Arkikielessä käytämme käsitteitä usein sattumanvaraisesti. Samalla sanalla voimme asiayhteydestä riippuen viitata hyvinkin erilaisiin sisältöihin. Tasa-arvo voi olla sitä, että kaikki saavat täsmälleen saman verran riippumatta, mitä heillä on entuudestaan. Tai tasa-arvolla voidaan tarkoittaa mahdollisuuksien tasoittamista niin, että annetaan enemmän niille, joilla on vähemmän. Tasa-arvoa voi olla vähemmistön oikeuksien turvaaminen vaikkapa kielilainsäädännön avulla tai sukupuolikiintiöillä, jolloin enemmistä joutuu luopumaan oikeuksistaan.

Kielen merkitys ja suhteellisuus ovat kiinnostaneet filosofeja aina. Kielen ilmaisut ovat symboleja ja sisältö ankkuroitu toisiin symboleihin. Jotta tietäisimme, mistä puhumme, meidän on määriteltävä nämä suhteet mahdollisimman selkeästi. Siksi filosofiassa kiinnitetään paljon huomiota sanoihin ja käsitemäärittelyihin. Siksi usein myös käytetään kreikasta tai latinasta peräisin olevia ilmaisuja, jotka ovat ehkä säilyneet arkikielen roiskeilta juuri siksi, ettei niitä ilmauksia käytetä arkikielessä kovin usein.

Tosin aina filosofiset käsitteet eivät ole pelkästään selkiyttämässä asioita. Niillä voidaan rakentaa myös oma merkitysavaruus, joka avautuu vain vihkiytyneille. Kielen ja sanojen merkityksellisyyden vuoksi joitakin filosofeja on hyvin vaikea suomentaa. Ranskalaista filosofiaa on esimerkiksi edelleen hyvin vähän suomennettuna. Muutama vuosi sitten julkaistua suomennosta saksalaisfilosofi Heideggerin Sein und Zeit (Oleminen ja aika) –teoksesta pidettiin pitkään mahdottomana urakkana.

Mittava osa filosofisia tekstejä muodostuu niin sanotuista kommentaareista eli toisten filosofien tekstien selittämisestä ja kommentoinnista. Onpa jopa sanottu, että Platonin jälkeinen filosofia on pelkkää Platonin tekstien kommentointia.

Käsitteisiin ei kannata suhtautua vihamiehinä. Niihin voi tutustua. Ne voivat avautua. Myös sinulle. Mutta vaivannäköä se vaatii.