Paluu kirkkohistorian kurssin etusivulle.

Tutkielman kirjoittamisohjeita

Ohjeet koskevat ennen koetta kirjoitettavaa lähiopetusta tai koetta korvaavaa tutkielmaa. Opettaja antaa työn ohjepituuden.

Lähteistä

Tutkielma on laajahko kirjoitelma, jossa aiheen rajaamissa puitteissa tarkastellaan tutkittavaa ilmiötä lähdeaineiston pohjalta. Lähteet mainitaan työn lopussa (kirjoittaja, teoksen ilmestymisvuosi, kirjan nimi ja kustantaja; esim. Keltikangas-Järvinen Liisa, 1994. Hyvä itsetunto. WSOY.; verkkolähteistä verkkosivun osoite kokonaisuudessaan ja päivämäärä, jolloin aineisto on noudettu).

Tutkielmassa tekstiin liitetään lähdeviitteet asianomaisiin kohtiin (suluissa tekijä tai teos riittää) Toinen hyvä (ehkä luontevampikin) tapa on käyttää tekstin sisäistä viittausta siitä kenen ajatuksiin esitetyt perustelut pohjautuvat; esim. ”Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan hyvä itsetunto on sitä, miten paljon hyviä ominaisuuksia ihminen itsessään näkee.” Verkkolähteiden luotettavuutta on syytä arvioida tarkkaan. Epäselvissä tapauksissa kannattaa varmistaa opettajalta, voiko kyseistä lähdettä käyttää. Verkossa olevat oppilastyöt eivät sovellu lähteiksi.

Omakohtaisuus

Työstä on käytävä ilmi, että se on itse tehty. Verkosta kopioitu ja valmiista lähteistä kasaan liimailtu työ johtaa paljastuessaan työn hylkäämiseen. Omakohtainen pohdinta ja omat ajatukset osoittavat itsenäistä työskentelyä. Omat johtopäätökset voi erottaa lähdeteosten päätelmistä esimerkiksi ilmaisuille: minun mielestäni; olen itse tullut siihen johtopäätökseen, että…; arvelen että … voisin kertoa asiasta seuraavan omakohtaisen kokemuksen… jne.

Parityö

Kahdestaan tehdystä työstä tehdään yksi yhtenäinen teksti. Työnjako ei saa näkyä valmiissa työssä, vaikka muuten työnjako onkin järkevää. Kahdestaan tehdyn tutkielman mitta on puolitoista kertaa yksin tehdyn (eli esim. yksin 10 sivua, kahdestaan 15 sivua). Pareittain työskentely on erittäin opettavaista!

Tutkielman luonne

Tutkielma eroaa referaatista siinä, että lähdeteoksia ei esitellä lyhennetyssä muodossa vaan lähteitä käytetään tutkittavan ilmiön kuvaamisessa ja kriittisessä tutkiskelussa (= analyysin teossa). Myös lähteisiin voi suhtautua varauksella. Kehittynyt tutkielma sisältää keskenään ristiriitaisten tutkimustulosten tms. tarkastelua. Lukiolaisen tutkielma ei tarvitse yltää tälle tasolle.

Rakenne

Tärkeää tutkielmassa on, että se keskittyy siihen asiaan, mitä otsikko lupaa. Otsikko on syytä rajata riittävän suppeaksi. Käsittelyssä on syytä noudattaa tiettyä johdonmukaisuutta:

Ø Johdanto: eli ensinnä esittele aihe ja herätä lukijan mielenkiinto;

Ø Käsittelyosa: Määrittele keskeiset käsitteet ja esittele itse asia loogisessa järjestyksessä. Vältä asioiden peräkkäin ”liimaamista” eli koeta ilmaista sisältö oman ajattelusi kautta, ei lähteistä lainaten. Suoraan kirjasta lyhenneltyä tekstiä ei voida hyväksyä itsenäisenä tutkielmana eli oma ajattelu pitää näkyä työssä.

Ø Loppupohdinta: Kerro lyhyesti johtopäätöksesi ja pohdi myös sitä, mitä itse opit työtä laatiessasi ja mitä jatkokysymyksiä jäi askarruttamaan mieltäsi. Jos tutkielman otsikossa on esitetty kysymys, loppupohdinnassa on hyvä antaa se vastaus, johon itse olet päätynyt.

Tutkielman ulkoasusta

Ø Kansilehti: tutkielman nimi, tekijä, koska tehty, mahdollinen kansikuva

Ø Sisällysluettelo (huom. sivunumerointi, mielellään myös kappalenumerointi)

Ø Siisti ulkoasu, selkeät väliotsikot, luettava teksti (mieluiten koneella kirjoitettu)

Ø Lopussa lähdeluettelo

Lopuksi

Lopuksi tutkielma on hyvä antaa kaverille tai perheenjäsenelle luettavaksi ja kommentoitavaksi. Oikeinkirjoitusvirheet ja muu kielenhuolto tehdään työn viimeistelyvaiheessa. Esseeseen voi liittää kuvitusta, kaavioita ja taulukoita, jotka selventävät asiaa.

Anna palautetta!

Paluu kirkkohistorian kurssin etusivulle.