“The price of freedom is eternal vigilance”
- Thomas Jefferson-

Tuhon Jäljet - airsoftpeli pelattiin Kemissä 28.6.2008.
Tässä raportti pelimaailman juonelliselta puolelta katsottuna.

1. Luku: Alku
28.6.2008 tullaan muistamaan Vapaan Vyöhykkeen historiassa ilon ja surun päivänä, mutta vielä tärkeimmin päivänä jolloin miehittäjät lyötiin takaisin. USP oli jo pitkään suunnitellut Operaatiota nimeltä “Puhdas pinta” jonka päämääränä oli puhdistaa vihollisen linjojen takaa ennaltamäärätty sektori. Kyseiselle sektorille oli päämääränä perustaa tukikohta joka toimisi Vapaan Vyöhykkeen huoltolinjojen halkaisijana. Operaatioon oli liitetty Pohjoisen Jalkaväki Prikaatin 2.Pataljoona sekä USMG (United Scandinavian Mercenary Group) palkkasotilaat. Operaatiota johti Eversti Niilokangas jonka suunnittelema operaatio oli.

Lähtökuopissa ollut operaatio oli hyvin valmisteltu, sillä USMG palkkasotilaat sekä USP Laskuvarjojääkärit olivat onnistuneet pystyttää alueelle leiri ilman vihollisjoukkojen tietämystä. Eversti Niilokankaan johtama ajoneuvo-kolonna pyrki tietä pitkin USMG/LVJ-tukikohtaan, ilmatukenaan ainoastaan joukkojen kuljetuskopteri. Tiedustelun mukaan tiet oli raivattu vihollisen miinoista ja vihollisjoukkojen vahvuus oli minimaalinen alueella. Operaatio oli siis lähtökuopissa..

Samaan aikaan toisaalla Komentaja Routamaa valmisteli yhdistettyä SissiPataljoonan sekä VapaaEhtoisPataljoonan rippeistä kasattua sotakoneistoaan vihollisen torjumiseen eteläisellä sektorilla. Kaiken kumminkin muutti tiedustelu joka kertoi alueella liikkuvasta tuntemattomasta aseistetusta sotilasosastosta (USMG) sekä eteläisellä rajalla raskaasta ajoneuvo-kolonnasta.
Näytti siltä että Komentaja Routamaa joutuisi torjumaan vihollisen tuolla kyseisellä sektorilla. Sektorin sotilaallinen arvo oli korkea johtuen erittäin tärkeästä huolto-linjasta joko kulki sektorin läpi. Routamaa siis tajusi että mikäli sektori kaatuisi, kaatuisi Vapaan Vyöhykkeen huoltolinjat pitkäksi aikaa, täten vetäytyminen ei ollut vaihtoehto.

Vapaan Vyöhykkeen kohtalo tultaisiin ratkaisemaan tuona kyseisenä päivänä.

2. Luku: Kolonna
Operaation “Vihreä valo” viivästyi johtuen ajoneuvojen huoltotöiden viivästyessä. Jalkaväki-Pataljoonan miehet odottivat rauhattomina vihreää valoa jotta he pääsisivät iskemään nuo maapetturit aika rajojen yli rappeutuneen Venäjän rajojen tuolle puolen. Samoihin aikoihin Routamaa määräsi sissipartioita partioimaan aluetta, etsien tuota tuntematonta sotilasosastoa sekä tarkastamaan tieden miinoitukset.

Eversti Niilokangas sai vihdoin “vihreän valon” ja käynnisti operaation. Ensimmäinen ajoneuvo-osasto ylitti rajan, ilmatukenaan kuljetushelikopteri ampujineen. Matkalla tukikohtaan havaittiin muutamia yksittäisiä aseistettuja miehiä mutta tulenvaihtoa ei tapahtunut. Ensimmäinen osasto saavutti tukikohdan ilman välikohtauksia. Helikopteri palasi takaisin rajan toiselle puolelle jossa odottelikin jo seuraava osasto sekä itse komentaja valmiina ylittämään rajan. Kakkos-osasto joutui jo ensi metreillä tulituksen kohteeksi vaikkakin panssaroidut ajoneuvot suojasivat miehistöä sekä helikopterista annettiin sulkutulta pahimmissa paikoissa. Kaikki vaikutti menevän suunnitelman mukaan kunnes keulassa ollut APC joutui kylkimiinan kohteeksi. Koko osasto pysähtyi keskelle vihollisen kontrolloimaa aluetta ja muodosti puolustusrenkaan. Helikopteri pudotti erikoismiehet tukemaan puolustusta ja aloitti matkan kohti tukikohtaa.

Tukikohtaan päästyään helikopteri poimi mukaansa palkkasotilaita joita oli tarkoitus laskea tukemaan puolustusrengasta kunnes APC olisi saatu korjattua (teknikko ilmoitti miinan ainoastaan vaurioittaneen APCtä). Kun palkkasotilaat saapuivat puolustusrenkaalle, siellä käytiin taisteluita yksittäisiä sissiryhmiä vastaan. Puolustavassa osastossa oli runsaasti haavoittuneita joita alettiin välittömästi evakuoida tukikohtaan. Hetken vaikutti siltä että koko osasto oli jäänyt nalkkiin eikä ajoneuvoja saataisi liikkeelle ennenkuin olisi liian myöhäistä.
Alle tunnin puolustuksen jälkeen ajoneuvot saatiin liikkeelle ja helikopteri alkoi siirtämään palkkasotilaita takaisin tukikohtaan. Tilanne oli rauhoittumaan päin..tai ainakin näin luultiin.

