Meiän miä haastaa 

Miun pakinoita Kaakonkulmassa sillä puhekiellä, mitä ite haastan. 

Mun mammani

Jussi Raittinen laulo aikanaan, että mun mummoni muni mun mammani, mun mammani muni mun. Toisiille äiti on mamma, mut meille kaakon kulmiilla mamma on mamma. Joka tapauksessa tuo laulu sattu jo aikanaan miun aatosmaailmaan. Mun mammani muni mun. Mammalla oli aina aikaa ja leikkimieltä pienen lapsen höpsötyksiä innostamaan. Miun mamma kuol tänä keväänä Yheksänkymmentäviis ja vähä päälle.

Timo Airaksinen, vilosovian rohvehssori, anto keväällä sellasta lausuntoa naisiinlehessä, että ei isovanhempiilla oo mitään velvollisuutta hyysäillä jälkikasvua eikä heiltä tarvi oottaa ilmasia lapsenvahin palveluksia. Heillä on oma elämä ja oma vapaus ynnä muuta tähellistä iten ympäriillä. Miä testasin omiilla sykolokian oppilailla Airaksisen ajatusta, eikä 16-vuotiaat ainakaan tykänny. Sanovat, että kun rakastaa, niin haluaa olla lähellä niitä ketä rakastaa. Ohan se tietyst silleen, että jos rakastaa ittiä, niin haluaa olla oikein lähellä ittiä.

Miun mammalla ol aina aikaa. Se ol parasta. Miä sain kuulla monet vanhat jutut. Millasta ol elämä ennen. Ja sain uskollisen yleisön omiille niksula-teatterin esityksiille. Laitettiin puita liiteriin, hoijettiin kukkasia, opetettiin kissoille temppuja, virkattiin ja leikittiin laivan lastausta. Kun män roska silmään, mamma opetti pitämään silmää auk niin kauan, että kyyneleet toi roskan pois. Sota-aika ol lähellä ja rajalinjaa veettiin usiaan kertaan. ”Ennenvanhaan” alotti lauseet.

Miä opin mammalta näkemään aikaa. Hänen muistin mitan päässä oleva mennyt tuli miulle eläväks. Siinä tul opittua sellasia asioita, mitkä on nyt eturivin trendiä: elonkehällisyyttä, holismia ja positiivista ajattelua. Tavara ei ollu niin tärkiää. Ajatus ja yhteinen tekeminen ol tärkiämpää. Ei myö sitä millonkaan ääneen sanottu, mut nyt voisin yhteen lauseeseen laittaa, että tärkein, mitä mammalta opin aikanaan, ol se, että miten aattelen asioista vaikuttaa siihen, miten asiat on. Jos miä katon huonoja puolia ja haastan vaan niistä, niin maailmakiin vääntyy synkemmäks. Mut jos miä nään valosat puolet ja hyvät asiat, niin maailmakiin kääntyy hyvin päin.

Sota-aika ja pula-aika laitto ihmiset keksimään ite. Nintendot ei viihyttänny. Internetit ei lumonnu. Tähtiin tuikkeesa ol viihykettä. Taikka vaikka siinnä, kun tek uuniin tulet ja kattel, kun kipinät tanssi närehalolla. Miun mamma muni miun maailmaan sisäistä avaruutta.

Sähköposti  |  Kotisivulle | Palaute | Pakinahakemisto

© Anne Rongas Päivitetty 27.4.2004