25/26.12.2000 Lähes pari kuukautta jatkunut pilvinen jakso on aiheuttanut harmaita hiuksia varmasti kaikille tähtiharrastajille. Toki välillä on ollut muutama yö pilvetöntäkin, mutta minulta ne ovat menneet täysin ohi. Viimeinen puoli vuotta on mennyt armeijan harmaissa, eikä lomat ja kelit ole sattuneet kohdalleen. Useamman kerran olen seurannut taivaan selkenemistä lomabussin ikkunasta. Mieleen tulee ainakin kolme kertaa jolloin kasarmille kävellessäni taivas on täydessä loistossaan ja Linnunrata hohtaa kirkkaana. Kerran näkyi todella komea revontuli näytelmä. Armeija alkaa olla nyt ohi aikaa jää taas enemmän havaitsemiseen. Tätä kirjoittaessani GTJ 3.

Pilvet malttoivat tällä kertaa väistyä joulupäivänä, jolloin satuin (kerrankin) olemaan lomilla. Tilaisuus piti käyttää tietenkin hyväksi, sillä viimeiset havainnot olivat syyskuiselta deepsky -tapaamiselta. Vein putken jäähtymään ulos takapihalle jo ennen pimeää. Itse säntäsin perässä seitsemän aikaa illalla. Pakkasta oli kuitenkin 21 astetta ja ilma oli todella huono. Ilmassa leijui paljon jäähilettä, joka tekee ilman tuhnuiseksi. Lisäksi seeing (5) ja TT (4) olivat todella huonoja. Jupiterista ei näkynyt käytännössä mitään ja Saturnuksestakin vain renkaat. Paljain silmin rajamagnitudi oli noin neljän luokkaa. Vaikka havainto into oli huipussaan oli havainnoista kuitenkin luovuttava.

Yöllä puoli yhden aikaan tein uuden yrityksen. Tällä kertaa taivas oli hiukan parempi kuin alkuillasta. Rajamagnitudi oli noussut muutaman kymmenyksen ja seein oli saavuttanut kohtuullisen (3) arvon. Kokeilin nyt miltä Jupiter näyttää uusilla okulaareillani (Celestron Plössl 12,5m m ja 7,5mm). 12,5 millinen barlowin kanssa tarjosi upeimmat näyt. Jupiterista näkyi todella heikkoja yksityiskohtia, vaikka ilma olikin huono. Vyöt paljastivat itsestään monia eri värejä ja aaltomaisia muotoja, jotkin vöistä jakautuivat useusiin ohuempiin vöihin. Punaista pilkkua en nähnyt.

Vaikka Jupiter näkyi mukavasti, meni yö melkein täydellisesti pieleen. Illalla suunniteltua kohde listaa en päässyt havaitsemaan. Oikeastaan en havainnut kuin yhtä kohdetta, joka oli Cr 69. Sain piirrettyä sen, vaikka lampustani loppui patterit kesken piirtämisen. Cr 69 on todella vaatimaton joukko Orionissa. Tähtiä siinä on vain noin 20. Joukon koko on 65, joten se ei oikein ole kaukoputki kohde. Minä havaitsin sitä 25mm okulaarilla, jolloin se mahtui helposti kokonaan näkökenttään. Cr 69 on toiselta nimeltään Lambda Orionin joukko. Lambda Ori onkin joukon kirkkain tähti. Joukon tähdet olivat levinneet harvakseen Lambda Orin ympärille. Himmeimmät tähden hukkuivat kirkkaaseen taustataivaaseen Hätäisesti katsottaessa Cr 69 ei näytä edes avonaiselta joukolta.

Juuri kun olin saanut piirroksen valmiiksi alkoi lännestä vyöryä pilviä, jotka peittivät nopeasti lähes koko taivaan. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kun pakata kamppeet kasaan ja painua nukkumaan.


Ote jutusta, jonka kirjoitin Novan jäsenlehteen. Tässä on osa, jossa kerron deepsky -tapaamisessa suoritetusta havainnoinnista. 23/24.9.2000 Taivas alkoi tummeta kahdeksan aikoihin ja kymmeneltä oli jo täysi pimeys päällä. Piha oli täyttynyt kaukoputkista, muutaman kantoivat putkensa järven rantaan, josta oli rajaton näkyvyys etelään. Minulla ei ollut omaa putkea mukana, mutta pääsin katsomaan muiden putkilla käytännössä koko yön. Kiersin melko nopeaa tahtia putkelta putkelle ja vertasin näkymiä. Tarkoituksena ei ollut tehdä mitään piirroksia, vaan eri kokoisten putkien vertailu.

Ensimmäinen kurkistus deepsky kohteeseen tapahtui 15 senttisellä dobsonilla. Kohteena oli suosikkini Lyyran rengassumu M57. Katsoin sitä kaikkiaan viidellä eri putkella, kaikki olivat dobsoneja, joiden koot olivat 15cm, 20cm, 20cm, 33cm ja 63cm. 15 senttisellä oli erotettavissa helposti sumun rinkelimäinen muoto ja epäsymmetrisyys, mutta siihen se oikeastaan jäikin. Omalla 11cm:n putkellani sumu näkyy suunnilleen samanlaisena. 8 tuumaisella sumun elliptisyys alkoi korostua ja ääriviivat terävöityivät. 33 senttisellä näkyi hento kalvo, joka peitti sumussa olevaa reikää.

63 senttinen Obsession sen sijaan räjäytti pankin. Laitoin putkeen noin 450-kertaisen suurennuksen. Sumu näkyi appelsiinin kokoisena levynä, joka oli täynnä yksityiskohtia. Renkaassa näkyi kirkkauden vaihteluita ja aiemmin mainitsemani kalvo oli todella kirkas taustataivaaseen verrattuna. Sumun elliptisyys muuttui yhä enemmän epäsäännöllisemmäksi. Keskustähtikin vilahteli, mutta se ei ollut niin helppo kuin olisi voinut kuvitella. Se piiloutui hyvin sumun sisään, josta se välähteli hetkittäin. Nyt näin myös sumun vieressä olevan himmeän galaksin (IC 1296) ensimmäistä kertaa.

Toinen Obsessionin okulaariin etsitty kohde oli Herkuleen suuri pallomainen M13. Näky oli kerrassaan mahtava, muttei yllättävä. Viime keväällä katsoin sitä lähes puolimetrisellä putkella, joten tiesin mitä oli odotettavissa. M13 näkyy suuressa putkessa lähes samanlaiselta kuin valokuvassa. Yksittäisiä tähtinä näkyy lukematon määrää, eikä ydinkään jää sumumaiseksi. Kuuluisa mersun merkki oli helposti havaittavissa. Itse asiassa pallomaiset joukot näyttävät suuressa putkessa hienommilta kuin valokuvissa. Joukko saa eloa, kun tuhannet yksittäiset tähdet tuikkivat hiljakseen, näkyä on mahdoton kuvailla.

IC 1296:en lisäksi näin muutaman minulle en tuntemattoman kohteen. Kiehtovin näistä oli Joutsenessa sijaitseva supernovajäännös, Harsosumu. Katsoin sitä kahdeksan tuumaisella Orionilla, jossa oli OIII -suodin. Kirjallisuudessa Harsosumua pidetään vaikeana kohteena, jonka näkemiseen tarvitaan lähes täydelliset olosuhteet. Näin on ehkä ilman suodinta, mutta OIII:n kanssa sumu oli todella helppo. Laajalta alueelta näin monia eri sumun osia, näistä kirkkaimmat olivat NGC 6960, NGC 6992 ja NGC 6995. NGC 6995 ja NGC 6960 ovat laajan supernovajäännöksen kirkkaimmat ja helpommat osat. Ne muodostavat sumun "laidat" ja niiden väliin jääkin lukemattomia himmeitä sumun osia.

Toinen vaikeahko kaukoputki kohde on Pohjois-Amerikka sumu. Tämäkin sai antautua OIII:n avulla. Putkena oli kasituumainen kotitekoinen dobson. Sumu oli yllättävän selvä. Etenkin Meksikon lahti ja mantereen itärannikko näkyivät selvärajaisena. Vieressä oleva Pelikaani sumukin oli havaittavissa. Pohjois-Amerikan ja pelikaanin välissä on pimeä sumu LDN 935, joka erottaa edellä mainitut sumut toisistaan. LDN 935 näkyy sumujen välissä tummana vyöhykkeenä, jossa on vähemmän tähtiä kuin sen ympärillä. Pohjois-Amerikka sumu oli havaittavissa myös paljaalla silmällä, tosin OIII: avulla.

M17 tunnetaan paremmin nimellä Omega sumu. Se sijaitsee jousimiehen tähdistössä ja on näin aina hyvin matalalla. Katsoimme sumua 15 cm:n putkella. Sumun korkeus horisontista oli vain muutamia asteita, mutta se oli silti erotettavissa. Sumu näkyi melko helposti vaaleana pitkulaisena hehkuna vaikka taustataivas oli vaaleahko. Näin sumun nyt ensimmäistä kertaa..

Andromedan galaksia katsoin 33 senttimetrisellä dobsonilla. Tämän kokoisella putkella kohteesta alkaa erottua jo runsaasti yksityiskohtia. Ensimmäisenä silmiini pisti tummemmat alueet galaksin pölykiekossa. Ne ovat spiraalihaarojen välissä olevia vähätähtisiä alueita. Näitä alueita näkyi useampi kappale. Lisäksi spiraaleissa näkyi useita kirkkaampia alueita, joista tunnetuin on NGC 206, joka näkyy jo melko pienelläkin putkella kunnon olosuhteissa. Andromedan seuralaiset, M32 ja M110, olivat myös komeasti esillä vaikkakaan ne eivät edes suurella putkella paljasta itsestään muuta kuin hennon hehkun.

Muita mainitsemisen arvoisia kohteita ovat M51, M97, M108 ja NGC 404. Näitä katsoin vain ohimennen, joten niistä ei ole juurikaan kerrottavaa. Pöllösumusta (M97) näkyi 20 cm:n putkella silmälaikut, joskin heikosti.


9/10.9.2000 Päivällinen sade pilasi koko yön. Ilman viiletessä kosteus alkoi tiivistyä sumuksi, jota Kuu ja valosaaste valaisivat ja koko taivas hehkuikin vaaleana. Linnunrataa näkui Mirfakista eta Cygniin, ei siis kovinkaan paljon.

Taivaan tarkkailun aloitin yhden maissa yöllä. Heti aluksi kävi selväksi ettei kunnon havainnot olisi mahdollisia. Seeing oli suorastaa surkea, mutta näytti kuitenkin paranevan yön edetessä. Huono seeing ei kuitenkaa masentanut. Jätin havainnot ja testasin paria uutta juttua. Olin päivällä repinyt okulaarien alapäästä "kuristimet", jotka pienensivät näkökenttää. Niiden tarkoitus on hävittää aivan kentän laidoilla näkyvät viivamaiset tähdet. Näkökenttä laajeni melko huomattavasti, mutta kentän laidat muuttuivat epätarkoiksi. Tämä ei kuitenkaa ollut barlowin kanssa enää häiritsevä tekiä. Barlow-linssin kanssa kentän laidat ovat siedettävät, mikä auttaa havaitsemista huomattavasti.

Toinen uusi juttu oli Novalta lainattu 12mm Kellner okulaari. Barlowin kanssa okulaari antaa noin 200-kertaisen suurennuksen. Okulaari ei tuottanut pettämystä. Varsinkin Saturnus ja Jupiter näkyi todella hyvin. Jupiterin vyöt ja punainen pilkku erottuivat helpohkosti. Vyöt näkyivät paljon monimuotoisempina kuin aiemmin, vaikka ilma oli kehno. Saturnuksesta erottui muutamia vöitä ja Cassinin jako. Okulaari on parempaa laatua kuin oma 15 millinen Kellner, harmi vaan että tarkennus vara ei riitä ilman Barlowia. Kokeilin uutta suurennusta myös M57:ään ja M110:een. Ilma oli M57 huono, mutta M110 näkyi paremmin kuin ennen.

TALlin suositeltava maksimi suurennus on 220. 200x on huomattavasti parempi suurennus kuin 162, joka on aikaisemmin ollut suurin suurennukseni. Varsinkin kirkkaat pintakohteet näyttävät näkyvän huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin. Toivotaan kelien paranevan syksyn edetessä.

Seeing 3-4
Läpinäkyvyys 3-4
TT 3-4
NE RJM
5,5+10 astetta


26/27.8.2000 En ole vielä maininnut sellaista seikkaa, että ilman eri mainintaa kaikki havainnot on tehny omalta takapihaltani Imatran Lakasenpellossa, jos on havaittu jossain muualla siitä kerrotaan erikseen.

Ilma oli ainakin seeingin osalta hiukan parempi kuin eilen, mutta lievä sumu vaikeutti vieläkin havaitsemista. Pieni tuulen vire olisi helpottanut, mutta ei. Kohteita ei ollut tällä kertaa montaa, mutta ne olivat hiukan haastavampia. Ensimmäisenä katsoin M15:a. Se ei näkynyt oikein kunnolla, ainoastaa sumumaisena laikkuna, jossa välkehti muutama yksittäinen tähti. Lievä pettymys, ainakin siihen verrattuna mitä näin pallomaisista viime keväänä.

M15 jälkeen vilkaisin kahta syksyn komeinta planetaarista. Ei ole vaikea arvata että ne olivat M27 ja M57. M57 ei ole juuri kerrottavaa, mutta M27:stä löytyi jotain uutta. Yritin kovasti löytää sumun keskustähteä, mutta turhaan. Sen sijaan sumusta löytyi kaksi tähteä. Sumun eteläisen pullistuman sisällä näkyi ajoittain noin 13mag tähti. Olin näkeväni myös pohjoisessa pullistumassa tähden, mutta se ei ole aivan sataprosenttinen havainto. Keskustähti on 13,5mag, joten sekään ei olisi mahdoton. Jatketaan metsästystä.

NGC 891 tuotti todella suuria vaikeuksia, kuten viime syksynäkin. Kesti pitkään ennen kuin huomasin galaksin todella pienen ytimen. Kirjallisuus mainostaa galaksia pienten putkien kohteeksi. En tiedä mistä tälläinen on peräisin, mutta itse olen täysin eri mieltä. NGC 891 on todella haastava, ainakin minun 11cm:n putkelle. Kohteesta tekee vaikean sen koko. Pituutta on kiitettävät 14', mutta leveyttä ainoastaan 3'. Kun ottaa vielä huomioon, että nämä arvot on määritetty valokuvasta, on galaksin koko paljon pienempi kaukoputkessa. Kirkkaudeksi luvataan 9,9mag ja pintakirkkaudeksi 14,0mag. Kaikki arvot mitä käytän on peräisin Skymap Pro 6:sta.

Havaintokortille pääsi tällä kertaa Pegasuksessa oleva ellipsi galaksi NGC 7332. Galaksin kokonaiskirkkaus on 11,1mag, mutta sen ei kannata antaa hämätä, pintakirkkaudeltaan NGC 7332 on helppo kohde. Kohteen koko on vain 3,6'x 0,9', joten sen tunnistamiseksi tulee käyttää suurta suurennusta. Itse käytin 96x. Galaksi on tyypiltään E7, eli voimakkaasti ellipsinen. Galaksin ydin näkyi melko laajana, mutta välillä ytimen keskus näytti aivan tähtimäiseltä, aivan kuin ytimessä olisi ollut todella himmeä tähti. Aivan galaksin vieressä on toinen galaksi, NGC 7339. Se oli kuitenkin liian himmeä näkyäkseen. Sen voisi nähdä jossain pimeämmällä paikalla.

Lopuksi katsoin vielä Saturnusta. Se oli todella komean näköinen, renkaat olivat auenneet taas reilusti viime vuodesta. Cassinin jako näkyi nyt kokonaisuudessaan renkaan ympäri.

