"Jos sinulla on vakavia huolia, niin kulje ahtaissa kengissä.

Silloin unohdat kaiken muun."

Pääkopan häiriötilat:

Pääkoppamme on varsin altis useanlaisille häiriötiloille. Meitä koettelevat erilaiset elämäntilanteet ja pahimmillaan ne aiheuttavat useanlaisia mielenhäiriötiloja aivotoimintaamme. Monelle tämä on arka puheenaihe sillä useimmiten mielenhäiriöinen henkilö rinnastetaan mielisairaaksi eli kansankielellä "hulluksi". Siitä todellakaan ei ole kysymys vaan mielenhäiriöisellä henkilöllä on usein miten tilapäinen ja parantuva häiriötila. Lähes jokaisella ihmisellä on joskus jonkinlainen lievä häiriötila esim. stressiä tai muutaman päivän kestävää masentuneisuutta. Tällöin on kyseessä aivan terve ilmiö. Sen sijaan mikäli ongelmat kehittyvät pitkäkestoisimmaksi ja vaikeammiksi, niin kysymyksessä on sairaanloinen häiriötila. Tällöin ei kannata jäädä yksin tilaansa murehtimaan vaan on ehdottomasti käännyttävä ammattiauttajan esim. lääkärin puoleen. Usein miten tilanne saattaa jo olla niin paha, että häiriötilasta kärsivä henkilö ei omatoimisesti osaa hakeutua hoitoon. Tällöin kannattaa läheisten tai ystävien puuttua asiaan ja auttaa hoitoon hakeutumisessa esim. tarvittaessa menemällä mukaan ensivastaanotolle, sillä monesti se ensimmäinen kerta ja varsinkin psykiatrille mennessä voi olla varsin korkeakynnyksinen.

Kerron teille neljästä eri häiriötilasta ja siitä millä tavoin läheisten sekä ystävien tulisi kyseisiä henkilöitä oikeaoppisesti käsitellä. Tärkein asia pääkopan häiriöistä kärsiville on ystävien tai läheisten tuki ja ymmärtämys. Tällaisia häiriötiloja sairastavilla on yleensä herkempi loukkaantumiskynnys joten kannattaa olla varovainen mitä sanoo tai miten tekee. Väärällä tavalla toimiminen saattaa johtaa tuhoisiin seurauksiin. Eli itse asiaan. Käyn läpi seuraavat häiriötilat: 1.) TYÖUUPUMUS, 2.) SAIRAALLOINEN MASENNUS ELI DEPRESSIO, 3.) PANIIKKIHÄIRIÖ, 4.) UNIHÄIRIÖT

Työuupumus:

Työuupumusta ja pahoinvointia työpaikoilla ei voi vähätellä ja missään tapauksessa työuupuminen ei ole vitsien aihe. Suomessa yli puolet työssä käyvistä kokee jonkinasteisia työuupumuksen oireita. Joka viidennellä on masennukseen viittaavaa voimakasta väsymystä työssään ja arviolta 165 000:lla työntekijällä, esimiehellä ja johtajalla vakavan työuupumisen oireyhtymä on tosiasia: jatkuva levolla korjaantumaton väsymys, kyynistynyt suhtautuminen omaan työnsä merkitykseen ja persoonaan ihmisenä sekä heikentynyt ammatillinen itsetunto, mikä usein liittyy työn hallinnan menettämiseen ja rapautuneeseen urakehitykseen.

Naisilla, ikääntyvillä, pitkään työelämässä mukana olleilla ja heikosti koulutetuilla on eniten työuupumusta. Toisaalta myös vasta työuran alussa olevilla on suurentunut riski työuupumukseen. Koulutustaustasta riippumatta arvoilla ja asenteilla on suuri vaikutus työuupumiseen. Suurimmassa vaarassa ovat henkilöt, joiden arvomaailma on jähmeä, ja sitä leimaavat työ ja tunnollisuus, suoritukset, saavutukset ja korkeat tavoitteet.

