:n, NGC 3628:n, NGC 3593:n ja M101:n.

Muuten kaikki meni hyvin, paitsi okulaarit tuppasivat mennä huurteeseen ja revontulet valaisivat puolet taivaasta ja maasta. Kotia kohti lähdimme klo 1.40.



25/26.3.2001
Paikka: Lakasenpelto, Imatra
Seeing: 4
TT: 3
Läpinäkyvyys 3
RJM: 5.4mag
Sää: Selkeää, -11
C

Vaihteeksi aivan kelpo keli, mutta se kesti ainoastaan tunnin. Heti pimeän tultua keli oli melko hyvä, mutta pakkasen kiristyessä taivas alkoi vaaleta huomattavasti. Tunnin aikana kerkesin tekemään yhden piirroshavainnon ja katsoa muutamaa galaksia Ajokoirista.

Piirroshavainnon tein epäsäännöllisestä galaksista NGC 4449:stä. Se näkyi yllättävän helposti, mutta on luonteensa takia erittäin vaikea kohde. Välillä kohde näkyi lähes pyöreänä, välillä neliönä ja välillä suorakaiteen muotoisena sumuna. Galaksin ydin on selvästi kirkkaampi ja teräväreunainen luoteisreunaltaan mitä muualta. Galaksin halo näytti ulottuvan kauemmas kaakossa kuin luoteessa.

M106 näkyi yllättävän heikosti. Ainostaan kirkkaimmat ydin osat olivat jotenkin havaittavissa. M51 näkyi sen sijaan hiukan paremmin, muttei sekään kunnolla.

Lisäksi katsoin joitakin galakseja Ajokoirista, mutta niistä ei ole juuri kerrottavaa.


20/21.3.2001
Paikka: Vesikkola, Joutseno
Seeing: 3
TT: 3
Läpinäkyvyys 3
RJM: 6
Sää: Selkeää,-15
C

Keli ei ollut mikään maailman paras, mutta suuntasimme silti Eskon kanssa pimeämmille alueille siinä yhdeksän jälkeen illalla. Tarkoituksena oli mennä Aholaan, mutta päätimmekin ajaa hieman kauemmaksi. Lopulta päädyimme Joutsenon Vesikkolaan, jossa taivas oli melko hyvä. Joutsenon valot näkyivät lounaan ja lännen välillä, Imatran valot jäivät pohjoistaivaalle. Pohjoistaivaalla näkyi ajoittain melko voimakkaitakin revontulia, myös punaista väriä oli havaittavissa. Minulla oli kamera mukana, mutta en ottanut kuin yhden kuvan revontulista.

Sitten deepsky kohteisiin. Eskolla oli mukana 12" Meade ja minulla TAL-1. Ilma oli jotenkin samea, eikä tällä kertaa tullut nähtyä mitään todella erikoista. Katselimmekin vähän kaikkea mitä tuli mieleen.

M51 näkyi omalla putkellani kohtalaisesti. Taas oli havaittavissa jälkiä spiraaleista, mutta ei niin selvästi kuin viime keväänä. Galaksin kiekossa näkyi härnäävästi kirkkauden vaihteluita, mutta on todella vaikea sanoa mitä ne ovat. Meadella spiraalit olivat helpot, mutta ne eivät näkyneet silläkään mitenkään hyvin.

M65 ja M66: M66 näkyi TALlilla selvästi suurempana kuin M65. Etenkin sen ydin oli vaikuttavan kokoinen. Meadella M65 ja M66 näyttivät hyvin samankaltaisilta, oli vaikeaa sanoa ulkonäön perusteella kumpi oli kumpi. Myös viereinen NGC 3628 näkyi hyvin.

Yön erikoisin kohde oli NGC 5634, se on pallomainen joukko Neitsyessä, jonka kirkkaus on 11.0mag ja koko vaivaiset 4.9'. Meadella siitä näkyi lukuisia yksittäisiä tähtiä, vaikkakin kokonaisuudessaan pallomainen jäi melko vaatimattomaksi. Kohde oli matalalla ja ilman väreily häiritsi havaitsemista melko paljon.