Yön olosuhteet olivat kohtalaiset, lukuun ottamatta sumua. Seeing ja TT olivat kumpikin 2, rajamagnitudi zeniitissä oli kuuden luokkaa heiketen nopeasti kohti horisonttia, lämpöä oli +10 astetta.



25/26.8.2000 Ensimmäinen havaintoyö sitten viime kevään super kelien. Samaa ei voi sanoa tämän kertaisesta. En ollut tehnyt mitään suunnitelmaa vaan katselin mitä sattui okulaariin tulemaan. Tarkoituksena olikin vain kokeilla miltä katselu maistuisi pitkän tauon jälkeen. Mukavaahan se oli vaikka olosuhteet olivat sieltä huonommasta päästä. Taivas oli jo riittävän pimeä, mutta sumu haittasi todella paljon. Katulamppujen valokeilat olivat todella kirkkaat, kun lamput valaisivat alla olevaa sumua. Sumu sumensi myös taivaan melko hyvin; Linnunrataa näkyi vain lyhyehkö pätkä Kassiopeiasta Albireon tienoille, Andromedan galaksi ja Perseuksen kaksoistähtijoukko näkyivät melko vaivatta. Rajamagnitudi oli zeniitissä vajaat kuusi. Ilma väreili kuitenkin sen verran ettei tähdet tarkentuneet pisteiksi kunnolla edes pienimmällä suurennuksella. Lämpötilan puolesta havainnointi olisi ollut houkuttelevaa sillä lämpömittari näytti kummentä plus -astetta.

Havaintokauden ensimmäinen kohde ei voinut olla mikään muu kuin suosikkini M57. Kohde löytyi heti, mutta soikean ellipsin lisäksi siitä ei juuri mitään muuta voinut erottaa. 96 -kertaisella suurennuksella koko kuva meni aivan sumuiseksi, joten 32x oli ainut käyttökelpoinen suurennus mitä pystyi käyttämään.

Ilman kehnouden takia en katsonut kuin muutamia kirkkaita Messier -kohteita. Nämä kohteet olivat M57 lisäksi M31, M32, M110 ja M71. Lista on lyhyt, ei oikein innostanut katsella kolikon kokoisia tähtiä, jotka tuikkivat ja hyppivät levottomasti okulaarissa. Lisäksi olin todella väsynyt, koska olin herännyt aamulla jo kuudelta.

Toivotaan viikonlopuiksi hyviä kelejä, jotta havainnot onnistuisivat.


Tähän väliin voisi taas kirjoittaa jotakin. Aurinko projekti on edistynyt melko mukavasti, vain 17. päivä oli pilvinen, jolloin kuvaaminen ei onnistunut. Muutoin on ollut hyvää keliä. 20.5 teimme Novan kanssa päiväretken Nyrölän observatorioon. Tähtitorni sijaitsee melko pimeällä paikalla. Talvella Jyväskylän valot yltävät noin 30 asteen korkeuteen kaakossa, valosaastettakin siis on. Itse tähtitorni on komean näköinen, niin kuin kunnon tähtitornin pitääkin. Sisällä on Meaden LX200 EMC -kaukoputki, jonka peilin halkaisija on 406,4mm ja polttoväli 4064mm. Kaukoputki on täysin tietokone ohjattu. Moilasen Marko esitteli paikan päällä laitteiston ja kertoi laitteiston käytöstä. Nyt viimeistään selkeni kuinka paljon työtä tarvitaan kunnolliseen väri CCD-kuvaan. Kuvien ottaminen ei ole kovinkaan helppoa, vaan se vaatii aikaa ja malttia.

Tää kesä on aika tylsää aikaa, tähtiä ei näy kuin kourallinen. Kokeilin ihan huvikseen 21.6 katsoa tähtiä kaukoputken läpi keskiyön aikaan. Himmeimmät varmuudella nähdyt tähdet olivat noin 6mag. Tähtiä piti etsiä kirkkaiden tähtien lähistöltä, muutoin niiden tunnistaminen kartasta olisi ollut mahdotonta. 6mag tähdet löytyivät tällä kertaa Arcturuksen ja Vegan lähistöltä.

16.5.2000 Olen havainnut, tai siis paremminkin kuvannut Aurinkoa nyt jo viitenä päivänä peräkkäin. Havaintoraportteja en ole juuri kirjoitellut ja ajattelinkin, että on ehkä parempi tiivistää koko viikko yhteen tai kahteen raporttiin, koska katson lähes ainoastaan Aurinkoa. Aurinko on paistellut mukavasti ja pilkkujen kehitystä on ollut mukava seurata, varsinkin kun Auringossa on tällä hetkellä todella suuria pilkkuja. Ainakin kaksi niistä näkyy helposti paljaalla silmällä. Kuvissa pilkkujen kehitys ja Auringon pyöriminen näkyvät todella hyvin, vielä paremmin videossa, joka on työstetty kuvista, yksi kuva per päivä. Kuvia muokkaamalla pilkkujen umbrat ja penumbrat erottuvat entistä selvemmin, myös reunatummuminen ja reunoilla olevat kirkastumat näkyvät hyvin. Pinnan rakeisuus ei kuitenkaan suotu tarttumaan kunnolla digitaalikameran kennoon. Todella tarkoissa kuvissa rakeisuutta erottuu, mutta pääasiassa rakeet, jotka näkyvät kuvissa, on peräisin kameran pikseleistä.

Aurinko ei kuitenkaan ole päivätaivaan ainut havaintokohde. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, päivätaivaalta voi löytää helpohkosti kaksi planeetta, Venuksen ja Jupiterin. Tänään näin Jupiterin ensimmäistä kertaa keskellä päivää (noin klo 12.40). Planeetat ovat todella lähekkäin, jos löytää Venuksen, on Jupiterin löytäminen melko helppoa. Niiden etäisyys toisistaan oli tällä kertaa 57 minuuttia ja ne mahtuivatkin samaan kenttään.

Venus oli kirkas ja helppo löytää lukemakehien avulla. Itse asiassa lukemakehät ovat todella kätevät päivähavainnoissa. Venus löytyy nopeasti pienellä haravoinnilla. Haravoidessa täytyy kuitenkin muistaa, että Aurinko on todella lähellä, ainoastaan seitsemän asteen päässä. En saanut Aurinkoa minkään esteen taakse, joten oli oltava äärimmäisen varovainen, ei olisi mukavaa polttaa silmää. Venus oli "täysi" (vaihe 0.993) ja Auringon tuolla puolen, kokoa oli ainoastaan 9,7". Vaiheen lisäksi muut yksityiskohdat olivat täysin mahdottomia.

Jupiter tuotti sen sijaan hieman työtä. Se oli vajaan asteen päässä Venuksesta itään. Siis vielä lähempänä Aurinkoa. Jupiter löytyi kuitenkin pienellä ja varovaisella haravoimisella. Yllätyksekseni Jupiter näkyi kuitenkin melko helposti, mutta suurennusta lisättäessä se katosi kokonaan, se ei enää näkynyt 162-kertaisella suurennuksella, sen sijaan 96x se näkyi juuri ja juuri. Yksityiskohtia ei näkynyt, kontrasti oli pieni ja ilma väreili voimakkaasti. Jupiter oli kanssa todella pieni, sen koko oli vain 30,7". Jupiterin näkymistä voisi verrata pienen noin 10 magnitudin planetaarisen näkymiseen yötaivaalla. Ilman Venuksen avustusta Jupiterin löytyminen olisi ollut lähinnä onnen kauppaa.

Pitkän yöhavainto kauden jälkeen on mukavaa katsella taivasta päivällä. Ei tarvitse piiloutua valosaasteelta ja ulkona on kesäisen lämmintä. Kunpa kesäpäivän lämmön ja syksyn pimeyden voisi yhdistää. Keli oli tällä kertaa keskinkertainen, lämpömittari oli kiivennyt noin +15 asteeseen, Aurinko sai ilman väreilemään voimakkaasti ja seeing oli kolmen ja neljän välillä.



12.5.2000 Aivan, kuten päivämäärästä näkee, suoritin havainnointia päivällä. Kohteena tietenkin päivä tähtemme Aurinko. Suuntasin putkeni kohti Aurinko illan suussa noin kello 19:00. Aurinko oli jo aika matalalla, mutta nyt oli tilaisuus katsoa sitä, koska pilvet väistyivät tieltä. Oikeastaan otin vain kuvia Auringosta. Pilkkuja oli ihan mukavasti, muutamia suuriakin ryhmiä. En tosin tehnyt mitään pilkkuluku laskelmia vaan keskityin ainoastaan kuvaamiseen.

Ensimmäiset kuvat Auringosta onnistuivat yllättävän hyvin. Kuvaustekniikkana käytin samaa kuin Kuu- ja planeettakuvauksissa. Kuvausvälineenä digitaalikamera. Kaikki pilkut näkyivät kuvissa vaivatta, lähes yhtä hyvin kuin kaukoputkessa. Tietenkin putken läpi katsottaessa kuva on huomattavasti terävämpi. Pitää odottaa parempaa keliä, jolloin Aurinko olisi korkeammalla. Pitää kokeilla nyt kevään aikana kuvata Venusta päivätaivaalta, myös Jupiteria voisi koittaa etsiä.


1/2.5.2000 Hyvät kelit näyttävät jatkuvan, mutta taivas on auttamattomasti liian valoisa kunnon havaintoja ajatellen. Astronominen hämärä alkoi kello 0:20, jolloin lähdin ulos. Tähtiä näkyi parhaimmillaan paljaalla silmällä noin viidenteen suuruusluokkaan saakka. Havainto listalla oli vain kolme ennalta suunniteltua kohdetta, nämä olivat kaikki pallomaisia joukkoja, M53, NGC 5053 ja NGC 5466. Piirroshavainnon tein M53:sta. NGC 5053 ei edes näkynyt ja Booteksen NGC 5466:sta sain todella epävarman havainnon. Aivan varmasti en voi sanoa nähneeni sitä, mutta olin näkeväni heikon vilauksen siitä.

M53 näkyi melko heikosti. Kirjallisuustiedon mukaan siitä pitäisi näkyä runsaasti yksittäisiä tähtiä pienelläkin putkella, mutta minä en nähnyt niitä kuin muutaman, vaikka keli oli kohtuullinen. Joukon ydin näkyi pienenä ja melkein tähtimäisenä. Joukko näkyikin pääasiassa vain sumuisena täplänä, joka näytti hetkellisesti muuttuvan hiukan rakeiseksi.

Pimein hetki on todella lyhyt enkä kerinnyt tekemään muita piirroshavaintoja. Katsoin kuitenkin M106:n suuntaan ja olin näkeväni sen lähistöllä olevan galaksin NGC 4346:n. Ihme, että tämä galaksi näkyi, se on ainakin luetteloarvoiltaan tosi vaikea.

Loppuajan katselinkin taivasta paljaalla silmällä. Silmiini osui harvinaisen paljon satelliitteja. Niiden vaellus näytti käyvän lännestä itään. Muutaman minuutin aikana laskin Karhunvartija-Pohjan Kruunu alueella kymmenisen satelliittia. Ainakin yksi niistä oli Iridium, joka välähteli todella kirkkaana, parhaimmillaan jopa -6mag! Lisäksi ainakin kaksi satelliittia oli kirkkaudeltaan enemmän kuin 1mag.

Illan olosuhteet olivat nyt normaalit eli seeing ja transparency olivat kumpikin kaksi, TT 3, lämpötila oli kotoisasti hiukan pakkasen puolella.



29/30.4.2000 Astronomista hämärää, jolloin kunnon havainnot on vielä mahdollisia, on enää kaksi tuntia, puolesta yöstä kahteen. Pääsin ulos hiukan puolen yön jälkeen ja tein peräti neljä piirroshavaintoa, enempää en olisi kerinnyt vaikka intoa olisi ollut enemmänkin. Itse asiassa viimeisen havainnon viimeistely vaiheessa taivas oli jo liian valoisa. Kohteet, jotka pääsivät deepsky -havaintokortille olivat UMa:n Messier parivaljakko M97 & M108 ja pallomaiset M3, M56 ja M5. Ilma soveltui taas kerran erinomaisesti pallomaisten havaitsemiseen, seeing oli kaksi ja läpinäkyvyys yksi. Ilma oli läpikuultava, koska koko päivän oli satanut vettä ja ilma oli puhdistunut pölyhiukkasista. Lämpötila oli +4 astetta.

Ensimmäisen havainnon piirtämisen aloitin tuossa puolen yhden jälkeen. Kohteina oli Merakin suunnassa majailevat planetaarinen M97 ja galaksi M108. Piirroksen tein 32-kertaisella suurennuksella, jolloin kohteista oli mahdoton erottaa mitään yksityiskohtia. Ne näkyivät kuitenkin samassa kentässä, joka on kieltämättä ikuistamisen arvoinen asia. Molemmat kohteet erottuivat melko vaivatta, M97 oli tosin huomattavasti helpompi kuin M108. Vaikuttaa siltä, että taivaan valostuminen heikentää eniten galaksien näkymistä. Mainittakoon, että Berenicen Hiusten NGC 4494 näkyi myöskin erittäin heikohkosti.

Toisena kohteen havaintokortille pääsi Canes Venaticin pallomainen M3. M3 on melko suuri joukko (koko 16'), jonka ydin ja sen välitön ympäristö näkyi glowna, mutta laidoilta erottui tusinoittain yksittäisiä tähtiä. Joukon laitamilla näkyi viitisen huomattavasti muista erottuvia kirkkaita tähtiä. Joukon kirkkaimmat tähdet ovat kai jotain 11mag luokkaa. Piirroksen tein 96-kertaisella suurennuksella.

Kolmantena kohteena oli Lyyran erittäin vaikea pallomainen M56. Kohteen kirkkaus on 8.2 magnitudia ja kirkkaimmat tähdet ovat 12-13mag. Joukon koko on 7' ja se onkin aika vaatimaton näky pienellä putkella. Joukosta erottui tosin muutamia yksittäisiä tähtiä, mutta pääasiassa kohde pysyi sumumaisena. Joukon luoteislaidalla oli kirkas (noin 10.5mag) tähti, joka kuuluu ilmeisesti Linnunrataan eikä itse joukkoon.

Viimeisenä kohteena oli Käärmeen suuri pallomainen M5, jonka koko on 17' ja kirkkauttakin peräti 5.8mag, jolloin se ainakin luetteloarvojensa perusteella päihittää M13:n kilpailussa pohjoisen taivaan pallomaisten kuninkuudesta. Piirroksen viimeistely vaiheessa taivas oli jo liian valoisa, jonka takia piirros ei aivan onnistunut niin kuin piti, mutta ei se epäonnistunutkaan. M5 on varmasti yksi taivaan komeimmista kohteista pienelläkin putkella. Yksittäisiä tähtiä näkyi sadoittain aivan ytimeenkiin saakka, vaikkakin itse ydin pysyi sumumaisena. Joukon länsilaidalla näkyi kourallinen kirkkaampia joukon tähtiä. Kirkkaimmat tähdet olivat noin 11mag. Havainnon tein 96-kertaisella suurennuksella, jolloin kenttä on mielestä parhaimmillaan. Paremmin pallomaiset näkyisivät kuitenkin hiukan suuremmalla suurennuksella, mutta kun kokeilin 162x näytti, että kuva muuttui suttuiseksi. Luulen, että tämä johtuu 15mm okulaarista. Se taitaa olla hiukan sökönä, koska se on lennellyt ainakin pari kertaa maahan.