Työuupumuksella eli burnout -ilmiöllä tarkoitetaan työnteon aiheuttamaa psyykkistä väsymistilaa. Perimmäisenä syynä on sovittamaton ristiriita työn vaatimusten ja oman työkyvyn ja osaamisen välillä. Kyvyttömyys purkaa tilanne joko työn vaatimuksia tai omaa asennoitumista muuttamalla johtaa kiireeseen, virheisiin, ylikuormittumiseen, stressiin, väsymiseen ja turhautumiseen. Fyysinen, henkinen ja sosiaalinen toimintakyky heikkenevät, työn ilo katoaa ja oman työn arvoa aletaan vähätellä. Erilaiset vaikeudet alkavat kasaantua ja työstä selviytyminen alkaa tuntua ylivoimaiselta. Usein mieleen alkaa hiipiä ajatuksia ja tuntemuksia, että työ ei ole enää hallinnassa. Itseluottamuksen ja hallinnan tunteen menettäminen aiheuttaa avuttomuutta, keskittymiskyvyn puutetta, levottomuutta, toivottomuutta, omanarvontunnon heikentymistä ja viimekädessä itsetunnon romahtamisen. Tällöin kysymyksessä on vakava työuupumus eli voimakas masennustila, depressio, jota voidaan luonnehtia henkiseksi loppuun palamiseksi.

Vakavaan työuupumukseen saattaa liittyä itsetuhoisia ajatuksia. Pahimmassa tapauksessa elämä ei kerta kaikkiaan maistu. Alkoholi tai rauhoittavat lääkkeet saattavat helpottaa hetkeksi, mutta usein tilanne lääketokkurassa, laskuhumalassa tai krapulassa vielä kärjistyy. Alkoholinkäytöstä voidaan todeta, että työuupumuksessa ei ole mitään niin pahaa, etteikö sitä voisi vielä viinanjuonnilla pilata.

Pitkään jatkunut uupumus muuttaa valveilla olon helvetiksi ja nukkumaan meno on kärsimystä. Kun unesta saa hauraan otteen, on se rikkonaista, herääminen varhain aamuyöstä on väistämätöntä, kun on pohdittava hoitamattomia töitä sekä kuviteltuja tai todellisia virheitä mitä on työtovereilleen, lähimmäisilleen ja itselleen aiheuttanut viimeisten vuosien aikana. Levon puute johtaa väsymisen syvenemiseen ja henkisten ja ruumiillisten oireiden lisääntymiseen. Alavireisyys ja ärtyisyys muuttuvat jatkuviksi. Ennen mielihyvää tuoneet asiat sekä työssä että vapaa-aikana lakkaavat kiinnostamasta. Jaksamattomuus johtaa välinpitämättömyyteen ja laiminlyönteihin. Keho reagoi erilaisilla kiputiloilla kuten päänsärkynä, selkäkipuna, yleisenä huonovointisuutena ja joskus puristavan tunteena kurkussa tai rinnassa.

Työuupumuksen ehkäiseminen

Työuupumisen ehkäiseminen on helpompaa kuin uupumisesta toipuminen, jos niin onnellisesti ylipäätään tapahtuu. Ehkäiseminen voi tapahtua vaikuttamalla työorganisaatioon tai yksilöllisillä keinoilla. Organisaatiotasolla olennaista on ongelman mahdollisimman varhainen tunnistaminen, tiedostaminen ja avoin keskustelu ja asiantuntijoiden ohjeiden mukaiset toimenpiteet. Harvassa organisaatiossa on tämän alan asiantuntijuutta riittävästi omasta takaa. Tästä syystä ollaankin usein neuvottomia kohtaamaan uupunut työntekijä.

Työn vaatimuksia voidaan muuttaa selkeyttämällä työn tavoitteet, suunnitelmallisuudella ja käyttämällä mahdollisimman tarkoituksenmukaisia työmenetelmiä. Osallistuvilla ja yksilöllisillä johtamiskäytännöillä voidaan todennäköisesti parhaiten ennaltaehkäistä työuupumusta. Erittäin tärkeää on myös pyrkiä johdonmukaiseen urakehitykseen, vuorovaikutteelliseen ilmapiiriin työyhteisössä ja ammattitaidon ylläpitämiseen jatkuvalla koulutuksella ja uuden oppimisella. Viime kädessä keinoina ovat vielä työnohjaus, tukiryhmät, vuorotteluvapaa ja siirto toisiin tehtäviin.

