Meiän miä haastaa 

Miun pakinoita Kaakonkulmassa sillä puhekiellä, mitä ite haastan. 

Lattiamatto

Siivotessa pysähyin kattomaan meijjän ulkorapun mattoa. Hyvänen aika sentään. Sehän ol jo meijjän huoneessa 40 vuotta sitten. Sama matto ja vielä ehjä. Pumpulkangasta kuteet. Vahvaa ja kulutusta kestävää. Aatella miten loistavaa kierrätystä. Sen maton tarpeet on kuottu jossain tehtaassa 1950-luvulla. Ja vieläkään ne ei oo joutannu kaatopaikalle.

Ennen vanhaan ihmiset aattel tosi tarkkaan, mihin mikäkiin jäte laitettiin. Miä muistan hyvin, kun tul maitopussit. Maitoa myytiin muovipussiissa. Ne pussit ol sisäpuolelta mustia ja ulkopuolella on valkosella pohjalla tarpeelliset tekstit. Maitopussiista kuottiin mattoja. Ja kun muovi ol kestävää ainetta, maitopussiista leikatusta kuteesta kyken virkkaamaankiin vaikka pyöreitä mattoja. Karhuntaljapussit ja kahvipakettiin kullanväriset sisäpussit ol suosittuja virkattuin mattoin tekotarpeita. Matonkutomiseen ol näijjen liäsks saatavana ostokuteena kimaltavaa väritöntä muovia. Kyllä 1970-luvulla osattiin arvostaa kauneutta.

Miun mamma ol matonkutomisessa oikia mestar. Se tek usiampniitistä taijjolla. Ennen kansaneläkeikää mamma elätti ittiään marjanpoiminnalla ja matonkutomisella. Monta talvia män sukkelaan Mäkelässä mattourakoissa. Mamma ol opetellu kutomaan nuorena tyttönä, kun kylällä ol ollu Marttoin järjestämä kutomakurssi. Matonkutominen tai muu kankaankutominen ei oo yksinkertanen harrastus. Monimutkasemman kankaan niisiminen on avaruuskeometrinen tehtävä. Kolminiitinen mattokangas vaatii korkiamman tason matemaattista ymmärrystä ja sen lisäks kutomaurakka aikamoista värisilmää.

Hyvän räsymaton arvo kirkastu miulle kunnolla, kun olin Itävallassa vaihto-oppilaana. Niillä ol siellä ”räsymattoja” lattialla. Mut kyllä on surkeita mattoja. Kuteet täyty olla onnettomia, eri materiaalia sekasiin, ei mitään järkiä siinnä, minkä paksusta ja minkäkiin laatusta rinakkain. Pelkkiä yksviirusia raitoja. Ikinä en nähny mitään sävytyksiä saati usiampniitisiä mattoja. Ne ol sellasia, mitä meillä nykyjään saap Ikeasta. ”Räsymattoja,” jotka ei ansaitse sitä kunnianimiä. Hyvässä räsymatossa on koko pereen tarina. Männeijjen aikoin virstanpylväät. Rippipuvun viirut hääasun vieressä ja kihlaleningin raiat äitiyshameen viiruin välissä. Kestävää pumpulia, vanuttumatonta villaa, silkkaa sillaa. Uusinta teryleeniä.

Sähköposti  |  Kotisivulle | Palaute | Pakinahakemisto

© Anne Rongas Päivitetty 28.4.2004