Päiväkirja MAAILMAN VAHVIMMAN TURAKAISEN silmin
Seikkailu Kambotzeassa
22.11 ma
Lentojen jälkeen saavuimme illalla hotelliin ja pidimme palaverin mitä seuraavan kahden viikon aikana "suunnitellusti" tapahtuu. Oppaamme Severi kartoitti vaihtoehtoja ja myös "apuopas" Miikka saapui paikalle.
Tämän jälkeen syömään ravintola "Pink elephant:iin". Tarjolla olisi ollut happy pizzaa ja happy happy pizzaa. Varmaan myös tilauksesta happy happy happy pizzaa ?!
Tämän jälkeen viereiseen baariin parille GT:lle ja biljardia. Severi ja Miikka lähtivät unille ja hetken päästä muutkin pojat, kävin vielä Rantalan kanssa kiertelemässä paikallisen taxikuskin kanssa, katsomassa pääkaupungin suunnattoman kauniita maisemia.
23.11 ti
Kun ei tuu unta niin ei tuu. Lentojen ja ekan yön jälkeen univelkaa nopeasti arvoituna n. 40 tuntia. Eli heräsin klo 06.30, kolmen hyvin nukutun tunnin jälkeen ja lähdin kiertämään pääkaupunkia. Paikalliselle mopon varaosamarkkinoille, sieltä ruokatorille, kansallismuseoon, kirjakauppaan ja lopuksi pitkin katuja takaisin hotelliin aamiaiselle. Paahtoleipää, paistettuja munia & kahvia. Taitaa tulla tutuksi vielä tuo aamiaismenu matkan aikana.
Kaupunkiliikenne aivan vitun sekasortoista, autoja harvemmassa, mopojen selässä parhaimmillaan kuusi henkeä + kotieläimet + kauppatavarat. Kunhan päästään maaseudulle, niin liikenne muuttuu ihan rauhalliseksi ja järjestelmälliseksi.... Ei maar, vitsi, vitsi, vitsi.
Maaseudulla teillä vilisti paikallisten alkuasukkaiden lisäksi siat, lehmät ja lapset samassa asussa; mutapölypaskassa. Lisäksi muutamia kanoja siellä täällä, joiden elinikää mm. Kaitsu onnistuneesti lyhensi dramaattisesti.
Pois pääkaupungista. Ajettiin punahiekkatietä 47 km ja harhaan. Takaisin. Naamassa enemmän savea ja paskaa kuin Aira Samulinilla. Ja se on paljon ! Kuvat kertovat. Ihmiset asuivat keppi/bambumajoissaan ja kaikki oli äärialkeellista. Olimme itse turistikohteita kuin neekerit Siperiassa. Aasian alku Jögeva. Umpipimeässä klo 17.30 saavuttiin guest house Tokyoon. Ilma vieläkin + 37 C. Ilmastointi rikki, min ja Kaitsun kämpässä. Takapihalla jöllötti 45 kpl Paavo Lipposen naaman positiivisuuden ja Tarja Halosen ruumiin muodon omaavia alligaattoreita. Verkkaasti liikuivat kuten Rantala krapulassa.
Syömään ja baariin. Pikku nousussa Kaitsu & Janne päättivät juoda Tequilaa Keravalaisittain; Suolat sieraimiin, sitruunamehut silmiin ja itse kaktusviina nieluun. Lasi rivakasti pöytään ja pox --> Ensiapuklinikalle Kaitsun kanssa, useampi tikki pariin kohtaan oikeaan kämmeneen. Ajot ajettu.
Rantala löysi jälleen ystävällisen taxikuskin ja lähti ajelulle Sepen ja Pasin kanssa. Aika veitikoita.
24.11. ke
Kaitsun kanssa EA-klinikalta aamiaiselle ja krapulaista Rantalaa houkultiin tunti ylös. Janne liikkui tosiaan verkkaisesti kuin halvantunut alligaattori. No ei maar, ei se alligaattori niin hidas ole.
