Miten avoin on avoin?

Valtava kaupunki. Kirjasto jokaisessa kaupunginosassa. Opintohoukutuksia. Tietopankkipalveluita. Hoida asiasi täällä. Olet asiakas. Aktiivinen asiakas. Kuin Knowles kävelisi kulissien takana muotoilemassa näkymiä.

Kurssimaailmassa maisema katoaa. Mennään rakennukseen. Arkkitehti on unohtanut käytävät. Huoneesta mennään huoneeseen ja huoneen kautta toiseen huoneeseen. Jossain on hissi, mutta välillä unohdan missä. Jossain on vastaanottoaula, jonka seinällä on huonejärjestys. Välillä unohdan, missä se aula sijaitsee.

Kertojan ääni täyttää kaikki huoneet. Kysymysmerkkejä on viljelty ahkerasti. Kurssilaisten ääniä kaikuu syvenevässä keskustelukuilussa. Otsikot kailottavat sisältövihjeitä ja pienet signaalit muistuttavat siitä, luinko jo vai olisiko uutta kuultavaa. Välillä keskustelu hajoaa pirstaleiksi. Välillä syntyy liitoksia viestistä toiseen ja silloin niistä kasvaa jotain oivalluttavaa.

Minä olen pieni suhteessa ympäristöön. Ympäristöllä on hahmo, äänillä oikeat nimet, usein kasvotkin tai vähintään kasvokuvitus. Voin laittaa sisäpostia ja saada sitä. Kun menen lukitulle alueelle, saapunut sisäposti tavoittaa minut heti. Helppo olla ääneti ja helppo kadota.

Paluu