Meiän miä haastaa 

Miun pakinoita Kaakonkulmassa sillä puhekiellä, mitä ite haastan. 

Möllikkälä

Miehikkälää pilkattiin miun nuoruuvessa surutta. Möllikkälän pojat oli vähän yksoikosempia suoran toiminnan urhoja tai reiluja Reiska-Taipale-mettätyömiehiä. Kasvatustieteen opinnoissa törmäsin tilastohuippuun: Miehikkälä, Suomen vähiten akateeminen kunta. Jokainen tänne muualta mutkatietä myöten kiemurrellu ihmettelee ensimmäiseks, miten kaukana myö ollaan.

Taas on Möllikkälä-maine tapetilla. Saap varmast matkailusihteeri tehä vuostolkulla imakonkirkastustöitä. Yhessä vilauksessa kaikki, mikä jotenkin liippaa kunnanhallintoa ja Miehikkälää, on saannu ”Takapajulassa Tapahtuu” –leiman. Varmast herkkua olla päättäjän paikalla. Mitäs ne olkaan… niitä nepotistia. Varmast ens vaaliin ilmottautuu pitkät listat ei-kenenkään-sukulaisia.

Sitä miä en kyl yritä vihjata, että painettas vaan villasella lepsut kunnanjohtajan lainotukset. Mut kyllä huvittaa, kun syyhyepidemiat ja pieniissä kuntiissa niin normaalit lääkäriin ja muien työntekijöijjen lähtemiset niitataan samaan pakettiin. Tai kouluin sulkemiset.

Miusta täällä Möllikkälässä on hyvä elää. Kun saap olla keskellä mettää järven rannalla, ei paremmasta väliä. Ihmiset on enimmäkseen tavallisia, juurevia, mukavia ja luotettavia. Akateeminen loppututkinto ei tie ketään sen viksummaks ihmisenä – välttämättä. Eikä metässä asuminen. Porukkahenki, yhteen hiileen puhaltaminen, toisiista välittäminen, vastuun kantaminen. Semmoset asiat tekee ihmisestä viksumman. Hyvä se on, että joku pitää turpakäräjiä pystyssä ja toinen tekstailee nimettömänä omaa katkeruuttaan Kymppärin palstalle. Mut ajan kanssa maan hiljaset kuitenkin pitää elämän kohallaan paraiten.

Jos myö ihmiset oltas yhtä napakoita jakamaan kiitosta kun risuja, niin asia olis mallillaan. Miua suututtaa, että miunkiin maksamia veromarkkoja on männy ihan haaskuuseen Voutilaisen näppiin kautta. Kun ite tekee usiampaa työtä, että saap velat maksettua, ei käsitä, että joku kehtaa veättää tuolleen. Ja että rahaa annetaan yhtiölle, mitä ei ole.

Mut ei yhestä tunaroinnista seuraa se, että kaikkia mahollista pitäs epäillä ja kaikki nykysetkiin päättäjät haukkua. Minkäs ihmiset sille voip, että ne on sukulaisia keskenään. Myö ollaan koko Suomen kansa sisäsiittola, Möllikkälä. Ja aika viksua porukkaa ollaan.

Sähköposti  |  Kotisivulle | Palaute | Pakinahakemisto

© Anne Rongas Päivitetty 28.4.2004