Vielä voisin mainita sen, että onnistuin tiputtamaan Barlow -linssini maahan, tai ei oikeastaan maahan vaan kaukoputken metalliseen jalkaan. Törmäyksestä kuului todella mukava kilahdus ja luulin jo että se siitä linssistä, mutta tällä kertaa kävi tuuri. Ei toi tempaus kuitenkaan parantanut sen laatua, mutta kaikki tällainen kuuluu tähän harrastukseen. Joskus käet on täynnä tavaroita ja vahinkoja sattuu.

Tutkiskelin Skymappia ja se näyttää, että viimeinen yö, jolloin kunnon havainnot olisivat mahdollisia olisi 3.5. Sen jälkeen astronominen hämärä loppuu ja taivas on liian valoisa. Nyt pitää tehdä viimeinen rutistus ennen pakollista kesätaukoa.



26/27.4.2000 Lähes täydellistä. Nyt sattui olemaan harvinaisen hyvä keli, lukuun ottamatta harvoja pilviä, jotka hiljakseen vaelsivat taivaalla. Seeing sekä läpinäkyvyys olivat yhtä aikaa lähes täydellisiä. Tällainen keli sattuu ainoastaan kerran pari vuodessa, lisäksi kun siihen lisätään seitsemän asteen lämpötila, voiko enempää enää vaatia? Harmi vaan, että taivas oli hiukan valoisa ja katulamput paistoivat silmään (takapihalla), jolloin galaksit eivät oikein näkynyt kunnolla. Ilma oli kuitenkin mitä paras pallomaisten havaitsemiseen. Sain tehtyä peräti kolme piirroshavaintoa, joista kaksi on pallomaisista ja yksi avonaisesta. Pallomaiset ovat Herkuleksen M13 ja M92, avonainen on paljain silmin näkyvä Mel 111 eli Coma Berenices Star Cluster.

Ensimmäinen piirroshavainto on Melotte 111:sta (noin klo. 0.30). Sen tein kiikareilla (15x50). Kohteesta näkyi lukuisia tähtiä, jotka näyttivät muodostavan L-kirjaimen. Ei voi sanoa, että tähdet olisivat keskittyneet keskustaan, vaan pikemminkin päinvastoin. Keskusta näytti paremminkin tyhjältä. Kohteesta näkyi itse asiassa enemmän tähtiä 30mm etsimellä kuin kiikarilla. Syy tähän on kiikarien huono laatu, ne ovat taattua ryssäläistä laatua suoraan Viipurin torilta. Mel 111 on kuitenkin kaunis avonainen, joka näkyy hyvin jo paljaalla silmällä. Kaukoputki kohteeksi tämä ei sovi suuren kokonsa puolesta.

Seuraavaksi vuoroon tuli Herkuleksen suuri pallomainen M13. M13 oli kerrassaan mahtava näky, satoja yksittäisiä tähtiä oli erotettavissa. Aivan ytimestäkin erottui lukuisia yksittäisiä tähtiä, mutta suurin osa oli kuitenkin tuhansien tähtien muodostamaa hehkua. Havaintooni käytin 25mm Plössl -okulaaria ja 3x-Barlow linssiä. Tällä yhdistelmällä saa 96-kertaisen suurennuksen ja laajan 25' näkökentän. Lisäksi kuvan laatu on todella hyvä. Kuuluisaa Mersun -merkkiä ei näkynyt, mutta joukosta näkyi tähtien muodostama uloke, joka sojotti kohti etelää. Kohde oli melko vaikea piirtää, koska tähtiä erottui niin paljon.

M13:sta siirryin kymmenisen astetta pohjoiseen, jolloin vastaan tuli M92. Se on toinen komea pallomainen Herkuleksessa. Tämä on paljon vaatimattomampi kuin M13, mutta hyvän kelin ansiosta siitäkin erottui kymmeniä yksittäisiä tähtiä. Joukon ydin oli yllättävän kirkas, pienikokoinen ja tiivis. Ytimen ympäriltä alkoi erottua yksittäisiä tähtiä sitten enemmänkin. Joukon itälaidalta erottui kolme-viisi huomattavasti kirkkaampaa tähteä. Havaintooni käytin samaa okulaariyhdistelmää kuin M13 -havaintoon. M92 oli huomattavasti helpompi piirtää kuin M13.

Vielä ennen pilvien lopullista tuloa kerkesin vilkaista Uma:ssa olevaa Messier paria M97 ja M108. Molemmat näkyivät helpohkosti, mutta en kerennyt piirtämään niitä. Rajamagnitudi paljaalle silmälle oli 5.5mag, mutta kaukoputkella ylsi helposti yli 13mag tähtiin. Seeing ja transparency olivat kumpikin 1, taustataivaan tummuutta en osaa arvioida, koska ei ollut täydellistä pimeyttä.



24/25.4.2000 Back to the backyard! Yöt vain valostuvat valostumistaan, mutta täytyy pinnistellä vielä joku himmeä kohde. Tältä illalta ne jäivät vain haaveeksi, mutta pari käytännön hommaa tuli suoritetuksi. Päivällä ruuvasin putken peilin irti ja pesin siitä suurimmat liat pois. Joitakin tahroja jäi, vaikka yritin hellävaraisesti hangata niitä pois. Peili on nyt kuitenkin selvästi puhtaampi kuin aikaisemmin. Tämä oli nimittäin ensimmäinen pesu koko putken historiassa tai siis sen aikana kun se on ollut minulla.

Toinen käytännön homma oli kollimoida putki. Peilin irrotuksen seurauksena säteet eivät osuneet enää oikeaan kohtaan. Kollimointi, kuten etsinputken suuntauskin, tapahtui Reguluksen avulla. Vihdoinkin kun olisi ollut aikaa ruveta havaitsemaan (klo 23.15) alkoi lounaasta valua hajanaisia pilviä, jotka tihentyivät kokoajan ja estivät havaitsemisen puolen yön aikoihin.

No sain sentään jotain aikaiseksi, jopa yhden piirroshavainnonkin, tosin se ei ole deepsky kohteesta, vaan Mizarista ja Alcorista. Ei mikään kummoinen tähtipari, näkyy helposti paljaalla silmällä. Mizar kuitenkin paljastui komeaksi kaksoistähdeksi, jonka seuralainen on jonkin verran himmeämpi ja väriltään sininen. Tähtien väli on melko suuri, en osaa oikein arvioida sitä. Mizar itse oli oranssi.

Mizarin ohella näin M106:n ja M97:n. Enempää en kerennyt katsoa, koska pilvet valtasivat taivaan. Yritin siinä vielä nähdä jotain kiikarilla pilvien välistä, mutta turhaan. Olosuhteet olivat tutun keväiset, lämmintä oli 10 astetta, mikä oli jo liikaa. Olen näet tottunut hiukan kylmempiin keleihin ja tuo lämpötila sai havaitsemisen tuntumaan jo hikiseltä hommalta.


23/24.4.2000 Täydellinen pimeys päättyi muutama päivä sitten, mutta tähtiä näkyy vielä melko mukavasti, joten on aika rutistaa kauden viimeiset havainnot. Tällä kertaa olin Luukkosen kanssa Aholan nuorisoseurantalon pihalla, välineinä olivat paljaat silmät ja kaksi kaukoputkea, nuo tutut jätti Dobson ja TAL-1. Pääsimme perille puolen kahdentoista aikoihin, taivas oli ollut pilvetön lähtiessämme, mutta ei enää. Taivas oli kauttaaltaan hennon pilven peitossa. Aikamme pähkäiltyä päätimme kuitenkin kasata putket vaikka pilviä tuli ja meni, tai ei ne oikeastaan olleet pilviä vaan sumua, joka himmensi tähdet.

Ensimmäiseksi koitin sohia putkea kohti M51, mutta eipä onnistunutkaan. Hämmästykseni löysin kuitenkin kirkkaan galaksin, joka ei kuitenkaan ollut etsimäni M51. Galaksi tuotti päänvaivaa, sillä en heti tajunnut mikä se oli. Galaksi paljastui lopulta M63:i. Olin lähestynyt sitä "väärältä" puolelta enkä siten tunnistanut kohdetta heti.

Keli oli melko surkea. Pilvet haittasivat havaintoja todella suuresti, eikä taivaskaan ollut pimeä. Lisäksi tuuli yltyi ajoittain melko navakaksi, mikä vaikeutti etenkin Dobsonilla havaitsemista. Oli täysi työ pysyä jakkaralla ja pitää putkesta kiinni, ettei se kääntyisi tuulen voimasta. Seeing vaihteli suuresti, välillä se oli 5 ja toisaalta melko hyvä. Yhdessä vaiheessa epsilon Lyrae ei erottunut 4 komponentiksi edes Dobsonilla, surkeaa. Läpinäkyvyys kärsi udusta eikä ollut mikään kehuttava, sen voisi arvioida noin kolmeksi. Taustataivaan tummuutta en osaa arvioida valoisalle taivaalle, ei se voi olla varmaankaan muuta kuin viisi, myös rajamagnitudi jäi reilusti alle kuuden, ehkä lähemmäksi viittä.

Iltaan mahtuu toki muutamia hyviäkin asioita. Näin viisi uutta galaksia, jotka kaikki ovat UMa:ssa. Nämä ovat NGC 3877, NGC 3949, NGC 3893, NGC 3896 ja NGC 5474. NGC 5474 ja NGC 3877 näkyivät myös TALlilla, tosin ne olivat näkökyvyn äärirajoilla. NGC 3896 ja NGC 3896 on kaunis galaksipari, joskin melko vaikea sellainen. Dobsonilla molemmat galaksit näkyivät helposti. Silmiin pisti molempien galaksien ytimien vieressä olevat tähdet.

M101:n lähistöllä on lukuisia galakseja, joista kirkkain on NGC 5474. Esko löysi sen sattumalta ja vertasi sitä suoraan M101:een. Vaikka NGC 5474 on paljon pienempi, näytti se Dobsonissa melkein M101:n kopiolta. Seuralainen näkyi heikosti myös TALlilla, olisin nähnyt sen varmaan aikaisemminkin, jos olisin osannut etsiä sitä.

Edellä mainitut olivat illan kiehtovimpia kohteita. Niiden lisäksi katsoimme muutamia tuttuja kohteita, joista kannattaa mainita M10, M13, M51, M57, M92. M51:stä näkyi Dobsonilla spiraalihaaratkin.

Kotiin päin suuntasimme Kuun noustessa noin kello 2.30. Taivas oli valoistunut jo kummasti eikä tähtiä oikein enää näkynyt. Kesää kohti mennään nyt vauhdilla ja havaintokausi alkaa olla lopuillaan. Jo viikon päästä DS-havainnot ovat lähes mahdottomia. Täytyy ottaa kaikki irti vielä tulevista öistä.



6/7.4.2000 Puoli kymmenen aikaan illalla taivaalla näkyi omituisia pilviä, ne liikkuivat todella nopeasti. Aurinko valaisi taivasta vielä voimakkaasti ja se olikin kauttaaltaan vaalean sininen. Tarkemmin tarkasteltuna nuo omituiset pilvet paljastuivatkin todella kirkkaiksi revontuliksi. Niitä oli kaikkialla, vaalea taivas hohti hennon vihreänä. Lisäksi länsitaivaalla näkyi todella komea ilmiö, kun Kuu, Saturnus, Jupiter ja Mars olivat todella lähekkäin toisiaan

Meidän (Minä ja Esko) oli tarkoitus mennä taas karttalehtien tuolle puolelle katsomaan taivasta. Ennen lähtöä otin muutaman kuvan vielä vaalealla taivaalla paistavista tulista. Lähdimme kymmenen jälkeen ajamaan kohti pimeitä paikkoja, revontulien loimutessa taivaalla. Luotimme täysin siihen, että reposet sammuisivat illan aikana yhtä nopeasti kuin ne olivat sinne syttyneetkin.

Perille päästyämme tulet sen kuin kirkastuivat kirkastumistaan. Taivas täyttyi vaalean vihreistä revontuli pylväistä, joiden laitamilla näkyi heikkoa punerrusta. Ne olivat punaisia revontulia, näin nyt ensimmäistä kertaa punaisia tulia kunnolla. Odotimme ja odotimme, että tulet katoaisivat, mutta turhaan. Ne loimusivat vielä kolmen aikaan aamulla.

Tällä kertaa deepsky -havainnot olivat täysin mahdottomia, revontulet valaisivat ympäristöä todella tehokkaasti. Tulet olivat jopa niin kirkkaat, että esineet heittivät varjon maahan. Olimme kuitenkin ajaneet kilometri tolkulla pimeälle alueelle, joten ei ollut mitään järkeä lähteä saman tien takaisin. Molemmilla oli kaukoputket autoissa, mutta niitä ei pystynyt käyttämään. Lisäksi kummallakin oli kamera mukana. Kuullostaa lupaavalta, kun on kaksi kameraa mukana ja vuosikymmenen reposet taivaalla, mutta ei vieläkään. Kuten arvata saattaa, meni näytelmä lähes täydellisesti filmin ohi. Esko valotteli filmiään omalla pihallaan, aivan kuten minäkin ennen lähtöä. Molemmilla oli tarkoitus valottaa kaikki loput ruudut havaintopaikalla.

Eskon viimeiseksi kuviksi jäi kotipihan kuvat, sillä filmi loppui ja pimeän paikan kuvat jäi ottamatta. Minulla oli hiukan parempi säkä, sain jopa yhden kuvan valmiiksi asti. Valottamattomia ruutuja oli kolme, jotka valotin kaikki, mutta kun filmi loppui, käytin hiukan liikaa voimaa yrittäessäni virittää kameraa. Kamerasta kuului rusahdus ja viritysvipu nytkähti joitakin millejä eteenpäin. Kotona paljastui mitä oli tapahtunut, aukaistuani kameran takakannen sieltä tippui pari palasta filmiä. Kehityksessä kahta viimeistä kuvaa ei saanut kehitettyä, jolloin kunnon kuvia tuli vain yksi. Filmin muutkin kuvat ovat hiukan epäonnistuneita, lähinnä ylivalottuneita.

Kaikesta huolimatta revontulet olivat todella komeita. Lännestä itään ulottui todella kirkas revontuli nauha, jonka pohjoisreuna oli todella punertava. Eteläpuoli oli normaalin vihreä. Värien sekoittuessa oli havaittavissa myös kellertäviä ja oransseja alueita, kerrassaan upea näky! Etelässä noin 80 asteen korkeudella näytti olevan keskus, jossa kaikki tulien päät leikkasivat toisensa, tämän lisäksi kruunu näytti pyörivän hitaasti. Näytelmää on aivan mahdoton kuvata sanoin, eikä se tunnelma tarttunut filmille. Silmiin pisti kuitenkin se, että pohjoinen taivas oli kirkas, revontulet esiintyivät pääasiassa eteläisellä taivaalla. Toki oli hetkiäkin, jolloin koko taivas oli yhtä revontulta. Vaikka deepsky havainnot olivat mahdottomia oli ilta yksi mieleenpainuvimmista, jota ei ehkä ihan heti tule uudestaan.

Lisäksi yötä koristi kaksi melko kirkasta meteoria, ensimmäinen syttyi palamaan Pohjan Kruunun tienoilla ja sammui Vegan eteläpuolella, sen kirkkaus oli jonkin verran miinuksen puolella. Väriltään tämä oli oranssi ja se näytti hajoavan pieniksi osiksi, aivan kuin sen pyrstö olisi kipinöinyt. Nopeudeltaan se oli melko hidas. Se olisi voinut kyllä olla avaruusromuakin.

Toinen tähdenlento näkyi Leijonan länsipuolella, väriltään se oli valkoinen ja todella nopea, paloi ehkä noin kymmenisen astetta ja kirkkaus oli suurin piirtein nollan tasoa. Suunta oli pohjoisesta etelään.

Harmittaa vain, että nyt olisi ollut hyvää aikaa havainnoida syvää taivasta. Nyt alkaa olla viimeiset mahdollisuudet katsella pimeällä taivaalla. Viikon päästä Kuu on jo rajoittava tekijä ja kun se alkaa väistyä alkaa aurinko taas valaista ja valoisat kesäyöt saapua.



