15. Pietismi ja valistus

Paluu etusivulle.

Oppikirja s. 122131

15. Pietismi ja valistus. 1

Puhdasoppisuus ja pietismi 1

Valistus. 1

Kristinusko ja valistus. 1

Ranskan suuri vallankumous. 2

Puhdasoppisuus ja pietismi

Pietisteiksi kutsuttiin luterilaisia pappeja, jotka keskittyivät puhdasoppisuuteen. Erilaiset uskonpuhdistuksen liikkeet (reformoidut) tulkitsivat oppia kukin omalla tyylillään.

Pietismin merkkihenkilöksi historiankirjoitus on nostanut Philipp Jakob Spenerin (1635 – 1750). Hän korosti yksilöllistä uskonkokemusta, hyväntekeväisyyttä, rukoilemista ja kodeissa kokoontumista.

Englantilainen John Wesley (1703 – 1791) vei samoja ajatuksia Englantiin. Tuohon aikaan Englannissa oli työväestöllä huonot olot, köyhyys ja oppimattomuus olivat yleisiä. Wesley toimi aluksi anglikaanisen kirkon sisällä, mutta hänen organisoimansa toiminta saavutti vähitellen sellaiset mittasuhteet, että se eriytyi omaksi kirkkokunnakseen. Metodismina tunnettu, Amerikkaan levinnyt kirkkokunta oli syntynyt.

Valistus

1596 – 1650 elänyttä ranskalaisfilosofi René Descartes’ta pidetään uuden ajan airuena. Hän korosti itsenäistä ajattelua, kehitteli epäilyn metodin ja innosti kriittiseen ajatteluun. Luonnontieteiden kehitys ja filosofian irtautuminen skolastiikasta muuttivat ilmapiiriä. Alettiin korostaa järjen ja yksilön autonomian (itsemääräämisen) merkitystä. Entistä enemmän alettiin arvostaa järjen ohella välittömiä havaintoja eli empiiristä kokemusta.

Valistusaikana kehittyi käsitys ihmisen kyvystä järkensä avulla ratkaista eteen tulevia ongelmia. Luonnontieteen saavutukset synnyttivät vankkumattoman uskon tieteen edistymiseen. Tämä usko murentui vasta 1900-luvulla toisen maailmansodan atomipommeihin ja vuosisadan lopun vakaviin ympäristöongelmiin.

Kristinusko ja valistus

Järjen korostaminen teki monista valistusajattelijoista kristinuskon kriitikkoja. Voimakkainta uskontokritiikkiä esittivät ranskalaiset valistusfilosofit Denis Diderot (1713 – 1784) ja Voltaire (1694 – 1778). Descartes vielä aikoinaan pyrki perusteellisen epäilynsä kautta todistamaan, että cogito ergo sum – ajattelen siis olen – johtaa väistämättä myös siihen johtopäätökseen, että on olemassa hyvä Jumala, jonka avulla olemassaolo selittyy. Myöhemmät ranskalaisfilosofit hyökkäsivät kristinuskoa vastaan ja pitivät sitä aikansa eläneenä taikauskona. Taustalla olivat tuon ajan katolisen kirkon ahdasmielisyys ja vainot. Englantilaisessa valistusajattelussa näin jyrkkää asetelmaa ei syntynyt, sillä siellä kirkko ja uskonto olivat suvaitsevaisempia.

Ranskan suuri vallankumous

Ranskan kolmisäätyinen valtiojärjestelmä hajosi ja 1789 vallankumous nosti alistetut valtaan. Ylintä valtaa käyttänyt kansalliskokous julisti ajattelun vapauden ja teki lopun kirkon maallisesta vallankäytöstä. Uskonto yritettiin lopettaa kokonaan ja korvata usko järjellä. Napoleonin noustua valtaan suhteet katoliseen kirkkoon ja paaviin elvytettiin vuonna 1801. Napoleon piti uskontoa hallitsijan apuvälineenä yhteiskuntarauhan suhteen.

Anna palautetta!

Paluu etusivulle.