Työnantajan myönteinen ja kannustava asenne ja yhteydenpito on ensiarvoisen tärkeää uupumisen ennaltaehkäisyssä ja myöskin toipumisprosessissa. Tärkeää on tuntea kuuluvansa työyhteisöön. Epätietoisuus työtehtäviin liittyvistä jatkosuunnitelmista, välttelevä ja pidättäytyvä suhtautuminen hidastaa tai jopa salpaa toipumisen

Yksilötasolla on tärkeää oman itsensä tunteminen, mikä tarkoittaa vahvuuksien tunnistamista ja heikkouksien rehellistä myöntämistä. Itsensä hoitaminen on välttämätöntä. On huolehdittava ennen kaikkea monipuolisesta ravinnosta ja liikunnasta sekä riittävästä levosta. Omien rajojen tunnustaminen vaikuttaa tavoitteiden asettamiseen työssä; kukaan ei ole täydellinen ja jo "riittävän" hyvä työsuoritus on arvokas. Kokonaisuudessaan työhön ja koko elämään liittyvien arvojen ja asenteiden syvällinen pohdinta ajoittain on välttämätöntä. Miten voi lisätä myönteisyyttä ja joustavuutta ja oppia nauttimaan elämän pienistä arkisista ilmiöistä?

Sairaalloinen masennus eli Depressio:

Masennuksella viitataan usein koettuun alakuloisuuden-tunteeseen, ihminen tuntee itsensä väsyneeksi, asiat eivät kiinnosta eikä jaksa oikein tehdä mitään. Kaikki ihmiset kokevat ajoittaista mielialojen vaihtelua. Välillä kaikki tuntuu sujuvan odotetusti ja maailma hymyilee. Välillä on "siipi maassa" ja mielialat ovat hyvin alhaalla. Masennus on yksi perustunteistamme. Normaaliin mielialojen heilahteluun liittyvä alakulo, masentuneisuus kestää yleensä vain lyhyen aikaa eikä se vaikuta kovin paljoa jokapäiväiseen elämänrytmiin.

Toisaalta masennuksella tarkoitetaan myös pidempään jatkunutta masentunutta mielentilaa, jolloin oireet ovat vaikeammat ja vaikuttavat jo haittaavasti jokapäiväiseen elämään. Tällöin voi olla kyse masennuksesta sairautena, mihinkä yleensä viitataankin termillä depressio.

Ääripäänä on vakava masennus, mille on luonteenomaista mm. pitkään jatkunut masentunut mieliala, selvästi todettavissa oleva työkyvyn (opiskelukyvyn) aleneminen, vetäytyminen ihmissuhteista, itsetunnon laskeminen, syyllisyydentunteet ja usein itsetuhoisia ajatuksia.

Masennus on tietyllä tavalla "pitkittynyt surureaktio" sellaisen itselle tärkeän asian menetykselle, minkä merkitystä ei helpolla itse huomaa. Oma tai läheisen ihmisen vakava sairastuminen tai läheisen ihmisen kuolema ovat tilanteita, joihin ihmiset saattavat reagoida masennuksen tunteilla. Myös seurustelusuhteen päättyminen, etenkin jätetyksi tuleminen saattaa tuoda esiin hylätyksi tulemisen tunteita, mitkä puolestaan saattavat johtaa masentuneisuuteen.

MASENNUSOIREITA

Masennusoireita on erilaisia ja etenkin vaikeammalle masennukselle on tyypillistä, että se vaikuttaa hyvin laaja-alaisesti ihmisen elämässä.