Temppelikierrokselle pakulla, mopoilla kuulemma pääsy kielletty. Ensiksi viidakko temppeliin, jossa mm. Tomb raider- leffa on kuvattu. Hämmästyttävä paikka, kuvat kertovat... Seuraavaksi kooltaan suurimpaan temppeliin ja käärmenaisen makuuhuonetemppeli (temppelin huipulla ylipapittaren makuuhuone, siis käärmenaisen, jossa sitten ylipappi kävi kylässä aika ajoin, ettei tuu tylsää). Ja lopuksi päätemppeli (joka on mm. maan lipussa). Huiman näköisiä rakennelmia.
Kivet temppeleihin oli raahattu aikoinaan 51 km:n päästä eikä silloin olleet paikalliset alkuasukkaat kehittäneet edes pyörää. Mahtoi nahkapiiska soida ?!
Kaitsu lähti kesken temppelikierroksen unille, paha olokin yllätti, eikä ihme viimeyön lääkityksistä. Rantala piipitti myös armoa ja majataloon paluuta, mutta syötyään YHDEN banaanin tuo rautahermoinen apina oli kuin duracell-pupu ja halusi lisää temppeleitä. Ihmeparannus.
Pikku nappisilmä vekarat kimpussa kaupitellen rihkamaa ja korttja ylihintaa, puhuivat yllättävän hyvää englantia. Kai se on pakko jos aikoo saada herbaa pizzansa päälle.
Suihkuun ja paikalliselle markkinoille, josta uusi puhdas paita. Syömään Martin´s karaokebaariin. Jokaisella olutmerkillä oma tarjoiljatyttönsä. Pääsi nauruilotippapissa housuun, kun Janne ja Kaitsu hermostoivat jaloissa pyöriville kissanpennuille. Sain kanakeiton, jossa ei ollut kanaa. Ei veloitettu. Pasi testasi mustekalaa. Kaikki aivan uuvuksissa, muut suunnistivät majatalolle otin matkalla tunnin hieronnan Dr. Foot nimisessä lafkassa, siisti paikka , 8 taalaa.
Unille ja nukuin sikeästi klo 10-05.10 jolloin joku stanan rakennustyömaan junttakone alkoi jyskyttää kuin Janne entisessä Bonantzassa. Aamiaiselle, tarjoiljat jeesjees-miehiä. Tein tilauksen kolmesti sel-ko-kie-lel-lä, mutta ei niin ei. Hymyilevät sentään, toisin kuin Suomessa, vaikka tilaus meneekin päin v..ua.
Majatalon seinillä juoksi pikkugekkoja ja kyltti vinossa: "No using weapon and heroin". Yhdessä ei siis käyttää, entäs erikseen ?
25.11 to
Kaitsu päätti lähteä Suomeen ennen käden amputaatiota (päätös osoittautui järkipäätökseksi). Muu seurue mopojen selkään ja katsomaan MAASEUDULLE, viidakkoon, tarjoiljatytön sukua ja asuntoa (Pasi, Sepe & Severi oli dokannut kyseisen kissan kanssa viime yönä).
Tiet ja sillat asunnolle olivat vastaavia kuin Suomessa ennen rauta-aikaa, "I made it". Viidakon kätköistä sitten löytyi pari-kolme risaista lauta/bambumajaa, puolialastomia ihmisiä kolmisenkymmentä ja tietenkin sikoja, kanoja, koiria.... Tarjoiljatyttö oli suvun (ja tämän kyseisen lauman) ainoa, jolla oli työpaikka. Muut alkuasukkaat nauroivat Severille (pitäen tätä tyhmänä), koska ajaa YKSIN mopolla jossa on vielä auton moottori (Africa twin 750 cc).
Kohti pääkaupunkia ajaessa trooppinen myrsky puhkesi. Ekaa kertaa palelin täällä, + 28 C. Umpikaatovesisateessa ajaen n. 100 km/h aurinolasit huurteessa t-paita ja shortsit litimärkinä. Muutama "läheltä piti"-ohitus. Kun noiden stanan ajovalojen käyttö päiväaikaan on kiellettyä, niin sateessa, lasit huurteessa ohittaminen harmaan rekan tullessa vastaan.... Aaaarg Shweinhund. Kuivuttiin, 15 min. paahtoi aurinko ja sama stanan myrsky alkoi, taas viimeiset 100 km sateessa täristen.
