Älä luulekaan, että minun on helppo kertoa tunteistani, mutta vielä vaikeampaa olisi jatkaa niiden piilottamista. Tästä syystä olen päättänyt ilmaista itseni selvästi piittaamatta siitä, että lopulta et ehkä kuitenkaan ymmärrä minua.

Vuosia olen palvellut sinua hiljaisesti, seurannut sinua uskollisesti ilman että olisit huomannut minun rakastavan sinua.

Älä kuvittele, että olisin kiittämätön. Tiedän varsin hyvin, että ilman sinua tällä hetkellä ehkä söisin jätteitä ja nukkuisin kadulla, kirjaimellisesti.

Ymmärrän myös, että sinun pitää suojella mainettasi. Mutta älä kiellä, ettenkö minä kunnioittasi sitä. Tiedän, että sinun on käyttäydyttävä mallikkaasti ylhäisten ystäviesi seurassa, mutta kerropa, enkö myös minä käyttäydy hyvin? Et voine väittää, että olisin kertaakaan aiheuttanut sinulle julkista häpeää.

Mutta tahdon että tiedät, kuinka minua kiduttaa istua vierelläsi mykkänä, kerjäten satunnaista hymyä, hyväilyä, haluten olla kanssasi kahden huoneessamme... anteeksi, sinun huoneessasi.

Et tiedä, miten kiihkeästi odotan sitä hetkeä, kun kutsut minut sänkyysi. Et tiedä, miten haluankaan nähdä sinut makaamassa valkoisilla silkkilakanoillasi: avaat hitaasti muhkeat pehmeät reitesi, näen tuon mustan silkkisen karvoituksen harmaine haituvineen ja tuon punaista punaisemman lähteen, joka kutsuu minua syvänä ja kosteana humaltaen minut. Nousuveden tuoksusi tulee luokseni ja lyö kasvoilleni, minua pyörryttää; lähestyn sinua hitaasti kuten minulta vaadit samalla kun aromisi tunkeutuu armotta ja ehdoitta herkkiin sieraimiini. Erottaisin sinun pistävyytesi tuhansien joukosta!

Haluaisin puraista noita riippuvia lihanpaloja punaista punaisemman lähteesi kummallakin puolella, mutta pelkään niin satuttavani sinua. Upotan nenäni lämpöiseen rakoosi ja juon suolaista ja paksua tislettäsi, lurps, lurps, päästäen tuon erikoisen äänen, joka on kuin kaunista musiikkia korvilleni. Haluaisin, että kieleni olisi pidempi ja ulottuisi syvemmälle, kuumaan ja suolaiseen ytimeesi asti, joka on punainen kuin...kuin kanan maksa.

Nuolen ja nuolen lakkaamatta, kunnes tunnen sinun vaikeroivan kuin kissanpentu, kunnes puristut kieleni ympärille. Voisin juoda sinua ikuisesti, mutta ohjaat minut ryppyiselle nyppylälle, joka on punaista punaisemman lähteesi yläpuolella.

Minä nuolen sitä nopeasti ja tuo hellyttävä kohouma liikkuu oikealle ja vasemmalle pehmeästi, kasvaa ja kovettuu, kunnes vapiset, tukahdutettu huuto vie sinut kliimaksiin ja virtsaat rintani päälle.

Silloin nousen vetelää vatsaasi ja riipuvia rintojasi nuollen ja kutitan sinua ja naurat hiljaa ja hyväilet minua ja saavun suullesi, jonne työnnän lämpöisen kieleni joka maistuu sinulta.

Minä pidän kaikesta tästä, olen onnellinen saadessani tuottaa sinulle nautintoa. Siksi minua loukkaa, että et ymmärrä minua, että suutut ja heität minut sängystä jos sotken lakanasi valkoisella suihkullani. Mitä odotit? Että minä olisin raudasta? Eikö minulla muka olisi oikeutta pieneen nautintoon?

Luulen, että ansaitsen vähän enemmän kunnioitusta; rakastan sinua, mutta en voi sallia, että et välitä tunteistani, että kohtelet minua näin huonosti.

Tiedän, että olen vain sylikoirasi, pieni karvapallosi, kuten minua kutsut ystäviesi läsnäollessa, mutta ole hyvä, pyydän hiukkasen kunnioitusta tunteitani kohtaan. Rakkaus ei ole rikos, sillä jumalakin rakasti. Onhan niin, että jokaisessa rinnassa sykkii sydän.