 

Mielihyvä, tyytyväisyys
kiinnostuneisuus asijohin heikkenee
kyky nauttia asioista, elämästä heikkenee
kyky saada tyydytystä heikkenee
seksuaalinen halukkuus laskee

Minäkuva, itsetunto
itseen liittyvät mielikuvat muuttuvat kielteiseksi
itsearvostus heikkenee ja itsetunto laskee
toivottomuuden ja arvottomuuden tunteita
syyllisyyden tunteita
itsetuhoisia ajatuksia

Ihmissuhteet
ei jaksa kiinnostua toisista, ei välitä itsestä eikä toisista
vetäytyy ihmissuhteista

Työ, opiskelu
kiinnostuneisuus laskee
motivaatio vähenee
psyykkiset energiat vähissä: pitkäjännitteinen keskittyminen ja luova työ vaikeaa

Fyysinen hyvinvointi
kroonista väsymystä
unettomuutta tai liiallista nukkumista
ruokahalu häviää tai tulee ylenmääräistä syömistä

 

MASENNUKSEN HOITO

Masennukseen liittyviä lievempiä oireita voidaan pyrkiä jossain määrin itse hoitamaan, etenkin jos tiedetään, minkälaisiin muutoksiin omassa elämässä oireet voisivat liittyä.

Yritä mahdollisimman rehellisenä itsellesi mietiskellä, minkälaisia tärkeitä asioita elämässäsi on mahtanut tapahtua. Tiedetään nimittäin, että masennus useimmiten liittyy suuriin elämänmuutoksiin. Oletko mahdollisesti kokenut jonkun suuren menetyksen elämässäsi? Vai onko mahdollisesti edessäsi joitain suuri kysymyksiä, mitkä saattaisivat tuntua ylitsepääsemättömiltä (opiskeluun liittyvä suoriutuminen, taloudelliset huolet, työasiat jne).

Älä jää yksin. Keskustele tilanteestasi ystävien, perheenjäsenten, läheisten ihmisten kanssa. Yksin miettiessä asiat näyttävät helposti liian negatiivisilta.

Älä luovu harrastuksistasi vaikka mieli tekisi. Kokemasi motivaation lasku ja jaksamattomuus liittyvät kuitenkin masentuneisuuteesi eikä sille kannata antaa periksi jos on suinkin mahdollista "tsempata" sitä vastaan.

Liiku. Monella ihmisellä on kokemuksia, miten liikkuminen auttaa, moni pieni kokotus ja alakulo ovat jääneet pururadalle tai kuntosalille pienen rehkimisen jälkeen. Fyysinen rasitus piristää. Myös lukuisat uudet tutkimukset osoittavat, että liikunnalla on myönteisiä vaikutuksia mielialojen kohottajana ja masentuneisuuden vähentäjänä. Liikunnalla on myös sosiaaliset ulottuvuutensa. Oppiminen, osaaminen, pärjääminen ja onnistuminen sekä toisten kanssa mukana oleminen ja yhdessä tekeminen tuovat kaikki hyvää mieltä elämään.

Älä myöskään luovu ystävistäsi. Vaikka tuntuu hankalalta, niin kannattaa kuitenkin hakeutua ystävien pariin. Aina voi tarjoutua tilaisuuksia unohtaa masentunutta mielialaa, kaikki tällaiset hetket helpottavat kuitenkin elämää.

Vähennä stressitekijöitä elämästäsi. Mieti voisitko muuttaa lukujärjestystäsi / työjärjestystäsi paremmin vastaaman tämän hetkisiä voimavarojasi.

Jos tilanteesi on kovin hankala ja yllä olevat neuvot tuntuvat lähinnä Münchhausen-ohjeilta (vaikeammassa masennuksessahan on kyse juuri siitä, että ei jaksa ottaa itseään niskasta kiinni ja nostaa itseään ylös masennuksen suosta), niin älä kuitenkaan pelästy tai vaivu epätoivoon. Masennusta voidaan nimittäin tänä päivänä hyvin hoitaa.

Masennuksen pääasialliset hoitomuodot ovat lääkehoito ja psykoterapia. Jos tilanteesi jatkuu vaikeana pidempään, niin ota yhteyttä ammatti-ihmiseen (terveydenhoitajaan, lääkäriin, psykologiin ), kenen kanssa voit keskustella tilanteestasi ja sen vaatimista toimenpiteistä.

