Kommentit: Novelli Shiroista ja Kuroista, kuten nimestä jo varmaan päättelitte.
Olen huono kirjoittamaan dialogeja, mutta pitihän sitäkin kokeilla koulutyötä varten.

Musta ja Valkoinen

”Hei, tulin jo!”
”Nyt jo? ”, Kuroi, tuo mustatukkainen poika huudahtaa sänkynsä uumenista. ”Vain näinkö kauan pystyit olemaan erossa minusta?”
”Hahaa! Ulkona oli vaan niin kylmä.”, juuri sisään saapunut ystävä naurahtaa, ”olen mieluummin täällä huoneessasi, kuin kävelen niin pitkän matkan kotiini kylmässä ja yksin.”
”Ahaa, mutta saat kyllä olla ihan omissa oloissasi täällä, Shiroi. Ajattelin nukkua nyt viimein.”
”Älä nuku nyt päivällä, vaan yöllä, niin kuin kaikki muutkin.” Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän pyytää Kuroilta tätä. ”Ole minun seuranani nyt, kun kerran olen täällä.”
”Sinähän olet täällä joka päivä, kulta. Hm, mutta tule tähän viereeni makaamaan, niin täällä ei ole enää näin kylmä.”, Kuroi sanoo osoittaen tyynyä vierellään sängyllä. ”juuri siihen niin.”
”Mikset voisi nukkua myöhemmin, kun olen lähtenyt?”
”Ja se olisi? Sinut tuntien vietät tässä vieressäni taas koko yön ja aamun. Mutta olen väsynyt ja tarvitsen unta. Ja yö on vuorokauden kauneinta aikaa. En haluaisi tuhlata sitä nukkumalla.” Kuroi hymyilee katsoessaan valkotukkaista ystäväänsä vierellänsä, kätensä kädessänsä.
”Päivä on paljon yötä kauniimpi. Miten edes näet onko yö kaunis, kun se on liian pimeä silmien nähdä.”
”Kokeilisit joskus tuijottaa yön syvyyksiin, niin näkisit sen kauneuden.”, Kuroi sanoo osoittaen sanansa katolle, ikään kuin voisi nähdä sen läpi taivaan. ”Se on varmaan kauneinta maan päällä.. ”, hän lisäsi hiljaa mutisten.
”Minä olen kauneinta maan päällä!” Shiroin tuskastunut huudahdus sai Kuroin muistamaan antamansa lupaukset. Silti Shiroin melkein rakastettava diivamaisuus sai Kuroin hymyilemään leveästi. ”Ja minä pelkään pimeää. En välitä nähdä sen kauneutta, kerran olen itse paljon kauniimpi.” Shiroi jatkaa välittämättä Kuroin hymystä.
”Tietenkin muru. Diivamaisuutesi on niin kadehdittavan kaunista.”, Kuroi sanoo pystymättä täysin olemaan nauramatta. ”Mutta Shiroi, ei yössä ole mitään pahaa. Valvoisit joskus kanssani jonkun yön ja minä suojelisin sinua kaikelta mitä keksisitkin pelätä.” Hän jatkoi, ja Shiroin tiukan päänpudistuksen jälkeen lisäsi, ”Eikö? Hm. Ei sitten, mutta en minäkään sitten valvo kanssasi päivää.”
”Ei! Et jätä minua yksin valveille tähän synkkään huoneeseen! Mieluummin tuhat yötä kanssasi, kuin edes yksi yö yksin, mutta ei nyt puhuta siitä, jooko?”, Shiroi sanoo hätäillen. ”Puhutaan vaikka minusta, mieluummin, kuin pimeästä!”
”Ne ovat kauniit”, Kuroi sanoo hiljaa hetken kuluttua tuijottaen Shiroita silmiin.
”Helppohan sinun on sanoa. Rakastat mustaa koko sielullasi.”
”Kerrohan rakas, miksi vihaat silmiäsi?” Kuroi kysyy ties monettako kertaa.
”Koska ne ovat mustat”, kuuluu Shiroin tuttu vastaus. Kuroi osasi odottaakin tätä vastausta. Shiroi vihaa mustaa yli kaiken.
”Mutta minäkin olen musta. Miksi sitten rakastat minua?”
”Enkä rakasta”, Shiroi sanoo vakavasti, mutta hänen hymynsä paljastaa tämän valehtelevan.
”Ai et vai? Mitä sinä sitten aina teet minun seurassani ja annan minun kosketella sinua?”
”Enhän anna. Minä en ole kertaakaan antanut sinulle lupaa tehdä niin.” Totta, Kuroi ei koskaan kysy Shiroilta lupaa kosketella häntä. Shiroin ilme kertoo sen olleen vitsi.
”Mutta miksi annat minun sitten tehdä näin?” Kuroi kysyy ja alkaa vieritellä kättään Shiroin paljaan vatsan päällä. Shiroi kutiaa ja nauraa.
”Koska sormesi eivät ole mustat” Shiroi sanoo naurun välistä.
”Ei vai? No miten sinä sitten sallit tämän?” Kuroi painaa päänsä hänen vatsallensa, niin että hänen mustat hiuksensa koskettavat pojan valkeaa ihoa. Shiroi nauraa entistä kovemmin käskien Kuroita lopettamaan.
”Kerro siis miksi vihaat silmiäsi. Eivät toisten mielipiteet saisi vaikuttaa omiisi.”
”Pitävätkö kaikki silmiäni rumina?” Shiroi kysyy.
”Eivät, mutta tiedäthän, kun ihmiset katsovat ihmetellen. Sinulla on mustat ja minulla pinkit silmät, eivätkä ne ole kummatkaan normaalin väriset muiden ihmisten mielestä. Mutta myönnä vaan kulta, että sinulla on kauniit silmät.”
”En myönnä mitään. Mutta minä rakastan sinua. Olitpa sitten musta tai valkea.” Shiroi naurahtaa ja Kuroi nappaa ystävänsä syliinsä.
”Hyvä on Shiroi, valvotaan yhdessä joku toinen yö.”