Meiän miä haastaa
Miun pakinoita Kaakonkulmassa sillä puhekiellä, mitä ite haastan.
Ei-kenenkään-miesten-naiset ry.
”Sanoin niille, että ainut naisyhdistys, johon liityn, on ei-kenenkään-miesten-naiset ry.” Joskus yks lause voip painua syvälle mieleen. Tuo eellä oleva on miun mielessä ollu kirkkaana jo kakskymmentäseittämän vuotta. Juttu ol semmonen, että meiän suomen opettaja Virolahen yhteiskoulussa, Paaerin Helvi, muistel alkuaikojaan Virojoella. Kun laukkas yhen sun toisen rouvaseuran etustajat kosimassa uutta maisterihmistä porukoihinsa.Siihen aikaan seittämäkytluvulla ol vielä ihan tavallista, että naiset puuhas omiissa kerhoissaan. Naisjaostoijen tarkotus oli kait innostaa naisia mukaan yhteiskunnallisiin ympyröihin ja kansalaistoimintaan. Mut käytännössä seuras vaan sitä, että naiset käytti aikansa ja enerkiansa pienimuotoseen sisäpiirin toimintaan. Varsinainen vaikuttaminen jäi miehiille. Lähinnä naiset pääs kahvinkeittoon vuoskokouksiin. Näin se ol ainakin vuoskymmen myöhemmin, kahksankymmenluvulla, kun ite lähin mukaan yhistystoimintaan.
En oo millonkaan ymmärtänny, mitä virkaa on puolueien naisosastoilla. Tai MTK:n naistoimikuntiilla. Mitään ei oo Suomen yhistystoiminnan kartalta hävinny, kun nuo naisosastot on kuivahtannu tai niitä on lopetettu. Nyt tietys moni viirillä palkittu veteraaniemäntä suivaantuu. En miä niijen ihmisiin työtä halveksi. Miua harmittaa se, että naisiin voima, luovuus, into ja taijot jäi käyttämättä laajeempiissa piiriissä. Maaseuvulla vahvat järjestöt, MTK ja Kepu, on olleet kaikista vanhakantasimmat ja ukkoutuneimmat. Naisiilla olis ollu paljon annettavaa jo paljon aikasemmin.
Enhän
miä tietys sitä ihmettele, että rouvaskerhoissa on aikanaan
maaseuvun eukot viihtynny. Miä kun olin valtakunnan maatalouspolitiikassa
yheksänkymmentä luvulla mukana, niin kyllä hämmästytti
välillä sivullisiin huolenaiheet. ”Kyl teiän lapset varmast
kärsii.” ja ”Voi sitä Jouni raukkaa.” Kuinkhan montaa vaikuttajamiestä
käyp toiset miehet valistamassa vastaaviilla lauseilla? Kylhän
sen ois ymmärtänny, että jos vuossata ois ollu 1800 mut
että vielä 2000-luvun kynnyksellä. Hitaita on monet muutokset.
Vaan oon monta kertaa ollu tyytyväinen, että Helvi opetti meille
elämää suomen kielen ohella. Sellanen opettaja kylvää
tulevaisuuteen. Siinä sitä esikuvaa meikäläiselle –
just opettajaks pätevöityneelle.