4/5.3.2000 Ja se siitä illasta! Vielä Auringon laskiessa ilma näytti lupaavalta ja elättelin jopa toiveita kunnon havaintoyöstä jossain pimeällä paikalla. 9 aikaan illalla taivaalla ajelehti yksittäisiä pilviä ja taivas oli pääasiassa avoin, joskin läpinäkyvyys vaikutti huonolta. Puolen yhdentoista aikaan ulkoilutin koiraa ja ilma näytti vieläkin jonkinlaiselta, pilvien määrä oli lisääntynyt, mutta tähtiä oli näkyvissä mukavasti. Menin sisälle ja vaihdoin koiran kiikareihin. Pilviä oli jo sen verran ettei putken ulos raahaaminen ollut enää mielekästä. Menin pihan puolelle vaille yksitoista ja yllätys, yllätys, pilviä oli taivaan täydeltä. Ainoastaan Vega näytti paistavan vielä pilvettömästä aukosta. No pitihän sitä jotain katsastaa, kun oli kerran ulos asti päästy. Kiikarilla Vega pomppi rauhattomasti kentässä ja tuikki spektrin väreissä, myös epsilon näkyi siinä vieressä mukavasti. Siinä olikin kaikki mitä illan aikana tuli katsottua. Toivotaan vaan kirkkaita kevät kelejä, toistaiseksi niitä ei oli juuri ollut.


30/31.3.2000 Paluu Aholaan. Kolme miestä, kolme autoa ja kolme putkea suuntasivat, taivaan ollessa vielä valoisa (klo. 21.30) , kohti Aholan vanhaa nuorisoseuran taloa. Paikka on vielä melko lähellä kaupungin valoja, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana niistä. Aloitimme laitteiston kasaamisen ja odottelimme vielä pimeän tuloa, siinä odotellessa näyttäytyi pohjoistaivaalle heikkoja revontulia. Kamerani oli tietysti tuttuun tapaan kotona eikä kuvaus projektini edistynyt vieläkään. Ilma oli todella hyvä, ainakin lämpötilan suhteen. Koko yön aikana lämpömittari pysyi plussan puolella, lähtiessämme sinne päin oli lämmintä päälle 3 astetta ja kotiin palattuani vielä puolitoista astetta. Rukkaset olivat liikaa, samoin villapaita.

Lämmittelin vielä valoisalla taivaalla M97:lla ja M108:lla. Molemmat näkyivät vaivatta. Tein myös piirroshavainnon M108:sta myöhemmin yöllä. Ensimmäinen kohde, joka etsittiin jokaiseen putkeen oli Perseuksessa oleva planetaarinen M76. Se on himmein Messier -kohde, muttei suinkaan vaikein. Sumun muoto oli helposti erotettavasti TALlilla, Ranen 8" Celestron alkoi korostaa sumun laatikkomaisia päitä, jolloin muoto alkoi muistuttaa isoveljeään M27:ää. Eskon valoämpäri (48cm Dobson) taasen näytti sumun hentoja ulko-osia. Kun vielä laitettiin okulaariin deepsky-suodin oli sumu komeimmillaan. Keskustähteä ei kuitenkaan näkynyt.

M40 on kaksoistähti Isossa Karhussa. No väljässä kaksoistähdessä ei ole juuri mitään katsottavaa, mutta samassa kentässä on 12mag galaksi NGC 4290. Tämä galaksi on minulle täysin uusi kohde, sillä se on TALlin suorituskyvyn ulkopuolella. Celestronilla galaksi ei ollut edes vaikea, se näkyi selkeänä pyöreänä hehkuna M40 länsipuolella. Yksityiskohtia ei kuitenkaan pystynyt erottamaan.

 Toinen uusi kohde oli M3 vieressä oleva galaksi NGC 5363. Sen kirkkaus on yli 13 magnitudia. Galaksi oli juuri ja juuri havaittavissa Dobsonilla

M52:a tuli katsottua Celestronilla. Avoimessa joukossa näkyi tuttuja muotoja, jotka olen tottunut näkemään Villihanhessa. Joukko muistutti todellakin M11:a, siinä näkyi tähtien muodostama kolmiomainen alue, jota ympäröi tumma tähdetön alue. Kolmiolla oli selvät ja jyrkät rajat.

Whirlpool Galaxya tuli katsottua nyt ensimmäistä kertaa suurella Dobsonilla. Galaksin spiraalihaarat olivat todella helposti erotettavissa. Deepsky suodin vain korosti haaroja. Myös viereiseen galaksiin ulottuva silta oli näkyvissä. Spiraaleista näkyi jäänteitä myös Celestronilla.

 Seeingiä testasimme Geminin Castorilla. Celestonilla tähdet näkyivät selvästi erillään toisistaan, kuten myös TALlilla. Tähtien väli on kuitenkin sen verran suuri, että ne erottuva erilliseksi jo vähän huonommallakin kelillä. Parempi testaus tähti olikin epsilon Lyrae. Sen kirkkaat komponentit näkyvät erillään jo paljaalla silmällä, mutta putki paljastaa vielä molemmat tähdet kaksoistähdiksi. Celestronilla molemmat tähdet näkyivät erillisinä, mutta kuva kiehui ajoittain todella paljon. TAL erotti toisen tähden selvästi erillisiksi, mutta toinen jäi pitkulaiseksi tähdeksi. Toisin sanoen seeing ei ollut paras mahdollinen, tosin Lyyra oli vielä melko matalalla.

M106 ja sen seuralaiset olivat hyvissä asemissa miltei suoraan zeniitissä. Vieläkään M106 ei ole se kiinnostavin kohde, vaikka onkin yksi taivaan kirkkaimmista galakseista. Yritys oli todella kovaa kun yritin pinnistää NGC 4217:a näkyviin. Ei vieläkään, himmeät tähdet galaksi molemmilla puolilla näkyivät kyllä galaksin kummallakin puolella, mutta itse galaksi ei vaan näkynyt. Dobsonilla NGC 4217 oli todella helppo, galaksi onkin melko laaja-alainen, joka voi olla syynä siihen, että en näe sitä TALlilla. Täytynee edelleen odottaa lumien sulamista. Toinen seuralainen idässä NGC 4346 oli sitten jo paljon helpompi TALlilla, sen näkyi heti kun vain sai oikean kohdan okulaariin. Dobsonilla tämä galaksi oli todella kirkas. Kokonaiskirkkaus 11,1mag ja pintakirkkaus 14,5mag. SkyMapissa M106 ympärisöön on merkattu lukuisia galakseja, joita täytyy yrittää seuraavalla kerralla. M106 satelliittigalaksi NGC 4248 näkyi Dobsonilla ja deepsky -suotimella.

NGC 4096 kuuluu myös M106 suunnassa näkyviin galakseihin. TALlilla en nähnyt sitä, koska kohta taisi olla väärä tai sitten vain galaksi on liian himmeä näkyäkseen TALlilla. Sen sijaan Dobsonilla (deepsky -suodin) se näkyi. Galaksi on todella laaja-alainen ja pitkulainen. Kokonaiskirkkautta löytyy 10,9mag ja pintakirkkauttakin 12,9mag. Nyt tulikin mieleen miksi en ehkä nähnyt tätä galaksia, minun olisi pitänyt käyttää selvästi suurempaa suurennusta, sillä galaksin paksuus on vain 1,7 kaariminuuttia. Samalta alueelta oli vielä varmaan yksi galaksi, tällainen ehdokas on NGC 4100. En voi kuitenkaan sanoa katsoimmeko sitä, koska en juuri nyt saa omista muistiinpanoistani selvää, mutta jos se on NGC 4100, niin katsoimme sitä Dobsonilla ja deepsky -suotimella.

Mustasilmägalaksin musta silmä oli helposti havaittavissa Celestronilla noin 170-kertaisella suurennuksella. Dobsonilla silmä näkyi vielä selvemmin.

Takaisin M108:aan. Kuten jo kerroin, tein tästä kohteesta piirroshavainnon TALlin läpi 96-kertaisella suurennuksella. Galaksi on sikarin muotoinen vailla yksityiskohtia. Ytimessä on kirkas tähti. Uusi Messierin luettelo kuitenkin väittää, että galaksin ydin on keskellä galaksia ja että se on tähtimäinen. Dobsonilla katsottaessa ytimessä näytti olevan myös kirkas tähti. Piste näytti todellakin tähdeltä eikä galaksin ytimeltä. Onko se ydin vai tähti??? Lisäksi Dobsonilla näkyi lukuisia himmeitä tähtiä galaksin halossa, TALlilla halossa näkyi yksi tähti galaksin länsipäässä.

M108:sta on hyvä hypätä muutama minuutti kaakkoon, jolloin löytyy Pöllösumu M97. Pöllön silmälaikut olivat erotettavissa melko helpohkosti jo Celestronilla. Dobsonilla M97 oli todella komea näky. Suurennuksen ollessa päälle 300 alkoi sumun keskustähtikin erottua. Silmälaikut eivät kuitenkaan näkyneet niin hyvin kuin olin odottanut, ne näkyivät kuitenkin. Deepsky suotimen kanssa itse sumu korostui mukavasti, mutta keskustähti vaikeitui. Lisäski sumun sisällä näkyi heikosti joitakin tähtiä, en tiedä ovatko ne sumun etu- vai takapuolella.

Katsoin jokunen aika sitten UMa:n epäsäännöllistä galaksia M82:a. Siinä näkyi lovi TALlilla. Nyt halusin varmistua asiasta ja katsoin sitä Dobsonilla. Huh! Ylivoimaisesti komein galaksi mitä olen koskaan nähnyt kaukoputkella. Galaksi näkyi todella pitkänä sikarin muotoisena hehkuna, jota halkoi pari tummaa juovaa, joiden välissä galaksissa näkyi kirkastumia. Lisäksi ytimessä näkyi tähti. Ehdottomasti taivaan komeimpia kohteita!

Yön toisen piirroshavainnon tein kolmen galaksin ryppäästä, joka on Leijonassa. Kolme galaksia ovat tutut M65, M66 ja NGC 3628. Messier kohteet näkyivät kirkkaina, mutta ilman yksityiskohtia, sillä käytin 25mm okulaaria, joka antaa pienimmän suurennuksen ja laajimman näkökentän. Kaikki kolme galaksia mahtuu tällöin helposti samaan kenttään. NGC 3628 on kolmikosta selvästi himmein ja laajin. Sen pintakirkkaus on todella alhainen (14,7mag), mutta hyvissä oloissa sen voi nähdä vaikeuksitta. NGC 3628 näkyy pitkulaisena tasakirkkaana hehkuna, jolla ei ole selviä päätepisteitä, vaan galaksin päät haihtuvat hiljakseen taustataivaaseen.

Algieba on Leijonan kaulassa oleva tähti. Kaukoputkella katsottaessa Algieba paljastui kauniiksi ja melko tiiviiksi kaksoistähdeksi. Kirkkaampi komponentti on kellertävä ja himmeämpi on sinertävä. Algiebasta vajaan asteen päässä idässä on kaksi galaksia NGC 3226 ja NGC 3227. TALilla tässä kohdassa näkyy vain yksi sumutäplä, joka on NGC 3227. Dobsonilla näkyy taas molemmat galaksit erillisinä. Dobsonin paljastuksen seurauksena päädyimme siihen tulokseen, että TALlilla galaksit ovat sulautuneet yhteen, jolloin niitä on mahdoton erottaa toisistaan.

Algiebasta siirryttäessä kaksi astetta pohjoiseen löytyy pieni galaksi joukko, josta ainakin neljä galaksia erottui sataprosenttisesti Dobsonilla. Nämä galaksi ovat NGC 3185, NGC 3187, NGC 3190 ja NGC 3193. Kirkkautensa puolesta näistä ainakin kaksi (NGC 3190 ja NGC 3193) olisi mahdollista nähdä jo TALlilla.

Bereniken Hiuksissa on lukuisia kirkkaita galakseja. Haravoin tätä aluetta ilman karttaa ja löysin viisi galaksia helposti. Kartoista katsottaessa galaksit ovat NGC 4494, NGC 4565, NGC 4631, NGC 4656 ja NGC 4559. Näistä galaksipari NGC 4631 ja NGC 4656 ovat hienoimmat näköiset. Kaksi pitkää ja kirkasta galaksia melko lähekkäin toisiansa, mahtuvat hyvin samaan kenttään.

Illan kolmas ja viimeinen havainto on himmeästä galaksista NGC 6207. Se on 11,6mag galaksi M13 vieressä. Kiitos tämän galaksin löytymisestä Henrikssonille ja Mäkelälle. Uudessa Messierin Kohteet teoksessa on kerrottu tarkalleen mistä NGC 6207 löytyy, 30' pohjoiseen ja 15' itään M13:sta, siinä se on! Varmasti yksi himmeimmistä galakseista mitä olen nähnyt TALlilla. Galaksi näkyy heikkona ellipsin muotoisena hehkuna, jonka ydin ei erityisemmin erotu. Esko yritti lisäksi Dobsonilla vielä vaikeampaa galaksia IC 4617, joka on 15' pohjoiseen M13:n ytimestä. Galaksi on kuitenkin niin himmeä, että se hukkui M13 alle ja jäi näin näkemättä.

M105 vieressä näkyy yhtä kirkas galaksi kuin M105 itse. Se on NGC 3384, miksi Messier ei nähnyt tätä kohdetta? Se on todellakin melko kirkas. Katsoimme M105:ä Dobsonilla. Samassa kentässä näkyi vielä kolmaskin galaksi NGC 3389.

Yön kovin taistelu käytiin M57 koillispuolella olevan IC 1296:n kanssa. Koitin muistella sauvaspiraalin paikkaa suhteessa Rengassumuun. Käytimme suurta suurennusta ja deepsky -suodinta. Esko löysi kaksi ehdokasta, jotka voiivat olla galaksi. M57:n pohjoispuolella näkyi selvästi kohde, joka ei ollut yksittäinen tähti, vaan kohde joka oli laaja-alaisempi. Emme voi sanoa vielä mitä oikein näimme.

Itse M57 näkyi todella kauniina rinkelinä. Yritimme kovasti nähdä sumun keskustähteä. Esko sai yhden epävarman havainnon, pikaisen vilahduksen sumun sisällä. Minä en nähnyt mitään, sumun keskellä on vahva sumukalvo, jonka takana keskustähden pitäisi piileskellä

Illan viimeisenä etsittynä kohteena oli Aurigan planetaarinen IC 2149. Sen kirkkaus on 10mag , mutta kooltaan se on todella pieni, joka tekee siitä todella vaikean pienille putkille. Dobsonissakin tämä näkyi pienenä vihertävänä levynä.

Jos M27 ja M76 muistuttavat toisiaan, niin myös M103 ja Pöllöjoukko ovat sukua toisilleen. M103 voisi nimetä vaikka Pikkupöllöksi, niin paljon siinä on Pöllöjoukon piirteitä, kirkkaat silmä, jalat ja siivet ovat ainakin erotettavissa.

Ennen kotiin lähtöä kerkesimme vielä vilkaista Perseuksen Double Clusteria. Kohde on parhaimmillaan TALlilla 25mm okulaarilla, jolloin joukot mahtuvat hyvin samaan kenttään. Dobsonilla joukkoja täytyi katsoa erikseen. Pilvet peittivät taivaan kello 2.00 maissa, jolloin meidän täytyi lähteä kotiin. Rane oli tosin lähtenyt jo hetkeä aikasemmin.