Huomaa myös, että mitä aikaisemmassa vaiheessa ongelmiin voidaan tarttua, sitä nopeammin ja pienemmällä vaivalla niistä voi selvitä.

VAKAVA MASENNUS

Jos oireesi jatkuvat pitkään ja alkavat haitata jokapäiväistä elämääsi, niin saatat sairastaa vaikeaa masennusta. Tällöin olisi aina syytä ottaa yhteyttä ammatti-ihmiseen, jotta saisi tilanteen selvitettyä ja saisi hoidon alkamaan mahdollisimman nopeasti.

Masentuneen läheisille ja ystäville

On tärkeää muistaa, ettei masennukseen sairastuminen ole oma syy. Sillä ei ole mitään tekemistä heikon luonteen kanssa. Henkilö, joka sairastaa masennusta ei voi itse sille mitään. Ei ole mahdollista "ryhdistäytyä" tai "ajatella positiivisesti". Vaikka masennustilasta onkin viime aikoina puhuttu tiedoitusvälineissä melko paljon, liittyy sairauteen vielä nytkin monia väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja.

Ennakkoluulot masennustilasta

"Ryhdistäydy!" Masennustilassa ei ole kysymys kurista tai tahdonlujuudesta eikä se ole ilmaus henkilökohtaisesta viasta. Ihminen, jolla on diabetes tai luunmurtuma tai masennustila, ei voi päättää tulevansa terveeksi. Masennustilaa ja sen psyykkisiä oireita ei voida hävittää pelkästään hyvillä sanoilla, ajatuksilla tai teoilla.

"Kysehän on vain hermoista!" Masennustila voi kehittyä vakavaksi sairaudeksi. Monet ajattelevat kuolemaa ja itsemurhaa - masentuneilla itsemurhariski on korkea. Masennustilaan liittyy usein stressiä, unettomuutta ja ruokahaluttomuutta. Tämä itsestään johtaa heikentymiseen, joka myötävaikuttaa masennusta sairastavien ylikuolleisuuteen.

"Se menee itsestään ohi!" Hoitamaton masennustila kestää keskimäärin puoli vuotta, mutta se voi kestää myös useita vuosia. Masennustila uusii usein ja jokainen uusiuma lisää uuden masennusvaiheen riskiä. Jokainen uusiuma tekee sairauden hoidon myös vaikeammaksi. Masennustila kehittyy krooniseksi 10-20%:lla potilaista.

"Sen voi psykologi selvittää!" Masennustilan syynä ei ole huono avioliitto, torjutut lapsuudenkokemukset tai muu, jonka psykologi voi paljastaa ja poistaa. Nämä asiat voivat toimia altistavina tai laukaisevina tekijöinä, mutta masennustilan syyt ovat monimutkaisia. Monien vuosien kokemukset pelkästä psykoterapiasta osoittavat masennustilan hoidon tulokset valitettavan epävarmoiksi.

Masennustila on invalidisoiva

Sairaus ei ole vain psyykkisesti vaan myös fyysisesti piinallinen. Elämänhalu katoaa ja potilas vammautuu sosiaalisesti. Vertailut muihin vakaviin sairauksiin, kuten sokeritautiin, nivelreumaan ja sydänvikaan osoittavat, että masennusta sairastavat voivat olla arkipäivän tilanteissa yhtä vammautuneita - ja enemmänkin, kun on kysymys työkyvystä.

Kuinka masennuksen voi nähdä?

Masennus voi ilmetä monella tavalla. Useimmissa tapauksissa masennustila nähdään suoraan masentuneisuutena, ahdistuneisuutena ja hermostuneisuutena, joka ei mene itsestään ohi. Joskus lääkäriin hakeudutaan fyysisten oireiden kuten päänsäryn, selkäkivun, vatsakivun, ruuansulatusvaivojen, univaikeuksien tai väsymyksen takia, vaikka todellisuudessa kyse on masennustilasta.

