Linux: Työpöytä

Sisällysluettelo:


Top

Yleistä

MS-tekeleisiin tottunut ei ehkä ensimmäiseksi tule ajatelleeksi tietokoneen työpöytää (desktop) sovellusohjelmana, mutta Linux tarjoaa siinäkin runsaasti valinnanvaraa. Itse asiassa jo graafisen ikkunointiympäristön - käytännössä yleensä X-ikkunoinnin - voi valita useasta eri vaihtoehdosta, tai peräti jättää kokonaan asentamatta tai lataamatta. Tästä on valtava apu silloin, kun halutaan puristella tehoa irti kotimikrosta tai tarvitaan verkkopalvelin. Tai silloin, kuin tarvitaan jotakin muuta kuin se tavallinen vaihtoehto.

Jo Red Hatin viitosversion kanssa tuli useita ilmaisjakelutyöpöytiä, joista tunnetuimmat ovat Afterstep ja FVWM95. Afterstep oli varsin näppärästi käyttäytyvä ikkunamanageri, jonka asetusten määrittely vaatii kuitenkin pientä yritteliäisyyttä. FVWM95n työpöytä oli näköispainos Win95:stä Start-nappeineen ja alapalkkeineen, piristettynä joillakin X-ikkunoinnista tutuilla parannuksilla.

Vuoden 1999 aikana tulleiden uusien jakeluversioiden mukana kehitys meni edelleen eteenpäin. Jakeluihin tulivat mukaan KDE ja GNOME, jotka ovat jo todella kehittyneitä ja nykyaikaisia työpöytäohjelmistoja. Lisäpiirteenä on mukaan tullut myös laajat kokoelmat tietyn työpöydän ympärille rakennettua oheistavaraa. Esimerkiksi KDE:lle on tehty paljonkin ohjelmia, jotka tunnistaa usein "k":lla alkavasta nimestä (kwm, ktop, kview jne.). Asentamalla KDE:n kirjastot näitä ohjelmia voi ajaa myös muiden työpöytäympäristöjen kanssa. Näistä enemmän alla.

Alla tarkastelen lähemmin myös vanhaa Unixin standardityöpöytää CDE:tä.


Top

KDE

KDE on tämän hetken oma valintani työpöydäksi, ja yleisesti varsin suosittu. Se tuntui päässeen suureen suosioon hiukan yllättäen, asettaen mm. tunnetuimman jakeluyhtiön, Red Hatin, tapahtuneen tosiasian eteen.

KDE on hämmästyttävän hieno! Käyttöliittymä on hyvin pitkälle muokattavissa, eikä olekaan mahdollista sanoa että KDE näyttäisi juuri tältä tai tuolta, vaan KDE näyttää aika pitkälle siltä miltä halutaan. Kaikenlainen ominaisuuksien asettelu onnistuu siististi graafisten lomakkeiden avulla. Valmiita teemoja löytyy runsaasti.

Työkalupanelissa pääasiana ovat erilaiset painikkeet, kuten Windowsin Käynnistä-nappia muistuttava K-painike. Käyttäjä voi itse lisäillä paneliin painikkeita. On myös mahdollista ajaa ohjelmia niin, että ohjelman näyttö tulee paneliin. Tyypillinen esimerkki on oletusarvoisesti mukana tullut kello. Panelissa on myös painikkeet työskentelyalueen valitsemiseen, Unixille tyypilliseen tapaan ikkunoita voi sirotella useille rinnakkaisille työskentelyalueille, joista yksi kerrallaan on valittuna näyttöön - kätevää muuten.

Tehtäväpalkki muistuttaa Windowsin vastaavaa. Kukin ikkuna saa yleensä palkkiin oman nappinsa, jonka avulla niitä voi nostella esiin näyttöön. Mukaan on tullut myös mahdollisuus niputtaa saman ohjelman ikkunat saman painikkeen taakse tilan säästämiseksi ja näkymän siivoamiseksi.

Työpöytä on yleensä lievästi WWW-tyylinen - ei tuplaklikkauksia. Ainakin minulla työpöydälle ilmestyi muutama kätevä ikoni automaattisesti, lisää saa vetämällä&pudottamalla tiedostohallintaohjelman ikkunasta.

Hienouksia on oikeastaan ehkä vähän liikaakin, koristeellisia "teemoja" löytyy ja konffattavaa riittää.


Top

GNOME

GNOME muistuttaa lyhyesti sanoen hyvin paljon KDE:ta, on WWW-henkistä työpöytää ja ohjauspanelia. Mielestäni GNOME ei ole vielä ihan yhtä valmis kuin KDE, eikä ihan yhtä hieno ja hyväkään. Tämä lienee aika pitkälti makuasia.


Top

CDE

Aikoinaan Red Hatin viitosversioita varten ostin Red Hatin levittämän TriTeal CDE:n. CDE (Common Desktop Environment) on tärkeimpien Unix-talojen tukema ja käyttämä työpöytäohjelmisto. Oman kappaleeni tilasin viikko sen jälkeen, kun CDE otettiin käyttöön töissä käyttämässäni työasemassa. Yhdennäköisyys on hämmästyttävä, vaikka itse koneet ovat aivan erilaisia.

Pidin CDE:tä parhaana käyttämistäni työpöydistä ennen kuin tutustuin KDE:hen ja GNOME:en, vaikka CDE ei suinkaan ole täydellinen ja alkaa olla hiukan vanhahtava. Asetusten perusasiat voi tehdä aika pitkälle vedä&pudota+menu menetelmillä, ikkunoiden ikonit ja ohjelmien pikakuvakkeet on kerrankin eroteltu järkevästi, monen pöydän hallinta menee kätevästi GWM:n (Graphic Window Manager) avulla (se puuttuu työpaikan koneesta) jne.

Modernin tyylin mukaiset työpöydän laidoilla ja "päällä" sijaitsevat panelit ja palkit kuitenkin puuttuvat CDE:stä. Sen työkalupalkki on yksi ikkuna muiden joukossa. Windowsiin tottunutta haitannee erityisesti tehtäväpalkin puuttuminen.

Vanhahtavien ja PC-ohjelmiin tottuneiden mielestä erikoisten piirteidensä takia CDE ei tunnu enää kovin kiinnostavalta vaihtoehdolta työpöydäksi.