Linux: Omat kokemukset

Sisällysluettelo:


Top

Ensimmäinen PC

Ensikokemukseni Linuxista sain 90-luvun puolivälistä kotoisin olleen Pentium 133 -mikroni kanssa. Ne olivat todella myönteisiä. Linuxin ensiasennus ja käyttöotto oli huomattavasti helpompaa kuin esiasennetun Windows95:n käyttöönotto! Paketin tuhti sisältö oli myös pieni yllätys. Käyttöjärjestelmä myös toimi 99% luotettavasti (yksi jumitila eikä kaatumisia käyttöjärjestelmässä tai X-ikkunoinnissa) sen jälkeen, kun asensin joulukuussa 1997 julkaistun Pentium-bugifixin (tilanne 24.10.1998). Päivitysten ja uusien osien asentaminen on muuten usein melkoisen helppoa Red Hatin RPM-paketointijärjestelmän avulla.

Päivitin alkuperäisen Red Hat 5.0:ni 5.1-versioksi alkusyksystä 1998, kun levytilan loppuminen ja muutamat aikaansaamani sotkut alkoivat vaatia toimenpiteitä. Hommaan liittyi levyjen formatointia. Täytyy myöntää, että siitä oppi muutamia uusia asioita varmuuskopioita ja tiedostojen sijoittelua koskien. Ei todellakaan kannata sekoitella liikaa itse muuttamiaan tiedostoja eri levyosioille, jotain unohtuu aina. Olisi myös hyvä laittaa talteen verkosta imuroimiaan laajennuksia.

Versioon 5.2 siirryin loppuvuodesta 1998 yksinkertaisella päivityksellä ilman suurempia sotkuja.

Alunperin asensin Windows95:n käynnistymään oletuskäyttöjärjestelmänä, koska suhtauduin epäilevästi Linuxin kiinnostavuuteen, mutta se asetus tuli kyllä nopeasti muutettua, kun huomasin, että Windows95-puolelle ei tullut enää mentyä kuin pakosta, eikä pakkoa todellakaan esiintynyt usein. Yksi Linuxin eduista muuten on, että se pystyy hyödyntämään monien eri käyttöjärjestelmien kiintolevyosioita. Toisin sanoen pystyn työskentelemään Linuxissa myos Windows95:n "levyasemilla" olevien tiedostojen kanssa. Asettamalla levyn tiedostojarjestelmaksi "vfat" saa nämä näkymään pitkine nimineen kaikkineen. Joitakin erikoismerkkeihin liittyviä erimielisyyksiä nimistä saattaa kuitenkin esiintyä.


Top

Toinen PC

Kesällä 1999 siirryin kaikinpuolin uuteen PC-sukupolveen. Windows oli vaihtunut Win98:iin, Red Hat 6.0:aan, Pentium perusmallista III:ksi ja mikrossa oli nyt mukana myös CD-RW.

Melko täydellinen tietämättömyys levyn osioinnin säännöistä aiheutti perusteellisen tutustumisen sekä Red Hat 6.0:n että Win98:n asentamiseen. Lopulta päädyin siihen, että yhden suuren kiintolevyn tapauksessa on paras tehdä ensin Windowsille yksi suuri (alle 8 Gb) 'C'-osio ja sitten tehdä Linuxille ensin pikkuinen '/boot'-osio ja sitten pistää loput "Linux extended" -tyyppiseksi osioksi, jota voi palastella miten sielu ja levytila antaa myöten. Suosittelen ainakin /home-osion tekoa pakollisten '/' ja 'swap' -osioiden lisäksi, sinne tulevat käyttöjien omat hakemistot.

Jos tarpeelliset ajurit vaan ovat mukana Linux-jakelussa, Red Hatin asennus on mielestäni huomattavasti helpompaa kuin Win98:n ja jättää mikron huomattavasti valmiimpaan kuntoon. Tärkeimmät ajurit ja valtava määrä sovellusohjelmistoja asentuu suoraviivaisen asennusprosessin aikana, mitä ei oikein voi sanoa Windowsista.

Ajurien löytyminen ei ole yhtä itsestäänselvää kuin Windowsissa, tyypillisesti riesaa tuottavat winmodeemit, huippumodernit näytönohjaimet ja eksoottisemmat lisälaitteet. Ajurien löytyminen on hyvä tarkastaa etukäteen. Tuki on kuitenkin hyvin laajaa.

