"Aake" oli vähän sellainen ex temporé-ostos, niinkuin moni muukin hevoseni. Toisinaan oriin osto on vähän kaduttanut, etenkin silloin kun sateisella / kylmällä / säällä kuin säällä joudun sitä anomaan tarhan portilla, että jos Lord Almighty nyt vaan sattuisi muuttamaan mieltään ja päättäisi sittenkin lähteä sisälle talliin. Noinkin suurikokoista oria on nimittäin vaikea viedä mihinkään vasten sen omaa tahtoa ja Aake onkin huomannut että se saa tahtonsa läpi vähän turhankin usein. Useimmiten ori kenkkuilee juuri tarhasta haettaessa tai lenkille lähtiessä, silloin sitä leikitään niin vaikeasti saatavaa ;)

Kyllähän Aake osaa nätistikin olla - silloin kun aurinko paistaa, linnut laulaa ja lehmät lentää ;) No ei, pitemmillä maastolenkeillä ori yleensä sulaa ja alkaa tottelemaan pienintäkin käskyä. Maastolenkin jälkeen sillä yleensä suunnataan kentälle missä harjoitellaan esteitä tai koulua, koska maastolenkillä ori pääsee kunnolla ratsastuksen makuun ja opettelee innolla työskentelyä ratsastajan kanssa. Harmi vain, että oriin muisti on niin kamalan lyhyt, eikä se enää seuraavana päivänä muista, että kuinkas hauskaa siellä kentällä olikaan ;)

Hoitaessa Aake kuuntelee aina hyvin tarkasti ja seuraa värähtämättä hoitajan puuhia, siksi kannattaa aina varoa tekemästä mitään äkkiliikkeitä. Arkoja paikkoja on takajalkojen sisäpuolet ja sieltä putsatessa sitten kannattaa olla hyvin hyvin varovainen. Eläinlääkärin ja kengittäjän visiitit menevät jo rutiinilla, onneksi Aake tutustutettiin jo hyvin nuorena jalkojen nosteluun yms. eikä se osaa yhtään arastella eläinlääkärinkään pistoksia. Aake onkin reipas poika :)