Katsoimme myös paria muuta pallomaista. Ne olivat M3 ja M53. Meadella M3:sta näki yksittäisiä tähtiä aina ytimeen saakka. M53 näkyi TALlilla sumuisena suttuna, jossa muutama yksittäinen tähti. Yritin myös nähdä vieressä olevaa NGC 5053, mutta se ei näkynyt. Edes Meade ei yltänyt siihen.

Jo melko aikaisessa vaiheessa minulta meni okulaarit ja etsin täysin huurteeseen enkä voinut enää katsella normaalisti, joten katselinkin pääasiassa lopun aikaa Meadella. Kolusimme Otavan laatikkoa, jossa on runsaasti melko kirkkaitakin galakseja. Laatikosta löytyi ainakin seuraavat kohteet: NGC 3642, NGC 3610, NGC 3613, NGC 3683, NGC 3780 ja NGC 3898. Kaikki ovat galakseja, jotka näkyvät vaivatta 12" putkessa.

Hienoin kenttä löytyi kuitenkin Coman-Virgon galaksijoukosta. Samaan näkökenttään mahtui viisi galaksia, ne olivat M84, M86, NGC 4387, NGC 4388 ja NGC 4402. Tämä galaksirypäs tarjoaa ehkä taivaan hienoimman näkymän, vielä suuremmalla näkökentällä samaan kenttään saisi ujutettua neljä galaksia lisää.

Yön aikana katsoimme vielä joitakin kohteita, mutta niistä ei ole mitään erityistä kerrottavaa. Kotia päin lähdimme yhden jälkeen.


7/8.3.2001
Paikka: Lakasenpelto
Seeing: 3
TT: 5
Läpinäkyvyys 3
RJM: 4,5
Sää: Selkeää, -7,5
C

Taas vaihteeksi on takana yli kuukauden mittainen pilvinen jakso. Toki helmikuussakin oli muutama hetki, jolloin pilviä ei ollut, mutta ne sattuivat juuri sillein että en päässyt katselemaan. Tällä kertaa keli oli hyvä, mutta täysikuu teki havaitsemisen lähes mahdottomaksi. Olin havaitsemassa vain noin tunnin, jonka aikana kerkesin katsoa vain neljää eri kohdetta, ne olivat kaikki avonaisia joukkoja, jotka olivat jotenkin havaittavissa. Sain jopa piirrettyä yhden niistä. Pihalle lähdin yhdeksältä.

Ensimmäinen kohde oli Aurigassa oleva M38. Sen kirkkaimmat tähdet näyttivät muodostavan ristin joukon keskelle. Kaikki himmeimmät tähdet olivat näkymättömissä, kuten arvata saattaa.

Toinen kohde oli siinä lähellä sijaitseva hmm... mikähän se onkaan, ainakaan SkyMapissa eikä HNSkyssa ole siinä kohdassa mitään kohdetta. Katsoin sen etsintäkartan vanhasta Messierin luettelosta, sen pitäisi olla pieni avonainen tähtijoukko. No oli mikä oli, en kuitenkaan nähnyt oikealla paikalla kuin pari himmeää tähteä, josko ne olisivat sitä joukkoa, jos siinä kohdassa edes on mitään kohdetta. Eipäs se onkin avonainen joukko NGC 1931, katsoin väärin noita karttoja, sori. Kuitenkin, kohde ei ole ainakaan täysikuulla minkään näköinen.

NGC 1931:stä jatkoin matkaa kohti M36:tta. Sen piirsin myös havaintokortille. Tähtiä siinä on noin 60 eikä ne juurikaan muodosta mitään järkevää kuviota vaan ovat levinneet tasaisesti. Ihan mukava joukko näinkin huonoissa olosuhteissa. Pimeällä varmasti katsomisen arvoinen.

Viimeisenä kohteena vilkaisin Kaksosten avonaista M35:ttä. Se oli todella näyttävä vaikkakaan himmeimpiä tähtiä ei näkynyt. Joukossa oleva himmeitten tähtien silta, joka yhdistää kahta kirkasta tähteä, näkyi hyvin selvästi muodostuen yksittäisistä tähdistä.

