Meiän miä haastaa 

Miun pakinoita Kaakonkulmassa sillä puhekiellä, mitä ite haastan. 

Oot siä ihan vipo

Alotin kansakoulun syyskuun alussa vuonna 1969. Sitä vuotta on myöhemmin nimitetty hulluks. En ymmärtänny, kun uutisiissa haastovat keskikaljasta maitokauppoissa. En ollu ikinä nähny maitokauppaa. Enkä oo vieläkään nähny. Piafran lapset ei ollu nähny maitokauppoja nekään. Vietnamin sota läiski mustavalkosta verta meijjän uuteen telkkariin. Tehtiin aporttia ja avoliittoja ja joskus niihin aikoihin Keijo Liinamaa liimautu uutisiin. Vanhaa vallattiin ja saatanan kommunistit paasas joka paikassa.

Ison maailman kohellus ol taustahälyä pienen kansakoululaisen elämässä. Suuremp asia ol se, ettei maksalaatikon syöminen tuottannu vaikeuksia. Sääliks kävi niitä koulukaveria, kellä tul itku lautasen ääressä. Isoja asioita ol pienet asiat. Miä muistan mahottoman hyvin kansakouluajan. Miten julmaa se aika ol. Ja miten turvallista.

Hitaampaa oppijaa kiusattiin helpost. Ootsiä ihan vipo. Vipopää vipopää. Miä olin siitä toisesta laijjasta. Opin korvakuulemalla ja äkkiä. Siitä hyvästä sain sit kököttää ulkovessassa lukkoin takana. Miuva vietiin piirin keskellä poikiin lähelle. Opettajan lellimisen hintana ol välitunnin tönimiset. Kerrankiin puotettiin tangolta selälleen maahan. Yhen kerran ootin taksia ja itkin koulun seinää vasten. Joku opettajan vieras män siitä ohi ja kysy, että mikä siul on. Ei mikään.

Kantelu ol paha synti. Opettaja sano jonkuun kantelupukki kannon päässä homman. Enkä miä ikinä männy kanteleen. Pakko ol sit yhen kerran kotona jotain sanoa, kun käsvarressa ol mustelmia. Sit se kiusaaminen loppu. Mut miulle se ol loppuelämäks hyvä opetus. Kun miä iltauutisiissa katoin niitä Piafran lapsia ja Vietnamin ruumiita, niin miä jotenkiin vaan tajusin, että ei sillä niin väliä oo, jos joku nimittelee. Ei haukku haavaa tie. Se on enemmän haukkujassa se haava. Jokaisen kiusaajan maailmassa joku asia on hajallaan.

Nykyvään kiusaamiseen yleensä puututaan kouluissa heti. Se on oikein. Mut ei aina. Miä oon selvinny elämässä paremmin sen takia, että miuva on kiusattu. Maailma on aina julmaa. Joku toinen ei kykene vertaamaan ittensä kiusaamista Piafran lapsiin ja Vietnamin ruumiisiin. Sen takia aikuisiin pitää aina puuttua lapsiin kiusaamisiin. Heti. Aikuisiin pitää opettaa oikeuvvenmukasuutta. Mut kuka sitä opettas aikuisiille? Kuka puuttus siihen, kun ihan vipot aikuiset kiusaa toisiaan? Julmemmin kun lapset ikinä.

Sähköposti  |  Kotisivulle | Palaute | Pakinahakemisto

© Anne Rongas Päivitetty 27.4.2004