Meiän miä haastaa 

Miun pakinoita Kaakonkulmassa sillä puhekiellä, mitä ite haastan. 

Jääräpää

Miun isoisän isä ol Iso-Korpela. Jäärä. Eikä suvun veri oo liikaa laimentunnu senkään jälkeen. Suvun kekkeriissä nauretaan aina toinen toisiillemme hyväntahtosesti. Kateltiin tässä äskenkiin jälkikasvun touhua. Kun yks sähväri ol päättänny, että suihkukaivo on uima-allas,vaikkei siinnä oo ees vettä, niin sinnehän pit päästä uimaan. Äiti sai puhua järkiä päähän hartaasti ja moneen kertaan, ennen kun pien jääräpää hellitti.

Miä aattelin aina ennen itestäni, että miähän oon niin kiltti ja joustava ja lälly, että enhän miä nyt mikään jästipää oo. Mut höpön löpö. Tässä kun on tullu jo neljäkyt vuotta kokemusta omasta ittestä, niin täytyy sanoa, että selvimmin peritty luonteenpiirre miussa on tuo jääräpäisyys. Se meinaa sitä, että jos joku sanoo ei, niin miä kysyn heti itekseen, että miksei. Ja jos vaan suinkiin mahollista, niin teen just niiinkun ei muka voinnu tehä. Miä oon täsmälleen niitä seinän eessä innostuvia, ketä vilosohvi Esa Saarinen peräänkuulutti joku vuos sitten.

Lähin MTK-hommiin mukaan loppuvuojesta 88. Yhessä kokouksessa yks ihminen sano, että ei nuo lehet kyllä ikinä innostu mistään MTK-juttuista. No miähän aattelin, että miten niin ei. Siitä yhestä lauseesta se meikäläisen MTK-julkisuus sit lähti. Maatalouvesta puhuttiin siihen aikaan miljarteina. Miä vastustin sitä. Maatalous ol miun mielestä ykkösen kokonen juttu. Ja se pienen ihmisen näkökulma oli kova sana julkisuuvessa. Tul lehti-, ratio- ja teevee-juttuja.

Nyt kun aattelin männeitä vuosia, niin nauratti. Hauskaa on ollu. Ja kaikenlaista hilpeetä on tullu kehiteltyä. Monta juorunaihetta ja julkisuuvenkipiä-leimaa on tullu hankittua. Miulle itelle ol tärkiää aate. Jääräpäisyys käänty hyväks siinä mielessä, että miä en ikinä välittänny pahoista puheista, mitkä mutkan kautta tul korviin. Vaikkoon herkkä niin oon katajaa, kiitos Korpela-keenin.

Toinen havainto sisuperinnöstä miulle tul vastaan opiskelussa. Jääräpäisyyttä taijetaan pitää huonona luonteenpiirteenä. Mut kyl se voip olla hurja voimavarakiin. Se on kun sähköllä varattu patteri, mikä antaa virtaa hämäriin hetkiin. Miun opiskelukaverit on ihmetelly, et miten siä tiet tuon jutun. On lapset, maatila ja 200 kilometriä koulumatkaa. Sehän on se Korpelan jäärä-keeni. Kun on kerta jotain päättänny. Sit männään vaikka tyhjään suihkualtaaseen uimaan ja ves pärskyy. Jos ei toellisuuvessa niin mielikuvituksessa.

Sähköposti  |  Kotisivulle | Palaute | Pakinahakemisto

© Anne Rongas Päivitetty 27.4.2004