Täysikuusta johtuen en jaksanut katsella pitempään ja lähdinkin sisälle jo hieman kymmenen jälkeen. Pitää odotella vielä jonkin aikaa ennen kuin Kuu häviää ja kelit pimenevät.


20/21.1.2001

Paikka: Takapihalta Aholaan
Seeing: 3-4
TT: takapihalla 4, Aholassa 2
Läpinäkyvyys: 2
RJM: takapihalla 5, Aholassa yli 6
Sää: selkeää, -5
® -10 C

Kuten ylhäältä käy ilmi havaitsin tänä yönä kahdessa eri paikassa. Jälleen kerran kävi hyvä säkä säiden suhteen sillä pilvet hävisivät lopullisesti juuri hämärän saavuttua. Heitin putkeni ulos jäähtymään tossa viiden maissa ja menin itse perässä pari tuntia myöhemmin. Olin päivällä tulostanut kartan Yksisarvisesta ja merkannut siitä noin kymmenen kohtalaisen helppoa avonaista, joita yrittäisin katsoa. Yksisarvinen olisi havaittavissa vasta puolen yön aikaan, joten alkuillasta havaitsin aikaisemmin mielenkiintoiseksi osoittautuneita kohteita. Nyt niitä oli lähinnä kaksi, jotka kumpikin Perseuksessa.

IC 348 on pieni avonainen joukko aivan omicron Persein vieressä, jolloin se on todella helpossa paikassa. Paikka, jossa joukon pitäisi olla, näkyi aluksi vain kaksi kaksoistähteä, eikä avonaisesta ollut tietoakaan. Kun silmä oli sopeutunut kunnolla pimeään alkoi erottua yhä himmeämpiä tähtiä. Kaksoistähti, jonka komponenttien kirkkaudet näin arvioituna on noin 8,5mag ja 9mag, hallitsi selvästi joukkoa loistollaan. Aivan kaksoistähden länsi puolelta lähti viiden noin 10-11mag tähtien muodostama kaari kohti etelää. Tämä kaari erottui selvästi. Hieman lännempänä oli vielä noin 11mag kaksoistähti, joka ilmeisesti kuului vielä itse joukkoon. Erotin joukosta 10 tähteä. Luettelon mukaan IC 348 käsittää 20 tähteä, jotka ovat sumun sisällä. Sumua en nähnyt. Se on varmaan todella himmeää ja vaikea nähdä. Piirsin tämän kohteen havaintokortille, piirroksessa käytin 7,5 millin okulaaria.

Toinen kohde, jota katsoin oli IC 348:an lähistöllä sijaitseva planetaarinen sumu NGC 1514. Tai ei oikeastaan voi sanoa, että katsoin sitä sillä vaikka yritin kovasti löytää sen ei se näkynyt. Joskus tai oikeastaan aika usein käy tällä tavalla, mutta tämäkin on havainto ja kirjattava ylös. Luettelon mukaan planetaarisen ei pitäisi olla edes vaikea, mutta Aholassa se ei näkynyt kunnolla edes 12 tuuman putkessa.

Tämän jälkeen lähdin sisälle lämmittelemään. Ajoitus oli täydellinen sillä juuri samaan aikaan Luukkonen lähetti tekstiviesti ja kysyi lähtisinkö Aholan katselemaan. No eipä tarvinnut paljoa houkutella. Äkkiä kamat autoon ja menoksi.

