Meiän miä haastaa 

Miun pakinoita Kaakonkulmassa sillä puhekiellä, mitä ite haastan. 

Rannalla rapakivellä

Myö asutaan rapakivialueella. Tai vois sanoa, että ruostealueella. Permanentissa pää valuu violettia vettä. Astianpesukone ja pyykkikone harjottaa omalakista värjäämistä. Ja vessan pytty rusottaa muusta ku siitä. Monessa talossa täällä päin.

Näin ol meilläkiin ennen kun uskallettiin ottaa porakaivoriski. Kukaanhan ei voi antaa takuita, ettei porakaivostakiin tulis ruostevettä. Nyt on muutama vuos ollu kirkkaan veen autuutta. Että osaa olla yksinkertaset asiat ihmeellisiä. Niinkun se, että valkoset vaatteet tulee pyykissä puhtaaks ja säilyy valkosena.

Muistan, kun kansakouluun tul hammaslääkäri ja hammaslääkärin hoitaja. Harjattiin ja värjättiin harjattuja hampaita. Lika näky punasena. Seuraavana vuonna tul fluorikurlaukset ja tapletit. Vasta myöhemmin tul tieto, että tään alueen kaivoissa on usiast fluoria liikaakiin.

Monella rapakivialueen asujalla hampaatkin muuttuu rapakiveks. Liika fluori haittaa. Joka kaivo pitää tutkia, että voitas tietää, onko liikaa vai liian vähä tuota näkymätöntä ihmeainetta. Miun kouluaikana tää ei vielä ollu tiiossa. Toiset sai ylimäärästä terästystä. Kun meijän lapset ol pieniä, kaivoves tutkittiin. Sanovat terveyskeskuksessa, että naapurikaivotkiin voip olla erilaisia. Halvempaa tutkia kun korjata rapakivihampaita. Hyvä että kehitys kehittyy.

Nyt hyvän veen ihmettä voip ihmetellä rannalla rapakivellä istuissaan. Siinä kun kattelee sinilevän saastuttamia vesiä, niin haikiast sitä huokaa. Ei löylyveeks, ei lapsiin pulikoimiseen, ei kotielukoille, ei juotavaks ja uimiseenkin kehnonlaista. Siinä istuissa sitä voip kuvitella, että mitä sit, jos ei oo muuta, kun huonoa vettä.

Ruoste on luonnonhaitta eikä tie veestä ihan kelvotonta. Levä on ihmisen aikaansaannos ja ikävä esmerkki siitä, miten kelvotonta sivistys on. Luonto näyttää aina omasta peilistään ahneuven tulokset. Ei noita mielikseen kattele. Mitä sitä osais tehä? Pieniä harmia kyetään ratkomaan, mut isoin kohalla osataan vaan olla syyllisiä. Ilman, että ees tunnustetaan mitään.

Sähköposti  |  Kotisivulle | Palaute | Pakinahakemisto

© Anne Rongas Päivitetty 27.4.2004