Meiän miä haastaa 

Miun pakinoita Kaakonkulmassa sillä puhekiellä, mitä ite haastan. 

Oikian aatteen puhelin

Jos olis silleen, että puhelimen liittymä ja puhelimen merkki paljastas sen, mitä puoluetta äänestit viime vaaliissa, niin taitasit pitää ihan hupijuttuna. Tai jos joku tekis samanlaisia päätelmiä siitä, millä autolla ajat, missä kaupassa käyt ja mistä pankista kärtät lainaa. Nää viimiset ol kuitenkin seitkytluvulle asti poliittisia valintoja. Ja vielä silloin, kun miusta tul miniä maataloon, pit osata männä oikiasta kaupasta ostaan kakskyt rosenttia kalliimmat sontakoneen varaosat, eikä tullu kuuloonkaan, että ois myyty tilan tuotteet eniten tarjoavalle. Ne myytiin oikian aatteen virmaan, vaikka ois maksannu vähemmän kun kilpailija.

Ei ois kukaan uskonnu kolkyt vuotta sitten, että Osula ja Valli ois pistänny pystyyn yhteisen kaupan. Tai Karjakunta ja Karjaportti ois ajannu samalle tehtaalle lihakarjaa. Tai että Eteenpäin lukija ois ottannu käteen Kymppäriä. Tai Osuuspankin asiakas ois männy kysymään Säästöpankista korkorosenttia. Nyt on Elanto ja Osuuskauppa tehneet naimakaupan. STS on kaatunnu aikoja sitten. Hankkijasta ei muisteta kun lippalakin väri. Ei oo aatteellinen valinta, mistä ostaa ja mitä ostaa.

Euro puhuu. Politiikka ja aate ei liity enään millään viisiin siihen, mihin kukakiin rahansa laittaa. Laitetaan sinne, mistä halvimmalla saajaan. Rajan taakse, jos suinkiin mahollista. Ennen aateltiin, että markka pit laittaa kiertämään omassa porukassa. Oltiin valmiit vaikka maksamaan vähä enemmän, että raha kiertäs meikäläisiille. Jos ei kaupassa ollu oikian virman makkaraa tai oikian virman kahvia, niin ennemmin oltiin ilman kun ostettiin väärän merkkistä.

Kylhään nytkiin sillä on väliä, minkä merkkinen puhelin on. Ja minkä mallinen. Mikä soittoään. Minkälaiset kuoret. Mitä peliä siin on. Ja miten paljon se maksaa. Onk siinnä musavehkeet, kamera ja kompassi, laskukone, kello ja kalenteri. Sen pitää kuulua oikiaan joukkoon mut olla mahollisimman yksilöllinen. Sama malli toimii muissakiin tavaroissa. Niijen avulla ei enään oteta kantaa siihen, kenen pitäs olla pääministeri. Niillä kuulutaan mahollisimman hienoon porukkaan ja ollaan mahollisimman erilaisia.

Vaikka myö ei enään aatella niin kun seitkytluvulla, niin kyl se on aina poliittinen teko, kun laittaa rahaa johonkiin. Sen pyörä pyörii, kenen tavara myyp. Sitä ei vaan tuu nykyvään silleen aatelleeks.

Sähköposti  |  Kotisivulle | Palaute | Pakinahakemisto

© Anne Rongas Päivitetty 28.4.2004