Illaksi Nine Sisters-majataloon, joka on tolpilla järven päällä. Iltapizzalle kaupungille, pari drinksua ja unille, ainakin pääosa meistä unille, tai ainakin osa, tai ehkä joku.
26.11 pe
Aamusella Pol Potin aikaiseen kidutuskeskukseen (ex-lukio). Tarinoita, elämänkertoja, kuvia kidutuksista ja uhreista. Synkkä paikka. Elävästi jäi mieleen leirin säännöistä numero 6; "Kun sinua ruoskitaan tai saat sähköshokkeja, et saa itkeä lainkaan". Toivottavasti joku ei joutunut ns. kierteeseen.
Sitten "killing fields":lle, jossa isoja joukkohautoja. Maa pursusi luunpalasia ja pari kivaa kesähuvilaa oli täytetty pääkalloilla (tuhansia). Täällä sekä kidutuskeskuksessa oli normaalit turistikaupat, joista sai ostaa t-paitoja, aurinkolaseja etc. rihkamaa.
Mopot huoltoon ja vesifestarit alkaa. Kambotzan 2 miljoonaa landepaukkua on saapunut pääkaupunkiin bilettämään ja kadut on siis täynnä jengiä. Kadun vilskeessä arjalaista rotumiestä osataan katsoa ylöspäin arvolleen kuuluvalla tavalla, nöyrästi, ihallen ja hämmästellen hänen täydellistä olemustaan. Kenkäkorjautus ja blankkaus 2 taalaa. Nuudelikanaa rantakuppilassa köyhien ihmetellessä. Minä ja Rantala päiväunille 9-siskoon ja sieltä hakemaan mopot huollosta. Klo 20 lämpöä +37 C.
Syömään CFF:lle. kattoterassille joen rantaan. Hieno, "kallis" ja kultturelli paikka. Kesken ruokailun alkoi sataa vettä ja lujaa. Katutasolle ne 2 miljoonaa landea kipitti sateelta suojaan paniikissa. Yllättäen myös joella seilanneiden kirkasväristen ja kauniiden sähkövaloveneiden valaistus sammui ja ne ns. katosivat yön pimeyteen.
Sharkey´s-baariin, rento paikka paljon siistejä ulkomaalaisia ja kaks umpityhmää, punaniskasikajunttia Suomesta. Toinen kehuskeleva, itsetiedoton paskamaha ja toinen vaan häpeili kaveriaan. Tämä Frederikin ja Martti Ahtisaaren risteytys oli ollut Kambotzassa 2 päivää oli silti kokenut ja nähnyt enempi kuin Severi. Sharkeystä löytyi vinecoolereita, joita muualta ei oo löytynyt. Kaveri kyytiin ja 9-siskoon. Bilistä ja Rantala jatkoi. Hurjaa.
27.11 la
Phnon Pehnistä kohti Kep:iä, n. 250 km. Rankka mutavellitie, armottomia syvänteitä, vesilätäköitä. Kerran ajoin melkeen järveen ja Rantala seurasi. Spagaati v..nmoisessa lätäkössä jalkojen luistaessa ja mopon alkaessa uhkaavasti kallistua kyljelleen. En sentään kaatunut, onnistunut nousu ja pois. Ilma + 39 C. Ja taas aivan litimärkä ja paskanen. Vapaa majatalokin löytyi neljännellä yrittämällä. Siisti, uusi bungalowi. Biitsille syömään ja menihän siinä pullo Stolistnajaa parin bissen lisäksi. Uitiin kiinameressä, ja paikallisillä silmät lähes ympyräisinä nähdessään raamikkaiden arjalaisten täydellisiä vartaloita vain uimahousujen verhoamina. Vesi + 28 C, kahlaamista kuin Pärnun rannoilla, 600 metriä kahlattuaan vesi ulottuu jo polviin.