Kun lääkärit epäilevät masennustilaa, he toimivat kuten muidenkin sairauksien yhteydessä; he etsivät tiettyjä oireita. Masennustilan yleisimmät oireet ovat:

• surullisuuden tunne

• tyhjyyden tunne

• potilas ei ilahdu tai innostu mistään

• huono keskittymiskyky tai muisti

• päättämättömyys

• väsymys

• erilaiset fyysiset oireet: päänsärky, huimaus, lihas- ja vatsakivut, suun kuivuminen

• unihäiriöt. Yleisin on unettomuus tai liian varhainen aamuherääminen, mutta suurempi unentarve voi myös olla yksi masennustilan oire.

• vuorokausivaihtelu - aamulla on vaikeinta, mutta olo tuntuu paremmalta illalla.

• ahdistuskohtaukset

• syyllisyyden tunteet ja itsesyytökset

• kuolemanajatukset

• ruokahaluttomuus ja painon lasku

• alkoholin liikakäyttö

Potilaan on pitänyt kokea näitä oireita säännöllisesti useiden viikkojen ajan. Masentuneella ihmisellä on tietenkin vain joitain näistä oireista ja eri asteisina. Siksi masennustilaa voi olla hyvin vaikea havaita.

Kuinka voin auttaa masennusta sairastavaa?

• Ole kärsivällinen: Masennuspotilaan oireisto saattaa olla varsin laaja tai jotkut oireet tuntua uskomattomilta. Varsinkin muistihäiriöt saattavat aiheuttaa sovittujen asioiden unohtamista. Älä pyri sopimaan pidemmällä aikavälillä mitään sillä masennusta poteva elää yleensä vain päivän kerrallaan. Hän saattaa myös olla normaalia itsepäisempi tai hankalampi tai jopa ärtynyt. Hänen käytöksensä saattaa tuntua sopimattomalta mutta hän ei voi sille itse mitään. On vain jaksettava ymmärtää häntä kärsivällisesti.

• Tue, älä painosta: Masennusta sairastava tarvitsee kaiken mahdollisen tuen ja ymmärtämyksen, mutta se ei saa muodostua painostukseksi eikä kehotukseksi ryhdistäytymisestä. Masentuneen henkilön voi kutsua esim. elokuviin tai päivälliselle. Häntä voi myös kehottaa otamaan osaa toimintoihin, joihin hän aikaisemmin on osallistunut ja joista hän on iloinnut. Usein masentunut ihminen hylkää tällaiset ehdotukset. Masennusta sairastava ei jaksa yhtä pajon kuin terve, mutta hänelle on kuitenkin hyväksi olla liikkeellä.

• Puhu ja kuuntele: Masennusta sairastava tarvitsee henkistä tukea. Varaa siksi itsellesi aikaa, jotta voit puhua masentuneen kanssa. On tärkeää, että tuet ja rohkaiset häntä painostamisen sijasta. Mahdollisista itsemurhaan viittaavista puheista pitää keskustella lääkärin kanssa ensitilassa.

• Päätökset: Masennustila vaikuttaa masennusta sairastavan henkilön arvostelukykyyn. Siksi ei ole hyvä tehdä suuria päätöksi sairauden aikana. Tällaisia voivat olla esim. päätökset uudesta työpaikasta, avioliitosta tai erosta, talon ostosta tai myynnistä. Jos päätöstä ei voi lykätä, on hyvä läpikäydä asia jonkun ulkopuolisen kanssa.

• Ystävyyssuhteet: Masennusta sairastava tuntee itsensä usein yksinäiseksi ja hyvin avuttomaksi. Sisimmissään hän arvostaa ystäviään ja tarvitsee heidän seuraansa ja tukeaan mutta hän saattaa tarkoittamattaan karkottaa ystävänsä pois. Hänen voi olla vaikea itse pitää ystävyyssuhteitaan kunnossa joten ystävien tulisikin olla aktiivisia hänen suhteensa. Masennusta sairastava saa voimaa hyvinkin pienistä asioista, kuten esim. tekstiviesteistä joissa on jokin välittävä viesti.