Tukikohdan kiertopartio oli joutunut yksittäisten sissiryhmien ahdistelemaksi ja alueelle lähtettiin vahvistuksia ajamaan sissit posi alueelta, ennenkuin tukikohdan sijainti paljastuisi.
Taistelut tuntuivat raivoavan koko ajan vaikka sissejä kaatui/pakeni alueelta. Komentaja Niilokangas tajusi joukkojensa olevan alakynnessä, tilanteelle oli tehtävä jotain tai vihollinen vyöryisi heidän ylitseen. Niilokangas käskytti palkkasotilas ryhmän haelikopteriin ja antoi näille häirintäkäskyn vihollisen selustassa, täten sissit joutuisivat vetäytymään mikäli eivät halunneet joutua kahden raskaaan tulivoiman väliin. Suunnitelma toimi ja vihollinen vetäytyi.
ikävä kyllä, tähän mennessä USP oli menettänyt yhden APC sekä miltei kaksi ryhmää jalkaväkeä viholliselle. Hinta oli kova. Komentaja toivoi että edes yksi kolmesta tiedustelupartiosta toisi tietoa vihollisen sijainnista, sillä tällä hetkellä he taistelivat “sokkona”.

3. Luku: Pakolaisleiri
Taistelut repesivät melko nopeasti pakolaisleirin läheisyydessä ja paikalle saapunut Komentaja Niilokangas joutui keskelle veristä taistelua. USP joukot valtasivat entisen pakolaisleirin melko nopeasti ja vihollisen vahvuus tuntui odotettua vähäisemmältä. Tilanne kumminkin muuttui kun vihollisen sissit avasivat tulen harjulta, miltei osuen itse komentajaan. Paikalle saapunut kaapattu APC antoi sisseille etulyönti aseman kunnes USP erikoismiehet avasivat tulen APCn takaa ja kaatoivat ryhmällisen miehiä. Tilanne alkoi pikkuhiljaa tasaantumaan ja taistelun keskellä Niilokangas sai viestin yhdeltä Laskuvarjojääkäriltä. He olivat saaneet yhden sissin elävänä. Keskellä taistelua komentaja alkoi kuulustella vankia joka ei tuntunut tietävän mitään suuremmasta kokonaisuudesta. Virallisen tarinan mukaan vanki yritti paeta, epävirallisesti turhautunut komentaja teloitti vangin. Pikkuhiljaa palkkasotilaat ja jalkaväki sai ajettua vihollisen kauemmaksia leiristä, tuoden USPlle lisää liikkumatilaa. Hetkeä myöhemmin sissit olivat kadonneet alueelta ja hiljaisuus laskeutui ensimmäistä kertaa useaan tuntiin..

(RUOKATAUKO)

4. Luku: Suurhyökkäys
Tulitauon aikana Komentaja Niilokankaalle toimitettiin tiedusteluraportteja jotka osoittivat vihollisen mahdollisen tukikohdan sijainnin, tosin raporteista kävi ilmi että vihollisella oli alueella paljon sissikätköjä ja mahdollisia maanalaisia bunkkereita. Oli aika viedä taistelu vihollisen leiriin.
Komentaja antoi määräykset ja osasto liikkui hyäkkäyskäskyn jalansijalle. Tykistötulen saattelemana USP aloitti rynnäkön kohti vihollisen kontrolloimaa tietä jonka takana kukkulalla sijaitsi vihollisen tukikohta. Räjähdyksien saattelemana USP rynnäköi tielle jossa heitä odotti Vapaan Vyöhykkeen Armeija (joka koostui sisseistä ja vapaaehtoisista). Tien tyvessä käytiin raskasta taistelua jossa molemmat osapuolet kärsivät rankkoja tappioita. Sissit tuntuivat ilmestyvän kuin tyhjästä puolustamaan tienpätkää kun taas helikopteri kuljetti USPlle reservejä tukikohdasta sekä läheiseltä pakolaisleiriltä. Tilanne tuntui seisahtuneen tuohon kyseiseen tienhaaraan. Vaikka jompikumpi osapuolista sai jalansijan, se menetettiin muutamia minuutteja myöhemmin, taistelu jankkasi paikallaan ja ruumiita tuli molemmin puolin.

