Meiän miä haastaa 

Miun pakinoita Kaakonkulmassa sillä puhekiellä, mitä ite haastan. 

Sisäänlämpiävä

”Tää kylä on niin sisäänlämpiävä, että.” Sellasta sano joku yhen kerran Suur-Miehikkälästä. Varmast ol ihan oikiassa. Mut miä alon tässä äskettäin aatteleen tuota juttua ihan uuella lailla. ”Sisäänlämpiävä.” Siis lämpiävä. Tai sisälämpö. Miellyttäviä asioita.

Yleensä sisäänlämpiäviiks haukutaan pieniä itteriittosia ja sulettuja porukoita. Sanalla taietaan tarkottaa sitä, että pienet on piirit pään sisässä ja ulkopuolella. Että erilaisuutta ei suvaita ja kaupunkiin päin männään vaan markkinapäivänä. Ittiä kehutaan joka toisessa virkkeessä. Jos ei ittiä, niin sit kylällä asuvia sukulaisia. Ja muita ei kylällä asukkaan.

Mikä se on sit se uloslämpiävä? Helsingissä oon kerta toisensa jälkeen tuntennu nahassa, että siellä ei oo väräystäkään sisäänlämpiämistä. On niin uloslämpiävää, että harva ees kuttuu kotiinsa. ”Tavataan Meteorissa kolme yli kuusi, sopiikssulle?” Suur-Miehikkälässä ei saa lattea eikä kaputsiinoa. Mut ei haittaa.

Seurantalon paarissa tiivistyy sisäänlämpiämisen hohka. Ollaanhan myö vähä parempia. Se paarikin on saatu piettyä hengissä. Joka ilta aukki, saap jäätelöt, lainakirjat ja muutamat moikkaukset. Sekiin, jos myö haastetaan, että eik ollakkiin hyviä, on oikiastaan sitä, että kasataan voimia pitää pystyssä niitä juttuja, mitä meillä vielä on. Onhan täältä hävinny viimisen viientoista vuojen aikana kaks kauppaa, posti, neuvola ja kaks pankkia.

Kuka tulee muualta, tuntee pienessä maalaiskylässä väkisin ittet ulkopuoliseks. Miä oon asunnu täällä kohta yheksäntoista vuotta. Mut ei oo kauaa, kun kuulin, että helppohan miun on olla välittämättä kylän puheista, kun oon muualta muuttannu. Pahaa sisäänlämpiävyyttä on se, jos jätetään muuttaneet ulkolaijalle. Ei pyyetä mukaan, ei olla näkevinään tai kuulevinaan. Pahaa sisäänlämpiävyyttä on sekiin, jos kytätään ja arvostellaan muita. Juorutaan ja vatvotaan toisiin tekemisiä.

Pieniä on kuitenkiin miusta nää haittapuolet. Pienen kylän sisälämpö on säilyttämisen arvosta. Omaa kylää oon monet vuojet ylpiänä esitelly ulkomaalaisiille ja kotimaisiille vieraille. Täällä sitä vasta eksotiikkaa onkiin. Ja joka kylässä kaakonkulmalla. Meijän pitää vaan osata kattoa hymy naamassa ja sisälämpölasit silmiillä. Nekiin, ketkä työkseen asuu muualla, tuleevat tänne mielellään, kun surkuttelun tilalla kaikuu sisälämmin nauru.

Sähköposti  |  Kotisivulle | Palaute | Pakinahakemisto

© Anne Rongas Päivitetty 27.4.2004