 

Unihäiriöt:

Unettomuus

Unettomuudesta kärsii joka viides ihminen jossain vaiheessa elämästään. Tilapäinen unettomuus on tavallinen oire, joka ei vaadi hoitoa. Jos unettomuus jatkuu useita päiviä, on syytä hakeutua hoitoon.

Mistä unettomuus johtuu?

Kun ihminen ei saa unta, aivojen ns. unikeskus ei pysty voittamaan ns. valvekeskuksen liiallista aktiivisuutta silloin, kun nukahtamisen pitäisi tapahtua. Unettomuus voi johtua psyykkisistä tai fyysisistä (elimellisistä) syistä.

Aikaisemmin unettomuutta pidettiin lähes yksinomaan psyykkisenä oireena. On kuitenkin osoittautunut, että unettomuutta voi esiintyä psyykkisesti täysin terveillä, normaalia elämää viettävillä, työkykyisillä ja aktiivisilla ihmisillä.

Pitkäaikainen unettomuus heikentää työkykyä, keskittymistä, muistia ja henkisiä voimavaroja. Se myös vaikuttaa yleisesti terveydentilaa heikentävästi ja herkistää muille sairauksille.

Tilapäinen unettomuus

Henkinen paine, ajatusten pyöriminen päässä, työpaineet, perhehuolet, ahdistuneisuus ja esimerkiksi läheisten kuolemantapaukset voivat aiheuttaa keskushermoston pitkäaikaista yliaktiivisuutta, mikä aktivoi valvekeskusta ja estää unen tulon.

Jos unettomuudelle on jokin tällainen luonnollinen syy, voidaan unettomuutta pitää alitajunnan normaalina reaktiona psyykkiselle "kivulle". Tilanne voi korjautua itsestään tai se voi vaatia kotikonsteja ja joskus myös lääkitystä. Nukahtamis- ja unilääkkeillä saadaan yleensä hyvä tulos tällaisessa "keskushermostoperäisessä" unettomuudessa. Apu on kuitenkin usein lyhytaikainen. Useita päiviä kestävä unilääkkeitten käyttö voi johtaa tottumiseen ja lääkkeiden tehon heikkenemiseen.

Tilapäisen unettomuuden syy voi joskus olla myös tiedostamaton psyykkinen tekijä, "alitajunnan arvoitus", jota ihminen tietämättään yrittää ratkaista.

Kotikonstina tilapäiseen unettomuuteen voi kokeilla erilaisia rentoutumismenetelmiä. Jollekin sopii saunominen, liikunta, iltasyöminen, sipulimaito jne. "Yömyssy" ennen nukkumaanmenoa ei liene haitaksi, jos alkoholinkäyttö pysyy kohtuudessa. Rasittavaa liikuntaa ei pidä harrastaa aivan ennen nukkumaan menoa, vaan mieluummin n. 3 tuntia aikaisemmin.

Pitkäaikainen unettomuuskierre

Pitkittyessään tilapäinen unettomuus johtaa tilaan, jota voi luonnehtia sanalla unettomuuskierre. Kun unettomuus jatkuu useita päiviä tai viikkoja, elimistössä tapahtuu unenpuutteen ja unettomuuskierteen mukana muutoksia koko elimistön säätelyjärjestelmissä. Seurauksena on paitsi psyykkinen unettomuus myös koko elimistön toimintaa koskeva "somaattinen" unettomuus. Sille on tyypillistä ns. sympaattisen hermoston yliaktiivisuus. Varsin yleinen "stressiunettomuus" on tällainen.

Unenpuutteen vuoksi keskushermoston ja koko elimistön yleinen ärtyvyys lisääntyy, lihakset ovat jännittyneet ja levottomat. Nukkumaan mennessä pulssi on korkea ja se tuntuu tykytyksenä rinnassa. Hengitys on tiheää ja levotonta, liikahengitystä ja ilman loppumisen tunnetta voi esiintyä. Usein myös hikoiluttaa, verenpaine voi olla koholla ja tuntoaisti herkistynyt, jolloin tulee tarvetta koko ajan raapia ja kääntyillä.