Illalla hienoon viidakkobaariin, n. 8 metrin korkeuteen puuhun. Hyvää englantia puhuva vietnamilaisnainen (aviomies originaali paikallisjuntti) oli asunut joskus Kanadassa. Finlandiavodkaa, olutta ja paikallista ruokaa. Samaan pöytään tuppaantui pari svedutyttöä ja tanskalainen HIV-tutkijatyttö. Ei lähempiä näytteitä, Rantalan yrityksestä toista svedua (svedun isukki oli eskimo ?!) kohtaan huolimatta. Koitti mongertaa ruotsia ja teeskennellä olevansa symppis. Ei mennyt läpi. Olishan sekin ollut kokemus; Makedoniassa asuva Hämeenlinnalainen sai pillua ruotsalaiselta eskimolta Kambotzassa...mutta ei niin ei.
Yöllä lähtiessämme viidakkoravintolasta kohti majataloa oli pimeää kuin B-rapussa. Unille jo n. klo 24, lämpöä taas se + 38 C. Sähkönsäästön vuoksi kaikki sähköt katkaistu klo 06, myös siis tuulettimista. Aamulla kosteassa, nihkässä, kuumassa ja kankkuselta ja p..skalta haisevassa tuvassa oli ääriraikas fiilis.
Viereisessä tuvassa oli hipahtava sakemannigubbe, joka oli ajanut KTM:llään (LC4) Euroopasta Nepaliin ja muutaman muunkin lyhyemmän reissun. Lensi sitten moponsa kanssa Thaikkuihin.
28.11 su
Reissu puolessavälissä. Aamukasilta ylös ja ajettiin aamiaiselle lähimpään kylään. Tuttu paistettu kanamuna, sämylä & kahvi. Tankkaus, kumin polttoa huoltsikalla ja eväiden osto illaksi. Kohti vuoristoa, viidakkoa, metsänvartijanmajaa, buddhatemppeliä. Siis Bogorin luonnonsuojelualueelle. Severi unohti tilaamansa sämpylät etc ja palasi takasin kaupunkiin. Odottelimme varjossa viidakon kaitamilla ja keulien ja kumia poltellen ja kas, jostain viidakon keskeltäkin saimme ihaljoita 5-6 kpl. Tulivat hämmästelemään arjalaisen rodun ylivertaisuutta, mopojamme ja kumin polttoa.
Tie vuorenjuurelta ylöspäin oli kammotin paskatie mitä olen ikinä nähnyt, saati sitten kokenut. Luulin aluksi, ettei tälläistä paskaa voi kauan jatkua, mutta voi sitä. Tiestä oli 5 % asfalttia, 5 % vettä, 15 % hiekkaa ja loput Dannyn päänkokoisia kiviä. Uskomaton paskatie, onneksi vastaan ei tullut liikennettä, ainakaan paljon. Ajoimme vesiputouksille, jossa Janne & Severi menivät kylpemään. Paikallisten nähdessä nämä kaksi puolialastonta jumalaa kaksi nopeinta pikkutyttöä varasivat heidät heti yksityiskäyttöönsä. Niin ja näköalat olivat siis tosi upeat.
Vuoren huipulla ( korkeus n. 1350 m) kökötti autiona vanha hylätty kasino. Kuuskerroksinen raunio oli varmasti ollut upea näky loistonsa päivinä, kun ranskalaiset siirtomaaherrat olivat sitä isännöineet. Kasinon kattoterassilla nautimme vappumunkkeja ja limua, Severin kissan laulaessa. Täältä metsänvartijan majalle, jonne majoituimme yöksi viiden englantilaisen rekkakuskilesbon kanssa.
Ajelulle vielä ennen pimeän tuloa; Buddhaluostariin, jossa munkit oli kortilla. Nekin oli painelleen alas vesijuhliin. Paviaani hyppeli tuttavallisesti, kuin ennestään jo tuntien Rantalan luo. Autiokirkkoon, sisälle mopoilla ja alttarilla kumin polttoa. Harvemmin sitä Suomessa....