Aholassa olimme puolen kymmenen aikoihin. Paikkana oli sama tienristeys, jossa kävimme viime talvenakin. Taivas näytti kerrassaan upealta. Linnunrataa näkyi pitkä pätkä ja tähtiäkin näkyi reilusti yli kuuden magnitudin. Kasasimme putken nopeasti ja aloitimme taivaan tiirailun. Eskon vielä virittäessä 12" tietokone ohjattua Meadea pystyyn minä kerkesin jo katsoa Orionin sumua. Huhhuh!!! En ollut ikinä nähnyt sumua niin hyvin omassa putkessani kun näin sen nyt. Trapetsin seudulla näkyi runsaasti erilaisia rakenteita, joissa pimeät sumut peittivät muuta sumua taakseen. Näitä tummia juovia näkyi yllättävän runsaasti eikä ne olleet edes vaikeita pienelläkään suurennuksella. Sumun siivet näkyivät todella selvästi ja ne ulottuivat todella pitkälle kentän ulkopuolelle (käytettäessä 12,5mm okulaaria). Siivissä näkyi runsaasti kirkkauden jakaumia ja itäinen siipi jakautui kahteen eri osaan. Sumu alkoi saada niitä piirteitä, jotka ovat näkyvissä valokuvissa. Myös M43 oli todella selvästi näkyvissä ja sen pisaramainen muoto oli helposti havaittavissa. Suurella suurennuksella (221x) trapetsin seutu näkyi yllättävän hyvin ja pimeät alueet tulivat vielä paremmin esille. Kokeilin sumuun myös Eskon OIII -suodinta. Sumun kirkkaimmat osat korostuivat, mutta himmeimmät alueet hävisivät kokonaan. Tulin siihen tulokseen, että suotimet eivät toimi kunnolla pienissä putkissa, koska niissä ei ole tarpeeksi valovoimaa.

Katsoin Orionin sumua myös Eskon putkella. Kuten arvata saattaa, näkyi sumu hieman paremmin 12 tuumaisessa putkessa. Sumun koko oli paljon suurempi, kun himmeämmät osat tulivat näkyviin. Sumussa näkyi runsaasti kuitumaisia rakenteita ja kaikki oli muutenkin kirkkaampaa ja laajempaa. Erot olivat omaan putkeen verrattuna huomattavia, mutta perusolemus oli silti sama.

Yön suurimman yllätyksen tarjosi Alnitakin vieressä oleva sumu NGC 2024. Se näkyi nimittäin helposti TALlilla. En ollut usko silmiäni kun katsoin Alnitakin viereen. NGC 2024 näkyi vaivattomasti. Pyysin Eskoa varmistamaan, että näkyykö sumu. Hänkin näki samaa kuin minä. Olisin piirtänyt sumun, mutta okulaareihin ilmestyvä huurre vaikeutti havaitsemista niin paljon, ettei se onnistunut. NGC 2024 näkyi kuitenkin, se ei ollut okulaarissa olevaa huurretta. NGC 2024:stä näkyi sen kirkkaimmat osat. Olin näkevinään ainakin kaksi eri osaa. Eskon putkessa sumu näkyi todella hyvin neljään osaan jakautuneena. Sumu muistutti avointa kämmentä. Yritimme nähdä myös Hevosenpää sumua, mutta se jäi lähinnä vain yritykseksi. Esko sanoi nähneensä jotain, muttei tiennyt mitä. Minä en nähnyt yhtään mitään. Hevosenpäätä yritimme Meadella.

Kaksosten Eskimosumu oli kummallakin putkella todella helppo. Minun putkessa 221 kertaisella suurennuksella sumu näkyi sinisenä levynä, jolla oli kirkas keskusta. Meadessa käytimme OIII-suodinta. Sumusta erottui keskustähti ja kaksi vyöhykettä. Keskustähti oli kirkkaassa sumussa, jota ympäröi huomattavasti himmeämpi rengas.

Toinen kohde Kaksosissa oli M35. Se näytti hämmästyttävän erilaiselta suuressa putkessa. Tähtiä oli huomattavasti enemmän ja ne näyttivät kirkkaammilta. Lisäksi M35:n vieressä oleva toinen avonainen NGC 2158 näytti olevan M35:n sisällä Meadessa, kun taas minun putkessa se näytti olevan selvästi erillään M35:stä. TALlissa NGC 2158 oli pääasiassa sumumainen kohde, jossa oli muutama yksittäinen tähti. Meadessa joukko näytti rakeiselta ja yksittäisiä tähtiä oli huomattavasti enemmän.