Kotiin päästyäni etsin heti edellisen EDL:n ja tutkin kuvaa, jossa näkyy M57 ja IC 1296. Kohta, jossa näimme jonkin kohteen paljastuu kuvan perusteella tiiviiksi kaksoistähdeksi, mutta IC 1296 on aivan siinä vieressä. En tiedä vieläkään mitä näimme, mutta epäilisin että se oli kaksoistähti, tai minä näin ainakin kys. kaksoistähden. Ensi kerralla on tarkka paikka tiedossa, jolloin kohteen etsiminen helpottuu huomattavasti.

Yön olosuhteet olivat melko mukavat: lämpötila kokoajan päälle nollan, seeing oli suunnilleen 2, transparency ehka kanssa 2 luokkaa, RJM 6, mutta taustataivas oli ihmeen valoisa ehkä vain 3.

Vielä tiedoksi, Dobsonissa käytettiin pääasiassa deepsky -suodinta ja 13mm Nagler okulaaria, jolla saatiin noin 175-kertainen suurennus. Suuremmat suurennukset saatiin 7mm Naglerilla.


 

27/28.3.2000 Oltiin jälleen Eskon kanssa katselemassa syrjäseuduilla. Paikan nimeä en valitettavasti osaa kertoa tarkalleen, sillä sitä ei löytynyt edes puhelinluettelon kartastosta, mutta luulisin sen kantavan nimeä Salo-Issakka, tai joitain sinne päin. Lähdimme sinnepäin tuossa puolen yhdentoista aikaan. Ilma vaikutti erittäin hyvältä, läpinäkyvyys oli erinomainen.

Seeing oli minun putkessani alussa vielä surkea, mutta se johtui onneksi putkivirtauksista. Tässä vaiheessa Esko tuskaili vielä tietokonesoidun Meaden kanssa, toi elektroniikka kun ei näytä aina toimivan kunnolla, järjestelmä kaatuu koneessa kuin koneessa joskus
J . Eskon virittäessä konettansa katselukuntoon minä kerkesin vilkaista jo muutamaa kohdetta.

Ensimmäisenä etsin UMan M81:sen ja M82:sen. Ne olivat kerrassaan upeaa katseltavaa, molemmat näkyivät paljon laajempina ja kirkkaampina kuin olin tottunut näkemään ne kotipihaltani. Saman kentän kolmas galaksi NGC 3077, näkyi sekin paremmin kuin kertaakaan aikaisemmin. Sen kirkkaus on 9.9mag ja koko 6'*4,5', joten pintakirkkaus on melko suuri. Kaikki kolme galaksia mahtuvat TALlilla samaan kenttään 25mm okulaarilla. Tein jokin viikko sitten piirroshavainnon M82:sta, jolloin siinä näkyi tumma juova. Nyt tämä juova näkyi selvemmin, myös galaksi ytimen ympärillä olevat heikommat osat tulivat heikosti näkyviin. M81 näkyi tuttuun tyyliinsä melko vaatimattomasti, kirkas ydin hallitsee muuta galaksia. Pölykiekko näkyi kuitenkin laaja-alaisena ja heikkona melko mukavasti.

M51 tarjosi ehkä illan suurimman yllätyksen, ainakin minulle. Meade alkoi paljastaa galaksin kierrehaaroja, tämä oli odotettavaa, mutta samanlaisia viitteitä alkoi näkyä myös TALlilla. Meadella näkyi selvästi kuinka galaksin kiekossa on spiraalien välissä tummemmat alueet. TAL-1 paljasti ytimen kummaltakin puolelta tummemmat alueet, tämä oli minulle täysin uutta. Galaksin ydin suhteessa kiekkoon näkyi nyt paremmissa olosuhteissa pienempänä kuin valosaasteolosuhteissa. M51 seuralainen NGC 5195 näkyi myös todella komeasti ja kuten arvata saattaa, paremmin kuin kertaakaan aikaisemmin.

M51:den etelä puolella oleva NGC 5198 oli minulle täysin uusi kohde. Katsoin sitä Meadella, jolla se näkyi todella heikkona hehkuna 11mag tähden pohjoispuolella. TAL ei vielä yltänyt tähän galaksiin, mutta luulen sen olevan mahdollinen lumien sulettua.

Tutkiskelin M106 seutua erityisen tarkkaan. NGC 4217 ei näkynyt TALlilla, mutta sen sijaan Meadella heikosti. Yllättävää oli kuitenkin se, että toinen vierusgalaksi NGC 4346 näkyi helposti, vaikka sen pintakirkkaus on reilusti yli neljäntoista.

Merakin ympäristössä olevat M97 ja M08 kuuluivat tietenkin illan havainto listaan. Molemmat olivat helppoja TALlilla. Itse asiassa Pöllösumu näkyi todella hyvin, myös M108 oli todella helppo. Meadella Pöllösumusta erottui molemmat silmälaikut. Myös sumun keskustähti antoi itsestään viitteitä vilahtelemalla hetkellisesti sumun sisästä. SkyMap lupaa keskustähdelle 14mag kirkkautta, joten se ei pitäisi olla edes vaikea tämän kokoisella (8") putkella. Nyt selvisi sekin miksi en nähnyt Pöllösumua jokin päivä aikaisemmin. Syy ei ole keli, vaan se että etsin sitä väärästä kohdasta. Siinä lähistöllä on nimittäin hieman samanlainen kolmen tähden muodostama kaari kuin on Pöllösumun vieressäkin. Tällaista sattuu aina silloin tällöin.

Otavan laatikon toisen alatähden, Phecdan, vieressä on M109. En ollut nähnyt tätä kohdetta pitkiin aikoihin, sillä se on melko himmeä ja vaati kunnollisen kelin näkyäkseen. Nyt oli keli kohdallaan ja M109 näkyvissä ja vieläpä helposti. Myös lähistöllä majaileva laaja-alainen M101 oli parhaimmillaan suoraan pään päällä. M101 näkyi, kuten kaikki muutkin kohteet, todella laaja-alaisena ja helpohkosti. Meadella näkyi ytimen vieressä himmeähkö tähti.

Virgon M104 oli nyt myös hyvissä asemissa. Meadella näkyi jälkiä pölyjuovasta, mutta TALlilla oli näkyvissä vain galaksin tuttu muoto. Illan kovin taistelu käytiin kuitenkin M68:n kanssa. Se on 8,2 magnitudin pallomainen Korpin jalkojen alla Hydrassa. Joukon deklinaatio on vain -2644', joten se nousee juuri ja juuri horisontin yläpuolelle. Ensimmäisellä yrityksellä Meade ilmoitti kohteen olevan vielä horisontin alapuolella. Odoteltuaamme hetken M68 suostui nousemaan tarpeeksi, mutta metsän laita nousi samassa tahdissa ylöspäin, jolloin M68 oli koko ajan liian matalalla. Ei auttanut edes se, että nostin oman putkeni tieltä pellolle lumipenkan päälle, lisäksi samassa suunnassa olevat pilvet olisivat haitanneet havainnointi liikaa. M68 voitti ensimmäisen erän 1-0 ja koko pelin 3-0, sillä se jäi vielä näkemättä.

Leijonan galaksit M65 ja M66 olivat helppoja ja niiden kanssa samassa kentässä oleva NGC 3628 näkyi myös kohtalaisesti. Se on pintakirkkaudeltaan todella himmeä (14,7mag), mutta oli silti havaittavissa. NGC 3626 näkyi todella pitkänä heikkona hehkuna, jonka ydin ei juuri erottunut muusta kiekosta. Kaikki kolme galaksia näkyi siis TALlilla.

Reguluksen pohjoispuolella olevan Algieban itäpuolella on melko kirkas galaksi NGC 3227. Se näkyy kohtalaisesti jo pienillä putkillakin. Nyt ilma oli hyvä ja näin sen helposti. Sillä välin Esko naputteli koneeseensa galaksijoukon koordinaatit, joka oli vain 2astetta Algieban pohjoispuolella. Tästä joukosta näkyi kolme galaksia selvästi, mutta neljäs onkin sitten jo epävarmempi. Kolmen galaksin rykelmän vieressä vilkahteli jokin todella himmeä kohde, emme saaneet selvää olisiko se tähti vai galaksi. Varmuudella nähdyt kohteet ovat NGC 3190, NGC 3193, NGC 3178. Näistä NGC 3190 on kooltaan joukon suurin galaksi ja hallitsee joukkoa. TAL ei myöskään yltänyt näihin kohteisiin, mutta lupaan, että se asia korjataan vielä.

NGC 4596 ja NGC 4608 ovat galakseja rho Viginiksen länsipuolella. Näin nyt molemmat galaksit ensimmäistä kertaa TALlilla. NGC 4596 oli selvästi kirkkaampi ja suurempi kuin NGC 4608. Molemmat galaksit vaativat hyvää keliä, sillä en ole nähnyt niitä takapihaltani, tosin en ole yrittänytkään kuin kerran.

Pallomaisista tähtijoukoista katsoimme ainakin M3:a, M5:a M13:a, M53:a, NGC 2419:a. Niistä en nyt jaksa kertoa mitään yksityiskohtia, kun katsoimme niitä vain ihan ohi mennen. Sen sijaan M13 vieressä olevaa galaksia NGC 6207:a katsoimme pitempään. Meadella se ei ollut edes vaikea, mutta erittäin heikko. TALlilla ei näkynyt, vaikkakin se on niinkin kirkas kuin 11,6mag.

Ilveksen NGC 2419 mainittakoon sen verran, että sen vieressä on kirkas tähti, joka vaikeuttaa pallomaisen näkymistä huomattavasti.

Kellon ollessa 1.26 näimme oudon valoilmiön lännessä noin viiden asteen korkeudella. Se oli Hyadien pohjoisosissa. Aivan kuin joku tähti olisi kirkastunut reilusti miinuksen puolelle ja palanut joitakin sekunteja kunnes taas himmentyi. Ihmettelimme tapausta jonkin aikaa. Se kirkastui yhtä nopeasti kuin hävisikin, ei liikkunut vaan oli täysin paikallaan. Totuus paljastui muutamaa minuuttia myöhemmin, kun näimme samassa suunnassa lentokoneen. Lentokone oli lentänyt suoraan meitä kohti, jolloin näytti siltä, että se pysyisi paikallaan. Vaikka on nähnyt kaikennäköistä taivaalla tämä oli ainakin minulle aivan uudenlainen kokemus.

Viimeisenä kaukoputki kohteena oli suosikkini M57, Lyyran rengassumu. Se oli vielä koillistaivaalla ja heikossa valosaasteessa, mutta silti se näkyi hyvin. TALlilla tuttu muoto oli selvästi havaittavissa ja rengas näkyi kohtalaisesti. Ilma oli jo ruvennut huononemaan ja läpinäkyvyys heikkenemään, mutta silti Meadella näkyi joitakin yksityiskohtia. Sumun vieressä oleva 12mag tähti näkyi kirkkaana ja sumun muoto korostui. Sumun päät alkoivat näyttää teräviltä. Kokeilimme myös sumua suotimella, jolloin sumu näkyi hiukan paremmin, mutta kaikki taustataivaan tähdet katosivat.

Loppuajan katselimme taivaalle paljain silmin. Rajamagnitudi paljaalle silmälle oli hiukan kuuden paremmalla puolella suoraan zeniitissä. Myös Korpin jalat näkyivät vaivatta, joka kertoo läpinäkyvyyden erinomaisuudesta. Pakkasta oli noin 13C. Pakkasimme putket autoihin ja lähdimme ajelemaan kotia kohti kahden aikaan.

Putken kantaminen jonnekin syrjäiseen paikkaan on erittäin suositeltavaa. Kaupungin valoihin tottunut ei tiedä mitä menettää, kun yrittää itsepintaisesti havaita himmeitä kohteita omalta pihalta. Siirryttäessä maaseudulle, tuntuu kuin putken objektiivi olisi kasvanut puolella. Tähtiä näkyy monin verroin enemmän. Taustataivas tummuu huomattavasti. Jos kaupungissa antaa TT arvoksi vaikkapa kaksi, vastaa se pimeällä paikalla hyvinkin neljää. Toisin sanoen maaseutu- ja kaupunkiolosuhteille pitäisi tehdä omat asteikot kelin suhteen. Esim. TT:a ei juuri voi verrata


25/26.3.2000 Pilvet väistyivät puolen yön jälkeen, mutta pääsin katselemaan vasta kahden jälkeen. Ilma oli kohtuullinen aina siihen asti kunnes Kuu nousi taivaalle. Etukäteen olin suunnitellut etsiväni Cereksen ja tekevän muutaman piirroshavainnon. Suunnitelma toteutuikin, pitkästä aikaa. Ceres oli galaksijoukossa vähä tähtisellä alueella, joten sen erottaminen tähdistä oli todella helppoa. Lähdin liikkeelle Rho Virginis -nimisestä tähdestä, josta tein pienen lenkin poimien matkaan muutaman galaksin, joista yksi oli NGC 4651. Cereksen kirkkaus on 6.9mag, joten se näkyi etsimessäkin helposti. Kaukoputkessa se näytti aivan tavalliselta tähdeltä. Ei mitään erikoista, voipahan nyt sanoa että on nähnyt sen. Cereksen lähistöllä näkyi pari galaksin ydintä, ne kuuluivat varmaankiin M88:lle, M91:lle ja kolmas oli varmaan sitten NGC 4419.

NGC 4526:sta on muodostunut jonkinlainen suosikki minulle. Se on helpossa paikassa kahden 7mag tähden välissä ja se on melko kirkaskin, 9,7mag. Putkessa galaksilla näkyy kirkas ydin ja vähän sitä ympäröiviä osia. Se näyttää spiraaligalaksilta, mutta en ollut uskoa silmiäni kun huomasin taulukosta sen luokitteluksi E7 eli mahdollisimman ellipsinen ja vielä melko harvinainen galaksi tyyppi. Tämä oli illan ensimmäinen piirroshavainto.

Toinen piirroshavainto on M40:stä eli Winnicke 4:stä. Se on noin 9mag kaksoistähti Ursa Majorissa. Samassa kentässä olisi myös himmeä galaksi NGC 4290, mutta sen pintakirkkaus on yli 14mag, joten kaupungista Kuun paistaessa täysin mahdoton. M40 näyttää putkessa tavalliselta kaksoistähdeltä, en tiedä onko optinen vai fyysinen, tähtien kirkkaudet ovat noin 9mag ja niiden väli 49".

Muita illan kohteita:

M106 ja sen ympäristö: M106 on vaikuttavan kirkas ja suuri galaksi, mutta en vieläkään jaksanut innostua siitä, koska siinä vieressa on kaksikin mielenkiintoista vieruskohdetta, joista NGC 4217 olisi jotenkin mahdollinen TALlilla, mutta tällä kertaa ilma ei ollut tarpeeksi hyvä. Pitää odottaa lumien sulamista.

Galaksijoukko: Seikkailin joukossa ilman karttaa, jolloin galaksien nimeäminen on mahdotonta. Okulaarissa paistoi jokunen galaksi, luulisen että ainakin kirkkaimmat Messier kohteet näkyivät ja lisäksi muutama NGC. Varmoja Messiereitä oli M99, M98, M100. Jotka olivat helpoissa paikoissa joukon länsilaidalla.

Seeing 2, transparency 2, TT 3, RJM >5, -6 pakkasta.


12/13.3.2000 Toistamiseen Aholassa. Esko soitteli päivällä ja kyseli olisiko kiinnostusta lähteä Aholaan katselemaan, Mäkelän Veikkokin oli lähdössä mukaan. Tietenkin olin kiinnostunut ja lupasin lähteä. Aholaan päästyämme (n. klo 21.10) huomasimme, että taivas on kauttaaltaan ohuen yläpilven peitossa, ainoastaan muutamia aukkoja oli siellä täällä. Kaiken lisäksi vajaa puoli Kuu valaisi pimeää pellon reunaa. Mukana oli tällä kertaa Eskon 8-tuumainen Meade, jossa oli automaattinen kohteiden etsintä järjestelmä, kiikarit 11*80 ja minun TAL-1.

