Kommentit: Pienoinen novelli Yin&Yang -tarinastani. Tällä kertaa kertojana toimii Shiroi, eli saatte taas vähän vaihtelua Kuroin ajatuksille.

Mustaa ja Valkoista

”Miksi vihaat mustaa?” kysyy ääni pimeästä. Tunnen lämpösi ihollani, kuulen hengityksesi viereltäni. Missä olet?
”Siksi, ” vastaan, ”Siksihän minä sinuakin rakastan”.
”Miksi rakastat valkoista?” ääni jatkaa. Nostan peittoa ylemmäksi. Talven kylmyys saa ruumiini vapisemaan.
”Koska, ” sanon, ”Koska rakastanhan minä sinuakin.”
”Onko värillä loppujen lopuksi väliä?” sanot huokaisten iholleni.
”Minä rakastan sinua” sanon nauraen, hypäten ylös sängystä. Pikaisesti puen päälleni omat vaatteeni, mutta koska on kylmä ja minua palelee, laitan päällimmäiseksi lämpimän, vaikkakin mustan, villapaitasi. En näe sinua, mutta tiedän sinun seuraavan minua katseellasi.
”Tule takaisin tänne. Siellä on kylmä”, sanot houkuttelevasti, mutta nauran ja vastaan ”Ei, ei minua palele”.
”Tule takaisin tänne. Täällä on kylmempi ilman sinua”, sanot ja yrität repiä minua takaisin vierellesi.
”Ei, tule sinä pois sieltä sitten”, vastaan ja nauran lisää. Lähden juoksemaan ovelle, sinä perässäni.
”Tule takaisin sänkyyn” sanot, kun saat minut kiinni. Nauran lämmittäen sydäntäsi. Käännyn ja suutelen sinua huulillesi. Seisot alasti edessäni, musta tukkasi naamallasi.
”Miksemme yhdessä menisi nauttimaan kauniista talvisäästä?” kysyn hymyillen. Näen epäilyksen varjon silmissäsi. Vihaat talvea, mutta rakastat kylmää.
”Tule!” Vedän sinut mukanani ovesta ulos, mutta karkaat käsistäni.
”Kuroi!”
Huuto kaikuu huoneessa. Kestää hetki tajuta äänen kuuluneen minulle. Palaat takaisin hymy huulillasi, mustat vaatteesi päälläsi. Suutelet minua nähtyäsi ilmeeni.
”Älä jätä minua yksin” särkynyt ääneni sanoo. Otat kädestäni kiinni ja lähdet kävelemään ulos. Kätesi kädessäni. Kävelen perässäsi. Jätä jäljet hangelle, jotta tiedän sinun olleen siinä, vierelläni. Meidän kahden jäljet. Päällekkäin.