Akvaario: Vinkit

Sisällysluettelo:


Top

Suodatin huoltovapaaksi

Tavallisilla ulkosuodattimilla eli ns. pönttösuodattimilla on ikävä taipumus tukkeutua turhan usein. Pahimmillaan suodatin saattaa vaatia jonkinlaista rassaamista jopa viikoittain. Tämä on ikävää paitsi työmäärän vuoksi, myös siksi että tukkeutuva suodatin voi olla vaarallinen kaloille ja myös siksi että puhdistus sekä tehonvaihtelut haittaavat suodattimen bakteerikantaa.

Tyypillisiä syitä ulkosuodattimen tukkeutumiseen ovat:

  1. Suuret roskat kuten kasvintähteet tukkivat imupuolen vedenottoaukot.
  2. Suodatinmateriaali muurautuu umpeen.
  3. Suodattimesta läpi päässeet roskat tukkivat poistosuuttimen reikiä.

On onneksi kuitenkin mahdollista saada ulkosuodatin toimimaan vuosia yhtäjaksoisesti ilman mitään varsinaista huoltoa.

Ensimmäiseen ongelmaan syynä on tyypillisesti liian pieni imusuutin. Jos imuputken päässä on vain peukalon kokoinen ritilä ja virtaus on satoja litroja tunnissa, irtolehtiä ja muuta roskaa liimautuu helposti ritilään. Kun osa imuaukoista on tukossa, vapaana olevilla aukoilla on entistä suurempi virtaus ja roskia jämähtää ritilään entistä helpommin. Ratkaisu tähän on vaihtaa imuritilä isompaan, jolloin virtaus imuaukoilla kutistuu niin pieneksi, etteivät kuolleet lehdetkään tartu kiinni.

Uuden suuttimen voi rakentaa vaikka elintarvikekäyttöön sopivasta pakasterasiasta. Rasian materiaalin pitää olla riittävän myrkytöntä ja puhdasta akvaariokäyttöön. Rasian kyljet porataan täyteen parin millin reikiä ja sen kannen kulman lähelle tehdään tarkasti imuputken päähän sopiva reikä. Vaihtoehtoisesti kannen voi jättää pois ja reiän tehdä pohjaan, tällöin rasia suuaukko painetaan jonkin matkaa pohjahiekkaan. Kannellisen rasian sisään voi panna kiven painoksi. Lopuksi imuputki painetaan reikäänsä ja imusysteemi on valmis.

Toinen ongelma, suodatinmateriaalin tukkeutuminen, on ratkaistavissa järjestämällä eri kokoista suodatinmateriaalia suodatinkammioon oikeassa järjestyksessä. Ensimmäiseksi veden tulosuunnassa pitää olla hyvin karkeaa materiaalia ja pienireikäisin suodatinaine jätetään viimeiseksi. Tietysti myös suodattimen bakteerikannan pitää olla kunnossa, jotta roskat hajoavat ennen kuin tukkeutuminen pääsee vauhtiin. Puutteellinen bakteeritoiminta voi aiheuttaa nopeasti käynnistysvaikeuksia, mutta muutaman viikon odotus auttaa usein.

Ensimmäisenä ja karkeimpana suodatinmateriaalina olen itse käyttänyt lähinnä muoviromua. Suurin osa siitä on vanhoja ylijääneitä akvaarioletkuja ja -putkia, jotka on leikelty parin sentin pätkiksi. Seassa on myös akvaariokaupasta ostettuja 'siilejä' sekä tarpeettomia akvaariolaitteiden tulppia ja kulmakappaleita. Olen pätkinyt sekaan myös sisäsuodattimen vaahtomuovipatruunoiden mukana tulleita 'keskitappeja', vaahtomuovia nekin.

Keskimmäisenä minulla on 'siimasykkyrää', Eheimin myymää suodatinmateriaalia joka näyttää vihreästä ongensiimasta väännetyltä vanutupolta. Vaikka siihen takertuu suodattimessa paljonkin moskaa, se on erittäin helppo pestä suihkulla ja vaikuttaa aika ikuiselta kestävyytensä puolesta. Virtausvastus on vähäinen.

Viimeisenä suodattimena minulla on suodatinkammioon hyvin sopiva vaahtomuovipatruuna, kestävää materiaalia sekin. Joskus käytän sen vierellä myös pieniä määriä suodatinvanua.