Meaden etsintä järjestelmän avulla oli helppo löytää matalalla lähellä horisonttia olevia kohteita. Esko näppäili koneeseen M93:n. Se on Puppiksen tähdistössä oleva avonainen. Sitä oli kuitenkin vaikea havaita, koska ilma väreili todella paljon eikä kohdetta saanut tarkennettua. M93:n korkeus oli alle viisi astetta. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun näin sen. Peräkeulasta katsoimme vielä kahta avonaista, jotka ovat M46 ja M47. M47 on runsaasti kirkkaita tähtiä ja se näkyykin hyvin jo etsimessä. M46 on sen sijaan paljon kiinnostavampi kohde, sillä siinä on avonaisella harvinainen planetaarinen sumu NGC 2438. Planetaarinen näkyi helposti Meadella aivan pyöreänä harmaan levynä. Myös TALilla sumu oli näkyvissä vaikkakin hieman vaikeasti. Sumun kirkkaus on 11,0 mag ja koko 1,1'. Jälleen yksi uusi deepskykohde minulle.

Seuraavat kaksi mielenkiintoista ja ehkä hieman vaikeaakin kohdetta löytyy Ilveksestä. Ensiksi siihen helpompaan, se on pallomainen joukko NGC 2419. Kirkkautta löytyy 10,4mag, mutta kirkkaimmat tähdet ovat 17mag eli niiden näkemiseen tarvitaan todella suuri putki. Meadella joukko näytti ainoastaan pyöreältä sumulta, joka hävisi tasaisesti ilman selvää rajaa taustataivaaseen. Myös TALlilla NGC 2419 näkyi melko helposti ja näytti samanlaiselta kuin Meadessa, mutta hieman pienemmältä. Tein tästä kohteesta Aholan ainoan piirroshavainnon.

Toinen Ilveksen vaativa kohde oli 12 magnitudin galaksi NGC 2493. Sitä katsoimme ainoastaan Meadella, koska TALlilla se ei varmaankaan olisi edes näkynyt. Galaksi oli todella vaatimaton. Ydin oli tähtimäinen, jonka ympärillä kajasti heikosti galaksi halo.

Leijonan kirkkaat galaksit M65 ja M66 näkyivät omassa putkessani todella hyvin ja helposti, myös niiden pohjoispuolella oleva NGC 3628 oli hyvin näkyvissä. Nämä olivat kaikki kuitenkin ennestään todella tuttuja kohteita, joten käänsin putkea hieman länteen ja etsin NGC 3593:n. Sen kirkkaus on 10,9 magnitudia ja koko 4,9'x2,1', joten se on jo aika vaativa nelituumaiselle putkelle. Galaksi näkyi kuitenkin vaikeuksitta pienenä ellipsin muotoisena hehkuna, ei mitenkään erikoinen. Ydin oli melko himmeä.

Kohteita oli paljon muitakin, mutta ei mitään erikoista. Mainita kannattaa vielä M1, M103, Jupiter ja Saturnus. Planeettoja ei voinut huonon seeingin takia edes havaita. Jupiterista ei näkynyt voiden lisäksi yhtään mitään kummallakaan putkella. Saturnuksesta ei erottanut edes Cassinin jakoa kunnolla.

Vaikka kohteita oli paljon ja ne näkyivät hyvin, ei yö mennyt aivan putkeen. Minua vaivasi okulaarien huurtuminen ja apupeilissä ollut lika. Laitoin okulaarit epähuomiossa auton katolle, jossa ne jäätyivät kirjaimellisesti. Autosta vuoti lämmintä ilmaa, joka aiheutti okulaarien huurtumisen pakkasessa. Lisäksi karttakansioni jäätyi auton kattoon kiinni. Keli oli seeingiä lukuun ottamatta kohtuullinen, pakkanen kipusi viidestä asteesta kymmenen kieppeille, joka tuntui ajoitta paljon kylmemmältä tuulen puhaltaessa pohjoisesta.

Kotia päin lähdimme ajelemaan kahden maissa. Toivottavasti pääsemme vastaisuudessakin katselemaan pimeämmille paikoille.