Uuden näytönohjaimeni (Diamond Viper V550) kunniaksi hankin kaupallisen Accelerated-X X-palvelinohjelmiston. Red Hatin mukana tullut ilmaisohjelma toimi kyllä, mutta kuvan ylälaidassa oli virhettä (pitkiä ja harvoja juovia). Accelerated-X toimi kyllä varsin hyvin, mutta joitakin yhteensopivuusongelmia esimerkiksi GNOME:n kanssa ilmeni. Siirryinkin takaisin X86Free:n käyttäjäksi, se tuntuu olevan "standartimpi" vaihtoehto. Oletusarvoilla tehtävä käyttöjärjestelmäpäivitys palauttaa myös herkästi jakelun omat näytönohjaimet takaisin, joten poikkeavan ratkaisun ylläpito voi vaatia pientä vaivannäköä. X86Free:n teho tuntuu parantuneen nelosversion myötä huomattavasti.

Yksi haaste minulle oli CD-RW-aseman Linux-käyttö. Laite - tavallinen sisäinen HP:n IDE-väylään kytketty malli - tuntui aikoinaan ostettaessa vielä vähän eksoottiselta huipputekniikalta, ja CD-kirjoittamisesta tehtyjen ohjeiden lukeminen sai aikaan todellisen hakkeri-fiiliksen. Koko homma tuntui olevan mahdottoman monimutkaista kaikkine ytimen uudelleenkääntämisineen ja muine temppuineen, joilla wintoosailijoita on tapana pelotella, kun Linuxista on puhe.

Tunnelma latistui huomattavasti, kun huomasin wepistä, että seuraavilla komennoilla pääsee polttelemaan koneessani romppuja ilman ihmeempiä hakkeripelleilyä:

  # ladataan tarvittavat modulit:
  insmod sg
  insmod ide-scsi
  # käynnistetään graafinen poltto-ohjelma:
  xcdroast
  # kun poltot on tehty, poistetaan modulit:
  rmmod sg
  rmmod ide-scsi

Lisäksi pitää /etc/lilo.conf:iin lisätä rivi (# = a,b,c tai d):

  append="hd#=ide-scsi"

Tämän muutoksen jälkeen pitää ajaa LILO esim. komennolla "lilo -v".

Ehkäpä dokumentaatiossa olisi parantamisen varaa, mutta eihän sitäkään kukaan ehdi lukemaan. Parannuksen paikka asennusohjelmaan? Ongelmahan syntyy siitä ettei laitteen toimittaja viitsi hoitaa hommiaan ja tarjota tukea, tuonkin kirjoittamiseen ei olisi HP:n herroilta paljon paperia kulunut, puhumattakaan weppisivun muistitilasta...

Erilaisten päivitysten myötä minulla on nyt menossa Red Hatin 8.0 -versio. Olen päivitellyt versiota ylöspäin aina kun Suomeen on tullut myyntiin uusi Red Hat, lukuunottamatta 7.3 ja 9. Säännöllisellä jakeluversion päivittämisellä sovellusohjelmatkin pysyvät paremmin ajantasalla, tuleehan Linuxissa yleensä paljon sovelluksia samassa paketissa mukana. Kehitys on mennyt selkeästi eteenpäin niin asennusohjelmien kuin työpöytäympäristöjenkin suhteen, samalla kun ajurit ja sovellusohjelmat ovat sekä lisääntyneet että parantuneet.


Top

Kolmas PC

Kolmas mikroni on ensimmäinen johon en enää hankkinut Windowsia. Dualboot-koneissa on omat harminsa esim. levyjen partitioinnissa, ja sitäpaitsi Windows maksaa rahaa ainakin silloin kun sitä ei hanki varastamalla. Aion pitää vanhan koneeni tallella jotta pystyn käyttämään sen Wintoosaa silloin harvoin kun sille on käyttöä. Näytöttömän ja näppiksettömän Linux/Windows koneen etäkäyttö lähiverkon kautta on muuten aika mielenkiintoinen viriteltävää, etenkin kun IP-osoitteet ovat dynaamisia.

Tässä koneessa on 2.6 GHz Intel Pentium 4 prosessori joten vauhtia tuli taas reippaasti lisää. Edellinen kone alkoikin hyytymään vaativammissa hommissa kuten kuvankäsittelyssä. Etenkin skannerilla on vähän liiankin helppo tuottaa niin isoja kuvatiedostoja että gigat ovat tarpeeseen.