Takaisin metsänvartijan majalle, suihku ja iltapalalle. Nuudeleita, keksejä, sulatejuustoa ja pari bisseä. Pasi, Sepe ja Severi kiskoivat suorastaan hämmästyttävän ja ällisttävän pahaa Mekong-viskiä. Näin baarista ostettuna se oli hieman kallimpaa, 0,375 litran pullo maksoi riistohintana 5000 rieliä eli noin yhden dollarin eli noin 4,3 markkaa eli noin 0,8 euroa. Kapitalistiriistäjät, stana. Samaan hintaan Pasi sai seuraavana aamuna suhteellisen hyvän hedarin ja kankkusen tästä voimajuomasta. Heh.
Taas pimeys iski kuin mustanaamio, salamannopeudella ja salakavalasti. Metsänvartija, nulikkapoika kuunteli karaokea volume 9:llä mukana hoilaten. Lievästi sanoen näytti huvittavalta.
Ma 29.11
Aamiainen; musliä ja 2 dl jugurttia. Suihku ja aurinkorasvat pintaan. Muutama niska, käsivarsi ja pohje heloittaa punaisena. Kumman hiljaisena nuo eiliset Mekong-veitikat ovat. Mikään ei ole ilmaista, vaikka halpaa saataa ollakkin.
Ja sama stanan kivirekipolku, nyt alaspäin. Severi ja Janne mopoillaan vielä kakspäällä, kun suonikkaan kaverin ihailijatkin pitää saattaa alas vuorelta puolisivistykseen. Yleensä niin leppoisa Jannekin hieman kiroilee ajaessan pimunsa kanssa, kannattiko pilu? Ketjut rävähti kerran pois paikoiltaan kesken matkan, sain ite kiroillen ne takas paikalleen. Pari kusipäätä vastaan maastureillan, eivätkä väistäneen tai menneet sivumalle tiellä sitten niin milliäkään.
Janne & Seve viemään tyttöjä lähimpään bussiasemalle ja Mä, Pasi ja Sepe ajettiin edeltä paikalliseen kalastajakylään lounaalle (4 banaania, 2 suolapähkinäpussia ja vesipullo, yht. 1,8 mk).
Siitä Sihanoukvilleen, Jannen mopo keitti 1 km ennen perille tuloa. Kiva majoitus lähellä biitsiä, jonne suunnistimmekin samantien---> Zoooom ! Upea biitsi !
Biitsillä safkat ja pari pirtelöä. Nappisilmätenavat kaupittelemassa hedelmäcocktaileja, rannenauhoja etc. Mä ja Janne 90 min. päivätorkuille ja sieltä kasinolle. Turpiin kummallekkin, tosin selityksenä; Varattu ja tiedostettu matkabudjettiin. Kasinolla 6 baccaraa, 1 ruletti ja BJ avattiin vain meille. Niin vinkuintiaanimaassa. Kalja ilmaista pelureille, mutta väkeviä et saa millään v..tullakaan, vain VIP-pelureille stana. Pikku hiprakassa ajaen Oasis-baariin (urheilubaari, iso screen). 1 Bisse ja biitsille. Tyhjää. Joku paikallinen Matti Nykänen johdatti meidän "kaupungin parhaaseen discoon", joka oli äärihuono
Kopio Silja Serenaden mehudiskosta. Sitten vaan bensa-asemalle hot-dogille ja paikalliset asunnottomat, ESK-pojat (epäsiistikaveri) tulivat kerjämään ja hieman jopa uhittelemaan. Onneksi olivat kaikki alle 130 senttisiä nuorukaisia.---> Unille.
30.11 ti
Klo 09.26 herätys, rasvat pintaan ja biitsille. Tavaksi tullut aamiainen; Espanjalainen omeletti, appelsiinimehua (äärituoretta), kahvi & patonki. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, rasvaa kuluu, iho kovilla. Uimaveden lämpötila + 28 C, ilma tuo tavanomainen + 38 C. Kulkukoirat hakevat tuskissaan varjopaikkaa.
Pikkumuksut pöyrii ympärillä kaupaten hedelmäcoctaileja, rihkamakoruja etc. Muuten biitsiltä löytyy mm. kiertelevät manikyyrit, hierojat, mustekala- ja äyriäiskaupustelijat. Kerjäläisiä onneksi harvassa. Muutama rampa ja katusoittaja.