16/17.1.2001

Paikka: Lakasenpelto, oma takapiha
Seeing: 2
TT: 3
Läpinäkyvyys: 2
RJM: 5
Sää: selkeää, -2
C

Harvinainen tilanne mitä viime kuukausiin tulee. Kolmen illan aikana on ollut kaksi selkeää iltaa! Tänään keli oli jopa kohtuullinen ellei peräti hyvä talvikeliksi. Päivä oli pilvinen, mutta Auringon laskun aikaan pilvet väistyivät ja päästivät tähtien valon maahan saakka. Vein putkeni ulos jo viiden aikaan, jotta se kerkeisi jäähtymään tarpeeksi ennen havaintoja. Kokeilin kuitenkin heti miten Venus näkyisi, sillä se oli vielä melko korkealla. Putkivirtaukset tekivät kuvan todella suttuiseksi, vaihe oli erotettavissa, mutta sekin heikosti.

Havaitsemisen aloitin noin puolen seitsemän aikaan. Minulla ei ollut varsinaisesti mitään suunnitelmaa mitä aikoisin katsoa, vaan otin kartat mukaan katsoin mitä sattui näkymään. Aloitin Kolmiosta. Se on todella korkealla ja näin ollen hyvin havaittavissa. Kolmion kärjessä on pieni avonainen joukko nimeltään Cr 21, jonka myös piirsin havaintokortille. Sen kirkkaus on 8,2 mag ja koko 6'. Tähtiä joukossa on kaiken kaikkiaan parisenkymmentä. Kohde oli todella helppo löytää ja tunnistaa. Pienellä suurennuksella (64x) näkyi neljä noin 9-10mag tähteä, jotka muodostivat symmetrisen kaaren. Suuremmalla suurennuksella (107x) alkoi näkyä yhä himmeämpiä tähtiä. Yksi neljästä kirkkaasta tähdestä paljastui kaksoistähdeksi, jonka molemmat komponentit olivat yhtä kirkkaita. Todella suurella suurennuksella (321x) näkyi vielä pari tähteä lisää, joiden kirkkaudet olivat ehkä 12-13 mag. Kaiken kaikkiaan erotin joukosta 12 tähteä (yksi tähdistä oli hieman kauempana). Vaikka joukko on vähätähtinen erottuu se avonaiseksi helposti, sillä tähdet ovat melko lähellä toisiaan. Yritin vielä nähdä aivan avonaisen vieressä olevia himmeitä galakseja, mutta eipä onnistunut tällä kertaa.

Seuraava kortille asti päässyt kohde oli M78, mutta ennen sitä koitin löytää Hubblen muuttuvan sumun. Vaikka paikka oli varmasti oikea ja kelikin oli kohtalainen, sumu ei suostunut näkymään. Muistan nähneeni sumun pari kertaa aikaisemmin talviolosuhteissa, eikä se silloin ole ollut edes vaikea. Nyt sumun näkeminen tuntui mahdottomalta. Muuttuvan sumun lähellä on muutamia avonaisia, joita vilkaisin ohi menne. Näistä kannattaa mainita ainakin Cr 92 ja NGC 2186.

Muuttuvan sumun jälkeen siirryin hieman pohjoisemmaksi Kaksosiin. Sielläkin on lukematon määrä hienoja avonaisia joukkoja. Näistä ehdottomasti komein on M35 ja vieressä oleva NGC 2158. Molemmat näkyivät vaivatta samassa kentässä 25mm okulaarilla. 7,5mm okulaarilla NGC 2158:sta alkoi erottua yksittäisiä tähtiä, vaikka pääasiassa joukko näkyi glowna. Näiden kahdet vieressä on lisäksi monia muitakin avonaisia, joista vilkaisin vielä kahta. Nämä olivat NGC 2129 ja NGC 2175.

Sitten Orionin heijastussumuun. M78 näkyi, kuten arvata saattaa, valosaasteisella taivaalla melko huonosti. Kohteen erottaminen oli helppoa jo 32-kertaisella suurennuksella, itse asiassa suuremmat suurennukset eivät tuoneet näkyviin juuri mitään uutta. Sumu näkyi heikkona hehkuna, jonka sisällä oli kaksi noin 10 magnitudin tähteä. 7.5mm okulaarilla sumun itäreunassa näkyi pieni lovi, joka tunkeutui kohti keskustaa.

M78 jäi illan viimeiseksi kohteeksi. Pakkasin kamat kasaan kymmeneltä ja painuin nukkumaan, jotta jaksaa taas koulussa.


