Meiän miä haastaa 

Miun pakinoita Kaakonkulmassa sillä puhekiellä, mitä ite haastan. 

Juhannus

Selaanpas muistoin valokuva-alpumista juhannusotoksia. Ensimmäisessä on isän tuomat koivut rapun vieressä. Rappukiin on uus. Haisee petonille. Aurinko paistaa. Kotona on puhasta ja siistiä. Kärpäset surisee ja saahaan limsaa. Limsa on myöhempiissäkiin lapsuuven juhannuksiissa. Koko kori. Eri värisiä. Sit ol iso, kun osas limsapullon korkin avata. Silloin ol niitä repäsykorkkia. Välillä tul haava käteen. Ja korkin päälle kun tallas, niin koski kauhiast. Miun suosikkilimsaa ol sittis ja omppulimpska.

Lapsuuven juhannuskuviin kuuluu sekiin, kun käristettiin makkaraa Kiiskijärven rannassa. Siihen ol kasattu vanhoja auton ja raktorin renkaita. Ne niin komiast palo.  Kunnon roihut. Siit on aikaa. Silloin oltiin viattoman tiätämättömiä saasteista. Makkarassakiin sai ihan rauhassa olla musta kuor. Se ol miun herkkua.

Myöhempiinä juhannuksiina sato vettä. Sillonkiin, kun oltiin teltassa Hämeenkylän leirintäalueella tyttöporukassa. Se autokuskipoika, kel ol Ooppeli, laitettiin sateen puolelle nukkumaan, ettei ite kastuttu. Itikat kiusas aamulla. Vissiin jäi vähä vetoketju auk. Sit kun ois seuraavana juhannuksena ollu oikia poikaystävä, iski virtsatulehus ja angiina yhtä aikaa. Ratioa vaan pit kuunnella yksinään. Kuumeessa. Kyl jäi mieleen. Klaus Tuumasson jossain järven rannalla juhannushääparin kanssa ja tango soi.

Tango on soinnu sen jälkeen monena juhannuksena. Elämän suunta vei sinne, mihin äiti ja isä läks silloin, kun kävin mammalta kysymässä, että ”Vahit siä meitä, kun äiti ja isä mänee illalla poikakivelle.” Reivinkallio juhannuksena. Paras muistokuva jäi, kun Itävallan vaihto-oppilas vilmas videolle pohjosen eksotiikkaa. Se ei käsittänny, että miten ihmiset voip tulla humalaan, vaikkei missään myyvä alkoholia. Sit kun myö valistettiin, mitä tarkottaa paksin paikan kattominen, sille tul kiire hakia kamera autosta.

Oman järven ranta on myöhempiin juhannusaikoin paras paikka. Sitä aina suunnittelee, että nyt männään Taipaletta kattomaan. Sit kehtoittaa niin, että saunavelttona jääp vaan ulos nautiskelemaan tihkusateesta, joutenolosta, tanssilavan jytkeestä, Halmaan kokolta kotiin tulleijjen lapsiin juhannustunnelmiista. Paistetaan makkaraa ilman auton renkaita. Limsaa. Huurteista. Suvirauha ja melkein meiningin tunne ympäriillä. Joka ikäkauella oma juhannusrytmi. Koivulta tuoksuu. Vihriää on. Itikoita ja paukamia.

Sähköposti  |  Kotisivulle | Palaute | Pakinahakemisto

© Anne Rongas Päivitetty 28.4.2004