Ensimmäinen kohde oli pilvien raosta näkynyt M41, joka on Siriuksen eteläpuolella ja todella matalalla. Kohde on avonainen tähtijoukko. Ei mikään hassumpi joukko, tähtiä on mukavasti ja joukkoa hallitsee oranssi jättiläistähti, joka erottui kummallakin putkella helposti muista. M41 kuuluu niihin harvemmin katsottuihin kohteisiin sijaintinsa vuoksi. Se on kotipihaltani katsottuna huonossa paikassa ja siksi lähes aina näkymättömissä.

Meaden etsintäsysteemin ansiosta illan aikana katsoimme lukuisia eri kohteita, niitä oli niin paljon etten muista edes kaikkia, mutta tässä tulee nyt joitakin mitä muistuu mieleen. Onneksi pilvet väistyivät miltei heti alussa.

Kuun valaistuksesta johtuen pintakohteet olivat vaikeita ja näkyivät vaatimattomasti. Coman-Virgon galaksijoukko oli nyt hyvissä asemissa ja löysimmekin sieltä lukuisia galakseja. NGC 4526 on mielenkiintoinen galaksi, se on melko kirkas (9.7mag) ja helpossa paikassa. TAL-1 näytti ainoastaan galaksin ytimen, mutta Meadella alkoi näkyä galaksin muitakin osia, mutta melko heikosti. Viereinen M49 oli pintakirkkaudeltaan huomattavasti heikompi, mutta oli silti näkyvissä ihan mukavasti kummallakin putkella. Galaksi on ellipsi (E4) ja näkyi putkessa soikeana levynä, jonka reunat häipyivät taustataivaaseen.

M59 ja M60 mahtuivat mukavasti TALlilla samaan kenttään 25mm okulaarilla. Molemmista galakseista näkyi ydin ja hieman ympäröivää haloa. NGC 4638 olisi varmaan näkynyt myös ilman Kuun loistoa.

M106 oli vaikuttavan näköinen kummallakin putkella. Galaksin kirkas ydin erottui helposti ja halo loisti heikosti sen ympärillä. M106 ei ole mielestäni kovinkaan mielenkiintoinen kohde vaan sen vieressä olevat galaksit kiinnostavat enemmän. Yritin löytää viereistä NGC 4217:aa TALlilla, mutta en nähnyt sitä suoraan. Sen vieressä oleva 9.9mag tähti löytyi helposti ja sen tähden vieressä näkyi heikko täplä. Se voisi olla galaksi ydin tai himmeä tähti. Minulla ei ole kuitenkaan tarpeeksi himmeää karttaa, joten en voi sanoa mitä siinä oli. Tai otetaanpa puheet takaisin, Kari Kailan Tähtitaivaan Oppaassa on sivulla 61 valokuva, jossa näkyy M106, NGC 4217 ja NGC 4248. Kuvassa näkyy juuri siinä kohdassa, jossa näin jotain, yksittäinen tähti ja galaksi on sen vieressä. Näin siis sen yksittäisen tähden, en galaksia. Täytyy kokeilla uudelleen paremmalla kelillä tässä kevään aikana.

M97 oli TALlilla aivan erotuskyvyn äärirajoilla, mutta Meade paljasti kohteesta jo yksityiskohtiakin. Sumun "silmät" olivat näkyvissä, itse yllätyin kuinka selvästi ja helposti silmälaikut näkyivät. Ensimmäisenä ei kuitenkaan tullut mieleen MTV:n vanha logo, mutta mielikuvitusta käyttämällä siitä saa kyllä sellaisenkin.

Toinen mielenkiintoinen planetaarinen oli Dracon Cat's Eye Nebula, joka on todella kirkas ja siten havaittavissa jo pienilläkin putkilla. Olin katsonut Kissansilmää viimeeksi syksyllä, jolloin siinä näkyi ikään kuin "siivet", jotka harottivat sumun keskus osista. Nyt katsoin kohdetta Meadella. Siivet olivat entistä paremmin näkyvissä ja sumu oli kauttaaltaan paljon kirkkaampi, mutta yleisilme oli yllättävän samanlainen kuin TALlillakin katsottaessa.

Kolmas planetaarinen oli Kaksosten Eskimo Nebula. TALlilla sumu ei ole kovinkaan kummoisen näköinen, eikä Meadekaan paljastanut paljonkaan uutta. Ainoastaan sumun ulko-osien himmeät alueet tulivat näkyviin ja sumun ulkoreuna ei ollut enää niin tasaisen jyrkkä.

Neljäntenä planetaarisena oli Lyyran tuttu M57. M57 oli koillisessa ja siten vielä todella matalalla, kaikenlisäksi juuri siinä suunnassa oli valosaastetta. TALlilla oli rengasmainen muoto erottavissa helposti. Meadella rengas oli paljon kirkkaampi ja vieressä oleva 12mag tähti kajasti todella heikosti siinä vieressä.

Viidentenä planetaarisena (todellisuudessa tämä oli illan ensimmäinen planetaarinen) oli joutsenen NGC 7027. TALlilla oli vaikeuksia jo sumun löytämisessä, koska se oli matalalla ja seeing oli surkea. Kaikki tähdet näyttivät levyiltä. NGC 7027 löytyi kuitenkin, ainoastaan sumun sinertävävihertävä väri oli havaittavissa, Meade ei paljastunut mitään uutta.

Neitsyen etelälaidalla majaileva M104 näkyi Meadella melko heikosti. Galaksin tuttumuoto oli erotettavissa. Esko mainitsi myös erottavansa pätkän galaksin tummasta pölyjuovasta. Minä en ainakaan sitä erottanut, ehkä se johtuu kokemuksesta.

M51 ja sen seuralainen NGC 5195 olivat helppoja kohteita. M51:stä alkoi näkyä jo viitteitä spiraalihaaroista. Galaksin kiekossa oli kirkastumia, jotka olivat peräisin kierrehaaroista. TALlilla en huomannut edes katsoa kys. kohdetta.

M101 näkyi heikkona hehkuna, jonka ydin erottui hieman muita osia kirkkaampana. Vaikka Kuun valo olikin melko pahaa näkyi M101:den ydin jo TALlilla. Lisäksi vilkaisimme siinä lähellä olevia Ajokoirien Messier kohteita 63 ja 94.

Galaksijoukon länsilaidalta katsoimme muutamaa M-kohdetta, kuten M98, M99 ja M100. Kaikilla galakseilla on pieni pintakirkkaus ja ne olivat vaivalloisesti näkyvissä. TALllilla näin ainoastaan M100:n.

Herkuleen pallomaisesta M13 näkyi Meadella runsaasti yksittäisiä tähtiä, myös Mersunmerkki oli näkyvissä. Toinen Herkuleen pallomainen M92 näkyi myös vaivatta. Kohteella oli tiivis ydin.

Lisäksi katsoin TALlilla Bereniken hiusten pallomaista M53, se näkyi kohtalaisesti.

Kuten edellisestä tekstistä huomaa, oli kohteita todella paljon, eikä tuossa ole edes vielä läheskään kaikkia, mainittakoon nyt vielä Pöllöjoukko, M34, M65, M66, M109... ja kaikki kohteet vajaassa kolmessa tunnissa. Ainut paljain silmin näkynyt mielenkiintoinen ilmiö oli Kuun ympärillä näkynyt 22 rengas.

Meaden automaattinen etsintä systeemi mahdollistaa kohteiden nopean etsimisen, mutta liika on aina liikaa. Ilta oli kuitenkin mielenkiintoinen, tuli raahattua toi TAL vaihteeksi johonkin muualle kuin takapihalle. Suunnitelmissa on nyt kevään aikana käydä katselemassa pimeämmillä seuduilla useammin. Pitää vain käydä etsimässä kunnollinen paikka. Jäppilän niemessä päin on ainakin pimeää, eiköhän sieltä jonkinlainen pellonreuna irtoa.

Olosuhteet olivat melko hyvät vaikka Kuu olikin koko ajan sotkemassa taivasta. Seeing tuntui vaihtelevan melko rajusti, välillä tähdet olivat jähmettyneet paikalleen ja välillä niitä ei saanut tarkennettua ollenkaan, TT oli Kuun loisteen vaikutuksesta heikko, läpinäkyvyydessä ei ollut juuri valittamista, pakkasta oli suunnilleen viisitoista astetta.


 

8/9.3.2000 Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta! Hyvän ja mieltä nostattavan eilis-illan jälkeen lähdin iloisella mielellä ja toiverikkaana hyvän havaintosuunnitelman kanssa tähtikirkkaan taivaan ääreen takapihalleni ihmettelemään galaksien loistoa, mutta jostakin syystä kaikki mennytkään niin kuin olin suunnitellut. Päivällä tutkiskelin niin Skymappia, Messierin luetteloa, kuin Kailan tähtitaivaan opastakin. Suunnittelin etukäteen mitä kohteita tulisin illalla katsomaan. Tässä vaiheessa taivas oli vielä pilvessä, mutta luotin siihen, että pilvet väistyisivät pimeän tultua. Niin tapahtuikin. Suunnittelin katsovani monia eri kohteita etenkin Coma-Virgon galaksijoukosta. Mielenkiintoisimpana etukäteen pidin M61:ä. Sen ytimen pitäisi näkyä kolmeen osaan jakautuneena jo 7,5 cm:n kaukoputkella, valitettavasti M61 jäi näkemättä tältä illalta.

Ulos päästyäni (20.40) taivas näytti huomattavasti paremmalta kuin viime yönä, rajamagnitudi oli kuitenkin vain viiden luokkaa. Ensimmäinen kohde oli Orionin M42, sillä on hyvä lämmitellä ja antaa silmän sopeutua pimeään, no ei siitä sen enempää. M78 näkyi myöskin, mutta melko heikosti valosaasteesta johtuen, ainakin oletin niin.

Orionin kohteiden jälkeen suuntasin putken kohti M106, siinä toivossa että näkisin siinä vieressä olevan galaksin NGC 4217. Yllätyksekseni edes M106 ei näkynyt, missä vika? Lisäsin suurennusta ja sain kuin sainkin sen ytimen näkymään, mutta todella heikosti, NGC 4217:ää en jaksanut sen jälkeen edes yrittää. Tämä oli yön ensimmäinen takaisku, mutta niitä tulee vielä roppakaupalla lisää.

Yön ainut asia mihin olen tyytyväinen, on piirroshavainto M82. Piirros on tehty 96-kertaisella suurennuksella. Galaksin ydin on jakautunut kahteen osaan, joiden välissä on hieman himmeämpi alue, se ei kuitenkaan katkaise koko galaksia. Himmentymä näkyy galaksin keskustan länsi puolella. Vertasin havaintoa vanhaan havaintooni, joka on tehty vuosi sitten. Siinä lovi näkyi eri kohdassa galaksia. Oliko ilma nyt jotenkin erilainen, vai näinkö eri loven vai mistä on kysymys? En tiedä, pitää tehdä havaintoja lisää ja vertailla.

Leijonassa olevat Messierit 95, 96, 105 ja samassa olevat NGC:t olivat nekin näkymättömissä. Vaikeuksia tuotti jo oikean kohdan löytäminen taivaalta, etsintä putki oli sellaisessa asennossa etten oikein päässyt katsomaan sitä normaalisti. Mielestäni oikeassa kohdassa näkyi vain yksi himmeä galaksin ydin, en edes jaksa arvailla kuka on sen omistaja. Seuraavaksi galaksijoukon länsilaidalle, jossa oli muutamia kirkkaita galakseja. Lähdin liikkeelle Leijonan Denebolasta. Siitä reilun seitsemän asteen päässä idässä olisi muutama kirkas Messier kohde ja jokunen NGC. Taas takaisku, ainoastaan M99 ja M100 suostuivat erottumaan sinisestä taustataivaasta. Yritin joitakin pienempiä galakseja siitä vierestä, mutta turhaan. Myöskin M65 ja M66 olivat todella kovan tuskan takana. Into alkaa hiipua...

Bereniken hiusten pallomainen M53 näkyi kohtuullisesti, mutta se ei ollut kohde jota etsin. Tarkoituksena oli katsoa sen vieressä olevaa toista pallomaista NGC 5053:a. Monista yrityksistä huolimatta se ei näkynyt. Tämä oli viimeinen niitti! Pillit pussiin ja sisälle, ei kerta kaikkiaan jaksa katella, jos mitään ei näy, kello oli tällöin tasan 0.00. Tällä kertaa ilma ja putki olivat kunnossa, mutta minä en. Viime yön valvominen painoi pahasti ja univelka alkoi kasvaa jo liian suureksi, oli pakko luovuttaa, kun hermot alkoivat mennä väsymyksen vuoksi. Se pitää siis paikkaansa, että levännyt silmä näkee paremmin kuin väsynyt, kokemus tämäkin.

Yö kaatui siis väsymykseen, ilma oli kuitenkin parempi kuin eilen, ainakin luulen niin. Taustataivas oli tutun vaalea ja, läpinäkyvyyskään ei ollut mikään mahtava, mutta seeing oli eilisen tapaan kahden luokkaa, navakka tuuli oli myös yksi syy näin aikaiseen luovuttamiseen. Lämpömittari näytti 7-8 astetta pakkasta.


 

7/8.2.2000 Enemmän tai vähemmän onnistunut havaintoyö takanapäin. Negatiiviseksi jäi sää ja piirroshavaintojen tekemättä jättäminen. Pilvet alkoivat väistyä puolen kahden aikaa yöllä, hyppäsin ylös ja tarkkailin ilman laadun kehitystä oman huoneeni ikkunasta. Ei näyttänyt hyvältä, ikkunan näkymä on länsitaivaalle, jossa talven tähtikuviot olivat laskemassa, Canis Minor, Gemini, Taurus, Auriga, Perseus, Cassiopeia ja monet muut tutut talven kuviot. Yritin määrittää rajamagnitudia ikkunan läpi, se oli suurin piirtein neljän luokkaa.

Ilma ei ollut hyvä, mutta lähdin silti ulos ja se olikin hyvä päätös. Zeniitissä tähtiä näkyi vajaaseen viiteen magnitudiin saakka. Taivaalla oli paikoitellen melko vahvakin sumu ja pilvi peite, jota valosaaste korosti vielä todella paljon. Kaikesta huolimatta taivaalla oli rako, josta näkyi kaikenlaista ja tulipa yön aikana etsittyä ennestään tuntemattomia kohteita tai ei aivan tuntemattomia vaan sellaisia, joita en ole katsonut pitkään aikaan.

Kaukoputkella aloitin M106:sta. Yllätyin todella paljon siitä, kuinka huonosti se näkyi. Vaikka galaksi on todella kirkas, se näkyi juuri ja juuri. 32-kertaisella suurennuksella galaksin ydin oli vaikeasti havaittavissa. 54-kertaisella suurennuksella ydin näkyi hieman laajempana, mutta yhä edelleen todella surkeasti. Kaikkein parhaimman näkymän tarjosi 3x-Barlow ja 25mm Plössl-okulaari, jolloin suurennukseksi tuli 96x ja kentäksi 25. Ydin näkyi nyt melkein tähtimäisenä, ympäröivää haloa näkyi hiukan, mutta se oli todella heikkoa hehkua. M106:den lähistöllä on lukuisia pienempiä galakseja, joista yritin nähdä NGC 4346:ta ja NGC 4217:sta, mutta ne olivat liian himmeitä näkyäkseen. En ole varma tästä, mutta NGC 4217 näkyi mielestäni todella heikosti, en ihmettele yhtään, jos se näkyi sillä näin muitakin himmeitä galakseja. NGC 4217 visuaalisuudeksi sanoisin viisi.

