Meiän miä haastaa 

Miun pakinoita Kaakonkulmassa sillä puhekiellä, mitä ite haastan. 

Suvaitse

Suvaitse – sehä kuulostaa ihan ulkomaan sanalta. Luin tuosta pääkaupungin lehestä, että maalla oltaskiin suvaisevaisempii kun kaupungissa. Myö taas täällä maalla usiast aatellaan, et kylhän miä mut tuo naapur, se ei. Mut entäs, kun oikeen aattelee. Siihen aikaan, kun miä olin laps ja asun rajan pinnassa Koskelanjoella, nii olhan siellä pienessä kylässä monenlaista ihmistä.

Varsinkiin muistan Jähin Olkan. Nyt on mummonmökit kovassa huuossa, vaikkei enää mummoja asu mökkiissä. Olka asu mummonmökissä: porstua, tupa ja kamari. Vessa ol ämpäri porstuassa. Kamariin mahtu just peti ja piironki. Tuvassa ol ainainen hämärä ja kissoin haju. Mammakiin kippas salaa Olkan kahvin kukkaruukkuun, kun ei luottannu hykieniaan.

Olka ol orikinelli. Vanha piika – et ei ihan oikia mummo kuitenkaan. Mut en miä muista, että ikinä kukaan ois sanonnu Olkasta pahaa sanaa. Et häntä ois morkattu. Olka ol Olka ja sillä siisti. Se ol kyl tosi äksy tyyppi välillä. Ruutia löyty. Mut nyt kun aattelenn, niin miä viisvuotiaana taisin ihailla häntä.

Koko kylä autto Olkaa. Olka ei ikinä ollu mikään reppana tai ”syrjäytynyt”. Hään arvosti ittiään niinkun ihmisen kuuluu arvostaa. Lapsen mielessä en osannu ymmärtää hänen paikkaansa mitenkään erikoisena meijän kylässä. Ol ihan luonnollista, että Olkalle vietiin kalaa tai avustettiin muuten.

Miäkiin kävin vimpaa viemässä keväällä. Sehän ol kun satumaailmaan ois männy. Luottohomma. Ihan yksin. Mettäpolkua pitkin. Vähä jännitti männä. Jotain sairautta Olkalla ol. Makas petissä. Osasin männä petille asti. Piirongin lootasta Olka etti miulle jonkuun aniksen. Tykkäs kovast, kun sai kalaa. Ja kissalauma tais sekiin olla tyytyväinen.

Miä uskon, että ennen vanhaan joka kylällä on ollu oma Jähin Olka. On ollu köyhät, vanhat, juopot, tärähtäneet ja kehitysvammaset. Kaikki on tunnettu ja tiijetty. Ilman suurempaa numeroa on moni auttannu niitä ihmisiä. Kukaan ei varmast oo aatellu, mut miä uskon, että samalla kun höiät on hyväksytty kylään siinnä missä muut, on ihan oikiast suvaittu erilaisuutta. Jähin Olkat ja kumppanit on laajentannu käsitystä siitä, mitä on olla ihminen.

Sähköposti  |  Kotisivulle | Palaute | Pakinahakemisto

© Anne Rongas Päivitetty 27.4.2004