Kolmas ongelma, poistosuuttimien tukkeutuminen, on helppo välttää. Älä käytä ahtaita poistosuuttimia. Tulee se vesi letkun tai putken päästä ilman mitään reikäputkiakin. On kuitenkin hyvä suunnata suodattimen poistovesi pinnan suuntaiseksi, siihen voi käyttää joko valmiiksi sopivaan muotoon väännettyä putkea tai rakentaa oma viritys letkunpätkistä ja kulmakappaleista.

Kannattaa myös harkita useamman suodattimen käyttöä. Sisäsuodattimissa on yleensä suuri virtausnopeus ja pieni suodatinkammio, joten ne ovat hyviä mekaaniseen roskanpoistoon ja veden liikuttamiseen, mutta eivät ole kovin tehokkaita biologiseen suodatukseen. Ulkosuodattimen ominaisuudet ovat taas yleensä päinvastaiset. Siksi on hyvä jos akvaariossa on molemmat. Tällöin sisäsuodatin auttaa välttämään ulkosuodattimen tukkeutumista poistamalla vedestä roskia.


Top

Omatekoinen ulkosuodatin

Avoimen ulkosuodattimen, jonka yläreuna on suunnilleen samalla tasolla akvaarion yläreunan kanssa, voi rakentaa melko helposti. Kaupallisissa suodattimissa on yleensä aika pieni tilavuus virtausnopeuteen nähden, puhumattakaan mitään hinnasta. Itsetehdyllä suodattimella voi saada suuren suodattimen kohtuullisin kustannuksin.

Avoimeen ulkosuodattimeen tarvitaan tyypillisesti:

Kaikkien materiaalien tulee olla myrkyttömiä ja muutenkin sopivia akvaariokäyttöön.

Koska suodatin on yleensä paljon pienempi kuin akvaario, järjestelmä kannattaa rakentaa niin että pumppu pumppaa vettä suodattimesta akvaarioon. Toiseen suuntaan vesi kulkee lapolla, eli vesi virtaa omia aikojaan korkeammalla olevasta akvaariovedestä suodattimeen päin. Jos imupuoli menee tukkoon, pumppu imee suodattimesta enimmät vedet akvaarioon, jonka pinta nousee vastaavasti. Akvaarioon olisi oikein hyvä jättää sen verran ilmatilaa että suodattimenkin vedet mahtuvat sinne valumatta lattialle.

Imusuuttimen ja poistosuuttimen rakentamisesta on ohjeita Suodatin huoltovapaaksi -luvussa.

Jos kaytetään poistoletkullista uppopumppua, pumpun voi asentaa suodatinkammion sisään joko avoimeen tilaan tai karkean suodatinmateriaalin (putkenpätkä tms.) sekaan. Letkupumppu taas asennetaan suodattimen akvaarioon menevään poistoletkuun, jolloin suodatinkammioon saattaa joutua asentamaan oman imusuuttimen poistoletkua varten.

Ulkosuodatintyyppejä

Veden virtausjärjestys uppopumppua kaytettäessä:

  1. Akvaario.
  2. Imusuutin akvaariossa.
  3. Imuputki.
  4. Imuletku.
  5. Suodatinkammion etupuoli, karkea suodatinmateriaali.
  6. Suodatinkammion keskikohta, hieno suodatinmateriaali.
  7. Suodatinkammion poistopuoli, avoin tila tai karkea suodatinmateriaali.
  8. Uppopumppu.
  9. Poistoletku.
  10. Poistosuutin akvaariossa.
  11. Akvaario.

Veden virtausjärjestys letkupumppua kaytettäessä:

  1. Akvaario.
  2. Imusuutin akvaariossa.
  3. Imuputki.
  4. Imuletku.
  5. Suodatinkammion etupuoli, karkea suodatinmateriaali.
  6. Suodatinkammion keskikohta, hieno suodatinmateriaali.
  7. Suodatinkammion poistopuoli, avoin tila tai karkea suodatinmateriaali imusuuttimella.
  8. Poistoletkun alku.
  9. Letkupumppu.
  10. Poistoletkun loppu.
  11. Poistosuutin akvaariossa.
  12. Akvaario.