14/15.1.2001

Paikka: Lakasenpelto, takapiha
Seeing: 2
Läpinäkyvyys: 3
TT: 4
RJM 4.5mag
Sää: selkeää, -2,5
C


Vuosi on jälleen vaihtunut ja tuonut mukanaan uudet asiat. Armeija vaihtui kouluun ja aikaa tähtiharrastukselle jää jälleen hiukan enemmän. Vuoden vaihtuminen ei kuitenkaan vaikuttanut keleihin, vaan samat vanhat manaukset pääsevät tähänkin havainto raporttiin. Tuntuu siltä, että niitä on joskus turhauttavaa kirjoitella kun aina on sama tarina; sumua, jäähilettä, valosaastetta, pilviä, huurretta yms...

Vuoden ensimmäiset kaksi viikkoa olivat täysin pilvisiä. Myös täydellinen kuun pimennys jäi näkemättä, mutta eipä siinä olisi ollut mitään katsottavaa. Nyt kuitenkin itse havaintoihin.

Pilvet häipyivät pääosin tuossa kuuden jälkeen illalla. Taivas vaikutti paljain silmin katsottuna jopa turhankin hyvältä. Lähellä horisonttia olevat tähdet eivät juuri tuikkineet ja määritinkin seeingin kahdeksi. Ilman lämpötila oli vain pari astetta pakkasen puolella, eikä kovilla pakkasilla esiintyvää jääsumua esiintynyt. Huonoksi onneksi tuuli puhalsi kuitenkin lännen suunnalta, jolloin viereisen paperitehtaan kaikki vesihöyryt leijailivat juuri havaintopaikkani (takapiha) yli. Näin ollen päästöt muodostivat tiiviin pilviverhon, joka onneksi rakoili jonkin verran.

Katselemisen aloitin noin kahdeksan aikaan, tai siis silloin oli eka yritys. Ensimmäisenä kohteena oli Jupiter. Katsoin sitä barlowin ja 12,5mm okulaarin kanssa. Jupiterista näkyi hämmästyttävän paljon yksityiskohtia. Lukematon määrä eri värisiä ja paksuisia vöitä. Suuri punainen pilkku oli parhaimmillaan ohittamassa Jupiterin keskimeridiaania näkyen melko helposti. Pilkku on aika vaalea ja vaikeasti erotettavissa huonon kontrastin takia. Katsoin Jupiteria noin puolisen tuntia, jona aikana oli muutama hetki jolloin seeing oli todella hyvä. Puolen yhdeksän aikaan tehtaan pilvet peittivät jälleen koko taivaan ja oli lopetettava.

Käväsin yhdeksän aikaan katsomassa minkälainen tilanne oli päällä. Savut peittivät puolet taivaasta ja menin takaisin sisälle.

Varttia vaille kymmenestä aina puoleen yhteentoista oli melko hyvää keliä ja pääsinkin etsimään jo deepsky kohteita. Yritin löytää joitakin avonaisia joukkoja Kaksosista ja Härästä, niitä ei kuitenkaan löytynyt, joten siirryin Orioniin. Etsin Orionista avonaisen joukon NGC 1662, jonka myös piirsin. Kohde on todella helpossa paikassa, eikä sen löytämisessä ollut minkäänlaista ongelmaa. Kohde tuotti kuitenkin lievän pettymyksen. Siinä pitäisi olla luettelon mukaan 35 tähteä, joista kirkkain 8,3 magnitudia. 7,5mm okulaarilla kohteesta ei erottunut kuin vaivaiset 14 tähteä. Jonkinlaista keskittymistä oli havaittavissa. Neljä noin 9-10magnitudin tähteä muodostivat suunnikkaan, jonka ympärillä oli harvakseltaan himmeitä tähtiä Uskonkin, että valosaaste peitti suurimman osan tähdistä, himmeimmät tähdet jotka näkyivät putkessa olivat ehkä hieman yli kymmenen magnitudia. Ei mikään kummoinen joukko.

Deepsky kohteet jäivätkin tähän yhteen kohteeseen, sillä tehtaan päästöt vyöryivät jälleen päälle ja peittivät koko taivaan.