Kommentit: Fanfic Yurisukan hahmoista Sateesta ja Neonista (aka Päivänsäde ja Menninkäinen). Toivottavasti hän tykkää tästä, vaikka kovin lyhyenpuoleinen tuli.

Päivänsäde ja Menninkäinen

Näet maailman viattomin silmin. Mietit, miksi se on niin mustavalkoinen. Valkoisten varjojen loistaessa takanasi. Ei paniikkia.

Elämä jatkuu, vaikka et sitä pyytäisikään. Se hiipii eteenpäin, kuin ilta peittäessään kaiken alleen. Jäät aina yksin. Vain tähdet ystävinäsi. Mutta mitä sanovat tähdet siitä? Niiden kylmä valo vain paleltaa sinua. Ja yhä uudestaan kysyt itseltäsi miksi. Onko pimeys kotisi nyt, kun päivä laski mailleen vieden viimeisen säteen mukanansa?

Vielä ihmettelet hänen kauniita kasvojaan illan hämärässä. Ihonsa oli kirkas kuin kuun valo, vaikka et usko hänen koskaan nähneen tuota valoa. Punaiset silmät tuijottivat sinua puun varjoista. Yhtä punaiset, kuin nurmi tänä vaaleana iltana. Ja yhä vain mietit, kuka osaisi korjata sinut. Oliko auringon viimeinen säde sen kaiken arvoinen?

Tuuli kulkee lävitsesi kuiskaillen. Se kertoo tarinaa yksinäisestä. Se yksinäinen olet sinä seisomassa reunalla odottamassa häntä, joka saapuisi auringon mukana. Mitä jos häntä ei kuuluisikaan? Odottaisitko uuteen aamuun? Sade laskee selkäsi takana. Se lankeaa yllesi ja kastelee sinut omilla kyynelilläsi. Se kutsuu aamun takaisin laulaen samalla.

Et ymmärrä vieläkään, mikä tuo illan viimeinen säde oikein oli. Hänen valkeat hiuksensa, ja ihonsa kuin nokkosen pistos. Se huumaava katse. Muistat sen kaiken kovin hämärästi. Vaikka hän satutti sinua, et pysty lopettamaan hänen ajattelemista. Tiedät, ettet tule näkemään hänen kasvojaan koskaan enää.

Aamu sarastaa jo. Koko yön olet maannut siinä, vanhaa porttia vasten, tuijottaen irtonaista kättäsi portin toisella puolella. Ymmärrät elämäsi olleen pienestä kiinni, mutta se ei juuri innoita sinua. Viimeinenkin valo elämästäsi meni tuon auringonlaskun mukana.