Dani, 14, joka toimitti mulle ekan hedelmäcocktailin, pyörii jaloissa palveluksia tehden rahan toivossa. Pyysi 10 taalaa englanninkielistä koulua varten. Tunnin hieronta ja manikyyri vitosen. Rahansa väärttejä.
Klo 16.30 suihku & aftersun. Syömään ryssien omistamaan snake baariin (, joka osoittautui virheeksi, niin kuin yleensäkin ryssien kanssa asioiminen). Ulkopuitteiltaan siistissä ja persoonallisessa paikassa nimensä mukaisesti käärmeita lasien takana (mm. 7 m. python, muutamia liskoja, hentoon ketjuun kytketty vitunmoinen alligaattori, joka ei siis ollut lasin takana). Janne saatiin taivutella tunti ennen kuin suostui tulemaan kyseiseen paikkaan. Ja jälleen kerran Rantalan erehtymätön vaisto oli oikeassa, sinne ei olisi pitänyt mennä sillä 6 tuntia tämän lounaan jälkeen mulle iski armoton paska- ja oksennustauti.
Söin siis Kievin kanaa 10 vuoden tauon jälkeen ja riisiä ilman mitään kastiketta. Tarjoiljat pöndeltä, tilaukset menivät miten sattui ja sitten seliteltiin. Muut söivät pelmenejä ja pastaa.
Sieltä papukaija baariin, pari redbullvodkaa ja bilistä, Vincent enkkupojuli pelaili bilistä myös. Pasi ja Seve lähtivät unille, muut kuuluisaan kansanbaariin Bibaan, jossa oli tarjolla mm. karaokea. Persoonallinen paikka kaiken kaikkeaan. Bibasta kämpille, jossa Kimmo-pojan kuuden tunnin painajainen alkoi….
Siis stanan ruokamyrkytys vtun ryssäpaikan safkasta. Ensin oksensin 3 tuntia KAIKEN ulos sappinesteitä myöten ja kun luulin saaneeni kaiken ulos alkoi B-rappu toimia varsin rivakasti. Oksensin, paskoin ja nukuin pytyllä seuraavat 3 tuntia. Välillä koitin kömpiä punkkaan nukkumaan luullen jo kaiken loppuneen, mutta ei. Virhearvio. Kuravettä tuli vaan, vaan Jeesus tietää mistä. Pasi koitti nukkua mun vessassa ravaamisen aikana, sori Pasi…
Loppujen lopuksi olin niin stanan väsynyt, kuiva ja vittuuntunut, että olisin paskonut vaikka sänkyyn, jos peräsuolesta olisi vielä jotain tihrunut. En vaan enää olisi jaksanut nousta ylös.
1.12 ke
Joulukuu siis alkoi paskoissa olosuhteissa, kirjaimellisesti. Imodiumia ja lepoa. Pihalle uskalsin jopa viideksi minuutiksi ottamaan aurinkoa, kunhan lähin WC on 20 metrin etäisyydellä. Unta ei tuu ja heikottaa, Vitun ryssät, kaikki on niiden syytä !
Pojat lähtivät aamulla moporeissulle, ajelemaan biitseillä. Kolme neljästä palasi mopoilla, Janne autossa käsi murtuneena monesta kohtaa. Vesiputouksella oli ollut hieman liukasta.
Janne siis ekalle lennolle Bangkokkiin leikattavaksi. Kiputiloja ei tarvinne kuvailla, äijä irvisteli kuin eka b-rappupanon jälkeen, siis ottavana osapuolena. Tuskaista. Matkan osanottajien selvitymisprosentti laskee uhkaavasti… Talvisodassa meni vähemmän miehiä, siis pronsenteissa.
Loppupäivän nukuin ja kiereskelin vuoteessa (itsesäälissä). Illalla klo 23 uskalsin syödä Sepen ja Pasin tuoman hedelmäcocktailin. Unitabu naamariin ja nukuin 7 tuntia. Rivakka dieetti tämä paskatauti, useampi kilo karisi hetkessä. Ei enää millään jaksaisi maata sängyssä, toisaalta ajatellen Rantalan kohtaloa, ei mulla niin kauheen huonosti mene sittenkään, kaikesta huolimatta.