Aikaisemmin käyttämäni Red Hat:in sijasta asensin tähän koneeseen SuSE 9.0:n. Red Hat on muuttamassa tuotevalikoimaansa tavalla joka ei tunnu oikein soveltuvan kotikäyttäjille. SuSE puolestaan tuntuu nousseen selväksi markkinakakkoseksi.

Moni asia on edennyt Linuxin asentamisessakin viime vuosien aikana. Oma merkityksensä on varmaan myös toimittajan vaihdolla. Perusasennus sujui erittäin mukavasti, ei oikeastaan tarvinnut kuin heittää DVD sisään ja vastailla muutamaan kysymykseen jotka eivät ainakaan minusta olleet kovin vaikeita. Muutama keljumaisuus kyllä tuli myöhemmin esiin. Printterituki tuntui perin surkealta ja vanha ihmetyksenaiheeni siitä, miten KDE:n valikoihin oikein pitäisi lisätä niitä ohjelmia jotka eivät itse osaa rekisteröityä sinne, ei saanut vastausta edes tavallista paremmista opaskirjoista. Omituista ettei tuollaista perusasiaa saada kuntoon ja selvästi ohjeistettua.

Valikot ovat kuitenkin kunnossa ja USB-liitäntäinen monitoimilaite printtaa ja skannaa. Samoin digikameran kuvat lähtivät siirtymään kuten ennenkin ja romppu palaa kun tarvitsee.

SuSE 9 näyttää koreammalta kuin Red Hat 8 ja siinä on muutama ihan pätevä lisäyskin. Hallintatyökalu YaST on varsin hyvän ja hyödyllisen tuntuinen. Mielenkiintoinen on myös mahdollisuus avata yhdelle näytölle useita itsenäisiä X-istuntoja (graafinen työpöytäsetti) joiden välillä voi hyppiä pikanäppäilyjen avulla.

Olin aikaisemmin hankkinut ulkoisen ADSL-modeemin joka sisältää myös 4-porttisen lähiverkkokytkimen. Nyt siitä oli taas iloa. Vaikka ulkoinen laite saattaa maksaa vähän enemmän kuin sisäinen liitäntäkortti niin on se kyllä hyvä kun laitteistoja muutellaan ja laajennellaan. Ei tarvitse siirrellä kortteja koneesta toiseen eikä huolehtia ajureista, senkun vaan laittaa johdot kiinni niin homma pelaa.


Top

Neljäs PC

Neljäs PC:ni ei oikeastaan ole uusi kone. Kolmas kone lakkasi toimimasta yllättäen. Vaihdoin siihen tärkeimmät sisuskalut kuten äitilevyn ja prosessorin ennen kuin se taas lähti toimimaan. Arvelen vian olleen äitikortilla.

Uudella kokoonpanolla oli 3,2 GHz:n Pentium-prosessori. Systeemin käyntiääni oli kuin suihkukoneessa eikä 3D-kiihdytys lähtenyt koskaan toimimaan. Muutakin temppuilua alkoi esiintymään. Ongelmat vaikuttivat rautaperäisiltä.

Käyttiksenä oli edelleen SuSE.


Top

Viides PC

Lopulta laitoin joululomalla 2006 koneen sisukset taas uusiksi. Tällä kertaa systeemi on rakennettu AMD X2 5200+ -prosessorin ympärille. Ensivaikutelma on etten tule koskemaan Intelin tuotteisiin pitkään aikaan kuin korkeintaan pitkällä tikulla, niin paljon paremmin tämä systeemi lähti toimimaan.

Ensiasennuskäyttis oli tällä kertaa SuSE 10.1. Tämän version harminkappale näyttäisi olevan uusittu päivityssofta, mutta kyllä se pienen laittelun jälkeen näyttää pelaavan. Alkuun syntyy kyllä pieni muna-kana-ongelma, kun risa päivityssofta pitäisi päivittää...

Muuten käyttöjärjestelmä näyttää varsin hyvältä. Mielenkiintoisista lisäohjelmista voisi mainita Google Earth -kartta/kuvaohjelman sekä DVD-katseluun viritetyn Xine-multimediaohjelman Packmanilta.