Kaikki kumminkin kääntyi kun helikopterin reservikuljetukset alkoivat takkuilla. Ennenkuin huomattiinkaan oli pakolaisleiri menetetty sisseille ja vähäiset miesvahvuudet taistelivat nyt eloonjäämisestä, ei vihollisen hallitsemasta tiestä. Kaikki näytti pahalta ja kun muutama reservimies saapui viimein helikopterilla, lähetti komentaja palkkasotilasryhmän suoraa vihollisen tukikohdan sivustaan. Päämääränä aiheuttaa tuhoa ja vetää sissit pois Jalkaväen kimpusta.
Suunnitelma toimi jälleen ja vihollinen tuntui vetäytyvän puolustamaan tukikohtaa. Tässä vaiheessa jäljellä olevat Jalkaväen miehet sekä komentaja vetäytyivät puolustusasemiin läheiseen metsään, odottaen helikopteri hakua. Puolen tunnin kuluttua kantautui radiosta viestiä että vihollisen tukikohta oli vallattu ja vähäinen vartiosta teloitettu viimeiseen mieheen.
Kaikki vaikutti yht`äkkiä liiankin helpolta. Vastaus tähän tuli sarjatuli muodossa joka niitti jalkaväkeä maahan oikealta ja vasemmalta, Komentaja huusi peräytymiskäskyn ja vetäytyi (pakeni) alueelta muutaman jäljelle jääneen miehen turvin. Vihdoin ja viimein helikopteri saapui hakemaan komentajaa ja muutamaa miestä jotka vielä hengittivät hänen vierellään. Edessä oli rauhallinen lento takaisin tukikohtaan..

5. Luku: Viimeinen taistelu
Matkalla kohti tukikohtaa, havaitsi helikopterimiehistö ja matkustajat suuren määrän sissejä etenemässä kohti tukikohtaa. Ilmeisesti vihollinen oli myös onnistunut tiedustelussaan koska suuntasi suoraa kohti leiriä. Komentaja antoi radiolla käskyjä kiertopartioille ja puolustukselle, yrittäen turhaan saada kiinni palkkasotilaita jotka olivat tuhonneet vihollisen leirin. Tukikohtaan saavuttuaan komentaja alkoi välittömästi tarkastamaan puolustusta ja havaitsi sen olevan täynnä aukkoja johtuen vajaasta miehistöstä. Taistelut repesivät räjähtäen käyntiin läheisellä tiellä ja haavoittuneita kannettiin tukikohtaan pelottavia määriä, tuntui ettei vihaista pohjanpoikaa saatu pysähtymään millään. Epätoivoisesti yritti komentaja saada kiinni palkkasotilaita ja helikopteri, radioaalloilla ei vastannut kukaan. Kohta lähipoterot avasivat tulen ja siihen vastattiin erittäin läheltä. Komentajan ase oli tyhjä joten hän tarttui upseerin käsiaseseensa ja valmistautui vihollisen rynnäkköön. “Kyllä apujoukot ovat matkalla, kyllä ne tänne kerkeävät, vihollista täytyy vain viivyttää” olivat komentajan ajatukset. Hetkeä myöhemmin koko tukikohta oli tulituksen alla, eikä haavoittuneita tai kuolleita erottanut maassa taistelevista jalkaväensotilaista. “Missä ne saatanan apujoukot viipyvät!?” oli viimeinen huuto jonka komentaja kuuli jonkun huutavan, se oli hän itse. Kipu kehossa pakotti antamaan periksi ja kaikki pimeni. Se oli ohi.

6. Luku: Taistelun jälkeen
Komentaja Routamaan johtamat sissit valtasivat USPn väliaikaisen tukikohdan minimaalisin tappioin. Routamaan taktiikka hylätä tukikohta ja käyttää sissikätköjä oli tuottanut ruhtinaallisen tuloksen. Tähän tietenkin vaikutti se että ratkaisevalla hetkellä USP menetti helikopteri-tukensa ja taistelukentälle jääneet sotilaat eivät koskaan kerenneet takaisin puolustamaan tukikohtaa. Vapaa Vyöhyke sai operaatiosta miltei 40 sotavankia, pääsääntöisesti USPn jalkaväkeä sekä muutama upseeri. Komentaja (eversti) Niilokangas kaatui tukikohdan puolustuksessa. Hänen käsiaseensa oli tyhjä ja vasen käsi oli tarrautunut radiopuhelimeen. Apujoukkoja ei koskaan tullut.

USMGn palkkasotilaat vetäytyivät omana yksikkönään kohti läntistä rajaa. He kokivat rankkoja menetyksiä niin varusteissa kuin miehistössäkin mutta loppujen lopuksi he pääsivät rajan yli Ruotsiin. Ruotsissa heitä odotti rajavartiosta joka pidätti heidät epäiltynä EU-säädösten mukaan sotarikoksista. He odottavat vielä tänäkin päivänä oikeudenkäyntiään.

Vapaa Vyöhyke piti pintansa ja kaatoi Niilokankaan suuren suunnitelman. Tätä myötä USP menetti paljon resursseja ja sotakoneiston eteneminen pysähtyi Kittilän tasalle. Seuraavana syksynä USP aloitti rauhanneuvottelut Vapaan Vyöhykkeen neuvottelijoiden kanssa, neuvottelut pidettiin raunioituneessa Kittilässä ja ensimmäistä kertaa miltei vuoteen media pääsi näkemään kuinka sota oli turmellut ennen niin kaunista Kittilän aluetta.

Neuvottelut jatkuvat edelleen.