2.12 to
Kasilta vuoteesta ylös ja rasvat pintaan. Biitsille. B-rapun toiminta vieläkin epäsäännöllisen epävarmaa. Luotan sen toimintaan kuin Rantalan selibaattilupaukseen.
Pikku muksut, Dani & kumppanit taas kauppaamaan hedelmiä etc. Maksoin vitosen, että pysyy kaverinsa kanssa 6 tuntia vedessä. Armahdin kuitenkin jo kolmen tunnin kuluttua. Olkapäitä ja selkää punottaa, after sunia kehiin.
Sepe tepasteli kaupungilla lannevaate päällä ja paikallisilla oli hauskaa nähdessään Suomi-ladyboyn. Postitoimistoon kortteja postittamaan, saapuivat suomeen neljässä viikossa. Postimaksu 0,5 taalaa per kortti. Saman verran maksoi iso stobe viereisessä baarissa, eli 2000 rieliä.
Kauppakeskuksesta pikku ostoksia, mm. Vercacen pikku nahkalompsa 3000 rieliä ja varmasti ylihintaa.
Illalla rantabaariin syömään auringonlaskussa. Riisimuhennos ja sikaa, eka possuannos täällä, yleensä tulee kanaa naposteltua. Myös eka huono ruoka-annos, ei maistunut. Pojille maistuu pitkän saaren jäätee, niitä ei montaa tarvi, niin tulee höveli olo. Severi joi punkkupullon ja posket alkoi punoittaa.
Ruuan ja juomisen jälkeen päätettin lähteä tepastelemaan biitsiä pitkin kohti kiiluvia valoja, jonnekkin… Jaksoin kävelllä n. 300 m ja luovutin. Vieläkin mehut poissa paskataudin vuoksi, painuin majatallon unille ja toiset lähtivät kohti seikkailuja. Voi stana. Ryssät. Talvisota.
3.12. pe
Taas kasilta ylös ja biitsille. Vekarat tiesivät, että ollaan lähdössä tänään ja olivat odottamassa viimeistä tilaisuuttaan saada meiltä taaloja. Toivat meille, hyville asiakkailleen, läksiäislähjatkin. Sepe ja Pasi saivat muistaakseni sonkin sortin huivin tai rievun, mä sain hienosti simpukoista tehdyn kurkipatsaan. Siis ihan hienosti tehty, mutta kokonaisuudessaan ruma. Kiittelin kohteliaasti, mutta taisi Dani aavistaa, etten patsaasta liikaa pitänyt, vaikka koitin kovasti olla sitä näyttämättä. Myöhemmin annoin patsaan majatalon siivoojatytölle, joka riemastui ja lähetteli lentopusuja.
Dani kyseli vielä rahaa kouluaan varten, annoin s-postiosoitteeni johon voi kirjoittaa, jos tosissaan haluaa pitää yhteyttä ja voin lähettää kympin vaikka myöhemmin.
Poikkeuksellinen aamiainen; Musliä, jugurttia ja hedelmiä.
Vatsa alkaa jo hieman toimia, ainakin pierettää ja röyhdätyttää. Ja pierutkin on kuivia !
Klo 9 lähdettiin majatalosta pääkaupunkia kohti. 80 km asfalttiajoa, tiessä aivan uskomatomia pomppuja välillä. Hypin satulasta 40 sentin pomppuja ilmaan. Punapöylymultasavitie sateen uurtama, isoja kiviä ja norsunpäänkokoisia kuoppia. Onneksi ei yhtä syviä.
Vesiputoukselle olisi pitänyt patikoida 3 km (edestakaisin) luonnonsuojelualueen lippuluukulta (3 $). Jäi multa ja Sepeltä tekemättä. Pasi ja Seve lähtivät reippaina poikina kävelemään. Minä ja Sepe kohti pääkaupunkia mopoilla ja lujaa mentiinkin. Tai ainoastaan niin lujaa kuin noilla mopoilla pääsi. Pääkaupungin kaupunkipujoittelussa kone kävi niin kuumana, että piti pitää jalkaa etäällä hehkuvasta koneesta.