Tällaisessa tilanteessa ajatukset, psyyke ja koko elimistön jännitystila aiheuttavat valvekeskuksen aktivoitumisen, joka ylläpitää unettomuutta. Osa oireista voi olla myös unilääkkeiden vierotusoireita, jos näitä on käytetty pitkään.

Tällaisessa unettomuuskierteessä tavanomaiset unilääkkeet eivät auta, tai auttavat vain pariksi tunniksi. Vaikka uni alkaa, se keskeytyy toistuvasti voimakkaisiin säpsähdyksiin ja tavallista pitempiin uniliikkeisiin, jonka jälkeen sydän hakkaa kuin pelästymisen jälkeen. Uudestaan nukahtaminen on vaikeaa.

On syy unettomuuteen alunperin mikä tahansa, unettomuus usein ylläpitää itse itseään ja pitkään jatkuessaan edellä kuvatut oireet tulevat esiin.

Varhainen aamuherääminen

Varhainen aamuherääminen on tavallinen unettomuuden tyyppi. Uni voi alkaa normaalisti, mutta keskeytyy aamuyöllä. Henkilö on levoton ja ahdistunut eikä saa uudelleen unen päästä kiinni. Tällainen unettomuus on tyypillistä masennuksesta kärsiville. Häiriöön saadaan usein apu masennuslääkkeistä, kun niitä otetaan illalla unilääkkeen asemasta.

Elimellinen unettomuus

Unettomuus voi olla seurausta elimellisestä sairaudesta, joka on aiheuttanut valvekeskuksen liiallisen aktivoitumisen. Unettomuutta voivat aiheuttaa esimerkiksi särky, sydänkipu, angina pectoris, sydämen yöllinen vajaatoiminta, lihasten kiputila (fibromyalgia), levottomat jalat, kilpirauhasen ylitoiminta, hengitysvaikeudet, hengityskatkokset, yöastma, yölliset virtsa- ja eturauhasvaivat, ylävatsavaivat, vatsahaava, palleatyrä, aivoverenkierron häiriöt, Parkinsonin tauti tai Alzheimerin tauti.

Psyykkiset sairaudet ja unettomuus

Moneen psyykkiseen sairauteen liittyy unettomuutta, mutta unettomuuteen ei läheskään aina liity psyykkistä sairautta. Unettomuus liittyy usein depressioon, skitsofreniaan ja neurooseihin. Tällöin psyykkisen sairauden hoito voi parantaa myös unettomuuden.

Unilääkeriippuvuus

Yksi yleisimpiä unihäiriöiden aiheuttajia on pitkäaikainen unilääkkeiden käyttö sinänsä. Pitkäaikaisen käytön seurauksena unilääkkeet menettävät tehonsa ja annosta on suurennettava. Vaikka unilääke ei enää anna unta, sen ottamatta jättäminen aiheuttaa vieroitusoireena voimakasta levottomuutta ja unettomuutta. Unilääkkeistä vieroittaminen tapahtuu vähitellen sekä fyysinen että psyykkinen riippuvuus huomioon ottaen. Yhtäkkinen unilääkkeen käytön lopettaminen voi johtaa voimakkaisiin vieroitusoireisiin, jopa kouristuksiin.

Unilääkkeiden pitkäaikainen runsas käyttö huonontaa myös päivävireyttä ja aiheuttaa keskittymiskyvyn puutetta sekä muistihäiriöitä.


Lisätietoja edellä mainituista sairauksista antavat seuraavat linkit:

http://www.mielenterveysseura.fi/
http://www.insp.fi/
http://personal.inet.fi/yhdistys/mieli.maasta

http://users.utu.fi/mannonen/depression/index.htm

 

Kirjallisuutta:

Neil Hardwick: Hullun lailla, Tellervo Koivisto: Päiväkirjan uudet sivut

 

Takaisin pääsivulle 

Elämäni hulluuden rajamailla

Kuinka voin nyt?