Työporukka käytäviä, hyppyjä ja pudotuksia

Vastaanotto valaistu, selkeä ja avara, kattotasanteelle rakennettu. Alkaa rakennuksen mittainen puikkelehtiminen. Pudottaudu alas. Hyppää ylös. Ullakkovarasto omilla sivuilla odottaa hyllynrakennusta. Säilöntäpaikka. Ohikulkupaikka. Tyhjä tai täynnä minun ääntäni. Laatikoita hyllyillä. Jos laitan niitä sinne. Tyhjää, jos en.

Omasta ullakkovarastostani voin lähettää tavaraliukuhissillä ullakkolaatikoitten aarteita yhteiskerrokseen. Valitse, poimi, siirrä, lähetä. Oliko oikea rata? Reitti pitää olla päässä. Ensin on käytävä tiedustelemassa. Viitat ovat pelkkää tekstiä. Välillä piilossa.

Ullakkokomeroni ylänurkasta pääsen hyppimään yhteiselle alueelle. Lukittujen ovien kerrostasanne. Tiedän minne mennä. Tekstitienviitta. Tipahda siitä sisään. Jatkuvaa puikkelehtimista rakenteilla olevassa kerrostalossa. Koskaan en tiedä, onko joku käynyt lisäämässä jotain vai ei. Pitäisi muistaa edelliset kellonaikamerkit. Kukaan ei muista. Joskus opastekstejä seinillä isommilla kirjaimilla. Sokkelo sokkelon perään. Välillä löydän ikkunan, josta voin lähteä lentoon.

Ääntä on välillä meteliksi asti. Puhetta päällekkäin, limittäin ja lomittain. Kasvottomien ja nimettömien puhetta. Lyhennenimiä. Vurasane. Jmaro. Pehytink. Puhuvat suomea. Ääntäni ei kuule kukaan. Tuskin kommentoi. Olen yleisöä. Samalla minun pitäisi olla subjekti. Ei kukaan mutta kuitenkin hän joka ajan kapeikkoa pitkin lähettää äänensä toisten sekaan.

Paluu