Wallaby's Salukis

HOME     ABOUT US     IN FINNISH     SALUKIS     JUDGING     PHOTOS     NEWS!     LINKS     GUESTBOOK     E-MAIL



Wallaby's tarina:

Wallaby's Bahr el-Ghazal


Ensimmäinen saluki saapui elämääni syksyllä 1980 - olin todella ihastunut afgaaninvinttikoiriin ja varmasti olisin hankkinut sellaisen kotiin, mutta muut perheenjäsenemme vastustivat aikeitani... Olin jo pienestä tottunut koiriin olihan sekä kotonani että isovanhemmillani maalla useita eri rotuisia koiria lapsuusvuosieni aikana. Elokuussa 1980 tiedustelimme El Hamrah-kennelistä mahdollisuutta varata suklaanruskea narttupentu. Mitä sitten tapahtuikaan - meille muutti suloinen, sileäkarvainen grizzle El Hamrah Charata, joka oli luonteeltaan äärettömän ihastuttava persoonallisuus - ja silloin ihastuin sileäkarvaisiin! Pari vuotta myöhemmin hankimme mustan El Hamrah Golondrinan, joka varsin helposti saavutti kansainvälisen sekä pohjoismaiden valionarvon ja eli kanssamme ikimuistoiset lähes viisitoista vuotta.

Nyt kanssamme asustelee kaksi salukia - narttu ja uros: Golondrinan tyttärentyttärentytär sinimusta Wallaby's Ra-Mes Riinah ja sileäkarvainen nuorimies "Rex" Wallaby´s Yarrman Yazz.

Meillä ei ole erillistä kennelrakennusta, vaan kaikki salukimme asuvat kanssamme jakaen päivittäiset rutiinit, sängyt ja nojatuolit... Ne ulkoilevat vapaana aidatulla pihalla ja käytöstapojen vuoksi teemme kävelyretkiä hihnassa. Mielestäni on tärkeää kohdella salukia perheenjäsenenä ja ystävänä. Parasta salukissa on, että sen kanssa voi harrastaa monipuolisesti näyttelyitä sekä rata- ja maastojuoksuja. Maastojuoksut ovat nykyisin varsin suosittu kilpailumuoto salukiharrastajien keskuudessa ja onneksi Helsingin Vinttikoirakerho (HVK) tarjoaa mahdollisuudet ratajuoksun harjoittamiseen Tuomarinkartanossa.

Ensimmäinen Wallaby's-salukipentue syntyi syksyllä 1984. Tavallisesti kasvatan vain yhden pentueen vuosittain, koska pentujen sosiaalisen kehittymisen kannalta on tärkeää viettää mahdollisimman paljon aikaa niiden kanssa ja pentumme kasvavatkin tavallisesti keittiössä . Myös jotkut menestyneimpien narttupentujeni omistajista ovat halunneet itse kokea pentujen hoitamisen riemua ja näin ollen minun tehtäväksi on jäänyt ainoastaan pentueen rekisteröiminen. Kasvattieni saavutusten perusteella Suomen Kennelliitto on myöntänyt minulle Vuolasvirta-kasvattajapalkinnon jo vuonna 1993.

Ihannesalukini on tasapainoinen koira, jossa yhdistyvät oikeassa suhteessa vahvuus ja tyylikkyys. Salukit ovat metsästyskoiria, joten tärkeää ovat myös rodulle tyypilliset liikkeet. Rotumääritelmän monessa kohdassa mainitaan sana "kohtuullinen" joka on hyvä pitää mielessä rodun jalostuksessa. Mielestäni meidän kasvattajien tulee välttää houkutusta kasvattaa "äärimmäisyyksiä". Vaikka tuloksena saattaakin olla hyviä showkoiria, ne eivät välttämättä ole aitoja salukeja.

Koko "koiraelämäni" ajan olen ollut mukana yhdistystoiminnassa - milloin sihteerinä, näyttelytoimikuntien jäsenenä tai kehäsihteerinä - Suomen Salukikerhon puheenjohtajana toimin 1995-2003. Salukeihin olen tutustunut myös näyttelyissä ja vierailuilla kasvattajien luona niin Pohjoismaissa, Englannissa, Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Arvostelin salukit ensimmäisen kerran Ruotsissa 1997 epävirallisessa näyttelyssä ja kesällä 1999 sain tuomarioikeudet salukeille - tällä hetkellä arvostelen FCI 10-ryhmän vinttikoirien lisäksi ryhmän FCI5 pystykorvat ja ryhmän FCI8 lintukoirat sekä useimpia rotuja ryhmistä FCI1, FCI2 ja FCI6 - katso esittelyni Ulkomuototuomarit ry:n sivuilta.

 

 

  © Copyright 2003 kennel Wallaby's. All rights reserved.
Pages created by KL