Seuraavaksi siirryin Virgon tähdistöön ja sen ehkä komeimpaan galaksiin, joka kantaa Messierin numeroa 104 eli Sombrero galaksi. Kohde oli erittäin matalalla ja pahassa valosaasteessa. Jos taustataivaan tummuutta pitäisi arvioida erikseen M104 kohdalla, antaisin arvoksi kuusi tai enemmän, eli suuremman mitä löytyy asteikosta. Kaukoputkessa tähtiä näkyi ehkä noin 9-10magnitudiin saakka. Itse galaksi näkyi erittäin heikosti, verrattavissa M106:een. 32-kertainen suurennus näytti vain ellipsin muotoisen sumu läntin, jos sitäkään. Parhaiten M104 näkyi 96-kertaisella suurennuksella. Galaksin muoto muuttui. Ydin oli levinnyt laajahkolle alueelle ja siitä lähti ulokkeet sivuille. Täytyy odottaa parempia ilmoja.

M104 jälkeen siirryin galaksi joukon itä-laidalle tähteen rho Virginis, se on kirkkaudeltaan 4.87mag ja siinä vieressä on toinen tähti 27 Virginis. Tähti pari on helppo tunnistaa etsimessä ja otinkin sen tukikohdakseni, josta oli helppo tehdä retkiä galaksijoukon laitamille. Ensiksi siirryin reilun asteen verran pohjoiseen, jossa oli galaksit M59 ja M60, näiden lisäksi samassa rykelmässä on muutama NGC-galaksi. Tässä kohdassa en nähnyt varmasti kuin kaksi galaksia, ne oli luultavasti mainitut Messier kohteet. En tosin mene takuuseen, sillä muutkin rykelmän galaksit ovat melko kirkkaita. Ilman salliessa täytyy katsoa uudelleen.

Sitten niihin uusiin-vanhoihin kohteisiin, ne kaikki löytyvät 3 asteen säteeltä rho Virginiksesta. Kolme astetta mainitusta tähdestä kaakkoon, löytyy kaksi noin seitsemän magnitudin tähteä, joiden välissä näkyy melko kirkas sumu. Tämä sumu on galaksi NGC 4526. Se on kokonaiskirkkaudeltaan 9.7mag ja pintakirkkaudeltaankiin 11.7mag, eli melko kirkas. Galaksi ydin näkyi 96-kertaisella suurennuksella kutakuinkin itä-länsi suunnassa. Pienemmillä suurennuksilla galaksi näkyi heikosti ja 32x se katosi kokonaan.

Edellisestä puoli astetta pohjoiseen löytyy toinen galaksi NGC 4535. Tästäkään galaksista ei ole sataprosenttisen varmaa havaintoa, mutta se on suurempi kuin seitsemänkymmentä. Pintakirkkaus on 13.7mag, eli hyvin vaikeasti havaittavissa ja vielä kun olosuhteet olivat surkeat, ei galaksin kunnollisesta näkymisestä voinut kuin haaveilla.

Galaksijoukon viimeinen kohde oli M49. Se näkyi, kuten kaikki kohteet heikosti pienellä suurennuksella, mutta kohtuullisesti 96x. Galaksi oli lähes täydellinen ympyrä, jonka keskus oli kirkkaampi, kuin ulko-osat. Kartasta pisti silmään sen vieressä oleva galaksi NGC 4464, jonka kirkkaus on 12.5mag, mutta pinta kirkkaus huikeat 10.7mag. En huomannut nyt katsoa sitä, mutta täytyy ensi kerralla kokeilla josko se näkyisi.

Ennen sisälle lähtöä katsoin vielä syksyn suosikkeja M57:ää ja M13:sta. M13 näkyi omalla putkella melko vaatimattomalta, sillä viimeksi kun katsoin sitä kaukoputken pääpeilillä oli koko 48cm. No näkyi siitä nytkin joitakin yksittäisiä tähtiä, mutta ydin pysyi puuromaisena tähtien hehkuna. M57:än etsin putkeeni vain siksi, että se on lempi kohteeni ja ensimmäinen oikea deesky kohde, jonka näin TALlilla. Se jaksaa näyttää aina vain hienommalta ja hienommalta. Joka kerta tuntuu samalta kuin silloin joskus vuosia sitten kun katsoin ensimmäisen kerran Lyyran kuviota kaukoputkella ja siellä se oli, tähtisumu, ensimmäinen sellainen uudella kaukoputkella.

Lopuksi vielä lyhyt tiivistelmä säästä ja havainto-olosuhteista. Seeing oli sumusta ja pilvestä huolimatta melko hyvä (2) eikä tähdet juuri tuikkineet. Taustataivas oli zeniitissä neljä ja sitä alempana neljän ja viiden väliltä. Läpinäkyvyyskin tuntui paranevan suurennuksen kasvaessa, mutta se oli silti selvästi keskiarvon alapuolella. Havaintoja häiritsi melko voimakas ja puuskainen lounaistuuli, joka sai kuuden asteen pakkasen tuntumaan huomattavasti kylmemmältä mitä se oikeasti oli.


 

25/26.2.2000 Paluu arkeen eli tutun ja turvallisen TALlin ääreen. Vaikka suurilla putkilla näkeekin paremmin ei innostus omaa putkea kohtaan ole laantunut. Tänä iltana keskityin vain ja ainoastaan yhteen kohteeseen, tämä kohde oli Orionin suuri kaasusumu M42. M42:ssa on niin paljon katstottavaa, ettei muihin kohteisiin ollut aikaa. Sumu oli ohittanut jo etelämeridiaanin, mutta oli silti havaittavissa kohtalaisesti. Valosaaste häiritsi todella paljon, kun olin tottunut edellisillan melkein maaseutu olosuhteisiin. Rajamagnitudi oli nyt valojen keskellä viisi, seeing 2, TT3, transparency 3, ilmassa jonkin verran jäähilettä ja pakkasta 17astetta. Sumu näkyi kuitenkin melko mukavasti, kuten yleensä, heikoimmat osat olivat valosaasteen takia näkymättömissä, mutta jotain oli kuitenkin näkyvissä. Trapetsissa näkyi neljä tähteä ja sen kohdalle ulottuva tumma "laguuni" oli eritäin selvä ja terävä reunainen. Trapetsista etelään oli hieman himmeämpi juova ja siitä vielä etelään oli kirkastuma. Sumun "siivet" näkyivät heikkoina ulokkeina, jotka katosivat hiljakseen taustataivaan loistoon. Sumun sisällä näkyi Trapetsin lisäksi joitakin yksittäisiä tähtiä. Samassa kentässä oleva M43 näkyi heikkona hehkuna sitä valaisevan tähden ympärillä, erityistä muotoa ei voinut erottaa.


24/25.2.2000 Mielenkiintoinen ilta takana päin. Pakkasta oli parikymmentä astetta, kun tarkkailin ilman laatua yhdeksän aikaan kotipihaltani. Tarkoituksena oli mennä Rauno Päivisen ja Esko Luukkosen kanssa katselemaan Joutsenon Aholaan. Yhdeksän aikaan illalla ilmestyi kuitenkin lounaistaivaalle heikkoja pilviä, varmistin vielä puhelimella olisimmeko vielä menossa, vastaus oli myönteinen. Ennen lähtöäni laitoin kameran valottamaan pohjantähteä (valotus kesti 5 tuntia, saa nähdä onnistuiko) ja sitten vaatteet päälle ja Volvon keula kohti Meltolaa. Päästyäni Raunolle vaihdoin hänen autoonsa, siinä vierelläni takapenkillä istui 8 tuumainen Celestron köytettynä turvavöihin, aivan kuin pieni lapsi. Se oli ensimmäinen kerta kun näin isomman putken kuin TAL-1.
Aholassa: Instrumentteina oli 48cm pääpeilin omaava Dobson, 8 tuuman Celestron ja 20*80 kiikarit. Ilma vaikutti melko hyvältä, rajamagnitudi oli reilut kuusi, Otavan laatikossa näkyi jokunen tähti. Laitteiston kasaaminen onnistui nopeasti ja pääsimmekin miltei heti tähyilemään tummaa taivasta. Kesti jonkun aikaa ennekuin putket olivat jäähtyneet tarpeeksi, aluksi kuva oli hiukan puuroinen, mutta tasoittui nopeasti.
Ensimmäinen kohde oli kaikille tuttu Orionin sumu M42, itse katsoin sitä ensin kiikareilla. Se näkyi todella laajana ja vaikuttavana, olihan kiikaritkin melko suuret. Sitten vilkaisu Celestronilla, nyt oli hyvä tilaisuus verrata kuinka paljon kaukoputken koko vaikutti eri kohteiden näkymiseen. M42 näytti 8 tuumaisella todella hienolta verrattuna omaan 4 tuumaiseen. Trapetsista näkyi neljä tähteä, vaikkakin siellä pitäisi olla muutama enemmän, sumun "siivet", jotka lähtevät trapetsin vaiheilta olivat paljon pitemmät, kuin olin kuvitellut. Sumu näkyi paljon laajempana ja hienorakenteisempana kuin olin tottunut sen näkemään. 48cm:n Dobson paljastikin sitten sumun koko komeuden, "siivet" ylsivät todella kauas, trapetsin etelä puolelta erottui selkeästi kuitumaisia rakenteita, kuten myös muualta sumusta. Voi vain kuvitella miltä sumu näyttäisi vielä suuremmalla teleskoopilla. Samassa kentässä oleva M43 näkyi myös hyvin, 8 tuumaisella sen muoto alkoi erottua jo selkeästi, suurella Dobsonilla en edes huomannut katsoa sitä, koska M42 vei kaiken huomioni.
Orionin sumun jälkeen siirryimme vaatimattomaan Messier 78:aan. Yllätyksekseni se näkyi molemmilla putkilla tosi vaatimattomalta, lähes samanlaiselta kuin se näkyy omassa putkessani. Sumun sisällä oli kaksi tähteä, kirkkaudeltaan noin 11mag, sumu kajasti heikosti niiden ympärillä. Isolla Dobsonilla sumu oli jakautunut kahteen osaan. Sain vaikutelman, että M78 näkyisi jopa paremmin kotipihaltani pienellä putkella.
Hubblen muuttuvasumu (NGC 2261) oli aivan itsensä näköinen. Sumun tuttu komeettamainen muoto oli havaittavissa todella helposti kummallakin putkella. Celestronilla sumu näkyi kartion muotoisena, jonka kärjessä oli tähti. Isolla Dobsonilla sumun muotoon tuli elävyyttä ja näytti siltä, että "komeetan pyrstö hulmuaisi". No sitä se ei tietenkään tee, mutta näkymä oli todella mahtava. Hubblen muuttuvasumu on muutenkin mielenkiintoinen kohde, sillä jo kuten nimestäkin voi päätellä, sumun kirkkaus ja muoto vaihtelevat ajan mittaan. Tosin niiden havaitsemiseen tarvitaan jo todella suuri kaukoputki ja pitkä ajanjakso. Itse sumu näkyy jo melko helposti neljä tuumaisellakin teleskoopilla. Itse löysin sumun ensi kertaa viime talvena ja tunnistin sen muodoltaan samaksi myös nyt suuremmilla putkillakin.
Vuonna 1054 räjähtäneen supernovan jäännös M1 näkyi melko heikosti Celestronilla, S-kirjaimen muoto oli kyllä havaittavissa, mutta siihen se sitten jäikin. Myöskään Dobson ei paljastanut sumusta uusia yksityiskohtia, suurennuksen ollessa 300 vaiheilla kuva meni aivan suttuiseksi, jolloin heikkojen rakenteiden näkeminen on täysin mahdotonta. Sumun huonoon näkymiseen vaikutti sen sijainti valosaasteessa, tässä olisi ollut valosaaste suodin varsin kätevä.
M35 oli todella komea näky Celestronilla. Tähtiä oli runsaasti, mutta silti sen vieressä oleva avonainen NGC 2158 oli kiinnostavampi. Joukko on todella kaukana ja näkyi isolla Dobsonillakin vain utumaisena, ehkä joitakin yksittäisiä tähtiä oli havaittavissa. NGC 2158 on etäisyydestään huolimatta havaittavissa jo pienellä teleskoopilla, kirkkautta joukolla on 8.6 magnitudia.
M76 on pieni planetaarinen sumu Perseuksessa, joka tunnetaan myös nimellä pieni-nostopainosumu. Sumu muistuttaa suuresti isoveljeään M27:ää. Pienellä teleskoopilla sumun muoto on jotenkin havaittavissa. TAL-1:llä sumu näkyy laatikkona, jonka päät ovat pullistuneet. 8 tuumainen putki korosti näitä paiseita laatikon päissä. Dobson paljasti sumun laidoilla heikkoja rakenteita, jotka ulottuivat kauas sumun kirkkaasta kiekosta. Keskustähteä, joka on kirkkaudeltaan 15.9 magnitudia, en nähnyt.
M51:ä katsoin vain Celestronilla. Galaksipari oli hyvissä asemissa korkealla taivaalla. Molemmista galakseista näkyi ydin ja niitä ympäröivät kiekot. Ytimet näyttivät yllättävän pieniltä, omassa putkessani ne ovat taas paljon laaja-alaisempia kuin Celestronissa. Tietenkin suurempi objektiivi ja olosuhteet muuttavat näkymää kummasti, mutta kohde yllätti silti. Esko katsoi M51:ä myös Dobsonilla, hänen kuvauksen perusteella ytimet näkyivät helposti ja M51:destä näkyi spiraalihaarat. Minä en valitettavasti pystynyt katsomaan sitä koska okulaari oli liian korkealla, eikä meillä ollut mukana minkäänlaista koroketta, jonka päälle olisin voinut nousta.
Pallomaiset tähtijoukot näyttivät Dobsonilla todella komeilta. Ainakin M13 ja M3 olivat näkyvillä. M13 oli koillisessa ja jonkin asteisessa valosaasteessa. Vaikka kohde olikin huonossa asemassa, se näkyi kuitenkin melko mukavasti. Jo Celestronilla erottui lukematon määrä yksittäisiä tähtiä ja Mersun merkki. Näin nyt Mersun merkin ensimmäistä kertaa, kolme tummaa juovaa 120 asteen kulmassa toisiaan nähden, vaikuttavan näköinen pallomaisessa joukossa. Joukon laidoilta lähti tähti ketjuja, jotka ylsivät pitkälle joukon ytimestä, joka näkyi utumaisena. Dobsonilla joukko räjähti tuhansiksi tähdiksi ydintä myöten. Rauno ja Esko näkivät myös Dobsonilla mersun merkin, mutta minä en. Joukko oli todella laaja enkä oikein hahmottanut Mersun merkkiä, se näkyi kuulemma todella laajana, en osannut hahmottaa niitä reunoja, jotka näkyivät pienemmällä putkella. Dobsonilla joukko oli todella vaikuttava, tähdet muodostivat paljon pitempiä, rihmamaisia ketjuja, jotka ulottuivat todella kauas ytimestä. Esko sanoi nähneensä myös pallomaisen vieressä olevan galaksin (NGC 6207). Galaksin kirkkaus on niinkin suuri kuin 11.6mag ja pintakirkkauskin jopa 11.7mag. Luettelo arvojensa perusteella se olisi juuri ja juuri jopa neli tuumaisen putken saavutettavissa. Täytynee kokeilla ensi syksynä.
M3:a en katsonut kovinkaan tarkkaan, siitä erottui yksittäisiä tähtiä ytimeen saakka Dobsonilla. Ytimestä lähti tähtien muodostamia ketjuja, kuten useista muistakin pallomaisista.
Toki illan ja yön aikana tuli katsottua muutamaa galaksiakin. Mieleen painuvin galaksi oli ilman muuta M64, Mustasilmä galaksi. Galaksin musta silmä oli selkeästi näkyvissä, mutta yllätyin siitä, kuinka se näkyy visuaalisesti. Galaksin ytimessä oli tumma alue, joka pisti heti silmään. Valokuvissa se näyttää todella erilaiselta kuin kaukoputkessa.
Leijonasta löytyi kuusi kiinnostavaa galaksia, M65, M66, NGC 3628, M95, M96, M105. NGC 3628 näkyi erittäin heikkona hehkuna, joka oli yllättävän pitkä (koko 15,5'x4,3'). Galaksin vaikeasta näkymisestä kertoo sen pieni pintakirkkaus, joka on 14.7mag. M65 ja M66 mahtuivat juuri yhtä aikaa samaan kenttään suurella Dobsonilla. Galaksi pari oli helppo nähdä, mutta aikaa ei ollut tarpeeksi hienompien yksityiskohtien tarkkailuun. M95 ja M96 ryhmä oli myös mielenkiintoisen näköinen. Suurilla putkilla kaikki galaksit alkavat muuttua yhä enemmän ja enemmän yksilöiksi. Galakseista löytyy niille ominaisia yksityiskohtia, joita ei löydy muista galakseista. Pienillä putkilla galakseista näkyy lähes aina ydin ja hiukan sitä ympäröivää haloa, mutta suuremmilla putkilla galaksit näyttävät huomattavasti monimuotoisemmilta; ainakin minä sain tällaisen vaikutelman.
Komeimmat avonaiset joukot olivat Pöllöjoukko ja Perseuksen kaksoistähtijoukko. Celestronilla Kaksoistähtijoukko mahtui juuri ja juuri samaan näkökenttään. Tähtien määrä oli uskomaton. Dobsonin näkökenttään ne eivät mahtuneet kuin yksi kerrallaan. Laajakenttäinen Nagler-okulaari mahdollisti satojen tähtien yhtäaikaisen tuikkeen, jos jompaakumpaa joukoista yrittäisi piirtää, olisi työ aivan valtava. Pöllöjoukkoa katsoin Dobsonilla. Pöllö näkyi selvästi, silmät loistivat kirkkaina ja siivet olivat levällään.
Havaintoyö alkoi lähestyä loppuaan, Kuu alkoi kiivetä yhä ylemmäs ja tehtaiden savut alkoivat sumentaa etelätaivasta. Vielä viimeinen yritys Dobsonilla, kohteena matalalla sijaitseva Joutsenen planetaarinen NGC 7027. Meillä ei ollut karttaa kyseisestä kohteesta, enkä löytänyt sitä, koska etsimessä ei näkynyt tarpeeksi himmeitä tähtiä. Kohde on kuitenkin helpossa paikassa ja näkyy hyvin jo pienelläkin putkella, syksyn "must" kohde.
Kaiken kaikkiaan ilta oli todella mielenkiintoinen, sain tuntumaa mitä on katsoa isolla putkella. Olen nyt katsonut tähtiä nelisen vuotta 11cm:n kaukoputkella ja nähnyt kaikenlaista. Vaikka objektiiviin laitetaan kymmenen tai neljäkymmentä senttiä lisää, näyttävät kohteet silti melko samanlaisilta kaikilla laitteilla, tietenkin suurempi objektiivi tuo enemmän yksityiskohtia näkyviin, mutta kohde on luonteeltaan ainutlaatuinen ja tämä ainutlaatuisuus tulee tavalla tai toisella esiin katsoi sitä millä instrumentilla hyvänsä.
Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen se tosiasia, että koskaan ei ole liikaa vaatetta päällä, vaikka kotona laittaisi mielestään tarpeeksi, kylmä yllättää todella nopeasti. Tällä kertaa pakkasta ei ollut sen enempää kuin kaksikymmentä astetta, silti kotiin mentyäni jalat olivat niin jäässä, että muutamasta varpaasta oli tunto hävinnyt, kannattaakin siis panostaa erityisen huolellisesti vaatetukseen, sillä elämmehän Suomessa.