Nine sisteriin taas, jokaiselle oma huone, jeee ! Huoneessa aivan sairaan kuuma, aurinko paistaa sisään ja tuuletin pyörittää lämmintä ilmaa ympäri kämppää. Kylmää limua kuluu, Huoneen pyyhkeessä oli pandakarhun kokoinen reikä ! Kännykän mukaan huoneen lämpötila + 38 C.
Pasin ja Seven saavuttua pari kuvaa auringonlaskusta ja syömään intialaiseen paikkaan. Vastapäätä oleva intialainen mainostaa; 2 $, syö niin paljon kuin jaksat ja olut kaupanpäälle. Tulista ruokaa, hiki kihoaa pintaan. Tilasin vodkaa 4 cl, sain koko viinilasillisen, ei senpuoleen, ei se ”mitään” maksanut.
Temple baariin, jossa pojat tilasivat paikan erikoisdrinksun; Red bullia, appelsiinimehua, vodkaa ja viagraa mixattuna.
Taxilla Martinsiin. Ekaksi taxikuski vei meidät Out of darknessa-diskoon, joka oli lähempänä. Pyynnöistä huolimatta. Kuski ei oikein ”halua” kuunnella, pakotimme kuitenkin ajamaan Martinsiin. Klo 23 jo takas 9 siskossa, Seve lähti vielä katsomaan paikallista bändiä, joka soitti Black Sabbath-covereita.
4.12 la
Aamuysiltä ylös ja tuttu aamiainen. Visalla rahan nostoon, komissio 5 % stana. Lähdin shoppailemaan centralmarkettiin.
Centralmarket on valtava ostoskeskus, jossa tarjolla melkeen mitä vaan. Ostin salomonin ison kassin ylihinnalla, Sepe osti samanlaisen halvemmalla. Piraatti- ja tuliaisipaitoja tuli ostettua aika läjä. Viereisestä ostoskeskuksesta löytyi PS2-pelejä ja DVD-leffoja, laadukkaampia (ja kalliimpia) vaatteita.
Mopot palautettiin ja lähdettiin syömään. Siisti ravintola, jossa hyvä palvelu. Ravintolakouluravintola. Loistavaa mansikkaamargaritaa. WC kaupungin siistein, siellä myös ilmaisia kortsuja ja seinät täynnä Bushin pilkkajulisteita. Kaupungilla pikku festarit, pop-stars tyylinen esiintyminen. (mm. Juliste amerikan intiaanit aseet käsissä ja texti; Taisteltu terrorismia vastaan jo vuodesta 1492.).
Kuninkaanlinnaan. Hihattomassa paidassa ei pihalle pääse, paitoja toki myytävänä. Sisällä palatseissa ei saa kuvata. Näyttäviä rakennuksia ja patsaita. Kultaisia (kullattuja) ja jadeisia buddhapatsaista riittää. Kultainen iso näköispatsas. Yhdessä lattiassa 5000 hopealaattaa. Uusi kunkku sattuikin tepastelemaan pihalla. Turisteja ja munkkeja piha pullollaan. Yksi rakennus ei sopinut kokonaisuuteen, kuulemma Napoleonin lahjottama tönö, jota kunkku ei ollut kehdanut siirtää muualle.
Pojat aloittivat kaljoittelun, itse ei pysty. Paskataudin jälkeen Imodium on tehnyt tehtävänsä. Tulppa. Vatsa pullistelee.
Miikan tupareihin, jossa oli kansainväinen tunnelma. Darren, enkkupoju, mukanaan paikallinen vaimo, kuin myös isännällä Miikalla. Lisäksi paikalla ainakin; taloudenhoitaja, hänen muksut, avoavaimon muksut, sisko, äiti ja isoäiti. Siskonmuksut, naapureita, pari rixakuskia, lähiasukkeja ja niiden muksuja parikymmentä. Siis paljon ihmisiä.
5.12. su
Päivällä katsomassa Thai-boxingia. Kovia jätkiä ja kovia iskuja. Illalla sitten kentälle ja kotia kohti.
