|
Ortodoksisen kirkon taustaOrtodoksinen tarkoittaa oikeaa oppia, oikeaa opetusta ja oikeaa
ylistystä tai palvontaa. Jo alkuseurakunnan aikana ja varsinkin Rooman
valtakunnan jakautumisen v. 395 jälkeen lännen ja idän kirkot kehittyivät eri
suuntiin. Teologinen filosofointi ja mystiikka olivat tyypillisiä idän
kirkolle. Paavin valta ja opilliset erimielisyydet kiristivät
kirkkokuntien välejä. Paavin valtaa oli kasvattanut Länsi-Rooman tuho vuonna
476, jolloin paavista ja kristinuskosta tuli kansoja yhdistävä poliittinen
voima. Katolinen ja ortodoksinen kirkko julistivat toisensa pannaan vuonna
1054 – panna purettiin vasta yli 900 vuoden kuluttua. Ortodoksisen kirkon keskuspaikka oli kreikkalainen Bysantium,
myöhemmältä nimeltään Konstantinopoli (v. 330). Muslimien vallattua
Konstantinopolin vuonna 1453 kaupunki sai uuden nimen Istanbul. Ortodokseja
suvaittiin aluksi mutta vähitellen muslimien suvaitsevaisuus väheni ja
ortodoksit siirtyivät Venäjälle, jonne kirkkokunta oli jo aiemmin levinnyt.
Balkanin ortodoksit käyttivät slaavinkieltä ja opista muotoutui vähemmän
filosofinen. Venäjän kirkko900-luvun alussa Venäjästä tuli yhtenäinen kansakunta, jonka
pääkaupungiksi tuli Kiova. Bysantin kautta levinnyt kristillisyys sai
vaikutusvaltaa, kun suurruhtinatar Olga kastettiin kristityksi vuonna 955.
Hänen jälkeensä ruhtinas Vladimir kääntyi vuonna 988 ja hänen myötään myös
kristinuskon asema valtakunnassa vahvistui. Vladimirin tavoitteena oli luoda
poliittisesti vahva ja yhtenäinen valtakunta. Kirkko ja valtio1100-luvulla Venäjällä oli useita vallasta kilpailevia
ruhtinaskuntia ja 1220-luvulla tataarien valloitettua osan Venäjää,
yhtenäisyys oli kaukainen haave. 1300-luvulla Moskova nousee johtoasemaan.
Kirkon keskus siirtyy sinne vuonna 1326. Iivana III lisäsi valtakunnan
yhtenäisyyttä 1400-luvun lopulla ja työtä jatkoi etenkin häikäilemätön tsaari
Iivana IV eli Iivana Julma (1530 – 1584). Kirkon ei tarvinnut maksaa veroa valtiolle, mutta se ei myöskään
saanut säännöllisiä tuloja. Kirkon rahoitus perustui pitkälti vapaaehtoisiin
lahjoituksiin. Tsaari Pietari Suuren (1682 – 1725) aikana kirkko oli vakiinnuttanut
asemansa ja sen maallinen vaikutusvalta häiritsi kovasta tsaaria. Hän tahtoi
protestanttisten valtioiden tavoin luoda maallisesta hallituksesta kirkon
pään. Kirkon tulisi olla valtion palveluksessa oleva laitos. Patriarkka
korvaamaan perustettiin hallintovirasto, pyhä synodi, jonka johtajana oli
tsaarin edustaja. Papistoa vähennettiin ja hallitsija puuttui jopa
rippisalaisuuteen: valtion kannalta vaaralliset tunnustukset tuli tiedottaa
poliisille. Kirkko säilyi valtion vahvassa otteessa aina 1917
vallankumoukseen asti. Kommunistihallinnon tavoitteena oli kirkon tuhoaminen,
mutta tässä tavoitteessa se ei onnistunut. Venäjän valta SuomessaSuomesta tuli vuonna 1809 osa Venäjää, mutta suomalaiset saivat
pitää luterilaisen uskonsa. Kasarmeille rakennettiin ortodoksikirkkoja,
joista myöhemmin, Suomen itsenäistyttyä, monet tuhottiin. Lisätietoa ortodoksisesta kirkosta: OrtoWeb – Joensuun yliopiston
ylläpitämä ortodoksisen uskonnonopetuksen verkkoympäristö Suomen ortodoksisen kirkon
kotisivut Suomen ortodoksinen
kirkkomuseo Plussatehtäviä:
|
|