1. Kristinuskon synty

Seuraamalla linkkejä löydät lisätietoa www-sivuilta.

1.1. Juutalaisuuden lahko

Kristinusko alkoi juutalaisuuden piirissä Jeesus Nasaretilaisen toiminnan ja opetusten pohjalta. Alkuseurakunnan perustuminen ajoittuu noin vuoteen 30 j.Kr. Jeesuksen oppilaat eli apostolit perustivat kristillisen kirkon. Perustamisen kannalta merkittävä tapahtuma oli helluntai.

Jeesus oli luvannut, ettei hän jätä seuraajiaan. Jeesuksen ilmestykset kuoleman jälkeen ja helluntai vahvistivat seuraajien uskoa. Syntyi ensimmäinen seurakunta, joka aloitti juutalaisuuden lahkona. Ryhmä sai pilkkanimen ”nasaretilaisen lahko.”

1.2. Ensin juutalaisille, sitten kreikkalaisille

Toiminta herätti huomiota ja keräsi väkeä. Juutalaisia oli tuohon aikaan n. 4 miljoonaa. Heistä osa asui Palestiinan ulkopuolella diasporassa. Kreikan kieli oli hajallaan asuvia juutalaisia yhdistävä kieli. Lähetyskäskyn mukaisesti uskontoa levitettiin juutalaisten ja sitten kreikkalaisten jumalaa pelkääväisten joukossa.

1.3. Ensimmäiset kirkonmiehet

Jerusalemin seurakuntaa johtivat Pietari ja Jaakob (Jeesuksen veli). Paavalin tehtäväksi tuli lähetystyö ja seurakuntien perustaminen. Paavali (syvällisempää tietoa Paavalista) oli oman aikansa kosmopoliitti. Hän oli Rooman kansalainen, kreikkalainen henkiseltä sivistykseltään ja juutalainen uskonnolliselta vakaumukseltaan. Alun perin Paavali (Saulus tarsolainen) oli kristinuskon vastustaja, mutta kääntymyskokemuksen jälkeen hänestä tuli ensimmäinen varsinainen kristitty teologi.

Vaikka Paavaliakin nimitetään apostoliksi, hän ei kohdannut Jeesusta tämän elinaikana, eikä kuulunut Jeesuksen lähimpiin oppilaisiin.

1.4. Otollinen ilmapiiri uskon leviämiselle

Lisääntynyt kansainvälinen kanssakäyminen, hellenistisen kulttuurin suvaitsevaisuus, kehittynyt tieverkosto ja laivaliikenne auttoivat uskonnon levittämisessä. Myös poliittiset olot loivat hedelmällisen maaperän – tuolloin vallitsi Rooman valtakunnan luoma rauha ja järjestys, pax romana.

Kristinuskossa vetovoimatekijöitä olivat monoteismi, korkea moraali ja lähimmäisenrakkaus. Yhteiskunnallisissa oloissa oli paljon epäkohtia, joita kristilliset hyveet koskettivat.

Varhaisvuosien tärkeimpiä keskuksia olivat Jerusalemin lisäksi Antiokia, Aleksandria, Rooma ja Karthago.

1.5. Alkuaikojen suuntaukset

Alkuajan kristillisyydestä voidaan erottaa kolme päälinjaa:

A Juutalaiskristillisyys:

Jerusalemin seurakunta oli ensimmäinen kristitty alkuseurakunta, joka sai alkunsa Pyhän Hengen vuodatuksesta (Apt 2.) .Seurakunnan johdossa olivat apostoli Pietari ja Jaakob (Jeesuksen veli). Aluksi vaadittiin juutalaisten tapojen noudattamista.

B Hellenistikristillisyys

Paavalin johdolla kristillisyys levisi laajalle Välimeren alueella. Syyrian Antiokiasta tuli kristinuskoon kääntyneiden ei-juutalaisten keskus. Seurakunnan enemmistö oli kreikkalaisia käännynnäisiä. Opetuslapsista käytetään Raamatussa ensimmäisen kerran nimitystä kristitty Apt 11:26 .

C Gnostilaiskristillisyys

Gnostilaiset pitivät itse omaa oppiaan kristillisenä. Toisen vuosisadan alussa gnostilaisuus erotettiin kuitenkin kristillisen kirkon ulkopuolelle. Se poikkesi opillisesti kristillisyydestä korostamalla sitä, että ihmisen sisin on pahan aineellisen maailman vankina. Jeesusta pidettiin gnoosiksen eli tiedon tuojana, ei niinkään sovittajana. Tuomaan, Filippuksen ja Marian evankeliumit laadittiin gnostilaisuuden piirissä. Ne jäivät myöhemmin kaanonin eli Uuteen Testamenttiin valitun kokoelman ulkopuolelle

Palautetta, linkkivinkkejä, kehitysideoita? Siis:

Lähetä palautetta!

Paluu etusivulle.