Julkaistu 4.8.2006 Kouvolan Sanomien Lukijalta -palstalla

Jalkapallokulttuuria Anjalankoskella

Tunnusta väriä, mutta hiljaa ja huomaamattomasti. Älä heilu, älä huuda, älä ilmaise tunteitasi muuten kuin taputtamalla korrektisti maalitilanteissa.
 

Käsittääkseni jalkapallo-ottelussa kuitenkin saa, ellei peräti pidä, kannustaa omaa joukkuettaan. Jalkapallo herättää tunteita, hyvin intohimoisiakin sellaisia. Tiedän näin tapahtuvan myös ajoittain anjalankoskelaisille, sillä olen sen omin silmin nähnyt muun muassa Pohjola-stadionilla viime syksynä. Olimme niin sanotusti liekeissä. Mahtavaa!

Kotikulmille tultaessa tunteita ei sovi enää samassa mittakaavassa ilmaista, poikkeuksena C5-katsomo, jossa saa olla liekeissä koko rahalla. Karvaasti olen saanut kokea MyPa-Dundee United- ja MyPa-FC Kobenhavn-peleissä, että muissa katsomoissa kyseinen liekeissä oleminen ei missään nimessä sovi. Siirrynkin suosiolla tästedes C5-katsomoon, mutta FC Kobenhavn-pelissä edessäni istuneille rouville tiedoksi: Ei, en häpeä sitä, että kannustan joukkuettani sydämeni pohjasta, kun siltä tuntuu. Ei, en myöskään häpeä "voi perse"-tokaisuja, jotka lipsahtivat huuliltani seuratessani tiukkoja tilanteita kentällä. Sen sijaan lähinnä joidenkin muiden joukkueiden fanien viljelemä haistattelu ja v-alkuinen sana eivät kuulu Saviniemeen, kuten MyPa-fanit ovat useaan otteeseen todenneet.

Häpeän ainoastaan joidenkin ihmisten nuivaa ja paheksuvaa suhtautumista rakkauteen, intohimoon ja uskollisuuteen, jota monet kokevat lajia ja joukkuettaan kohtaan. Voin vakuuttaa, että tuntuu paremmalta olla oma punavalkoinen itsensä, ilman kompromisseja, ilman pelkoa siitä, mitähän naapurin pirkko ajattelee kun osoitan intohimoa ja innostusta jalkapallokatsomossa, jonne se nimenomaan kuuluu. Sitä vilpitöntä iloa ja riemua ei saa kukaan vietyä minulta. Nähdään C5-katsomossa!

Kati Kuula