Meiän miä haastaa 

Miun pakinoita Kaakonkulmassa sillä puhekiellä, mitä ite haastan. 

3110

Miulla on niin huvittavan näkönen puhelin, että siinnä on jo sitä jotakin. Ostin sen helmikuun lopussa vuonna 1998. Seittämän vuotta vanha puhelin. Ja halvin nokialainen, mitä sillon sai. Makso vaan 1200 markkaa. Sillä ei voi pelata ees matopelia. Ei säveltää soittoääniä, ei laittaa eri hälytystä eri soittajiille, ei valita, kenen soitot pääsee läpi ja kenen ei. Sillä ei voi kuunnella ratioa, eikä siihen voi laata musiikkia tietokoneelta. Sillä ei voi ottaa kuvia, ei selata intternettiä, eikä lähettää sähköpostia. Siinnä ei oo kahta taajuutta, ei WAP:ia eikä 3G:tä. Se on Puhelin. Nokia 3110. Sillä voip soittaa toisiille ihmisille, jos on asiaa. Ja siihen voip soittaa ja jättää viestin, jos mien vastaa. Ja tekstiviestiä sillä voip laittaa ja lukia, paitsi ei sellasia, missä on erikoisia merkkiä.

Miä oon tehny sellasen päätöksen, että ostan uuvven kännykän vasta, kun 3110 lopettaa toimimisen. Sitä puhelinta ostaissa kekkasin, että ostan samalla alkuperäsen tehoakun. 3110 on kaikkiilla miun tuttuilla vaihtunnu uuteen akun takia. Moniilla on jo sejjälkeen neljäs mänössä. Miä vaan haastan samaan vanhaan paksuun ja toimivaan puhe-elimeen. Se ei oo ollu kertaakaan rikki.

Miun puhelimeen ei saa värikuoria, ei uusia soittoääniä, eikä ees varaosia. Se on niin ikivanha (seittämän vuotta), ettei sitä voi korjata, jos se hajoaa. Se on aika hyvä esimerkki kulutusyhteiskunnasta. Mitä enemmän pitäs hävetä käyttää noin vanhaa ja isokokosta puhelinta, sitä enemmän miä siitä tykkään. Huvittaa lukia kännykkämainoksia, missä kramman tarkkuuvella ilmotetaan, miten vähä puhelin painaa. Mainoksiissa harvon muistetaan esitellä, että vehkeellä voip soittaakkin toisiille ihmisiile.

En miä kuitenkaan oo mikään kehityksen vastustaja. Kun tuo 3110 joku päivä ottaa lopulliset huilit, miä laitan saman verran rahaa uuvven ostamiseen. Senkiin oon päättänny. Ja mitä kauvvemman tuo vanha hassu pelittää, sitä hienomman multimediaihmeen miä saan samalla hinnalla. Kannatas vissiin ottaa vielä inhvlaatiokiin huomioon, vaikka se onkiin ollu huomaamaton asia viime aikoina.

Miä olin pitkään varma, että kännykkää ilman pärjää hyvin. Tietyst pärjää. Mut on tuo vehe säästänny jo tähän männessä niin monta ajokilometriä, että miun mielestä son mahottoman hyvä keksintö. Sen kerran kun unohin kännykän kotiin, olin koko päivän pulassa.

Kirjotettu 5.1.2005

Sähköposti  |  Kotisivulle | Palaute | Pakinahakemisto


© Anne Rongas Päivitetty 24.2.2005