11/12.2.2000 Alku illasta oli pilvistä ja vajaa puolikas Kuu möllötti pilvien läpi. Ei toiveita havainnoinnista. Puolen yön jälkeen alkoi taivas olla jo pilvetön, mutta en päässyt katselemaan ennen kuin puolen neljän aikaan aamulla. Taivas oli jo kiertänyt kevään asentoon, Virgo oli etelässä, Otava zeniitissä ja syksyn tutut kuviot nousemassa koillisessa. Kevään tähtitaivaalla on lukematon määrä galakseja, kun Coma-Virgon joukot ovat etelässä ja Canes Venaticin galaksitarha suoraan pään päällä. Miulta jäi piirroshavainnot tällä kertaa tekemättä, koska miun paremmat tähtikartat olivat hävinneet väliaikaisesti. Galakseja näkyi niin paljon, etten muistanut ulkoa niiden nimiä. Itse asiassa kahlasin Neitsyen joukossa ja näin sieltä helposti tusinan verran galakseja, tarkempia nimiä en osaa juuri nyt kertoa, mutta tutut Messierit sieltä varmasti näkyi. Lisäksi muutama galaksi näkyi myös Ajokoirien tähdistöstä. No mahtui aamuyöhön muutama "nimellinenkin" kohde, kuten M15, M97, M108 ja M109. Pohjoisella taivaalla oli heikkoja revontulia, joista otin kaksi valokuvaa. Ilma kohtuullinen taustataivas oli melko tumma ja läpinäkyvyys oli parantunut jo melko hyväksi, seeing oli kutakuinkin kaksi ja RJM yli viiden, lämpötila oli muutaman kymmenyksen plussan puolella.


3/4.2.2000 Alku ilta oli varsinaista kissa-hiiri leikkiä, aina kun menin ulos alkoi lounaasta tulla ohutta pilveä ja kun lähdin takaisin sisälle ja katsoin ulos näytti taivas tyhjältä. Ulos mentyäni, noin kello yhdeksän illalla, pilvet alkoivat tulla jälleen. Nyt meni hermot, uusi yritys vasta puolen yön aikaan, no nyt onnisti. Ilma oli kuitenkin tavallisen talvinen eli jäähilettä oli runsaasti ilmassa ja siihen yhdistettynä valosaaste, voi tuloksen jo arvata, taivas oli vaalea ja läpinäkyvyys surkea. No sen ei annettu haitata havaintoja. M42 näytti, jälleen kerran, ihan siistiltä, M43 hehkui heikosti siinä vieressä. Seuraavaksi putki kohti Eskimo sumua, eipä näkynyt mitään uutta. Hubblen muuttuva sumu ei suostunut näkymään, joten siirryin Jalopeuraan, siis nykyiseen Leijonaan. M65 ja M66 näkyivät juuri ja juuri. Illan ainut piirroshavainto on Leijonan galaksista, joka tunnetaan nimellä NGC 2903. Se näkyi ilmasta johtuen melko heikosti, mutta näkyipähän kumminkiin. Galaksilla oli heikko ydin, joka ei kuitenkaan pompannut esiin ympäröivästä halosta. Galaksi oli pohjois-etelä suunnassa ellipsin muotoinen (koko 13x6). Kokonaiskirkkaus 9,0mag ja pintakirkkaus 12,3mag, siis melko kirkas kohde ja sen pitäisikin näkyä paljon paremmin kuin näkyi nyt. Yritin myös löytää Ilveksen pallomaisen NGC 2419, mutta jälleen kerran se jäi vain yritykseksi. Muuta kerrottavaa on noin 3mag tähdenlento Otavassa, erittäin nopea, ei jättänyt pitkää vanaa. Lopuksi olosuhteet numeroina: seeing 3, transparency 4, TT 4, RJM 5mag, lämpötila -10astetta.


1/2.2.2000 Ilta oli lähes täysi toisinto eilisillasta. Pääsin ulos vasta hieman ennen yhdeksää. Ilma vaikutti kohtuulliselta. Aloitin katsomalla M42 ja huomasin samalla että lounaasta alkaa valua taas ohutta yläpilveä. No ei muutakun putki kohti Eskimo sumua, jonka kerkesin piirtää, ennekuin pilvet tekivät havainnoista mahdottomia. Eskimo sumu näkyi vaaleansinisenä levynä, jonka ulko-osat olivat keskiosia himmeämmät. Keskustähti ei näkynyt suoraan vaan paljastui sumun kirkkaampana keskustana. Kun Eskimo oli piirrettu pilvet olivat jo niin sakeat ettei muista havainnoista tullut mitään. Seeing oli parempi kuin eilen eli 2, transparency 3, TT 3-4 ja RJM noin 5. Lämpötila oli viitisen astetta pakkasen puolella.


31/1.1-2.2000 Ensimmäinen pilvetön hetki sitten viime täysikuun. Putken ääreen lähdin hiukan enne seitsemää illalla. Aluksi keli näytti melko hyvältä, mutta hämäränäön tultua ilman surkeus paljastui, jälleen kerran. Taivas oli kauttaaltaan hennon udun peitossa, mutta se ei onneksi haitannut havaintoja liikaa. Havainnot aloitin Ilveksen pallomaisesta NGC 2419. Se ei kuitenkaan suostunut näkymään, joten siirryin Härän avonaisiin joukkoihin. Havainto kortille pääsi tällä kertaa duo NGC 1807 ja NGC 1817. Molemman näkyivät vaivatta, joskaan kummastakaan ei näkynyt juuri 11mag himmeämpiä tähtiä. Avonaiset mahtuivat mukavasti samaan näkökenttään 32 kertaisella suurennuksella. Molemmat joukot olivat aivan tavallisen tuntuisia, eivätkä juuri säväyttäneet. Havainnot päättyivät jo puoli kahdeksan aikaan, kun taivaalle ilmaantui yläpilviä, jotka peittivät koko taivaan. Seeing, transparency ja TT olivat kaikki 3, NE Lim. Mag. oli kutakuinkin päälle viisi ja pakkasta oli 7,5 astetta, lisäksi oli melko navakka etelä tuuli.


24/25.1.2000 Jos havaintopäiväkirjaan on tarkoitus kirjata kaikki havainto yöt ja illat muistiin, on kai tämäkin pikavisiitti sitten kerrottava kirjallisesti. Ensiksi kuitenkin lisää todisteita luonnonolojen sodasta DS-havaitsijaa kohtaan. Nyt on ollut kaksi iltaa melko selkeää ja melkein täysikuu on mollottanut taivaalla. No tänään oli ensimmäinen ilta, jolloin DS-havainnot olisivat olleet Kuun puolesta mahdollisia, mutta kuinka ollakkaan, taivas oli kauttaaltaan udun ja jäähileen peitossa. No ehkä DS-havaitsija ei ole ainut uhri, äskeinen kuunpimennys, leonidit (jo toisen kerran peräkkäin) ja monet muut kiinnostavat tapahtumat ovat jääneet näkemättä, ainakin täällä Imatralla. No sitten asiaan, kuten alusta käy ilmi oli tämänkertainen putkella tiirailu aivan turhaa touhua, sillä ei näkynyt mitään. Itse asiassa M42 oli ainut deepsky-kohde, joka näkyi edes jotenkuten, vieressä oleva M43 ei näkynyt. Eipä siinä sitten tullut juuri muuta edes yritettyäkään, M78 ei näkynyt myöskään, joten ei muuta kun takaisin sisälle ja odottelemaan parempia aikoja. Taustataivas oli tasan viisi, kuten myös läpinäkyvyyskin, seeing oli ehkä nelosen luokkaa ja Pleiadeissa näkyi viisi tähteä paljain silmin, pakkasta oli vaatimattomat 19astetta. Ilma oli täynnä jäähilettä, kumma kyllä ettei haloja näkynyt missään.


20/21. 1.2000 Klo 4.45 herätyskello soi ja aika herätä kattomaan kuunpimennystä. Puolivarjopimennys oli alkanut jo jonkin aikaa sitten. Siinä ei tietenkään ollut mitään kattomista. Täysvarjoon Kuu alkoi lipua noin kello 5.01. Ei muuta kun videokamera käyntiin ja intervalli ajastin päälle. Tuloksena oli surkeahko video Kuun varjoon lipumisesta. Pimennys oli tällä kertaa moninkertainen, kun Kuun himmenti Maan varjon lisäksi likainen ikkunalasi, yläpilvet ja viereinen haapametsä. Siitä haapojen raoista videoon tarttui kuitenkin pimennys, jonka hyvällä säkällä tunnistaa kuunpimennykseksi. Visuaalisesti havaitsin Kuuta kiikareilla, mutta eipä sekään jaksanut oikein innostaa, deepsky havaitsijaa ei näytä nuo NEO-tapahtumat oikein sytyttää. Täydellisessä vaiheessa (alkoi klo 5.04) Kuu oli punertava ja näkyi pilvien läpi, joten tarkempi havainnointi oli vaikeaa, enkä sitä paitsi oikein tiedä miten kuunpimennystä pitäisi havainnoida, saati sitten miten sitä raportoidaan. Olosuhteet olivat ulkona tavallisen talviset, heikkoa pakkaslunta satoi ja pakkasta oli reilut viistoista astetta. Vielä lyhyt paluu eiliseen iltaan (19/20.1.2000). Oli melkein täysi Kuu ja tietenkin pilvet olivat poissa, siis teoria siitä, että täydenkuun aikana on pilvetöntä, saa edelleen vahvistusta. Sama kuvio on toistunut jo monta kertaa peräkkäin, pitkä pilvisyys loppuu aina kun Kuu on suurimmillaan, se risoo, mutta minkäs teet.


7/8.1.2000 Ensimmäinen havaintoyö tällä vuosituhannella. Viimeisestä onkin jo aikaa melko kauan, sillä pilvinen säätyyppi on vallinnut jo monta viikkoa. Illan tarkoituksena oli havaita FDA:n listalla olevia ajankohtaisia kohteita. Suunnitelmasta täytyi kuitenkin luopua, koska kohteet näkyisivät vasta puolen yön aikaan ja olin katselemassa jo seitsemän aikaan illalla. Lisäksi sää oli melko oikukas, heikkoja sumu pilviä lipui vähän väliä taivaan yli peittäen ajoittain kohteet. Ulos mentyäni yritin löytää Kolmiosta galakseja, joilla on suuri pintakirkkaus. Se jäi yritykseksi, ainoastaan NGC 949:stä on todella epävarma havainto, en nähnyt sitä varmasti, joten en sano nähneeni sitä, ainakaan kunnolla. Siinä sumupilviä väistellessä tuli vilkaistua kaikenlaista mm. M1, M33, M35, M45, Mars, Jupiter ja Saturnus vilahtivat okulaarissa. Illan ainut kunnon deepsky havainto on Härän avonaisesta NGC 1647:stä. Tein siitä piirros havainnon, joka on nähtävissä netissä. Kohde oli melko vaatimaton, koska ilma oli melko huono. Joukkoon kuuluu noin 200 tähteä, mutta suurin osa niistä oli näkymättömissä. Joukon pohjois-osassa oli kaksi kirkkaampaa tähteä, jotka eivät kuitenkaan kuulu itse joukkoon. Kirkkain tähti on 8,6magnitudia. Silmiin pisti joukon keskellä oleva kaksoistähti (en tiedä onko fyysinen vai optinen), jonka molemmat komponentit olivat selvästi muita tähtiä kirkkaampia. NGC 1647:ää kannatta katsoa uudelleen vaikka ensi syksynä, ennen kuin lumet tulevat maahan, luulen, että se on silloin komea näky, kun himmeämmätkin tähdet tulevat näkyviin. NGC 1647 jälkeen aioin tehdä piirros havainnon Orionin M78, mutta suurempi sumupilvi alue tuli juuri kohdalle. M78 teen piirroshavainnon heti vain kun ilmat sen sallivat. Rajamagnitudi oli Pleiadeista määritettynä hiukan päälle viiden, TT 4, seeing 2 ja transparency noin 3. Sää: yksi aste pakkasta ja tuulista.

Back