Meiän miä haastaa 

Miun pakinoita Kaakonkulmassa sillä puhekiellä, mitä ite haastan. 

Linkkari

On eroa linkkarilla ja linkkarilla. Miä nyt tässä vähäsen laitan samaan juttuun muutamia siihen isompaan linkkariin liittyviä sattumuksia. Sillon, kun miä olin pien, laulettiin ratiossa, että ”linja-auto se on maantien ässä” ja että ”linja-autossa matka katkeaa.” En kyl ymmärtänny, että miks siitä linkkarimatkasta sit enää piti laulaa, jos se katkes siis loppu. Ihan kun siinnä joululaulussa, missä ”matka taittuu sukkelaan.”

Nyt en muistele lapsuuven juttuja vaan näitä viime vuosiin Helsingin reissuja. Oon aina ollu lahjakas nukkumaan. Varsinkiin kulkuneuvoissa, paitsi jos ite ajan. Jos Helsinkiin mään, niin yleensä aukasen silmät evuskuntatalon evustalla. Kerran Karhulasta hyppäs kyytiin joku valkotukkanen it-juippi. Tää kävi silloin, kun se puumi ol vielä jyrkässä nousussa. Auto ol täys kun ammuttu, ja se onneton istu miun viereen. Koko matkan yli kaks tuntia paasas puhelimeen. Oli saannu uuven hienon työpaikan ja sitä piti sitten nenähonotuksen ja zihinä äzzän kanz leuhkia joka ikiselle tutulle ja tutun kaverille. Ärsytti älyttömästi, kun nukutti armottomasti. Mut ei voinnu olla ihailematta. Niin koppavan olonen ihminen ja kuitenkiin niin auliist koko linja-autolastilliselle kailotti elämänsä käänteitä. Aitoa kansanteatteria.

Vielä surkuhupasempi ol yks vanhempi rouva, jonka elämä ol männy alamäkeen sukuriitoin kanssa jo pitkään. Hänen kännykkä tais olla aika uus peli. Ainakin siihen piti huutaa sen verran vinkiäst, että vaik hään olkiin auton etupuolla, niin taakse asti kuultiin arkielämän tragetiat. Sekiin, että herra jestas, se saap Jukka tulla vaikka hakeen ne nojatuolit sieltä mökiltä. Miä en oo niitä vailla. Ja kukkasipulit saap kaivaa maasta ja viijä mukanaan.

Iltapäivän paluumatkalla on usiast laivareissuilta palaajia. Eräskiin keski-ikänen mies kävi usiamman kerran vessassa tupakalla. Tul aina niin viattoman näkösenä takasiin. Ihan kun kukaan ei vois huomata, että joku on auton keskiosassa olevassa pikkukopissa käynny sätkällä. Yhtä ilmeettömiä oltiin kaikki kanssamatkustajat. Ihan kun kukaan ei ois haistannu mitään. Vaikka kaikki väänteli tuuletusräppänöitä isommalle.

Kyl onnikka on maantien ässä ja yleensä viep perille minuutilleen. Mut kerran jäätiin pikavuorolla Mellunmäkiä ennen tielle. Kuski ol unohtannu tankata. Vähä tuli noottia tallipäälliköltä. Siinnä vielä yks vanhempi herra kaikessa rauhassa ihmetteli, että vieläköhän tästä kerkiää Floridan koneeseen, kun se lähtee puolen tunnin päästä.

Sähköposti  |  Kotisivulle | Palaute | Pakinahakemisto

© Anne Rongas Päivitetty 27.4.2004