Kun suodatin toimii, suodatinkammion vedenpinta laskee jonkin verran alemmaksi kuin akvaariossa. Tämä johtuu siitä, että vedenpintojen korkeusero pitää yllä virtausta akvaariosta suodattimeen. Ei korkeuseroa, ei virtausta. Tämä tarkoittaa myös käytännössä sitä, ettei avoimen suodattimen virtausta voi väkisin nostaa pumpputehoa lisäämällä. Pumpuksi kannattaakin valita verrattain heikkotehoinen malli.

Kun akvaariota siivotaan sen vedenpinta saattaa laskea niin paljon että ulkosuodattimen letkuihin joutuu ilmaa. Etenkään imupuolen lappo ei toivu siitä itsestään. Sen imeskely käyntiin saattaa olla varsin keljumaista hommaa ja vaatia jopa suodattimen osien purkamista, jos asiaa ei ole ajateltu aikanaan kuntoon. Kannattaa siis miettiä miten voi välttää imuletkun tyhjenemisen tai miten voisi helposti saada sen taas toimimaan tyhjenemisen jälkeen. Lapon toimintahan loppuu silloin kun sen jompikumpi pää nousee ylemmän vedenpinnan yläpuolelle, eikä päitä ole tukittu.

Omassa 10 litran karhutölkkisuodattimessani, joka on pystymallinen uppopumppusuodatin, käynnistys normaalin siivouksen jälkeen ei ole mikään ongelma. Letkuissa on mutkat alaspäin, niihin jää vettä kun imu pysähtyy. Annan pumpun pumpata tölkin niin tyhjäksi kuin se pystyy. Kun akvaario on täytetty ja suodatin pitäisi käynnistää, otan tölkistä kiinni ja lasken sen hetkeksi alemmaksi. Letkunmutkiin jäänyt vesi tempaisee molempiin letkuihin virtauksen päälle hulahtaessaan tölkkiin letkujen suoristuessa alaviistoon. Sitten odotan muutaman sekunnin ja nostan purkin takaisin paikoilleen. Lopuksi vaan pumppu käyntiin.


Top

Kalan lopettaminen

Joskus valitettavasti joku kaloista menee siihen kuntoon, että se on päästettävä tuskistaan. Toisin kuin isompien lemmikkien harrastajat, akvaarionhoitajat eivät oikein voi aina käyttää eläinlääkäriä tämän asian hoitamiseen. Tietämättömyyden ja arkailun takia lopettamiseen käytetään välillä menetelmiä jotka ovat kaikille osapuolille enemmän tai vähemmän kiusallisia.

Kirjallisuudessa ja netissä on esitetty vaihtelevia menetelmiä aina seinään heittämisestä (kirjoittaja on varmaan poikamies) erilaisiin nukutusaineisiin asti. Monet näistä menetelmistä ovat varmaan ihan hyviä, nukutusainemenetelmät luultavasti todella hyviä. Aion kuitenkin esittää tässä oman muunnelmani, jonka etuja ovat mielestäni:

Vaadittavat tarvikkeet:

Tee näin turhia vaiheiden välillä viivyttelemättä:

  1. Kerää yllämainitut tarvikkeet kätevästi esille akvaarion lähelle.
  2. Pyydystä kala haavilla.
  3. Työnnä kala haaveineen pussiin.
  4. Aseta pussi alustan päälle painaen pussin päältä kalan liikkumattomaksi.
  5. Lopeta kala voimakkaalla päätä kohti suunnatulla lyönnillä, eli lyö (ainakin) pää länään.
  6. Tarvittaessa uusi lyönti, jotta voit olla varma kalan kuolemasta.
  7. Siivoa jäljet. Heitä pussi pois, pese haavi hyvin ja kierrätä vainaja sopivalla tavalla.

Mikäli et saa varmuutta kalan kuolemasta pelkällä lyömisellä, voit leikata poikki tai taittaa sen niskan siivousvaiheessa. Tarvittava lyöntivoima vaihtelee paljon kalan lajista ja koosta riippuen.

Jos käsittelet haavilla sairaita kaloja, se olisi hyvä desinfioida kunnolla ennen kuin sitä käytetään uudestaan. Näkyvä lika pois ja uittaminen kuumassa vedessä tai desinfiointiaineessa, joka hajoaa pois eikä jää myrkyttämään vettä.