Meiän miä haastaa 

Miun pakinoita Kaakonkulmassa sillä puhekiellä, mitä ite haastan. 

Haastaavat kylällä, että…

Lapsena leikittiin sellasta leikkiä, minkä nimi ol juoru kulkee. Taitaa olla moniille tuttu leikki. Käyään piiriin ja supatetaan vieruskaverin korvaan joku pien juttu, ja se vieruskaveri laittaa jutun kulkeen eteenpäin. Kierros kun on mänty läpi, niin aina on juttu kovast muuttunnu alkuperäsestä.

Joskus on tullu myöhemmin mieleen, että kannattas aikuisiin porukassa leikkiä samaa leikkiä. Toiset meistä on vuosiin myötä unohtannu sen, mitä tuo leikki opetti. Kylän puheet tuppaa muuttumaan matkalla. Se, mitä vieruskaveri nimipäiviillä supattaa korvaan suurena salaisuutena, on saattannu kulkia jo viien juorukellon kautta. Yhellä muisti pettää, joku laittaa piloillaan omiaan, kolmas kerto viimeks niin vaatimattoman jutun, että nyt pitää vähä pistää paremmaks.

Harva kylillä pahaa pahuuttaa juoruaa. Sitä ei vaan tuu aatelleeks. Onnettomin kierros jutulla ol joitain vuosia sitten se, kun naapurikylän elävä mies muutettiin niin kuolleeks, että toiset laitto jo atressia omaisiille. Mahto tuntua kauhialta siinä perheessä.

Miua on usiast aatteluttannu se, miten kylän puheien pelko kaventaa maalaiselämää. Mitä ne sanoo, jos… Olin vuosia osuuskaupassa töissä, ja siinä kuul juttua jutun perään. Joskus aattelin, että mitähän miä tästäkiin hommasta opin. Nyt oon jälkeenpäin ymmärtänny, että kaks tärkiää asiaa opin. Ensimmäinen on se, että juttuja ei kannata levittää. Juoruava kauppias ei saa asiakkaita – juoruava kaveri ei saa kavereita. Luottamus menee.

Toinen ol se, ettei kylän puheita kannata pelätä. Haastaavat mitä haastaavat. Ei pahalla. Uteliaisuuttaan. Omaa maailmaansa rakentaakseen. Surullistahan se on, jos täytyy omaa erinomasuutta pönkittää muita halveeraamalla. Kateuskin helkähtää kylän jutuissa. Sekin talvi, ku eräs emäntä minkkiturkin osti. Kyllä siitä juttua riitti. Se emäntä kun keväällä kuol syöpään, miä aattelin, että jos ihmisellä on unelma, sen unelman kans ei kannata kylälle männä lupaa pyytään.

Mistä myö juorupiiriläiset ikinä tiietään kaikkia jutun juuria? Mitä usiampa poikotoi juoruja ja toteuttaa unelmia, sitä avarampaa kylähulluuen tuuletusta kylähengelle.

Sähköposti  |  Kotisivulle | Palaute | Pakinahakemisto

© Anne Rongas Päivitetty 27.4.2004